Neljäkymmentä

Täytän tänään neljäkymmentä.

Mitä ajattelen itsestäni ja elämästäni tänään? Olenko sellainen kuin kuvittelin olevani tämän ikäisenä?

En minä kuvitellut mitään neljästäkymmenestä ikävuodesta. En ole koskaan elänyt katsellen pitkälle tulevaan tai miettien ”mitä sitten sinä päivänä”. Elämä on kuin juna ja vuodet pysäkkejä, joiden läpi elämä kulkee. Istun kyydissä ja tarkkailen eri pysäkkejä uteliaisuudella.

Uteliaisuus, se on minun tärkein matkalaukkuni. Olen pakannut sen täyteen jo lapsena. Vaikka se välillä painaa, kun kiinnostavia asioita, ilmiöitä, ihmisiä ja hetkiä on radan varrella paljon, en vaihtaisi sitä mihinkään. On niin paljon jännittäviä, koskettavia ja kauniita asioita joihin huomioni tahtoo kohdistua. Joista haluan oppia. Joskus pelottaviakin asioita.

Mitä parempaa elämästä voi saada kuin antaa katseen ja ajatusten viipyä ohi kiitävissä pelloissa, metsissä, kylissä ja kaupungeissa? Välillä jalkautuakin niihin. Tutustua niihin. Niin että pysäkki pysäkiltä on tuntenut yhä useamman havupuun, lämpimän ihon ja spontaanin naurun. Niistä muodostuu toinen matkalaukku.

Minulla on tosiaan painavia laukkuja. Niissä on sekä höyheniä että kiviä, mutta luulen, että höyhenet painavat enemmän. Ainakin niitä on enemmän.

Olen saanut elää etuoikeutettua elämää. Elämäni ei ole ollut tragediaa vailla, mutta mitään ei ole minulta puuttunut. Vaatteeni eivät lapsena olleet uusia, mutta sain pitää synttäreitä, sain käydä partiossa, pääsin kesäisin mummolan mökille Hattulaan, sain karkkia lauantaisin. Välillä olin paljon yksinkin. Sain paljon vastuuta nuorena. Se kasvatti minua, sekin antoi.

Nuorena aikuisena opiskelin itselleni ammatin, muutin, rakastuin, opin, tunsin. Tulin onnelliseksi.

Minusta kasvoi aikaansaava, herkkä, innostuva ja empaattinen ihminen. Herkkyys on ollut myös heikkouteni, mutta samalla se tekee minusta juuri minut.

Olen saanut tehdä kaikkea mitä haluan. Tavoitteeni ovat olleet vaatimattomat, ja ehkä siksi helpot saavuttaa. Ei vaatimattomuus ihmistä pahenna. Minun onneni on ollut pienistä asioista kiinni.

Olen myös ylittänyt itseni, päässyt kauemmas kuin oli tarkoitus. Melkein huomaamatta.

Minulta ei todella ole puuttunut mitään.

Paitsi rajoja. Kaikkia omia rajoja en ole osannut vetää.

 

Täytän tänään neljäkymmentä.

Olen vähän ryppyisempi, vähän enemmän kolhuilla, vähän rikkaampikin kuin viisi vuotta sitten.

Saan käyttää yhä enemmän voiteita ja tuhkimotippoja. Ihoni on kuivempi ja sekin antaa arkisen ilon aiheen. :)

Olen Sanni, ja minä :

tykkään kävellä metsässä ja kuunnella tuulta puiden latvoissa

keitän aamuisin vahvaa kahvia jonka juon runsaan maidon kanssa

hymyilen ventovieraille

pesen kasvoni monella eri tuotteella ja laitan silmänympärysvoidetta teltassakin

huomaan vastaantulijan kaulahuivin

otan siitä valokuvan

itken koirille

sanon, ”vitsi sä olet hyvä!”

Näitä voi tehdä minkä ikäisenä tahansa. :)

Hyvää ikää kaikille <3

Kommentit (64)
  1. Paljon onnea!

    1. Kiitos Sonja :)

  2. Ihanaa syntymäpäivää, Sanni. Kiitos inspiraatiosta ja kaikista jakamistasi ajatuksista. Toivottavasti törmätään joskus Tampereella, niin voin tulla moikkaamaan ja kiittämään ihan kasvotusten:) Omankin olemassaolon vuosipäivä koittaa pian, ja vanheneminen on kyllä kivaa.

    1. Kiitos saana :) <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *