Mustekala-episodi

Sarjassamme Sannin yöllisiä avautumisia.

MACista mustekalaan… johan on blogipäivä..

En ole varma pitääkö kohta mennä halaamaan pönttöä mutta oksennetaan ensin tänne blogiin.

Olen syönyt elämäni viimeisen seepian. Vai mikähän se on suomeksi. Mustekalalaji. Englanniksi cuttlefish.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mä olen tähän saakka tykännyt seepiasta. Syön sitä usein ulkomailla.

Neuvo: ei kannata alkaa googlaamaan miltä syömäsi merenelävä itse asiassa näyttää. Lautasellahan se on vain sellainen… klöntti. Ei sitä oikein hahmota että millainen otus siinä niinkuin oikeasti on.

Me alettiin eilen illalla chatissa juttelemaan miehen kanssa seafoodista. Tarkemmin sanottuna mustekaloista. Kun mä en tiedä mitä ne eri mustekalat on suomeksi. Kun on squid ja octopus ja cuttlefish ja niistä vielä niitä pikku-versioita. Selitin että seuraavaksi haluan maistaa mun opaskirjassakin kehuttua ”seepiaa fenkolikastikkeessa”. Sanoin miehelle että seepioilla ei taida olla niitä lonkeroita niin ne ei ole niin ällön näköisiä. Ja aloin siinä sitten googlaamaan että minkäs näköinen tyyppi se oikeastaan onkaan.

Virhe.

Ei se miltään ällöltä näyttänyt. Tavallaan.

idCuttlefish

Kuva: lookatthatfuckingcuttlefish.wordpress.com/

Vaan tosi söpöltä. Ja onhan sillä lonkeroita.

Mitä enemmän mä niitä kuvia katselin, sitä oudommalta alkoi tuntua että syön tuon näköistä eläintä.

Silti.

Tänä iltana menin Barbaan ja tilasin seepiaa fenkolikastikkeessa.

Cuttlefishes

Kuvat: lookatthatfuckingcuttlefish.wordpress.com/

Kun se lautanen tuli mun eteen. En tiedä, en vain enää nähnyt sitä samalla lailla kuin ennen. Mun mielestä seepia on näyttänyt lähinnä pilkotulta portobellosieneltä. (Kun tilaan sitä, se tarjoillaan aina paloina, ei kokonaisena.) Eikä siinä mukana tosiaankaan ole lonkeroita. Ainakaan mä en muista niitä.

Söin pari palaa. Ihan hyvää se oli. Mutta… tuntui hitusen vastenmieliseltä. Söin lisää, oli nälkä. Yritin ajatella että syön tosi kiinteää sientä tai kanaa – vaikka mä en edes syö kanaa. Sitten vastaan tuli nuo pienet ”kärsät”. Pieni kimppu lonkeroita. Ja mä näin tuon otuksen silmissäni. Silloin en kyennyt enää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt sitten etoo niin että en tiedä mitä tekisi. Miksi, miksi mun piti mennä katsomaan noita kuvia?

Voinko mä enää syödä mitään mustekalaa?

En ainakaan seepiaa.

Huokaus.

Cuttlefish_virkattu

Jessica Polka / Wunderkammer

Katsokaa nyt tätä. Törmäsin tähän kuvaan ja se oli pakko laittaa päättämään juttu. Voiko olla hellyttävämpää?

Syöttekö te mustekalaa?

Kommentit (46)
  1. :) :) en ole syöny mustekalaa, enkä simpukoita tai ostereita, lähinnä joku lapsellinen ajatus, että ne on ”epämääräisiä”… Juu jos joka päivä alkaisi aamun selaamalla nautojen, possujen ja tipujen kuvia, pysyisi tarkemmin kasvissyöjänä. Ihan hyvä ajatus sinällään :D

    Mustekalarenkaita voin syödä, koska niitä voi ajatella sipulirenkaina kun on friteerattu.

  2. Aaagh! Mustekalat, nuo ykkösinhokkini! Japanin-reissullani pääsin näkemään niitä kaikessa kauheudessaan lötköttämässä toripöydissä. En ennen matkaakaan ollut erityisen innoissani lonkerotyypeistä, mutta sen jälkeen ei mitään toivoa. Ei pysty, apua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *