Morkkis?

Olin tällä viikolla Clarinsin peruskoulutuksessa maahantuojan toimistolla. Se on ihan mukava asia.

Mutta sitten siellä oli lompakon ja mielen tyyneyden kannalta ikävämpi puoli; maahantuojan oma shop.

Kerronpa tähän pohjustukseksi, että olin tällä viikolla tekemässä blogiin postausta otsikolla ”NAPSAHDUS”. Siihen olisi tullut yksi ainoa kuva sekasorron vallassa olevasta meikkipöydästäni.

Minä nimittäin napsahdin ihan totaalisesti. Olin meikkaamassa, enkä löytänyt yhtä tiettyä luomiväriä. Pengoin kaikki laatikot ja pakit eikä sitä löytynyt. Ja yhtäkkiä päässä sumeni. ”Minulla on ihan liikaa meikkejä herrajumala!!”

Ylitseni huokui niin kokonaisvaltainen väsymys ja ahdistus kosmetiikkaa kohtaan, että en olisi halunnut lähteä töihin enkä enää tehdä muutakaan sinä päivänä. Katselin kylpyhuoneen täyttäviä ”testausta odottamassa” -putelikorejani ja olin vain niin väsynyt. Niin väsynyt.

Kosmetiikka on huomaamattani muuttunut ympärivuorokautiseksi työkseni. Blogin pitäisi olla harrastus, mutta se on yhä enemmän ja enemmän alkanut tuntua työltä. Ja se ei ole hyvä asia. Tiedättekö, luulen että yksi syy spontaanien meikkikuvien vähenemiseen (no, lähes poisjäämiseen) blogissa on se, että ennen niin rentouttava meikkailu on muuttunut jollain tapaa suorittamiseksi. Huiman taidokkaita meikkiblogeja on jo Suomessakin läjäpäin, ja meikkikuvan postaus ei enää tunnukaan sellaiselta huolettomalta ”katsokaa mitä kivaa tänään värkkäsin” -jutulta, vaan jotenkin koen, että meikkien pitäisi nykyään olla jotain pitkään hiottuja taideteoksia jotta niitä kehtaisi blogissa esitellä. Epäilen, että lukijat eivät välttämättä jaa tätä näkemystä, mutta minusta itsestäni tuntuu siltä. Ja se on epäilemättä vähentänyt meikkauksen iloa.

Ja sehän on ihan nurinkurista. Ensin perustaa blogin intoillakseen arjen karkkiaamuista –> ”eye love mornings”, ja sitten blogi itsessään tekee meikkauksesta ja puteleista ”työtä”. Minun pitää mietiskellä tätä. Jotain on muututtava.

Mistä pääsemmekin päivän postauksen varsinaiseen aiheeseen, eli morkkikseen.

Tämänkö nyt sitten pitäisi vähentää sitä kosmetiikka-ahdistusta? :(

No, ainakin vierailu shopissa vahvisti sen, että väsymyskohtaukset ovat vain väliaikaisia (vaikkakin vakavasti otettavia viestejä). Mihinkäpä friikki himoistaan pääsee. Halusin ostaa vaikkkkkkka mitä, ja sain vaivoin hillittyä itseni että ostokset jäivät tähän. Varaahan minulla ei näihin olisi ollut, mutta tiedättehän sen tax free -myymälöistä tutun kavalan huuman tunteen…. ”Kun halvalla saa niin pakkohan se on ostaa…” :/

Tästä läjästä ainoastaan Love, Chloé on oikeasti ollut ostoslistallani, ja sen olisin joka tapauksessa ostanut (tai toivonut) itselleni joululahjaksi.

Bernerin myymälästä saa ostaa myös avaamattomia, jo poistuneiden tuotteiden testereitä.

Jennifer Lopezin Deseo-tuoksuun liittyy sellainen tarina, että sillä on ”kunnia” olla ainoa julkkistuoksu, josta oikeasti tykkään. Yleisesti karsastan näitä julkkisten nimillä myytäviä tuoksuja, koska en pidä niiden välittämästä mielikuvasta. (Ja yleensä tuoksut itsessäänkin ovat tympeitä.) Deseo kuitenkin hurmasi minut kesäisellä kookoksen tuoksullaan, ja harkitsin sen ostamista todella pitkään toissa kesänä. Lopulta olisin saanut sen poistuvien tuotteiden alesta -70% alennuksella, mutta en  siltikään ostanut sitä. ”Kun minulla on näitä tuoksuja jo ihan liikaa….” Ja jäihän se sitten harmittamaan.

Kun bongasin Deseon Bernerin shopissa niin tiesin, että nyt minun on se ostettava. Näin oli tarkoitettu. Ja ensi kesänä tuoksun Jennifer Lopezilta. :)

…mutta ihan oikeasti; kuinka monta oranssia huulikiiltoa minä enää tarvitsen…? :( Voi Sanni, Sanni.

Nämä hankinnat tein vielä ystävälleni (joo, M, tässä sun satsi! :)), ja niistä sentään saan rahat takaisin.

Lähdenkin tästä nyt lakkaamaan kynsiäni. Tuolla uudella glitter-graffitilakalla (jota minun ei todellakaan pitänyt ostaa).

Kommentit (61)
  1. loving the clarins products!!best skincare!

  2. WUHUUUUU!!1!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *