Muistoissa paras Kreikan matkani – päiväbudjetti 35€

Olen viime aikoina jälleen mietiskellyt paljon Kreikkaa ja aikaani siellä. Miten voimakkaita, koskettavia ja hassujakin muistoja Kreikan reissuihini liittyykään. Nämä muistot tuovat iloa ja voimaa arkeen, jonka pandemia on monella tapaa harmaannuttanut.

Kreikka edustaa minulle jotain paljon syvempää kuin aurinkoinen lomakohde. Se on mielentila, se on vapaus: keveys, irtipääseminen.

Erään kerran oivalsin, että Kreikka on minulle ennen kaikkea tie ulos kotiympäristön vaatimuksista ja velvoitteista – niistä pään sisäisistä näkymättömistä verkoista, joita itsellemme punomme. Kreikassa voin suorittaa periaatteessa samat asiat kuin kotona, mutta kevyemmin. Sitä ei pysty selittämään. On vain tunne, että on irti jostain, joka kotona pitää kiinni ja nalkuttaa ja vaatii jatkuvasti. Kreikassa tunnen, että riitän – itsellenikin.

Ehkä paras matkani koskaan on kahdeksan vuoden takaa syksyltä 2013.

Tuolla matkalla minulla oli elämäni alhaisin budjetti, ja saattoi olla, että juuri tämä oli yksi matkan erityiseen tunnelmaan ja voimakkaisiin muistoihin vaikuttanut tekijä.

Tällä matkalla jouduin miettimään kaiken rahan kautta: minulla oli käytössä päivittäin 35€, ja joillekin extrapäiville 50€. Muistaakseni lainasin rahaa ex-mieheltäni kesken matkan jotta nuo pari 50 euron juhlapäivää mahdollistuivat..!

Kun rahaa oli noin vähän, se ohjasi voimakkaasti kaikkia valintojani ja tekemisen mahdollisuuksia. Tämä toi matkaan aivan omanlaisen sävyn. Mutta se, ettei voinut valita aina maksullista tekemistä tai parempaa majapaikkaa, ei suinkaan tarkoittanut sitä, että matka olisi ollut kokemuksellisesti köyhempi. Ehkä jopa päin vastoin.

Rahan kautta ajatteleminen ja valitseminen teki kaikesta lopulta jollain tapaa kiinnostavampaa, koska rahan asettamat rajat olivat haaste – ja haasteet yleensä korottavat kokemuksia. Haastellisuus myös teki pienemmistä asioista merkityksellisempiä, kuin mitä ne väljemmällä budjetilla olisivat olleet.

Hyvänä esimerkkinä mieleen ovat jääneet mm. marketin halvin nestesaippua sekä Nivea Creme -voide, jotka ostin akuuttiin tarpeeseen. Etsin huolella budjettiini sopivaa SOS-voidetta lievittämään auringon kuivattamaan ihooni ilmestyneitä ”aurinkoryppyjä”, ja lopulta Nivea Creme tarjosi mitä parhaimman ratkaisun. Ilman budjetin asettamia rajoja en olisi ikimaailmassa katsonut Nivea Cremeen päinkään.

Evästauko Ateenan Akropolis-museon portailla

En luonnollisestikaan pystynyt käymään ravintoloissa, mikä normaalisti on minulle valtavan mieluisaa tekemistä matkoilla. Valmistin kaikki ateriat majapaikoissani ja tein päiväretkille eväät.

Kolmen viikon matkan aikana vain yhtenä päivänä oli varaa ravintolakäyntiin – ja miten mahtavalta se hetki ravintolan pöydässä tuntuikaan..! En koskaan unohda sitä. Vaikka ravintola ei varmasti ollut hienoin eikä ruoka parasta mitä olen Kreikassa syönyt, se hetki oli suunnattoman arvokas ja nautin siitä viimeiseen oliiviöljytippaan ja fetamuruun saakka.

Kolmen viikon kengännauhabudjettireissu vei minut Kreetalta Karpathokselle ja sieltä Kassoksen kautta Milokselle, Sifnokselle, Parokselle, Ateenaan ja sieltä vielä Symille ja Rhodokselle, josta palasin kotiin.

Matka oli poikkeuksellinen siinäkin mielessä, että en lentänyt Ateenan kautta – koska en löytänyt riittävän edullisia lentoja Suomesta Ateenaan tai takaisin. Niinpä lensin halvimmalla mahdollisella Ryanairin lennolla Ruotsin Skavstasta Kreetalle, ja palasin Rhodoksen lennolla jälleen Ruotsin kautta.

(Laivamatkat Ruotsiin ovat tunnetusti puoli-ilmaisia, joten Ruotsi-etappeineenkin tämä vaihtoehto tuli edullisimmaksi.)

Matkalla oli myös hyvin erityislaatuisia kosmetiikkahaasteita, jotka pitivät sisällään niin ällötystä kuin tragikomediaa ja jättivät kuitenkin lopulta jälkeensä hervottoman hauskoja muistoja.

Moni pitkän linjan lukija muistaa saippuaoopperan; yritin hampaat irvessä saada hiukseni tottumaan saippuapohjaiseen palashampooseen. Ei onnistunut, ja kahden viikon jälkeen luovutin hiusteni ollessa niin tahmeat, että ne melkein seisoivat pystyssä. Tällä taustalla minusta ei tullut palashampoon ystävää – siis saippuapohjaisen sellaisen. (Lue täältä palashampoiden eroista.)

Huoneeni Ateenan ystävän luona <3

Nykyään minulla on halutessani varaa asua Kreikassa mitä tunnelmallisimmissa hotelleissa ja syödä kaikki ateriat tavernoissa. Tässä on oma viehätyksensä – erityisesti tavernoissa, sillä voisin matkustaa Kreikkaan vain syömään -, mutta silti tuo syksyn 2013 matka on jäänyt mieleen parhaana kaikista Kreikan matkoistani.

Luulen, että mieleni oli virittynyt kokemaan asioita jotenkin eri tavalla, ja kun ei ollut esimerkiksi varaa istuskella kuppiloiden terasseilla, vietin senkin ajan kävellen jossain päin kylää kirkkoihin, kortteleihin tai lähialueen polkuihin tutustuen. Tai etsien marketista edullisinta tonnikalaa. Siinäkin oli oma hauskuutensa ja haasteensa – tonnikala nimittäin on Kreikassa yllättävän kallista.

Taverna, jossa nautin matkan ainoan ravintolaillallisen

Olen miettinyt tätä budjettimatkaa monet kerrat. Nykyään vain valitsen matkoilla helpoimman ja mukavimman vaihtoehdon, tuolla matkalla jouduin usein näkemään paljon vaivaa että sain jonkin asian järjestymään.

Kuten vieraillessani Kassoksen pikkuisella saarella. Saari on niin pieni ja hiljainen, että syyskuun lopulla sieltä on todella vaikea löytää avoinna olevia majoituspalveluita – tai ainakaan sellaisia, jotka sopivat minun kengännauhabudjettiini. Muistan, kun kirjoittelin sähköposteja domatioiden vuokraajille ja vain yksi vastasi lopulta. Isäntä oli minua vastassa satamassa, vei minut talolle ja jätti yksin kadulle avain kädessä. Tunnelma isossa, tyhjässä talossa oli todella aavemainen.

Kuten koko Kassoksella – olin mitä ilmeisimmin saaren ainoa turisti.

Sielläkin söin markettitonnikalaa. Ja viimeisenä iltana saarella tapaamani kreikkalaispariskunta tarjosi minulle sataman rustiikkisessa tavernassa tuoretta kalaa. Myöhemmin pariskunnan rouva vei minut Ateenassa tutustumaan paikalliseen luomuviinitilaan..! ☺️

Rhodokselta mieleen taas jäi karismaattinen ja omalaatuinen perhe, joka majoitti minut Couchsurfingin kautta. Erikoisten raha-asioiden ohella minua hämmennettiin kertomalla vierailun aikana, että perheen vanhemmat ovat avoimessa suhteessa ja mieluusti pitävät vähän kivaa Couchsurfing-vieraidenkin kanssa, jos vain vieraat ovat sellaisesta viihteestä kiinnostuneita.

Tämä vieras ei ollut. Ja olin iloinen päästessäni Rhodoksen kentältä nousevaan koneeseen….

Ilman minibudjettia nämäkin erikoiset kohtaamiset olisivat jääneet kokematta. Kaikki ei aina ole säihkyvän upeaa, mutta oudotkin kokemukset ovat kiinnostavia matkamuistoja.

Voi Kreikka.

Miten minulla on ikävä. Ei pelkästään matkakohdetta ja kokemuksia, vaan minua itseäni sellaisena, kuin olen Kreikassa. Kevyenä, iloisena, kiitollisena… Olen matkustanut maassa myös murheen murtamana ja emotionaalisessa sumussa, mutta silloinkin olo on ollut kevyempi kuin kotona. Jo Kreikan valo muodostaa terapeuttisen tilan, jossa on helpompi olla.

Olen Kreikassa jopa kiinnostavampi bloggaaja.

En tiedä miksi voin Kreikassa niin hyvin, eikä sitä tarvitsekaan selittää. Maailmassa on monia upeita paikkoja joissa viihdyn ja rauhoitun. Mutta Kreikka on minulle kuin koti. Lämmin ja voimaannuttava syli, jonka turvaan on aina yhtä ihana palata.

Tänään aamupäivällä tein sen: varasin matkan Kreikkaan ja lähden jo tässä kuussa.

Odotus saa nyt olla ohi.

Pitkään ajatus ulkomaille matkustamisesta on tuntunut väärältä, enkä ole halunnut matkustaa koronahuolten painaessa mieltä ja maskin naamaa. En uskonut lähteväni Kreikkaan tai minnekään muuallekaan Suomen rajojen yli tämän vuoden puolella.

Nyt tämä on muuttunut. Rokotusten edetessä ja pandemian yhä vain jyllätessä mieleni on viimein luovuttanut ja hyväksynyt, että tämä on nyt uusi normaali. Rajoitukset, etäisyyden pitäminen ja maski ovat nyt elämäämme, ja tulevat olemaan sitä vielä pitkään.

Se mitä kukin meistä voi tehdä on ottaa rokotukset ja pyrkiä sen jälkeen palaamaan kohti niitä tärkeitä ja iloa tuovia asioita jotka pandemia on riistänyt. Ja yrittää elää niin normaalia elämää kuin uusissa olosuhteissa on mahdollista. Muuta emme voi tehdä. Meidän on mentävä takaisin kohti iloa, tämä on minun tunteeni.

Ja jos valitsee olla ottamatta rokotuksen, niin sekin on toki ok, kunhan hyväksyy sen mahdolliset seuraukset. Minä haluan palata kulttuuritapahtumien, ihmisten tapaamisen ja matkustuksen pariin koska ne ovat minulle tärkeitä. Siksi otan rokotukset.

Syksyllä on siis kahden vuoden tauon jälkeen taas luvassa Kreikan saarihyppelyä – myös Karkkipäivän sivuilla.

Kommentit (28)
  1. Niin samaistun tuohon sinun tekstiin. Minä tunnen samoin, kun olen Saksassa ja niinpä minusta tulikin saksan kielen opettaja. Minäkin tunnen kaukokaipuuta ja me olemme tilanneet matkan Espanjaan syyslomaksi. Järkevää lähteä jo tässä kuussa. Minua jännittää, että tilanne pahenee ja rajat menevät taas kiinni mutta en voi lähteä vielä, sillä opettajana ei voi itse päättää lomista. Toivon sinulle ihan ihanaa Kreikan matkaa! Odotan jo innolla päivityksiäsi sieltä.

    1. Toivon sydämestäni että tilanne ei huonone ja pääsette Espanjaan..! ❤️🙏🏻

  2. 💙 Kreikka. Tunnen niin samoin, Muistan ja tunnen yhä Kreikan tuoksun, siellä tunnen olevani kotonani. Vapaa. Elossa. On ikävä.
    Ihanaa matkaa!

    1. Kiitos ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *