Näistä asioista tulen iloiseksi

Toivotan kaikille oikein ihanaa juhannusta. <3

Sää ei ehkä ole tänä vuonna parhain, mutta seura ja oma mieli tekevät juhlan :) Tai seurattomuus. Miten kullekin sopii.

Postauksen kuvat ovat aiempien vuosien juhannuksilta. Tänään näkyy vain sadepisaroita. Kyllä nekin voivat olla kauniita. :)

Kirjoitin aiemmin tällä viikolla laivalla istuessani tekstin onnellisuudesta. Liitän sen nyt tähän.

 

Onnellisuuden ja ilon tunteista

Olen ihminen joka tulee helposti iloiseksi pienistä asioista tavallisessa arkielämässä. Tätä kirjoittaessani olen älyttömän hyvällä mielellä siitä, että näen ikkunasta rauhallisesti aaltoilevan meren ja sen yllä hitaasti laskevan auringon. Olen seurannut tätä kahden elementin ”spektaakkelia” viimeiset kaksi tuntia ja ollut hurjan iloinen siitä että sain merimatkalle seuraksi näin kauniin sään lähdettyäni tummapilvisestä Helsingistä.

Yksi ihan suosikkiasioitani arjessa on aamukahvi. Se on minusta niin mukava hetki päivässä että odotan sitä jo edellisenä iltana. Se ei ole vain hyvänmakuinen juoma vaan kokonainen hyvän olon saareke päivässä. Keitän veden, mittaan kahvinpurut pressopannuun, ja kun kahvikello soi painan männän alas. Lämmitän soijamaidon ja vaahdotan sen. Kaadan kahvin maidon päälle ja lisään usein tilkan kermaa. Istun mukin kanssa keittiön pöydän ääreen ja täytyn lämmöstä maistaessani höyryävää juomaani. Rakastan näitä aamuhetkiä. Ja saan kokea sen jokainen päivä.

Olen myös älyttömän onnellinen siitä että on olemassa koiria. Muitakin eläimiä, mutta erityisesti koiria. Perheeni koirat ovat minulle maailman rakkaimpia mutta tulen onnelliseksi myös muista koirista. Hymyilen niille kadulla ja luen aina koirista kertovia hyviä uutisia ja tarinoita ja minulle tulee lämmin olo. Luin juuri Suomen Kuvalehdestä Seppo-nimisestä shetlanninlammankoirasta joka on osakkaana viestintätoimistossa ja sitten menin Sepon kotisivulle ja minulle tuli vielä parempi mieli.

Ilahdun kun läheiseni lähettää minulle iMessagella koiran kuvan ja lähetän niitä itsekin. Iltaisin ennen nukahtamista katson usein Instagramissa @Harlowandsagen kuvavirtaa.

Kauniit rakennukset tuovat minulle hyvää mieltä. Tulen kamalan onnelliseksi kun pääsen paikkaan jossa on viehättäviä rakennuksia ja tunnelmallisia katuja ja aukioita. Mutta etenkin taloja. Voin katsella monta tuntia rivistöä auringon haalistamia, värikkäiksi maalattuja puutaloja tai vanhan kaupungin muurin kupeessa seisovaa vanhaa kirkkoa.

Tulen iloiseksi lasillisesta hyvää viiniä. Ei siksi että päihtyisin, vaikka sitäkin saattaa tapahtua, vaan koska olen oppinut arvostamaan viiniä ja makuaistini on kehittynyt erottamaan viineissä nyansseja joista en tiennyt 18-vuotiaana mitään.

Hyvä viini on kuin lauantain karkkipussi lapsena. Lasillisen sellaista voi välillä nauttia vaikka keskiviikkoiltana Yle Areenan äärellä.

Minulle tulee hyvä mieli kun näen hyväntuulisia ihmisiä. Ihmisiä jotka hymyilevät ja katsovat toisia silmiin.

Hymy on maailman helpoin positiivinen käyntikortti. Yritän itsekin muistaa hymyillä enemmän.

Olen iloinen kun syön hyvää ruokaa. Se voi olla yksinkertainen ja halpa kotiruoka tyyppiä paistettuja sieniä, parsakaalia, fetaa ja tonnikalaa tai rapeat bataattiranskalaiset ketjuravintolassa tai huolellisesti koottu taideannos gastropubissa.

Värikäs ruoka tekee minut erityisen iloiseksi :)

Kun mietin, millaisista asioista iloitsin ja millaisia asioita odotin teini-ikäisenä tai parikymppisenä, ne olivat monessa mielessä hyvin eri laatuisia kuin nyt. Toki moni sama asia ilostuttaa 39-vuotiaana yhtä paljon kuin 15-kesäisenäkin, kuten ystävien tapaaminen, hyvä kirja, kiinnostava taidenäyttely tai koskettava musiikkiesitys. Mutta 15-vuotiaana tavallinen perusarki tavallisine rutiineineen oli tylsää. En huomannut tai arvostanut pieniä asioita samalla tavalla kuin nyt.

Koulu, läksyt, Rice Krispies -lautasellinen aamulla, ne eivät olleet asioita joihin olisi liittynyt erityisen tunteellista iloa ja onnea. Arkipäivän asiat hampaan harjaamisineen ja ystävineen olivat itsestäänselvyyksiä, tasaista virtaa. Ei arkea odotettu, ei siihen liittynyt erityisiä kiitollisuuden tunteita. Auringonlaskun kuuluu olla kaunis, miksi sitä pitäisi erikseen huomioida tai mietiskellä.

(Kiitollisuuskin alkaa nyt olla vähän puhkikulunut termi kun joka paikassa neuvotaan pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa, mutta miten totta se onkaan – kyllä aamukahvistakin voi olla kiitollinen.)

Nuorempana tavallisten asioiden hienous jäi minulta piiloon. Jännittävät elämykset, ”se oikea elämä”, olivat koko ajan jossain edessä päin, sitten-kun, asioita joita tavoitella. Tavaroita joita ostaa. Nykyhetki oli jotain joka johtaisi siihen millaista elämää oikeasti halusi elää. Sitten kun jonain päivänä asun Helsingissä tai Tampereella niin kyllä sitten..! Onni tuntui enimmäkseen liittyvän sellaiseen, mitä minulla ei (vielä) ollut.

 

Nyt onni on tässä hetkessä. Tässä kahvikupillisessa joka on kädessäni, tässä sadepisarassa ikkunalasissa, tässä mahdollisuudessa kävellä rantaan ja katsoa kun laivat suuntaavat meren selälle.

Hyvää juhannusta kaikille.

Kommentit (19)
  1. Aurinkoinen
    22.6.2018, 15:42

    Hyvää Juhannusta :) Täällä on toinen koiraihminen, jolle naapuriston koirakaverit tuottavat iloa. Suosittelen sinulle lämpimästi Fb:ssa sivua: Veikko The Spaniel. Se, jos joku, saa hyvälle mielelle. Veikko on ennen aikaisella eläkkeellä oleva tullikoira, jonka parhaat kaverit ovat Majava pehmolelu ja emännän uusi työpari Labraattori (Roihu).

    1. Liityin Veikon tykkääjiin :) <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *