Näin minä syön

Uusimmassa Kauneudessa & Terveydessä on juttu kolmesta eri ruokavaliosta, ja minun ruokavalioni on yksi niistä. Ravitsemusasiantuntija antaa kustakin ruokailutyylistä omat kommenttinsa ja kertoo, mikä ruokavaliossa on hänen mielestään hyvää ja missä olisi parannettavaa.

Ketogeenisen dieetin ollessa nyt niin trendikäs, oli minun ruokavalioni valittu juttuun edustamaan tätä suuntausta, vaikka ruokavalioni ei ole puhtaasti ketogeeninen vaan vähähiilihydraattinen. Toisina päivinä ruokieni ravintojakauma menee yksiin ketogeenisen tyylin kanssa, toisina ei.

Ketogeeninen ruokavalio on vain yksi monista vähähiilihydraattisista suuntauksista, ja vastaa Atkinsin induktio-vaiheen erittäin niukkahiilihydraattista tapaa syödä. Esimerkiksi juurekset, hedelmät ja hitaat ”hyvät” hiilarilähteet kuten kvinoa ja palkokasvit eivät kuulu ketogeeniseen suuntaukseen, mutta minä syön näitäkin vaihtelevasti.

Juttua varten annoin toimittajalle haastattelua edeltäneen päivän ruokapäiväkirjan.

Laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen arvioi ruokavalioni tuon päiväkirjan perusteella, ja ”tuomion” mukaan voisin vähän vähentää juuston kulutustani. Se ei yllätä, sillä syön juustoa melkoisesti. Muuten ruokavalioni oli Laatikaisen mielestä ”melko terveellisesti koostettu”.

Tietenkään Laatikainen ei tunne ruokavalioni kokonaisuutta, vaan hänen arvioitavakseen sattui hiilihydraattiptoisempi päivä. Juuri tuona päivänä söin mm. kvinoaa, bataattisosekeittoa ja puolikkaan hedelmän. Jonain toisena päivänä olisin syönyt hiilihydraatin lähteenä vain parsakaalia, kurkkua ja vihreää salaattia. Silloin olisin todennäköisesti kuullut kehotuksen lisätä lautaselle enemmän hiilaria, sillä sellainen on virallinen näkemys.

Kiitos K&T:n ruokavaliojutun, inspiroiduin kirjoittamaan pitkästä aikaa arkiruokailustani.

Vaihdettuani ruokavalioni olin monta vuotta kekseliäs kokki ja jaksoin viritellä vaikka minkälaisia aikaavieviä luomuksia, kuten kuvan täytettyjä kaalikääryleitä. Pastasta ja leivästä luopuminen avasi luovuuden hanat, ja reseptivihkoni täyttyivät uusista ideoista joka viikko. Blogin runsas reseptiosio kertoo tästä vaiheesta omaa hauskaa tarinaansa.

Nyt kun olen syönyt vähähiilihydraattisesti jo kahdeksan vuotta, olen aika lailla rutinoitunut ja valmistan simppeleitä ruokia jotka noudattavat samaa kaavaa.

Olen jättänyt luovan puolen ilottelun lähes yksinomaan ravintoloiden puolelle; hemmotelkoot taitavat kokit minua upeilla luomuksillaan, kotona luotan helppoon ja nopeaan arkiruokaan.

Kaavani on seuraava: pääosin vihreistä kasviksista koostuva pohja (parsakaali, kukkakaali, vihreä salaatti, kurkku, tomaatti) ja siihen päälle proteiinin lähde (kala, tofu, juusto, mifu, oumph).

Nämä maistuvat tällaisenaankin hyvän oliiviöljyn, suolan ja pippurin kanssa, mutta minulla on muutama vakkariksi muodostunut makulisuke aina kaapissa.

Näillä neljällä ainesosalla tuon arkiseen pöperöön ratkaisevan kivan makuextran:

Oliivit, kaprikset, feta ja majoneesi.

Etenkin viimeksi mainittu on jotain todella uutta lautasellani, olen löytänyt majoneesin vasta viimeisen vuoden aikana. Aikaisemmin en ole tykännyt majoneesista juuri lainkaan, mutta huomasin, että merkillä on paljon väliä. Hellmansin majoneesi on kaikkein parhaimman makuista, siitä puuttuu se vähän tympeän tunkkainen, ikään kuin keinotekoinen maku jonka olen majoneesiin tottunut yhdistämään.

Mifu-jauhis ja kasvikset ovat saaneet majo-viimeistelyn

Parhaimmillaan pieni tujaus majoneesia tuo ruokaan juuri sopivaa täyteläisyyttä ja korostaa muiden raaka-aineiden makua tuomatta omaa makuaan liikaa läpi. Jos ette ole tykänneet majosta, kokeilkaapa Hellmansin alkuperäistä!

Oliivit ja kaprikset jakavat mielipiteitä, toiset rakastavat niitä, toiset eivät voi sietää. Minullakin meni pitkään ennen kuin ystävystyin etenkin kapristen kanssa, mutta ihastuin niihin pikkuhiljaa kreikkalaisen ruoan kautta.

Oliivit ja kaprikset tuovat ruokaan suolaisuutta ja täyteläisyyttä. Oliiveissa on paljon rasvaa ja rasva korostaa aina ruoan makua. Ne sopivat yllättävän moneen ruokaan, melkein mihin vain; salaattien lisäksi myös lämpimiin pataruokiin, uuniruokiin ja juustolautaselle. Jos kyllästyy yhteen oliivilaatuun, voi vaihtaa seuraavaan. Oliivien variantit eivät ihan heti lopu kesken..!

Vaikka tietyt lajit kuten Kalamata- ja Halkidiki-oliivit tunnetaan erityisen hyvästä maustaan, käytän ihan sujuvasti myös kaupan halvimpia ”nimettömiä” oliiveja – kunhan ovat vihreitä, mustat halvat oliivit ovat kamalia..!

Paprikatäytteiset halpasarjojen oliivit ovat ihan klassikkokamaa joita heitän ilolla etenkin parsakaalin sekaan ja salaatteihin.

TUUNAA RUOKA:

Feta tai edullisempi variantti salaattijuusto on parhaita ”mausteita” joita tiedän. Pienikin määrä fetamurua tuo ruokaan hapokasta särmää ja suolaisuutta. Fetaa käyttäessä ruokaan ei välttämättä tarvitse enää lisätä erikseen suolaa.

Pannuun heitetty, hieman paistunut feta tuo ruokaan aivan taivaallisen muhevan, aromikkaan ja luonteikkaan makuvivahteen. Aijjai, feta on kyllä yksi Kreikan keittiön parhaita lahjoja maailmalle..!

Muita kaapeistani usein löytyviä vakkarlisukkeita ovat säilötty, grillattu paprika, minikurkut sekä erilaiset kypsennetyt munakoisovalmisteet.

Paprikat ja munakoisot ovat ”oikaise”-osastoa – nämä voi valmistaa itsekin mutta koska kummankin kypsennys vaatii aikaa (etenkin täydellinen munakoiso), oikaisen mielelläni kun haluan ruokaa nopeasti. Ja useimmiten haluan..!

Pikkukurkut toimivat salaateissa pirteänä ja suussa napsahtavaa tekstuuria tuovana komponenttina. Maustetuissa kurkuissa on aina vähän sokeria, mutta valitsen vähäsokerisimmat (5 g). Felixillä on sokeroimattomia viipale-makukurkkuja (keinotekoisesti makeutettuja), mutta niiden lötkö rakenne ei aja samaa asiaa kuin rapsakoiden minikurkkujen.

Uskokaa pois, ollakseen säilyke grillatut paprikat ovat yllättävän maukkaita..! Ainakin Royalin ja VegOnTablen joita olen käyttänyt. Grillattu paprika sujahtaa värittämään salaattia ja toimii loistavasti myös tapas-lautasella tuorejuuston kaverina (rullaan tuorejuustoa paprikasiivujen sisään). Grillatun paprikan paahteinen, makea maku on aivan ihana. <3 Parhaat paprikat saa tietysti tuoreeltaan grillistä ja mielellään mökillä! ^_^

Vihreä salaattipohja plus lisukkeet = taattua herkkua! 

Fetaan, parsakaaliin ja raikkaisiin kasviksiin ei voi kyllästyä. (Kuten ei ilmeisesti vähemmän raikkaaseen kananmuna-aamiaiseenkaan, heh…)

Lopulta syön nykyään melkein yhtä rutiininomaisesti kuin 15 tai 25 vuotta sitten, mutta yksipuolisen ravintojakauman voileivät, pastat ja uunipatongit ovat vaihtuneet terveellisempään ja värikkäämpään ”kaavaan”.

Näin minä syön. Nam. 

*

Blogin kaikkien aikojen ensimmäisessä ruokapostauksessa vuonna 2009 söin vielä hyvin eri tavalla:

Päivä ruokabloggarina

Ajatuksia elämäntapamuutoksesta vuodelta 2014, miksi vhh jäi elämäntavaksi:

Ajatuksia ruokaremontista

 

 

Kommentit (20)
  1. Jaksaako kokemuksesi mukaan vähä-/matalahiilihydraattisella ruokavaliolla treenata kuntosalilla?

    1. Jaksaa kyllä, etenkin jos tekee lyhyempiä sarjoja. Hiilareiden osuus polttoaineena korostuu kestävyyssuorituksissa kuten juostessa, ja aerobisissa lajeissa. Tavallinen punttitreeni sujuu ihan hyvin vhh:llakin – vaikka yhtä suurta kehitystä ei voi odottaa kuin hiilariruokavaliolla.

  2. Tykkään hirvittävästi tästä ruokavaliostasi ja näistä ruokapostauksistasi :). Kiitos taas kerran, taidan kokeilla näitä salaattejasi.

    1. Onpa kiva kuulla, kiitos RL :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *