Näin olen vanhentunut blogivuosina

Kiitos blogin, olen tullut dokumentoineeksi ihoni (ja samalla kai mielenikin :)) ikääntymistä viimeisen 10 vuoden aikana sanoin ja kuvin. Kävin läpi arkistoani ja poimin sieltä postausten muodossa ihoni ikääntymisen elinkaaren 30-vuotiaasta 40-vuotiaaksi.

Kirjoituksistani löytyi aika kiinnostavia ja paikoin huvittaviakin havaintoja. ”Eräänä aamuna aloin melkein kirkua peilin edessä, sillä vastaan tuijotti nainen, jonka silmäkulmasta lähti poskipään yli syvät ’harakanvarpaat’. Mistä ne olivat siihen ilmestyneet?” – Sanni 31 vuotta.

Ensimmäisen kerran olen maininnut vanhenemisen vuoden 2009 marraskuussa. Tervetuloa mukaan ihoni matkalle.

Marraskuu 2009 (Sanni 30 vuotta)

”Olen välillä niin huolestunut vanhenemisesta, mutta kun vertaan kasvojani äitiin niin näytän vielä ihan pikkutytöltä…! 

Jutussa olin tehnyt meikin äidilleni. :) <3

30-vuotiaana minulla ei tosiaan käytännössä ollut vielä lainkaan ikääntymisen merkkejä, jos otsan ilmejuonteita ei lasketa mutta ne minulla on ollut teini-ikäisestä asti.

Helmikuu 2010 (Sanni 31 vuotta)

”Koska ihoni on aikalailla normaali enkä ainakaan itse koe kärsiväni iho-”ongelmista” (joita voivat olla kuivuus, epäpuhtaudet, couperosa, ihon sävyn epätasaisuus), eikä ihollani vielä näy ikääntymisen merkkejäkään, minun on vaikea perustella itselleni miksi muka tarvitsisin jonkun lisätuotteen kosteusvoiteen lisäksi.”

Näin kirjoittelin postauksessa, jossa käsittelin ensimmäistä kertaa seerumeita. Postauksesta on oivallisesti nähtävissä juuri alkamassa oleva seerumimurros – siihen saakka ”vanhojen ihmisten” juttuna nähty seerumi oli juuri lähdössä breikkaamaan ikäuniversaalimpana tuotteena.

Fast-forward vuoteen 2019, ja melkein joka iikka käyttää vaikka minkä tyyppistä nestemäistä seerumityyppistä hoitotuotetta tiivisteestä essenceen ja hoitovedestä ampulleihin.

Postauksesta: ”Olen aina pitänyt seerumeita vähän vanhempien ihmisten tuotteina, mutta minkä ikäisenä sitten on ’vanha’? Joka tapauksessa, en ole itse kokenut seerumia tarvitsevani, ja vähän yllätyin kun samanikäinen ystäväni totesi, ”Siis täääh? Etkö sä muka käytä seerumia?” Aloin ihan miettimään. Mitä se seerumi nyt minun iholleni tekisi? Olenko ollut ilman jotain hyvinkin tärkeää ihonhoitotuotetta?”

Marraskuu 2010 (Sanni 31 vuotta ja 10 kk)

Ensimmäinen postaus jossa kunnolla pohdin ja tarkastelen ihon ikääntymistä.

”Nuutuneen naturel-kuvani tarkastelu toi mieleeni ’ikääntymiskriisini’. En olekaan tästä aiheesta vielä blogissa kirjoittanut.

Olen sikäli onnellisessa asemassa, että 31 ikävuottani eivät vielä aivan täysin näy kasvoillani, ja useimmat ihmiset luulevat minua nuoremmaksi. Minulla ei ole juurikaan juonteita rypyistä puhumattakaan, ja ihoni on vielä suhteellisen kuulas ja kiinteä. Tai niin olen luullut.

Vaikka kuinka haluaisin uskotella itselleni jotain muuta, niin tämänkin ikinuoren ”namutädin” iho alkaa väistämättä menettää kimmoisuuttaan. Yksi selkeä osoitus siitä on ihon palautuminen. Eräänä aamuna aloin melkein kirkua peilin edessä, sillä vastaan tuijotti nainen, jonka silmäkulmasta lähti poskipään yli syvät ”harakanvarpaat”. Mistä ne olivat siihen ilmestyneet? Hieroin ihoa kauhuissani kosteusvoiteella, ja yritin keksiä äkillisen vanhenemiseni syytä. Päivän aikana juonteet katosivat.”

Kirjoituksessa olin myös nostanut esiin silmänympärysiholla olevat minimaaliset pigmenttiläiskäni.

”Nämä pienet pigmenttiläiskät silmänympärysiholla voivat näyttää jonkun mielestä naurettavan vähäiseltä syyltä huolestua, mutta itse olen alkanut taisteluun niitä vastaan. En nyt väitä että menettäisin niiden vuoksi yöuneni, mutta minua on alkanut harmittaa, että en ole aina suojannut silmänympärysihoani auringossa.”

Jep. Syytäkin harmittaa. Tämän laiminlyönnin seuraukset ovat nyt 40-vuotiaana näkyvissä selvemmin kuin olisin voinut odottaakaan. ”Lapset”, muistakaahan tosiaan suojata koko kasvojen iho silmänympärykset mukaanlukien auringossa.

(En edelleenkään menetä asian vuoksi yöuniani mutta aina voi miettiä miltä iho nyt näyttäisi jos olisin hoitanut  UV-suojauksen asianmukaisesti…)

Mainitsen jutussa ensimmäistä kertaa myös huultenympärysten hyperpigmentaation.

Maaliskuu 2012 (Sanni 33 vuotta ja 2 kk)

”Odotan, että vanhenen. Joka aamu kun katson peiliin, odotan näkeväni sen. Iän. Ja onhan se jo alkanut näkyä, vaikka kuinka haluan uskotella voivani näyttää ikuisesti 2-kymppiseltä. Olen 33. Minulla ei juurikaan ole vielä ryppyjä.”

Juonteista en edelleenkään ollut huolissani, mutta postauksessa havainnoin kasvoillani näkyvää väsymystä, joka on eri laatuista kuin aiemmin.

”Näytän väsyneeltä. Todella, todella väsyneeltä. Ja korvissani kaikuvat Biothermin mainoksen sanat, ’Häivytä väsymyksen merkit – ennenkuin ne muuttuvat ikääntymisen merkeiksi.’ Onko tämä nyt sitten vihdoin sellaista väsymystä, joka ei haihdukaan enää nukkumalla kunnon yöunet? Onko tämä sitä väsymystä, joka kertoo että ihoni ja kasvoni ovat tosiaankin eläneet jo kolmekymmentäkolme vuotta?”

”En ole mielestäni ruma, en kaunotarkaan. Pidän persoonallisuudestani, joka tekee minusta mielestäni kivan näköisen. Ikä on tuonut itsevarmuutta, joka on pyyhkinyt pois teini-iän klassiset kompleksit. Mutta nyt ikä alkaa tuoda jotain muutakin.

Tapahtuuko se tänä vuonna? Vai vasta kymmenen vuoden kuluttua? Kun alan näyttää vanhalta.”

Postauksesta Face-Off.

Heinäkuu 2012 (Sanni 33 vuotta ja 6 kk)

Peter Pan -ilmiö -postauksessa en niinkään tarkastele ihoni kuin mieleni ikääntymistä – tai anti-ikääntymistä. Tämä postaus oli mielenkiintoinen, ehkä niitä parempia sisältöjä blogissani jossa olen tavoittanut jotain haurasta itsessäni. Pysähdyin miettimään kirjoitusta pitkäksi toviksi.

”Mitä minä 33-vuotias akka teen täällä 18-20-vuotiaiden persikkaposkien joukossa keikuttamassa lanteitani, käsi drinkkilasia puristaen,  pukeutuneena samaan toppiin kuin 10 vuotta sitten? Yrittäen olla kuin yksi heistä. Skannaan yökerhoa katseellani. Ani harvat kasvot ovat tutut. Ikätoverini ovat kotona hoitamassa lapsia. Minä en ole kotona hoitamassa lapsia. Minä olen lapsi. Jollain tasolla.”

Tunnenko yhä näin?

 

Muistan hyvin nuo tuntemukset ja jossain määrin samaistun osaan niistä yhä. Diskossa en enää käy ”heiluttamassa lanteitani” mutta hullua kyllä, koen edelleen olevani esimerkiksi ”liian nuori” äidiksi. Minusta tuntuu, että en ikäänkuin ole ehtinyt kypsyä joihinkin juttuihin, aika menee liian nopeasti. Tämä tekee minut samalla myös surulliseksi. Asia on aika monisyinen.

”En ilmeisestikään halua kasvaa täysin aikuiseksi. Näytän ikäistäni  nuoremmalta, ja ehkäpä senkin takia on ollut helppo elää 2-kymppisen loputonta ’roolia’. En sano, että aikuisuudessa ja vanhenemisen mukanaan tuomissa elämänmuutoksissa olisi mitään ikävää tai pelottavaa. Jostain syystä näytän kuitenkin ihannoivan nuoruutta, yrittäen hullun lailla takertua koko ajan etääntyvään nuoreen minuun.”

Postauksesta Peter Pan -ilmiö.

Syyskuu 2013 (Sanni 34 vuotta)

RYPYT mainitaan ensimmäistä kertaa. Olin Kreikan matkalla. Otsikko Apua – ryppyjä!

”Kyllä se nyt vain on uskottava. Minä vanhenen. 

Tässä parin viimeisen päivän aikana olen pannut merkille jotain, jota ei ole ollut havaittavissa aiempina ’aurinkolominani’. Ihoni on kuivunut auringossa niin dramaattisesti, että silmänympärysiholle on ilmestynyt aurinkorypyt. Ja nämä eivät ole mitään vain siristellessä näkyviä juonteita, vaan rehellisiä, jatkuvasti näkyvissä olevia ryppyjä.”

Jutun jatkopostauksessa iloitsin, kun tehokas kosteuttaminen ja pehmentäminen okklusiivisella voiteella (Nivea Creme..!) häivytti aurinkojuonteet tehokkaasti.

Heinäkuu 2014 (Sanni 35 vuotta)

”Pysähdyin katsomaan kasvojani kameran ruudulla. No mutta…. näytänpäs minä tosiaankin… kulahtaneelta. Tuoltako minä näytän..? Juonteet silmien ympärillä piirtyivät tavallista syvempinä, silmänaluset pussittivat, läiskät naamalla erottuivat pikselin tarkkuudella.”

Ranskan lomalla kirjoitetun postauksen kuvissa silmänympärysihon ikääntyminen näkyy mielestäni ensimmäistä kertaa todella selvästi. Iho on ohentunut, se pussittaa ja juonteet ovat juurtuneet syvemmälle. Tai näkyvät nyt selvemmin koska iho on ohuempi. Silmänalusilleni tunnusomainen pienten juonteiden verkko on alkanut piirtyä esiin.

Kirjoitin: ”Illuusio alkaa vuosi vuodelta karista. Ei tässä ole kuin viisi vuotta siihen kun täytät 40, missie. Sinä olet kohta keski-ikäinen. Älä luulekaan, että joku vielä viiden vuoden kuluttua luulee sinua 2-kymppiseksi. Tahti kiristyy koko ajan. Jos ikääntymisen merkit ennen ilmestyivät hitaammin, nyt niitä tulee tuplasti joka vuosi. Biologiaa ei voi huijata. Sori vaan, ’Forever Young.’”

Heinäkuu 2016 (Sanni 37 vuotta)

Havainnollisessa jutussa listaan ja kuvaan kasvoillani näkyviä ikääntymisen merkkejä. Mainitsen myös ihon muuttumisen kuivemmaksi, mutta vuonna 2016 kasvojen ihon kuivuus oli vielä kausiluonteista:

”Kasvojen ihon kuivuminen on toistaiseksi ilmennyt vasta talvisin, mutta esimerkiksi käsieni iho on muuttunut lähes atooppisen kuivaksi vuoden ympäri.”

Lokakuu 2017 (Sanni 38 vuotta)

Syksyllä 2017 toivotan ikääntymisen merkit tervetulleeksi ja kerron inspiroituvani iän mukanaan tuomista muutoksista.

”Tänä vuonna kokemus on ollut jotenkin erityisen konkreettinen: minun ihoni todellakin ikääntyy niinkuin kaikkien muidenkin, eikä ryppyjä ja läiskiä voi pysäyttää. Iho ohenee ja menettää kosteuttaan ja sitä mukaa hienoisetkin pintajuonteet piirtyvät yhä selvemmin esiin.

Olen mielestäni edelleen nuorekas ja geenitkin ovat vaikuttaneet ihoni suhteellisen hyvään kuntoon, mutta olen vihdoin saavuttanut iän, jossa voin alkaa oikeasti testaamaan niin kutsuttujen anti-age-tuotteiden tehoa.”

Helmikuu 2019 (Sanni 40 vuotta)

Totean, että yleisilmeeni alkaa olla yhä väsyneempi.

”Joinain päivinä peilikuvani on näyttänyt jopa vieraalta. Nukun tavalliseen tapaan, ja kuitenkin varjot silmien alla ovat syventyneet ja hienojen juonteiden verkko kuin tihentynyt. Ennen kaikkea ihoni on ohentunut ja näyttää rasittuneelta. Siitä on tullut läpikuultavampi; sinertävyys silmien alla ja punoitus poskien alueella näkyy entistä selkeämmin.”

Meikkaan väsyneille kasvoilleni eloa postauksessa, jossa vierailen 7-kymppisen äitini meikkipussilla. :)

Vuoden alussa olen viimein havainnut, että turvotus ja pussit silmien alla ovat nyt pysyviä.

31-vuotiaana silmänaluset olivat hyvin erinäköiset.

 

Täytyy myöntää, että Biothermin mainoksen lauseessa on perää: väsymyksen merkit muuttuvat ikääntymisen merkeiksi. Väsynyt ilme vanhentaa enemmän kuin mitkään läiskät tai juonteet.

Mitä sille voi tehdä? En olisi rehellinen jos sanoisin, että väsyneen näköinen naama inspiroi minua ja silmäpussien kehittymistä ja ihon kuivumista olisi yhtä kiinnostavaa seurata kuin juonteiden. Kyllä ”Peter Pan” minussa hiukan vielä haluaisi jarruttaa ikääntymisen prosessia. Kaikkea voi aina fiksailla jonkin verran kosmetiikan keinoin, totta kai, mutta paras anti-age on kuitenkin asenne.

Pro-age, sehän on so 2019.

Hymyillään, ei oteta itseämme liian vakavasti ja nautitaan voiteilla läträämisestä, sekin on hyvä asenne ikään :)

Terveisin Sanni

Karkkipäivää vuodesta 2009 💜

 

 

 

Kommentit (40)
  1. Mia / www.beauty-highlights.fi
    19.4.2019, 22:27

    Ihana postaus! Mun silmissä sä näytät edelleen kolmekymppiseltä ja aina niin freessiltä <3 Tän postauksen myötä iski ihan pikkuiset paineet itselle, että miltäköhän mun oma matka näyttäisi :D Siis näin 31+ (vähän väsähtäneen) näkökulmasta tarkastellen… Tuo sun ensimmäinen kuvakin on kuin jostain Lumenen mainoksesta, enkä kyllä itse koe tällä hetkellä näyttäväni "samalta" – haha!

    1. Odotan Beauty Highlights -blogiin samantyyppistä postausta sitten vuonna 2028…! ^_^ (Jos täytät silloin 40… :))

  2. Kiitos Sanni, ihana postaus. Kiitos kun kirjoitit tämän ja kiitos kun olet antanut meidän seurata omaa ikääntymistäsi.

    Olen seurannut sua lähes alusta asti. Olemme samanikäisiä, minulla on kolme lasta. Monta vuotta sun iho oli paljon nuorempi kuin mulla, mutta viime vuosina olemme tulleet ehkä tasoihin.

    Yksi juttu mitä en tajua, joka näkyy meillä molemmilla, on ihon kellertyminen. Mistä se johtuu? Aiemmin, vielä viisi vuotta sitten ihoni oli selvästi kylmäsävyinen, punakka, ja nyt se on samalla tavalla muuttunut kellertäväksi kuten sinulla. Tästä ikääntymisen ominaisuudesta haluaisin mielelläni päästä eroon, mutta mikä siihen auttaisi?

    1. Ihana aina kuulla pitkään seuranneista lukijoista <3

      Minä olen myös ihmetellyt ihon kellertymistä, enkä toistaiseksi ole kuullut siihen mitään selitystä. Joku dermatologi saattaisi osata sanoa jotain, mutta en ole päässyt jututtamaan ihotautilääkäreitä viime vuosina. (Lukijoiden joukossa lääkäreitä..? ;D)

      Minulla kyllä on aina ollut lämminsävyinen iho, mutta se on tummunut ja lämmennyt vielä lisää viimeisen 3-4 vuoden aikana. Näytän nykyään kevyesti päivettyneeltä vuoden ympäri vaikka en oleskelisi auringossa. Meikkipohjasävykin on nyt 1 tai 2 astetta tummempi kuin blogia aloittaessani.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *