Netti tekee meistä tyhmiä?

Tällä kirjoituksella ei ole mitään tekemistä kosmetiikan kanssa, joten pelkästään kosmetiikkajutuista kiinnostuneet voivat hypätä postauksen yli.

Stupid4

Minusta vain tuntui siltä, että tästä täytyy avautua.

Toukokuun Olivia-lehdessä oli juttu, joka kiteytti suoraan kaikki viimeaikaiset ajatukseni. Matkalla vapun viettoon mökille kommentoin miehekkeelle taas (teen sitä usein), kuinka koneen äärellä roikkuminen on varmasti pehmentänyt aivoni – ja kun sitten mökillä leväytin auki Olivian, oli siellä artikkeli juuri siitä asiasta. Voin samaistua jutun aloitusaukeaman viimeiseen lauseeseen täydellisesti.

Jotakinomituista

Niin, jotakin omituista.

Onko teillekin?

Viime vuosina olen huomannut itsessäni varsin epämieluisia asioita. En pysty enää lukemaan kunnolla, en jaksa kirjoittaa kirjeystävilleni, en pysty keskittymään mieheni kertomaan juttuun päivän kuulumisista. Muistini on huonontunut hälyttävästi. Joudun kirjoittamaan ylös käytännössä kaikki asiat, jotka haluan saada hoidetuksi. Minun on vaikea priorisoida asioita. Päässäni laukkaa rataa 359 eri asiaa jotka kaikki tuntuvat vaativan huomiota välittömästi, ja koska fokuksen jakaminen niin moneen kohteeseen on mahdotonta, saatan unohtaa ne kaikki ja tajuta päivän päätteeksi että en ole saanut mitään aikaiseksi. Tämän tajuaminen saa minut ahdistumaan entisestään.

Stupid0

Mutta kaikkein voimakkain on tunne, että olen tyhmentynyt. En ole enää ihan viivalla. Voin melkein konkreettisesti tuntea, kuinka aivoni raksuttavat tyhjää. Mieheni yrittää keskustella kanssani eduskuntavaaleista, ja minä pystyn ajattelemaan vain jotain eilen ottamaani kivaa kuvaa koirista jota voisin nyt lähteä koneelle käsittelemään. Ja mitäpä minä osaisin eduskuntavaaleista keskustellakaan. Enhän minä mistään puolueista ja edustajien ajamista asioista mitään tajua. Enkä enää edes tiedä, milloin lempiyhtyeeni uusin levy on ilmestynyt. Tai onko kotikaupungissani meneillään taidefestivaali. Vaikka näiden asioiden pitäisi kiinnostaa minua.

Stupid2

Olin ennen fiksumpi. Ihan oikeasti olin. Ja yleissivistyneempi. Tiesin asioista. Seurasin monia eri kulttuuri-ilmiöitä lehdistä ja tv:stä ja keskustelin niistä ystävieni kanssa maitokahvin äärellä jossain sopivan boheemissa kahvilassa. Olin kiinnostunut ja valveutunut, luin, luin ja luin. Tilasin monia lehtiä jotka kaikki ehdin lukea; Vogue, Kerrang, Condé Nast Traveller, Image. Lukiossa vedin ysejä ja kymppejä kokeisiin lukematta. Olinhan fiksu.

Rakastin kirjoittamista. Hankin kirjeystäviä ympäri maailmaa, ja kirjoitin joka päivä sivukaupalla tekstiä Meksikoon, Sloveniaan, Japaniin tai Norjaan. Suunnittelin matkoja ja uppouduin matkakirjallisuuteen.

Sitten tuli internet (tai Internet, siihen aikaan se kirjoitettiin vielä isolla). Meni vuosia ennenkuin sen vaikutukset minussa alkoivat kunnolla näkyä. Olin viimeisten joukossa jotka hankkivat liittymän kotiin. Se oli itse asiassa niinkin hiljattain kuin keväällä 2008. Se oli kai sitten menoa.

Nyt en juuri muuta tee kuin istun koneen äärellä. Minulla olisi kaikki mahdollisuudet imeä itseeni yhä vain enemmän tietoa, mutta en tee sitä. En oikein edes tiedä mitä teen. Aika vain katoaa jonnekin.

Stupid3

En tiedä, mitä elokuvia lempinäyttelijäni Benicio Del Toro on tehnyt viime vuonna. En tiedä, miksi Libyassa soditaan. En ole soittanut yhdelle parhaimmista kavereistani vuoteen, koska en muista. En myöskään muista varata aikaa hammaslääkärille, jossa viimeksi kävin 2004. Jos kerrot minulle, mitä eroa on Kokoomuksella ja Vihreillä, olen kuukauden kuluttua unohtanut sen. Milloinkahan viimeksi kävin taidenäyttelyssä?

Olivian artikkelissa kerrotaan näin:

”(Tilastojen) mukaan keskittymishäiriöiden diagnoosit ovat lisääntyneet kymmenen viime vuoden aikana ainakin Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Suomessa.

Nicholas Carr uskoo, että syypää paisuneisiin lukuihin on internet. Netin logiikka perustuu siihen, että se hajauttaa huomiomme jatkuvasti eri kohteisiin. Klikkaamme linkkiä, katsomme kuvat, kommentoimme kaverin statusta, etsimme halvinta lentoa, kuuntelemme musiikkia, tarkistamme sähköpostit ja suljemme ärsyttävän mainosbannerin. Moni meistä räplää älypuhelintaan myös töiden jälkeen ja muiden ihmisten seurassa.

Tietysti netissäkin voisi keskittyä. Harva kuitenkaan tekee niin.”

Stupid_5

Artikkelissa pohditaan myös, onko kirjojen massalukemisen aika ohi, ja kutistuvatko kirjojen lukijat pieneksi eliitiksi, ”lukevaksi luokaksi”. Tai vaikuttaako uusi teknologia pysyvästi aivojemme rakenteisiin. Emme enää opettele asioita ulkoa, koska minkä tahansa tiedon voi koska tahansa tarkistaa netistä. Internetin keinotekoinen muisti on korvaamassa biologista muistia.

Jutun lopussa kerrotaan, että Yhdysvalloissa on nyt pinnalla ”digitaalinen dieetti”, jonka avulla voi hallita netin liikakäyttöä. Toimittaja on aloittanut oman dieetin, ja kertoo päättäneensä lukea joka päivä kirjaa tunnin verran.  Ilman keskeytyksiä. Siitä minäkin haaveilen.

Lainasin kirjastosta toiveikkaana Harry Potterin ja kuoleman varjelukset. Kuukauden laina-ajan jälkeen olen uusinut lainan kerran, ja olen nyt sivulla 128. 16-vuotiaana olisin lukenut samassa ajassa 4-5 kirjaa. Sotaa ja rauhaa en taida enää tässä elämässä pystyä lukemaan. :(

Kuka tunnistaa itsessään samanlaisia vaikutuksia? Tai onko jollakulla hyviä vinkkejä itsensä asteittaiseen takaisin-sivistämiseen?

Vai oliko tämä vain hemmetin outo postaus?

Kommentit (93)
  1. Huomaan itsessäni tismalleen samoja piirteitä! Olen viime viikkoina miettinyt monta kertaa, kun en tahdo muistaa pienintäkään asiaa. En muista esim. mitä poikaystäväni sanoi minulle tekevänsä tänä iltana tai laitoinkohan auton ovet lukkoon. Luulin jo, että minulle on iskenyt dementia! :D En pysty keskittymään välillä mihinkään, ajatukset harhailevat minne sattuu. Tämä oli tosi hyvä postaus!! :)

  2. Samankaltaisia ajatuksia täälläkin. Olen tällä hetkellä pitkäaikaisvapaalla töistä, ja nämä päivät vain kuluvat johonkin. Ehkä muutamana päivänä viikossa teen jotain ”järkevää”, kuten siivoilen, luen kirjaa, käyn ulkona, jne. Turhan monet päivät vain valuvat ohitseni: Olen tylsistynyt mutta en ”osaa” tehdä muutakaan kuin roikkua netissä, tsekkailen onko suosikkiblogini päivittyneet, olisiko joku facebookissa, mitä iltalehdessä lukee, olisikohan nyt blogi päivittynyt tai joku tullut facebookiin, onko tullut s-postia, lukisinko jonkin vanhan blogin uudestaan jne jne… Nuo päivät harmittavat aina päivän päätteeksi! Silloin tällöin tuollaiset aivottomat päivät ovat kivoja, mutta eivät näin usein ja säännöllisesti. Jotta saisin edes jotain viikolla aikaiseksi, olen ottanut tavaksi kirjoittaa itselleni muistilappuja, mitä voisin tehdä arkipäivinä. Ja nuo muistilaput eivät ole täynnä mitään maatamullistavaa, vaan tehtävissäni voi lukea mm. jääkaapin siivous, pyykkääminen tai kaupassa käynti. Ilman muistilappua en muistaisi TAI saisi aikaiseksi tehdä noitakaan! Ja aina kun vihdoin saan jotain tehtyä ja voin ruksata sen yli listastani, olen aivan naurettavan ylpeä itsestäni. :D

    Eli aivan asiasta kirjoitat! Pitäisi itsekin harkita jotain nettidieettiä ja rajoittaa tätä netissä roikkumista, niin jaksaisi taas keskittyä muuhun ”oikeaan” elämään enemmän. :)

    1. Ja aina kun vihdoin saan jotain tehtyä ja voin ruksata sen yli listastani, olen aivan naurettavan ylpeä itsestäni. :D

      I hear you! ^_^ Voin kertoa, että esimerkiksi tiistain muistilappuni näytti tältä:
      – KYNNET
      – LAKKAKUVAT
      – HIUSTUOTEKUVAT
      – CATWALK-JUTTU
      – KORI MUOVIPUSSEILLE
      – VARAA RAVINTOLA LAUANTAILLE
      – H&M-TILAUS
      – HOBBY HALL -TILAUS

      Ja nyt keskiviikon loppuun mennessä olen ylpeänä yliviivannut kynnet, lakka- ja hiustuotekuvat ja ravintolan varauksen. :) Että jotain sentään olen saanut tehtyä. Mutta nuo postimyyntitilauksetkin saisin hoidettua vilauksessa, mutta enpähän vain tee niitä. :/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *