Karkkipäivä
Karkkipäivä

Mustekala-episodi

Sarjassamme Sannin yöllisiä avautumisia.

MACista mustekalaan… johan on blogipäivä..

En ole varma pitääkö kohta mennä halaamaan pönttöä mutta oksennetaan ensin tänne blogiin.

Olen syönyt elämäni viimeisen seepian. Vai mikähän se on suomeksi. Mustekalalaji. Englanniksi cuttlefish.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mä olen tähän saakka tykännyt seepiasta. Syön sitä usein ulkomailla.

Neuvo: ei kannata alkaa googlaamaan miltä syömäsi merenelävä itse asiassa näyttää. Lautasellahan se on vain sellainen… klöntti. Ei sitä oikein hahmota että millainen otus siinä niinkuin oikeasti on.

Me alettiin eilen illalla chatissa juttelemaan miehen kanssa seafoodista. Tarkemmin sanottuna mustekaloista. Kun mä en tiedä mitä ne eri mustekalat on suomeksi. Kun on squid ja octopus ja cuttlefish ja niistä vielä niitä pikku-versioita. Selitin että seuraavaksi haluan maistaa mun opaskirjassakin kehuttua ”seepiaa fenkolikastikkeessa”. Sanoin miehelle että seepioilla ei taida olla niitä lonkeroita niin ne ei ole niin ällön näköisiä. Ja aloin siinä sitten googlaamaan että minkäs näköinen tyyppi se oikeastaan onkaan.

Virhe.

Ei se miltään ällöltä näyttänyt. Tavallaan.

idCuttlefish

Kuva: lookatthatfuckingcuttlefish.wordpress.com/

Vaan tosi söpöltä. Ja onhan sillä lonkeroita.

Mitä enemmän mä niitä kuvia katselin, sitä oudommalta alkoi tuntua että syön tuon näköistä eläintä.

Silti.

Tänä iltana menin Barbaan ja tilasin seepiaa fenkolikastikkeessa.

Cuttlefishes

Kuvat: lookatthatfuckingcuttlefish.wordpress.com/

Kun se lautanen tuli mun eteen. En tiedä, en vain enää nähnyt sitä samalla lailla kuin ennen. Mun mielestä seepia on näyttänyt lähinnä pilkotulta portobellosieneltä. (Kun tilaan sitä, se tarjoillaan aina paloina, ei kokonaisena.) Eikä siinä mukana tosiaankaan ole lonkeroita. Ainakaan mä en muista niitä.

Söin pari palaa. Ihan hyvää se oli. Mutta… tuntui hitusen vastenmieliseltä. Söin lisää, oli nälkä. Yritin ajatella että syön tosi kiinteää sientä tai kanaa – vaikka mä en edes syö kanaa. Sitten vastaan tuli nuo pienet ”kärsät”. Pieni kimppu lonkeroita. Ja mä näin tuon otuksen silmissäni. Silloin en kyennyt enää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt sitten etoo niin että en tiedä mitä tekisi. Miksi, miksi mun piti mennä katsomaan noita kuvia?

Voinko mä enää syödä mitään mustekalaa?

En ainakaan seepiaa.

Huokaus.

Cuttlefish_virkattu

Jessica Polka / Wunderkammer

Katsokaa nyt tätä. Törmäsin tähän kuvaan ja se oli pakko laittaa päättämään juttu. Voiko olla hellyttävämpää?

Syöttekö te mustekalaa?

Kommentit (46)

  1. kinu

    Olen ammatiltani kokki enkä ole koskaan maistanut simpukkaa, etanaa tai mustekalaa ym iljetyksiä :D Ei ne ensinnäkään näytä millään lailla houkuttelevilta tai edes syömäkelpoisilta! Sienetkit ovat ihan kamalia, lähinnä sen koostumuksensa puolesta kuin maun. Töissä on mukava keitellä sienikeittoa ja maistaa onko maut kohdallaan kun yökkäysrefleksi tulee aina.. :DD Mulla on sellainen tunne että etanat ynnä muut tuntuvat suussa sienen tapaiselle tai lähinnä sellaiselle että tuntuu kuin puraiset silmämunaa.. Ovat olevinaan muka hienoakin herkkua, hyi h*lvetti x)

    • höh

      sieni ei muistuta vähääkään silmämunaa. Sieni on pehmeä, vähän limainen ja vähän sitkeä, silmämuna on KOVA! Siis ihan saa olan takaa terävällä veitsellä työskennellä, että tuoreeseen silmämunaan saa pienen reiän. Mutta siis myönnetään, että syönyt en silmiä ole, enkä hirveästi keitellytkään. Tuskinpa se nahanomainen sitkeys siitä silti mihinkään häviää. Paitsi ehkä jos on kovin pilaantunut

      • kinu

        No itsekkään en ole koskaan silmämunaa puraissut mutta kuvittelin sen olevan sellainen pehmeä ja limainen ja.. en tiiä :D Kiitos nyt tästäkin infosta, tiedä sitten miksi itse olet veitsellä tehnyt silmämunaan reikää, kuulostaa joltakin lääkäreiden hommalta :D

  2. JonnaH.

    Olen syönyt mustekalaa, missä näkyy imukupit. Menihän tuo nälkään alas, mutta ei se hääviä ollut, kun koko ruokailun se mustekala ällöttävine lonkeroineen uiskenteli päässä. Syön mustekalaa, jos ei ole muuta, mutta jos voin valita, jätän syömättä. :p

    Onhan tuo seepia aika söpö otus. ;) Itse kyllä jostain syystä pystyn syömään itsestäni suloiselta näyttäviä otuksia esim. karitsaa, etanoita, mutta sellaiset jotka mielessäni näyttävät iljettäviltä (käärme, sammakot, mustekala), pyörivät suussa ja välttelen niitä. Joskus ulkomailla ollessa olen ihan tyytyväinen, kun en tiedä, miltä joku eksoottisen kuuloinen kala näyttää. :D

  3. Henna

    Kyllä mä varmaan tuota maistaisin jos tarjottaisiin. :D Valmistun eläintenhoitajaksi ja kyllä mä silti lihaa syön, oli sitten lehmä, possu, kana (en kylläkään usein) tai esimerkiksi tuo mustekala. Ei sitä vaan jotenkin itse osaa ajatella minään… Nää marsut jne on sitten erikseen, ei ikinä. Hyi kauhistus.

  4. HeidiB

    Olen elämässäni syönyt tasan yhden kerran mustekalaa (sellaisia supersöpöjä pikkumustekaloja jotka oli lautasella ihan kokonaisina imukuppeineen päivineen). Koko ruokailun ajan mieheni vuoronperään loi minuun pettyneitä ja vihamielisiä ja mustekalaan lautasella sääliviä ja surkeita katseita. Mieheni on pesunkestävä mustekalafani, eikä suostu syömään niitä kirveelläkään. Valaiden ohella mustekalat taitaa olla älykkäimpiä vedessä eläviä olentoja ja tämän vuoksi ne eivät hänestä kuulu lautaselle. Itsekin tykkään mustelakoista todella paljon, mutta onhan ne vähän sellaisia merten heinäsirkkoja, etenkin kalmarit. Mustekala ei ole se ensimmäinen valintani lautaselle, mutta en sitä erityisesti kartakaan.

    • Sanni

      Koko ruokailun ajan mieheni vuoronperään loi minuun pettyneitä ja vihamielisiä ja mustekalaan lautasella sääliviä ja surkeita katseita.

      Voi ei…. :D Mutta… seuraavan lauseen luettua ymmärtää. Myönnän, etten ole ajatellut mustekaloista oikein mitään aikaisemmin… Siis niiden älykkyydestä. Tai että millaisia eläimiä ne ylipäänsä on. Lasketaanko mustekalat muuten eläimiin vai kaloihin..? Ehm, kuulostaa tosi blondi-kysymykseltä… Onhan kalatkin eläimiä…

      • Tiia

        ”eläimiin vai kaloihin”, ihana:)

        Täysin tieteellisesti korrekti luokitelma lienee eläinkuntaan, nilviäisiin ja pääjalkaisiin… Kuka näistä mitään tietää. Kuitenkin siis selkärangattomiin, epämääräisiin ”limakasoihin”.

        Mä en jaksa oikein uskoa tuohon mustekalojen suunnattomaan älykkyyteen, vaikka ne selkärangattomien joukossa olisivatkin varsinaisia neroja, niin selkärangattomat ovat kuitenkin melko alkeellisia eläimiä esim nisäkkäisiin tai jopa kaloihin verrattuna. Ihan jo pelkästään rakenteensa rajoitusten vuoksi.

        Toki mustekala on peto ja siten ehkä älykkäämpi kuin monet kanssaeläjänsä. Mutta aikamoiselta jeesustelulta silti tuntuu, ettei söisi mustekalaa sen älykkyyden vuoksi, kun esim yksi tämän pallon älykkäimmistä nisäkkäistä (sika) kuuluu myös maailman riistokasvateituihimpiin ja syödyimpiin…

  5. Myy

    Syön, tykkään! Etanat aiheuttaa vähän inhoa, jos liikaa ajattelee, mutta hyviltä nekin maistuu. :)

  6. Sinna

    Söin ennen. Sitten perehdyin siihen miten hienoja, älykkäitä ja mielenkiintoisia eläimiä mustekalat ovatkaan. Niiden syöminen alkoi tuntua… ihan väärältä :/

  7. candycane

    Syön kalaa (itsepyydettyä, vähän kuin riistaa hehe – kaloilla onnellinen elämä eikä ylimääräisiä antibiootteja sun muita mömmöjä) ja merenelävistä joskus katkarapuja jos niitä on jossain ruuassa seassa. Katkaravut ovat vähän siinä rajalla että ”voiko” vielä syödä … kala ja katkaravut ovat siis ainut liha, mitä syön. Ei ole tullut mahdollisuus syödä mustekalaa aikoihin, mutta en enää söisi. Liian ”eläin” mulle. Epäilen myös, että mustekalojen kohtelu ei ole kovin eettistä, kuten minkään muunkaan merenelävän tai eläimen yleensä :(

  8. anonymous

    hahaa, ihan mahtavaa!!! enemmän tätä! uskon, että aika moni ei voisi käyttää eläinkunnan tuotteita jos tietäisi ne tuotanto-olot ja sen miten lutuinen pikkuelukka siihen lautaselle on päätynytkään / mikä lutuinen elukka on joutunut elämään silkassa kärsimyksessä elämänsä että se ruoka on siihen lautaselle päätynyt (vaikkapa tehotuotetut munat…) ainakaan tukahduttamatta sitä tietoisuuttaan (tään mä oon niin monesti kuullut, että parempi vain olla ajattelematta asiaa ja vetää ne munat/maidot/lihat lärviin… logisch!) siitä vaan lisää pähkäilemään että miten se ruoka on lautaselle päätynyt ja tervetuloa liittymään vegaaneiden (ainoiden oikeiden kasvissyöjien ;)) iloiseen, onnelliseen joukkoon n_n one of us, one of us..!

    p.s. ei tarkoitusta moralisoida vaan aidosti iloita tästä, minkä tulkitsen pieneksi tietoisuuden heräämisen askeleeksi ^^

    • Tiia

      Harmi vaan, että vegaanit kaiketi yleensä käyttävät aika paljon soijaa, jonka viljely taas puolestaan on vastuussa valtaosasta maanviljelyn nimissä tehtävästä ympäristötuhosta nykyään…

      Ja ne hedelmätkin on voinut poimia joku pakkotyöhön kaapattu pikkulapsi.

      Mutta siitä olen kyllä ehdottomasti kanssasi samaa mieltä, että ihmisten todellakin pitäisi miettiä mitä he syövät ja mistä se tulee!

      • mm

        Toki, mutta pitää muistaa että valtaosa soijan tuotannosta (muistaakseni n 70℅) menee tuotantoeläinten ravinnoksi.

      • anonymous

        tää on täysin väärä paikka tälle keskustelulle mutta pakko vastata lyhyesti, hönö kun olen :) jos jostain jutusta tulee vilpitön lol, onks toi tosissaan -reaktio niin ei vaan pygee ohittaa!

        mulla ehkä ton kommentin tausta-ajatus oli kärsimys ja sen määrä. en näe olevani oikeutettu tuottamaan toisille eläville olennoille kärsimystä / päättämään niiden elämästä vain siksi että itselläni on jotain ominaisuuksia mitä niillä ei. jos ajattelisi, millainen söpö tyyppi siihen lautaselle on päätynyt saattaisi herätä empatia joka estäisi jatkamasta toimintaa. tietty kaikki ei olla samalla kohdalla empatiaspektrillä, en ihmettelisi vaikka itse kuuluisit sinne toiseen päähän kun kommenttini pointti oli mennyt noinkin räikeästi ohi. ympäristönäkökulma ei ollut nyt jutun ydin. en ole ympäristöasioiden asiantuntija, mutta uskaltaisin väittää, että keskiverron vegaanin ruokavalio on silti ekologisesti aivan äärettömän paljon kestävämpi kuin keskiverron lihansyöjän. on se fiksumpi vetää ne soijat ihan suoraan kun jonkun elukan kautta kierrätettyinä. toiseksi, kaikki tuntemani vegaanit käyttävät oikeastaan yksinomaan luomusoijatuotteita. käsittääkseni luomu on suht kestävä ratkaisu myös soijassa.

        hehe, orjalapset vielä hedelmiä poimimassa… :D onko sellainen kuin reilu kauppa tuttu käsite? :) jos olisi pakko valita niin ottaisin ennemmin tehotuotetun eläimen kuin orjuudella tuotetun kasvikunnan tuotteen, mutta onneksi moista valintaa ei tarvitse tehdä. lisäksi ei tule ihan äkkiseltään mieleen että hedelmien kohdalla lapsityövoima olisi ainakaan mikään ihan kamalan suuri ongelma, rahakasvit taitaa olla asia erikseen. mutta voi olla että onkin, mutta voi laskea mikä todennäköisyys on että hedelmä olisi aiheuttanut kärsimysta ja verrata sitä siihen kivenkovaan faktaan että eläinkunnan tuote on aiheuttanut. niin ja eikö sekasyöjät syö hedelmiä joten miten tää ongelma nyt suoraan vegaaneihin liittyy?

        • Tiia

          No jos meni minulta pointti ohitse, niin niin meni kyllä sinultakin.

          (Kuului tänne tai ei, niin toivon silti Sannin julkaisevan tämänkin asiattoman kommentin.)

          Lähinnä tahdoin tarkoittaa, ettei ihmisen ruokavalio YKSINÄÄN ole mikään autuaaksi tekevä asia. Tai välttämättä kerro yhtään mitään siitä, paljonko ko ihminen on syömiään ruokia ajatellut.

          Tässäkin maassa on ihan täysin mahdollista ostaa pihvikarjaa (suoraan tiloilta, joissa pääsee katsomaan eläimiä), joka on elänyt ”vapaasti” ja syönyt pelkkää ruohoa (esim highlander). Tai vaikkapa poroa, joka on viettänyt elämänsä vapaana tunturissa. Tai hevosta, jota ei ole ikinä kasvatettu lihantuotantoon (Sanni on jopa ollut mukana). Ihan yhtä lailla, kuin on mahdollista ostaa tehotuotettua possua kivan värisessä atria kääreessä.

          Samaan tapaan tässä maassa on täysin mahdollista vaikka itse kasvattaa lintuja/kaloja/pupuja/hyönteisiä omaksi (liha)ravinnokseen ja näin varmistaa niiden eettisyys. Jos asiaan haluaa panostaa…

          Näiden reilunjenkauppojen, luomujen, noanimalcruelty ymv rainforrest alliance sertifikaattien ongelma pähkinän kuoressa on tämä: Missään maassa Suomen lisäksi (ehkä Saksaa lukuun ottamatta) ei samalla tavalla tykätä noudattaa pykäliä, kuin meillä. Myöskin korruptio on ihan eri tasolla.

          Minä olen asunut vuosia Etelä-Euroopassa ollen tekemisissä sekä eläinten että muun maatalouden kanssa. Tiedän käytännössä, paljonko (täysin tuotannosta riippumatta) MAKSAA saada tuotteisiinsa reilun kaupan, luomu tmv. sertifikaatti. Ihansamav*ttu missä moottoritien varressa ja millä myrkyillä ne on kasvatettu! Ja HUOM, mä olen asunut vain Etelä-Euroopassa, joka kuitenkin on jonkun verran sivistyksen piirissä. Afrikasta ja Amerikoista en osaa sanoa mitään, mutta veikkaan sen siellä maksavan murto-osan niistä minimaalisista summista mitä se Euroopassa maksaa. Aasiasta nyt puhumattakaan.

          Olen ehkä epäempaattinen, itsekeskeinen pa*ka (kuten ennustit), mutta syödessäni ajattelen lähinnä sitä, mitä olen elimistööni tunkemassa. Tästä syystä valitsen mielummin vaikkapa kotimaisen ”tavis”tomaatin, kuin espanjalaisen luomun tmv. Samoin menen mielummin lähistöllä olevalle (autolliselle toki helpompaa) maatilalle ja kysyn, mitä heidän eläimensä oikeasti syövät ja osoitan haluamani eläimen laitumelta tai tilaan poroa kotimaisilta tuottajilta, kuin ostan ylihintaista mitätahansa lihaa marketista. (joo, pakastin pitää olla)

          Ikä ja elämänkokemus avaavat silmiä kummasti. Myönnän silti ostavani itsekin esim. reilun kaupan luomuteetä (tai öljyjä tmv) koska, kuten kaikki muutkin niitä ostavat, toivon sillä olevan merkitystä… Orjalapsille viljelyksillä on aika turha naureskella, esim YLEltä löytyy aiheesta paljonkin dokumentteja. Aloita vaikka ”The darker side of chocolatesta” (jos BB:ltä ja Martinan hengenpelastajilta ehdit).

          Myönnän, etten juurikaan mieti, miltä se syömäni eläin on eläessään näyttänyt. Söpöys on mielestäni täysin epäoleellinen, tyhmä ja lapsellinen näkökanta. En koe asiallisesti suoritettua eläimen tappamista sinällään mitenkään vääräksi. Niin moni eläin viettää elämänsä niin päin per*että, että lopettaminen olisi parempi vaihtoehto.

          Olen myös ollut mukana teurastuksessa ja luullakseni pystyisin sen myös itse suorittamaan (ruhoa en valitettavasti osaa käsitellä). Luultavasti siis kuulun empatiaspektriltäni sinne miinuspuolelle. Sen sijaan pyrin ajattelemaan, mitä se eläin on eläessään syönyt ja miten se on elänyt…

  9. katja

    Mulla ei ole rahoja matkustaa näin opiskelijana, mut jos ei mennä nyt siihen. En syö mustekaloja ja vähän aikaa sitten lopetin kalaruokienkin syönnin, kun alkoi jotenkin etoa. Ongelma on, että tunnen huonoa omaa tuntoa myös kananmunista ja maidosta, vaikka pitäisi vähän olla armollisempi tässä tilanteessa itselleen. Poen myös huono omaatuntoa siitä, että puolibarffaan koiriani ja jotenkin mietin että miten voin tuntea niin huonoa omaa tuntoa siitä ruuasta, mitä koirani syövät, ja alan miettiä teenkö nyt jotenkin väärin vaikka en siis uskokaan että pärjäisivät edes pescovegetaristeina…

    Se kun on liikaa aikaa, niin kun alkaa ajatella kaikkea, niin sitä alkaa jotenkin… Niin. :D

    • Tiia

      Ihan yleisestä mielenkiinnosta, (koska tiedän sellaisiakin ihmisiä olevan, jotka koittavat ruokkia koiria ja kissoja oman ideologiansa mukaisesti ilman lihaa) etkö potisi huonoa omaatuntoa ja kokisi tekeväsi ihan hirvittävän väärin sitä koiraa kohtaan, jos yrittäisit tehdä siitä kasvisyöjää?

      Koira on lihansyöjä.

    • höh

      kalakin ON lihaa. Miksi ei pärjäisi?

      • Tiia

        No kalalla varmaan teorissa pärjäisivät. Mutta miksi hankkia pää-asiassa lihaa syöviä petoeläimiä lemmikeiksi, jos kokee huonoa omaatuntoa niiden ruoasta?

        ”Vinkki” syötä vaikka pelkästään kaupan nappuloita. Tuskin tulet syöttäneeksi koira/kissalle edes yhtä kokonaista eläintä sen elinaikana…

  10. Henriikka

    Rakastan syödä ulkomailla mustekalaa, koska Suomessahan sitä saa lähinnä pakastettuna. Mitä herkkua! Merenelävät on vaan kyllä koostumukseltaan ja ulkonäöltään sellaisia, että niihin välillä reagoi muuta ruokaa voimakkaammin, jos on ”herkässä tilassa”. Ehkäpä, koska täällä Suomessa niitä on niin vähän tarjolla?

    Kerran on jäänyt mustekala syömättä minulta myös. Olin todella pahassa krapulassa Ioksen (selittää krapulan) saarella ja päätin rantaravintolassa tilata mustekalaa. Ajattelin, että saisin eteeni täydellistä krapularuokaa, friteerattuja mustekalarenkaita, mutta annos osoittautuikin kokonaisena grillatuksi mustekalaksi lonkeroineen kaikkineen. Maku oli hyvä, mutta ulkonäkö ja imukupit krapulaisen naisen suussa saivat kyllä jättämään otuksen lautaselle.

    Eettisistä ja ympäristösyistä yritän kyllä arjessa syödä sellaisia mereneläviä ja kaloja, joita esim. WWF:n kalaopas suosittelee. Esimerkiksi niin monen suomalaisen suosima lohi päätyy harvoin minun lautaselleni.

  11. Sanna

    Hehe olen tainnut noitakin syödä. Itse en niinkään ajattele olen melkein kaikki ruokainen ja vähemmän sitä ehtii ajatella , mitä syö, kun matkustelee. Esim. Kiinassa pöytään tilataan, vaikka mitä ja ei sitä kysellä mitä milloinkin on suuhunsa laittamassa ja parempi niin. Tosin koiraa ja kissaa en kyllä söisi (enkä usko että olen syönytkään) mutta muuten menee kyllä aikalailla kaikki erityisesti meren elävät. Onhan ne tonnikalatkin suloisia, jos niitä ajattelee ja lisäksi uhanalaisia ja delfiinejä kuolee pyydystäessä samalla, niin että näin!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.