Karkkipäivä
Karkkipäivä

Morkkis?

Olin tällä viikolla Clarinsin peruskoulutuksessa maahantuojan toimistolla. Se on ihan mukava asia.

Mutta sitten siellä oli lompakon ja mielen tyyneyden kannalta ikävämpi puoli; maahantuojan oma shop.

Kerronpa tähän pohjustukseksi, että olin tällä viikolla tekemässä blogiin postausta otsikolla ”NAPSAHDUS”. Siihen olisi tullut yksi ainoa kuva sekasorron vallassa olevasta meikkipöydästäni.

Minä nimittäin napsahdin ihan totaalisesti. Olin meikkaamassa, enkä löytänyt yhtä tiettyä luomiväriä. Pengoin kaikki laatikot ja pakit eikä sitä löytynyt. Ja yhtäkkiä päässä sumeni. ”Minulla on ihan liikaa meikkejä herrajumala!!”

Ylitseni huokui niin kokonaisvaltainen väsymys ja ahdistus kosmetiikkaa kohtaan, että en olisi halunnut lähteä töihin enkä enää tehdä muutakaan sinä päivänä. Katselin kylpyhuoneen täyttäviä ”testausta odottamassa” -putelikorejani ja olin vain niin väsynyt. Niin väsynyt.

Kosmetiikka on huomaamattani muuttunut ympärivuorokautiseksi työkseni. Blogin pitäisi olla harrastus, mutta se on yhä enemmän ja enemmän alkanut tuntua työltä. Ja se ei ole hyvä asia. Tiedättekö, luulen että yksi syy spontaanien meikkikuvien vähenemiseen (no, lähes poisjäämiseen) blogissa on se, että ennen niin rentouttava meikkailu on muuttunut jollain tapaa suorittamiseksi. Huiman taidokkaita meikkiblogeja on jo Suomessakin läjäpäin, ja meikkikuvan postaus ei enää tunnukaan sellaiselta huolettomalta ”katsokaa mitä kivaa tänään värkkäsin” -jutulta, vaan jotenkin koen, että meikkien pitäisi nykyään olla jotain pitkään hiottuja taideteoksia jotta niitä kehtaisi blogissa esitellä. Epäilen, että lukijat eivät välttämättä jaa tätä näkemystä, mutta minusta itsestäni tuntuu siltä. Ja se on epäilemättä vähentänyt meikkauksen iloa.

Ja sehän on ihan nurinkurista. Ensin perustaa blogin intoillakseen arjen karkkiaamuista –> ”eye love mornings”, ja sitten blogi itsessään tekee meikkauksesta ja puteleista ”työtä”. Minun pitää mietiskellä tätä. Jotain on muututtava.

Mistä pääsemmekin päivän postauksen varsinaiseen aiheeseen, eli morkkikseen.

Tämänkö nyt sitten pitäisi vähentää sitä kosmetiikka-ahdistusta? :(

No, ainakin vierailu shopissa vahvisti sen, että väsymyskohtaukset ovat vain väliaikaisia (vaikkakin vakavasti otettavia viestejä). Mihinkäpä friikki himoistaan pääsee. Halusin ostaa vaikkkkkkka mitä, ja sain vaivoin hillittyä itseni että ostokset jäivät tähän. Varaahan minulla ei näihin olisi ollut, mutta tiedättehän sen tax free -myymälöistä tutun kavalan huuman tunteen…. ”Kun halvalla saa niin pakkohan se on ostaa…” :/

Tästä läjästä ainoastaan Love, Chloé on oikeasti ollut ostoslistallani, ja sen olisin joka tapauksessa ostanut (tai toivonut) itselleni joululahjaksi.

Bernerin myymälästä saa ostaa myös avaamattomia, jo poistuneiden tuotteiden testereitä.

Jennifer Lopezin Deseo-tuoksuun liittyy sellainen tarina, että sillä on ”kunnia” olla ainoa julkkistuoksu, josta oikeasti tykkään. Yleisesti karsastan näitä julkkisten nimillä myytäviä tuoksuja, koska en pidä niiden välittämästä mielikuvasta. (Ja yleensä tuoksut itsessäänkin ovat tympeitä.) Deseo kuitenkin hurmasi minut kesäisellä kookoksen tuoksullaan, ja harkitsin sen ostamista todella pitkään toissa kesänä. Lopulta olisin saanut sen poistuvien tuotteiden alesta -70% alennuksella, mutta en  siltikään ostanut sitä. ”Kun minulla on näitä tuoksuja jo ihan liikaa….” Ja jäihän se sitten harmittamaan.

Kun bongasin Deseon Bernerin shopissa niin tiesin, että nyt minun on se ostettava. Näin oli tarkoitettu. Ja ensi kesänä tuoksun Jennifer Lopezilta. :)

…mutta ihan oikeasti; kuinka monta oranssia huulikiiltoa minä enää tarvitsen…? :( Voi Sanni, Sanni.

Nämä hankinnat tein vielä ystävälleni (joo, M, tässä sun satsi! :)), ja niistä sentään saan rahat takaisin.

Lähdenkin tästä nyt lakkaamaan kynsiäni. Tuolla uudella glitter-graffitilakalla (jota minun ei todellakaan pitänyt ostaa).

Kommentit (61)

  1. 2000

    Mulla tulee kanssa joskus noita morkkiksia, ei sillä että ostaisin yleensäkään hirveästi, mutta joskus tulee vaan sellanen ”ei mun olis kyllä pitäny tuota ostaa…” Mut minkäs teet kun ostit jo. :( Jotenkin rupeaa omatunto kolkuttamaan.

  2. Karoliina

    Blogisi on yksi ensimmäisistä blogeista, joita olen alkanut säännöllisesti lukea tutustuttuani blogien ihmeelliseen maailmaan ja edelleen se kuuluu vahvasti suosikkeihini. Blogisi ansiosta oikeastaan löysin kosmetiikan ja meikkausen ihmeellisen maailman, joten kiito sinulle siitä.
    Itse tiedän napsahdustunteen varsinkin yhtenä iltana meikkilaatikoita siivotessani tajusin, että hitto soikoon, tuotakaan en ole avannut/käyttänyt ja tuli kamala morkkis ;)
    Mutta, blogitauko voisi olla kohdallaan, ota aikaa vain itsellesi ja äläkä stressaa blogistasi, kirjoittele aina silloin kun siltä tuntuu (:
    Ihanaa joulunodotusta (:

  3. Etusormi

    Tuleekohan blogistille itselle riittämättömyyden tunne vaikka lukijat edelleen nauttisivat tuotoksista? Siis nouseeko blogistin oma rima vaikka lukijat lukevat mielellään kaikenlaisesta aiheeseen liittyvästä ja välillä liittymättömästäkin? Itse en kirjoita blogia mutta kommentoin näin lukijan kannalta. Mä en koe pettyväni vaikka sinun postauksessasi ei olisi joka kerta jotain vielä ihmeellisempää ja hienompaa. Ehkäpä sinua ajattelee jo vähän ystävänäkin, jonka kuulumisia vain on kiva lukea :). Eihän ketään jaksa yksipuolisesti aina vaan kiinnostaa samat jutut. Ainahan voit muokata blogia siihen suuntaan, mikä itsellesi tuntuu omimmalta. Saattaa joku lukija lähteä mutta taas toisia tulla tilalle. Harvoin elämässä mikään tilanne on kovin kauan staattinen. Mieltymykset ja ajatukset muuttuvat :). Toki ihailen kauniita meikkikuviasi (jopa niitä ihan tavallisia arkimeikkejä :) ) mutta kyllä minua kiinnostaa niin tuotearviot kuin glögeilykin. Maailmassa on niin monta kiinnostavaa ja kirjoittamisen ansaitsevaa asiaa!

    Ja onhan tämä syksy monella vähän alakuloista aikaa. Itselle se on ainakin sama juttu joka syksy. Siihen tahtoo auttaa parhaiten tahdin hidastaminen ja niistä asioista nauttiminen, jotka sillä hetkellä tuntuvat tärkeiltä. Asioita ei kannata pakottaa, se ei yleensä vie kovin pitkälle. Toivon sulle hyvää oloa ja rauhallista mieltä!

    • Sanni

      Siis nouseeko blogistin oma rima vaikka lukijat lukevat mielellään kaikenlaisesta aiheeseen liittyvästä ja välillä liittymättömästäkin?

      Näin mä vähän pelkään. :/ Mutta siitä tunteesta pyrin kyllä eroon! :) Jos lukijat siitä vähenevät että en enää pidä pääpainoa meikkikuvilla, niin se mun on vain hyväksyttävä. Pääasia on kuitenkin tehdä blogia, joka tuo minulle itselleni iloa. Jos se siinä sivussa tuo iloa myös muille, niin se on plussaa. :) On väärin jos bloggaaja alkaa kirjoittaa blogia vain lukijoiden oletettujen odotusten perusteella, ja ahdistuu kun kuvittelee ”ettei täytä odotuksia”. Siinä vääristyy koko bloggauksen idea.

  4. Aurinkoinen

    Sinun blogisi on todella, todella hyvä. Teet ilmeisesti päivätyösi ja blogisi todella hyvin, joskus liiankin hyvin. Mutta… välillä saa hellittää. Et ole mitään velkaa meille blogisi lukijoille, saamme olla kiitollisia sinulle, että saamme lukea kirjoituksiasi; kiitos.
    Ja ajattele, että harrastuksensa kullakin, esim. miehelläni on kalastukseen liittyvää (jigejä, uistimia yms.) varmasti yhtä paljon kuin sinulla kosmetiikkaa, mutta entä sitten? Eihän täältä saa mitään mukaansa, miksei nauttia nyt?

    • Sanni

      Eihän täältä saa mitään mukaansa, miksei nauttia nyt?

      No tämä oli kyllä hyvin sanottu. :)

  5. Miumiu

    Sanni, kannattaa kokeilla muuttamista, jos haluat saada kosmetiikkavarastot pienemmiksi! Itse muutan kuukauden päästä ja olen jo nyt heittänyt puolet kylppärikaapin tavaroista menemään. Päätin, että pidän vain ne, joita käytän useammin kuin kerran viikossa. Osan heitin suoraan roskiin ja osaa tarjoan tutuille, kun ei sydän kestä heittää lähes täysiä puteleita roskiin. :) Koitapa kestää purnukoiden keskellä! Täälläkin ymmärretään sun fiilis.

    • Sanni

      Itse muutan kuukauden päästä ja olen jo nyt heittänyt puolet kylppärikaapin tavaroista menemään. Päätin, että pidän vain ne, joita käytän useammin kuin kerran viikossa.

      Ei vaan onnistuisi minulta… :/ Apua, jos minun pitäisi säästää vain ne joita käytän useammin kuin kerran viikossa, joutuisin heittämään pois varmaan 80% kosmetiikastani…

  6. LemonJuice

    Jaa-a, nyt laiskotti sen verran, että en viitsinyt lukea kaikkia kommentteja, joten tämä on saatettu sanoa jo useaan kertaan.

    Toisaalta mietin, että masennanko sinua lisää sanomalla tämän – riippunee siitä, mitä itse blogillasi tavoittelet. Mutta, on siis meikkiblogeja, joissa meikit ovat pääasiassa ”taideteoksia” kuten sanoit. Minä miellän, että tarkoitat niillä niitä, joita minä mielessäni kutsun ”fantasiameikeiksi”. Meikit ovat sitä luokkaa, että minä ehkä saattaisin kuvitella omille kasvoilleni jotain niistä, jos olisin menossa naamiaisiin ja silloinkin saattaisi hieman hirvittää. :D

    Ne ovat siis ihan kiva katsella, mutta yleensä vain vilkaisen kuvat ja se siitä. Minä en lue niitä postauksia, koska minä en tee mitään sillä tiedolla, miten ne meikit ovat tehty. Ja ne on jo niin ”yliampuvia”, että minä en osaa ottaa niistä mitään inspiraatiota omiin meikkeihini.

    Sitten on näitä meikkiblogeja, jotka minä luen aina, kun tulee uusi postaus. Koska seuraan readerin kautta, niin ei ole väliä tuleeko postaus säännöllisesti vaiko eikö, kun sinne se sit tupsahtaa, kun jotain tupsahtaa.

    Tämä sinun blogisi on sellainen, josta saan ideoita ja ajatuksia omaan päivittäiseen meikkaamiseeni. Luen tekstisi alusta loppuun ja katson kuvat ajatuksella.

    Kumpi on parempi; pitää blogia, joka luetaan alusta loppuun ja joka juttuja hyödynnetään päivittäin vai pitää blogia, josta katsotaan pääasiassa kuvat ja jonka infoa seuraaja ei voi hyödyntää käytännössä mitenkään? En edes muista, koska viimeksi olisin ollut naamiaisissa… :D

    • Sanni

      Kumpi on parempi; pitää blogia, joka luetaan alusta loppuun ja joka juttuja hyödynnetään päivittäin vai pitää blogia, josta katsotaan pääasiassa kuvat ja jonka infoa seuraaja ei voi hyödyntää käytännössä mitenkään?

      Aaaw voi kiitos LemonJuice! Toki pidän mieluummin ensinmainitun tyyppistä blogia, mutta en silti voi jotenkin mitään sille, että haluaisin pystyä tuottamaan myös niitä ”naamiaismeikkejä”. Ja varmasti pystyisinkin, mutta sellaisten loihtiminen vie minulta niin paljon aikaa (kuvien käsittelystä puhumattakaan), että en vain enää löydä sitä aikaa. Kuten tuossa ylempänä nimimerkki RainDropille kommentoin, niin asiapostaukset (jotka kiinnostavat minua itseäni nykyään enemmän kuin meikkipostaukset) vievät niin paljon aikaa että se aika on pois meikkipöydän äärellä vietetystä ajasta. Samoin blogin lukijamäärän kasvaessa myös lukijoiden kanssa viestiminen vie entistä enemmän aikaa – positiivisessa mielessä tietenkin. :) Mieluummin esim. nyt tänäkin aamuna istun tässä koneella vastaamassa näihin kommentteihin kuin olisin yläkerrassa peilin ääressä miettimässä värikombinaatioita luomilleni.

  7. H

    Onko tuo bernerin myymälä ihan kaikille auki vai vain alan ammattilaisille?

    • Sanni

      Bernerin henkilökunnalle, ja koulutuksiin osallistuville.

  8. RainDrop

    Ihan ensin täytyy kiittää tosi tosi kivasta blogista, löysin tänne vasta tänä kesänä, mutta tämä on jäänyt vakiolukemiseksi ja olen tässä lueskellut myös vanhempia postauksia.

    Olen meikkaillut edes kevyesti lähes päivittäin varmaan viimeiset 15 vuotta, mutta blogisi ansiosta innostuin meikeistä ihan uudella tavalla ja olen saanut paljon vinkkejä ja ideoita. Joten ihan kuten arvelitkin ja mitä moni muukin on jo sanonut, ei me ”tavis”lukijat kaivata välttämättä niitä hienoakin hienompia taideteoksia viihtyäksemme lukijoinasi, ne ”tavalliset” meikit antaa paljon enemmän inspiraatiota omaan arkeen :)

    Näet paljon vaivaa blogisi eteen ja tiedän oman pikkublogin pitämisen perusteella kuinka paljon aikaa yhdenkin postauksen tekeminen vie, joten arvostan kovasti tekemääsi työtä ja samalla toivon, että löydät inspiraation uudestaan ja keksit tavan, jolla meikkaaminen tuntuu taas kivalta eikä pakkopullalta. Uusia postauksia odotellessa voi onneksi aina lukea vanhoja ja saada niistä ideoita :) Netti on blogeja pullollaan, mutta oikeasti näin hyviä on harvassa, joten toivottavasti jaksat jatkaa meidän lukijoiden ilahduttamista.

    • Sanni

      Kiitos paljon sanoistasi RainDrop! :)

      Minun täytyy kai vaan opetella hölläämään tahtia kertakaikkiaan, niin ettei jonossa olisi koko ajan 10+ toteutettavaa ideaa. Kun joku kiinnostava luonnos on minulla koko ajan blogissa kesken, niin en vain malta olla väkertämättä sen parissa päivittäin – ja sinne ne tunnit sitten katoavat ja alkaa ahdistaa. Blogin alussa kun meikkikuvat kattoivat varmaan 90% sisällöstä niin tilanne oli ihan eri, sen saman ajan minkä nykyään käytän ”asia”postausten laatimiseen käytin ennen meikkikuvien ottoon ja käsittelyyn.

  9. maiju

    sulla on aivan huippu blogi! muista kuitenkin, että et ole mitenkää velvollinen pitämään blogia meille lukijoille. :)

    mulla olisi sellanen kysymys (en tiedä onko sulla tapana vastata näihin kommenttiboksissa..), että mikä meikkivoide/puuteri sopisi hyvin kuivalle, mutta helposti punoittavalle iholle? on tosi inhottavaa, kun menen heti ihan punaiseksi, jos on kuuma, juon muutaman siiderin, suihkun jälkeen jne.. :-/

    • Sanni

      Cliniquen uusi Redness Solutions -meikkivoide sopisi sinulle kuin nenä päähän! :) Se on tarkoitettu punoittavalle iholle, ja sopii jopa hyvin kuivalle iholle (Cliniquen tyypityksen mukaan ihotyypeille 1, 2 ja 3).

      • maiju

        loistavaa, pitänee kokeilla! :) kiitos vastauksesta!

  10. Minna

    Tiedän Sanni tasantarkkaa tuon tunteen meikkikuvien esittelystä. Itsekin kävin ja käyn hieman tälläkin hetkellä samoja tuntemuksia. Nyt minulla onneksi helpottaa jo. Minulla uraani rakentevana ja teatterilla töissä olevana äitinä/vaimona aika ei riitä tehdä joka päiväiseen postaus tahtiini erikoisia ja viimeisilleen hiulattuja meikkejä. Esittelen paljon omia päivänmeikkauksia ja eiväthän ne tietenkään näytä samalta kuin ne joissa istuudutaan tekemään tunti tolkulla viimeisen päälle tehtyä meikkiä. Blogin ylläpitäminen vie paljon aikaa ja itse vastaan jokaiselle kommentoijalle, että myös kaikkiin sähköposteihin joita saan. Jos minulle jää aikaa, niin en vain jaksa tällä hetkellä mennä meikkuspaikalleni väkertämään meikkiä, koska omana tapana on yleensä tehdä ne meikit kokonaan ja molempiin silmiin. Toki pari poikkeustapausta on. ;) Joskus tuskastuin tunteeseen, että panostustani ei pidetä riittävänä ja, että Glitz & Glam on maailman turhin ammattilaisen pitämä blogi.

    Mutta se mitä halusin sinulle Sanni sanoa on se, että uskalla vain rohkeasti laittaa omia meikkikuvia, jos niiden tekeminen tuo sinulle iloa. Sinulla on vahva lukijakunta ja uskon, että kaikilla on hieman ikävä jo Sannin meikkikuvia. :)

    Muutenkin tsemiä kaikkeen mistä kirjoitit tässä postauksessa. ;) Tätä tälläistä tuntuu olevan liikenteessä itsekullakin. Taitaa tämä vuodenaika laukaista kaikenlaista pintaan ja tietoisuuteemme tällä hetkellä. Kaikki se mitä on siellä pinnan alla kyteny, niin roihahtaa vahvana esiin ja pintaan tällä hetkellä. Kait moni meistä alkaa olla väsyneitä ja työ aiheuttaa monille stressiä ja se sama stressi ja suorittaminen jatkuu vapaa-ajallakin blogia pitäessä. Oma riittämättömyyden tunne valtaa mielen ja meissä monissa herää ahdistusta jne. Tämä varmaankin menee monilla ohi, kun taas aurinko alkaa paistaa ja kevät tekee tuloaan. Heräämme taas talviunesta uusine inspiroivien ideoidemme kanssa. :) Nyt olisikin tärkeää, että antaisimme hieman armoa itsellemme, emmekä vain piiskaisi lisää. Jos haluaa mennä peiton alle, niin sinne on sitten mentävä jos siltä tuntuu. :) Siihen tunteeseen on varmasti jokin syy ja todennäköisesti mielemme kokee tarpeelliseksi sen mitä se tarvitsee.

    Mukavaa joulun odotusta sinulle Sanni ja tsemiä! :)

    Terkuin,

    Glitz & Glamin Minna :)

    • Sanni

      Olipa ihana ja viisas kommentti, Minna! Kiitos. Olet varmasti monessa asiassa oikeassa.

      Minusta on tuntunut koko syksy että mun pitäisi mennä jonnekin elämänhallintakurssille, pelkään priorisoivani jatkuvasti hieman vääriä asioita enkä koskaan saa toisia tärkeitä asioita hoidettua. Ajankäyttöä en myöskään hallitse ollenkaan, jos aamulla herään klo 7 olen silti myöhässä 12.15 alkavasta työvuorostani. :(

  11. rinkeli

    Tässä juuri yksi arkiaamu rajasin silmät vaihteen vuoksi sammalenvihreällä ja laitoin persikansävyisen luomivärin – ei mitään ihmeellistä siis, mutta minulle ehkä hieman tavoista poikkeava juttu kuitenkin – ja ajattelin, että enpä olisi varmaan tätäkään tullut kokeilleeksi, jos en olisi alkanut lukea Karkkipäivää ja saanut kimmoketta väreillä leikkimiseen. Eli juuri ne pienet jutut kuten rajauksen tekeminen jollain eri värillä kuin ruskealla, mustalla tai harmaalla, voivat lopulta olla niitä kaikkein käyttökelpoisimpia vinkkejä.

    Mitä hamstraamiseen tulee, no, jokaisen täytyy vaan itse päättää, missä menee se raja, missä ostaminen tuottaa enemmän ahdistusta kuin mielihyvää. Itse yritän välttää kaiken turhan ostamista pääosin ympäristösyistä, mutta myös ihan siksikin, ettei säilytystilaa riitä loputtomiin. Muuttaminen todellakin pistää miettimään, mitä kaikkea sitä ihminen oikeastaan tarvitseekaan.

    • Sanni

      ajattelin, että enpä olisi varmaan tätäkään tullut kokeilleeksi, jos en olisi alkanut lukea Karkkipäivää ja saanut kimmoketta väreillä leikkimiseen.

      Voi kun kiva kuulla, rinkeli! :)

  12. M.M

    Kyllähän tuo ostamiseen liittyvä morkkis on hyvin tuttu tunne. Jotenkin koko ajan vakuuttaa itselleen, että ei tarvitse mitään, ja silti sitten kaupassa jotenkin aina päätyy kassalle. Oikeastihan en tarvitsisi enää yhtään luomiväriä, mutta kun se näyttää niin kivalta kuvissa…nettiostamisen helppous on kanssa kirous, hieman näpyttelee näppäimistöä ja tavara on tilauksessa. Varsinkin kun koskaan ei voi ostaa vaan yhtä asiaa, kun pitää maksimoida hyöty tilauksesta, kun postarit tulee kuitenkin siihen päälle….sitten tavaran (ja luottokorttilaskun) saapuessa on sellainen melkein huono olo.

    • Sanni

      Varsinkin kun koskaan ei voi ostaa vaan yhtä asiaa, kun pitää maksimoida hyöty tilauksesta, kun postarit tulee kuitenkin siihen päälle…

      Niinpä…. aina pitää sitten vaikka keksimällä keksiä jotain ylimääräistä sen alkuperäisen ”tarvittavan” asian lisäksi. :P Ja sitten ihmetellään kun kämppä pursuaa tavaraa.

  13. Hannak

    Tilastoharhan aiheuttaja täällä! Tulen blogiisi linkin kautta, joka heittää aina viimeiseen postaukseen. Meikkikuvasi ovat aivan ihania, niiden vuoksi löysin blogisi. Kun suunnittelen juhliin meikkejä niin avaan aina blogisi. Älä ole liian kriittinen meikkikuvista!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.