Minun urapolkuni: ”en viihtyisi vain yhdenlaisessa työssä”

Tänään jutustelen ammatillisesta taipaleestani.

Pidän itseäni siinä mielessä onnekkaana, että olen päässyt tekemään kaikkia niitä töitä joista olen ollut kiinnostunut.

Toisaalta työelämään liittyvät tavoitteeni ovat myös olleet suhteellisen vaatimattomia, joten ne on ollut helpompi saavuttaa kuin jos olisin haaveillut vaikkapa lääkärin tai juristin ammatista tai halunnut ryhtyä menestyksekkääksi laulajaksi.

Olen aina suhtautunut työhön sitten, että on ihan superjuttu ylipäänsä saada töitä.

Kuvituksena Leroksen saari, jossa parhaillaan lomailen.

Agia Marina ja Platanos

UNELMA-AMMATTINI: MATKAILUVIRKAILIJA

Ura matkailualalla oli ykköstoiveeni teini-ikäisestä lähtien. (Okei, joskus 12-vuotiaana saatoin hetkellisesti haaveilla tulevani uudeksi stephenkingiksi ^_^ )

Olen yksinkertaisesti aina rakastanut matkailua ja sen avartavaa vaikutusta ja kokenut nuoresta saakka intensiivistä viehätystä erilaisten matkakokonaisuuksien suunnitteluun. Kahdeksannella luokalla otin ohjat käsiini perheemme lomien suhteen enkä enää antanut muiden päättää mihin matkustimme – minusta tuli perheen lomakohdetyranni. Ensimmäiselle omalle ulkomaanmatkalle ilman vanhempia pääsin 17-vuotiaana. Kohde oli, mikäpä muu kuin Kreikka.

Kirkko Leroksen linnakukkulalla
Krithonin ranta

Ystäväni äiti oli töissä matkatoimistossa, ja hänestä muodostui minulle yläasteiässä ammatillinen idoli. Päätin, että minustakin tulee matkatoimistovirkailija. Ajatus siitä, että saisin työkseni neuvoa ja auttaa ihmisiä löytämään ihania lomakohteita, tuntui parhaalta työltä ikinä.

Lukion jälkeen kouluttauduinkin ammattiin, ja olin kovin onnellinen. Olin ihan fiiliksissä jo Finnjet-risteilyjen myymisestä..! (Voih, Finnjet, RIP…)

Panteli

 

KIRJEIDEN PARISSA

Matkailuopintojen ohessa sain toteuttaa toisen, ehkä vähän erikoisemman työkokeilutoiveeni. Ehkäpä liittyen kirjeenvaihtoharrastukseeni, koin suurta mielenkiintoa kirjepostin kulkuprosessia kohtaan. Suorastaan himoitsin päästä joskus lajittelemaan kirjeitä ja näkemään, miten niiden matka kohti vastaanottajaa alkoi. Tämä on aika erikoinen intohimo, ainakaan en ole koskaan törmännyt toiseen ihmiseen joka tuntee viehätystä postin lajittelua kohtaan.

Hain ja pääsin postille iltatöihin opiskelujen aikana ja niin tämäkin haave toteutui; lajittelin kirjeitä iloisen hurmion vallassa.

Kunnantalo Platanoksessa
Kohti linnoitusta

KESÄTÖIHIN RUOTSIA OPPIMAAN

Sitten elämääni astui vaihe nimeltä Ahvenanmaa. Halusin petrata ruotsin kielen taitojani kesätyön muodossa. Koska kielitaitoni ei mahdollistanut kesätyötä matkatoimistossa, hain töihin lastenhoitajaksi. Lapset osoittautuivatkin mitä parhaimmiksi kielenopettajiksi, heidän kanssaan oli matalampi kynnys puhua ruotsia ja pian puhuin svenskaa varsin sujuvasti.

Kesätyö venyi ensin neljään kuukauteen ja sitten puoleen vuoteen. Minusta tuli osa Ahvenanmaan perhettäni ja yhtäkkiä huomasin viihtyväni saarella niin hyvin että halusin jäädä.

Platanos
Alindan lahti

Ystävystyin Ahvenanmaalla pienessä postin maalaiskonttorissa työskentelevän miehen kanssa josta tuli paras ystäväni. (Tämä tarinanhaara ei johda romanssiin vaan seuraavaan työpaikkaan. ;))

Olin juuri lopettamassa työtäni lastenhoitajana, kun ystäväni kysyi, olisinko voinut tuurata häntä kolme kuukautta hänen ottaessa virkavapaata matkusteluun. Olin skeptinen, sillä minulla ei ollut mitään kokemusta postitoimistotyöstä, olinhan vain lajitellut kirjeitä. Ystäväni vakuutti, että pärjäisin aivan varmasti. Koska en ollut saanut hakemaani työpaikkaa Maarianhaminan matkatoimistosta, ajattelin, että voisin kai ihan hyvin tässä välissä tehdä pienen postikeikan, kokemustahan se oli sekin.

Kotini Leroksella: Panteli Beach Hotel & Apartments

SATTUMAN KAUTTA POSTIVIRKAILIJAKSI

Jälleen – kolme kuukautta venyi paljon pidemmäksi. Ystäväni virkavapaan jälkeen minua pyydettiin lentorahti- ja tullausvirkailijaksi Ahvenanmaan postin terminaaliin ja sen jälkeen Maarianhaminan Postiin.

Kollegat ja esimiehet olivat tosi mukavia ja viihdyin loistavasti. Hain vielä kerran matkamyyjän virkaa, mutta kun ei taaskaan napannut – ja totesin matkatoimiston palkankin olevan alempi kuin mitä Postilla tienasin (mm. suomen kielen taidosta sain kivan lisän palkkaan :D), päätin jäädä Ahvenanmaan Postille. (Tässä yhteydessä on aina hyvä korostaa, että kyseessä on eri yritys kuin Suomen Posti <3)

Panteli Beach
Krithoni

Vuodet kuluivat ja huomasin kyllä kaipaavani matkailutyön inspiroivuutta ja neuvovaan työhon liittyvää palkitsevuutta, mutta toisaalta mukavat työkaverit ja miellyttävä henki työpaikalla painoivat paljon. Postivirkailijan työssä viehätti myös sama juttu kuin kirjeissä: ajatus siitä, että joku vastaanotti odottamansa ihanan tilauksen tai vaikka yllätyspaketin mummoltaan, sai minussa aikaan iloa ja hyvää mieltä.

En usko että monikaan voi tätä tunnetta ymmärtää, mutta koen sitä edelleen. Postissa kirjeineen ja paketteineen on jotain oudon tyydyttävää ja positiivista. Yleensä lähetys ilahduttaa aina vastaanottajaa. Sellaisen parissa on vain tosi kiva tehdä töitä.

Pantelin kylä kukkuloilta

KAUNEUSALALLE

Päästään urapolulla vaiheeseen kauneus ja kosmetiikka.

Kosmetiikka on ollut minulle harrastus ja suuri kiinnostuksen ja intohimon kohde oikeastaan yhtä kauan kuin matkailukin. Pitkään paino oli sanassa harrastus. Minulla ei ollut käynyt mielessäkään, että voisin tehdä kauneusjuttuja myös työkseni. Kosmetologin työ ei kiinnostanut, ja pitkään mielsin kauneusalan ammattien olevan suunnilleen yhtä kuin kosmetologit ja kampaajat.

Leroksen tuulimyllyt
Panteli Beach illan hämärtyessä

Kosmetiikkaharrastuneisuuteni näkyi vahvasti myös töissä; olin se sateenkaarimeikattu, värikäskyntinen postivirkailija ja jaoin työkavereille jatkuvasti ihon- ja hiustenhoitovinkkejä ja mistä sai tilattua halvimmalla ihania kosmetiikkatuotteita. Sain asiakkailta iloista palautetta pirteästä olemuksestani.

Kollegani kyselivät, miksi en ollut päätynyt töihin kosmetiikan pariin. Vastasin, etten tiennyt. Matkailuala oli aina tuntunut itsestäänselvyydeltä.

Alindan lahti

KOSMETIIKKAMYYJÄKSI

Sitten elämässäni koitti uusi vaihe. Muutin Tampereelle mieheni luokse, ja postin työt jäivät.

Ajatus työstä kosmetiikan parissa oli vihdoin kypsynyt ajankohtaiseksi, ja nähdessäni Valkeakosken Ammatti- ja Aikuisopiston kurssitarjonnassa kosmetiikan myyntiin suuntautuvan myynnin ammattitutkinnon, hain heti.

Tutkinto oli minulle täydellinen; se keskittyi juuri minua kiinnostavaan puoleen kosmetiikassa eli myyntiin, neuvontaan ja markkinointiin, ja opintokokonaisuuteen kuului myös kursseja kosmetiikan kemiasta ja raaka-aineista. Valmistuttuani työllistyin saman tien suuren kauneusketjun myymälään.

Olin valtavan onnellinen, ehkä jopa onnellisempi kuin matkailuvirkailijan työssäni. Saavuin töihin aamuisin kestohymy naamalla. Jokainen päivä oli minulle todellakin karkkipäivä.

 

BLOGI

Tampereelle muuttaessani olin myös aloittanut blogin pitämisen. Se alkoi puhtaasti harrastuksena, kuten kaikki blogit tuohon aikaan 10 vuotta sitten. Kirjoitettuani blogia vuoden verran, minua pyydettiin mukaan juuri avatuneeseen, Suomen ensimmäiseen blogiportaaliin, Indiedaysiin. Aloin tienata blogilla vähän taskurahaa.

Seuraavina vuosina blogien maailma muuttui ja kehittyi nopeaan tahtiin; ne kasvoivat jopa merkittävämmäksi mediaksi kuin perinteinen printtimedia ja kaupallisuus lisääntyi. Muutamassa vuodessa taskurahapalkkioni oli kasvanut huomattavaksi sivutuloksi ja lopulta tienasin blogin kirjoittamisesta kokopäiväisen työn kuukausipalkkaa. Saatoin jättää päivätyöni kosmetiikkamyyjänä.

Kirkko linnoituksella

 

Siirtyminen yrittäjäksi on ollut elämässäni ristiriitaisimpia päätöksiä. Urasuuntaus ei suinkaan ole ollut täynnä pelkkää auvoisuutta, vaikka ulospäin elämäni on saattanut näyttää ihanalta matkustelulta ja upeiden kosmetiikkatuotteiden testailulta.

Työ bloggaajana ja yksityisyrittäjänä on mahdollistanut elämäntyylin, jota en osaanut 15-vuotiaana edes kuvitella; olen saanut järjestää päiväni ja aikani miten haluan ja voin yhdistää työssä kaikki vahvuuteni, intohimoni ja ammattiosaamiseni. Sain myös vihdoin väylän luovuudelleni. Olen tienannut olemalla Sanni. Olen saanut tehdä fantastisia juttuja, mutta vapaudella ja elämäntyylillä on ollut hintansa. Hinta, joka on ollut kirjoituksissani vahvasti läsnä pitkään.

Agia Marina ja Alindan lahti

Blogini tarinan voi lukea täältä. Siellä kerron, miten tieni johti keskustelupalstojen iloisesta meikkihöpöttelijästä itsensä uuvuttaneeksi bloggaajaksi joka koukuttui someen eikä enää malttanut pitää taukoa iki-ihanasta hommastaan. Kivaakin voi tehdä liikaa.

Onneksi olen oppinut ja kasvanut. Joitain virheitä ei ehkä saa tekemättömiksi, ja tietyista valinnoista maksan yhä kalliisti. Mutta elämä on oppimista varten ja tie vie eteenpäin.

Alindan lahti

Sympaattisesti, yksi vuosien ajan rinnallani pysynyt ja minua voimauttanut ”punainen lanka” on vanha työni postivirkailijana. En koskaan luopunut siitä Tampereelle muutettuani, vaan olen säännöllisesti käynyt tekemässä keikkaa vanhalla työpaikallani Maarianhaminassa. Olen tästä mahdollisuudesta todella kiitollinen.

Olen huomannut, että tarvitsen luovan ja vapaan työn vastapainoksi ”tavallista” duunia työkavereineen, esimiehineen ja lounastaukoineen. Sellaista auto pilot -hommaa, jossa voi rutiinilla tehdä osaamiaan tehtäviä ja antaa aivojen rentoutua. Luova työ on aivan ihanaa, mutta pääni tarvitsee myös turvallista, epäluovaa rutiinia jaksaakseen taas ideoida ja pulputa. Ennen kaikkea tarvitsen tavallisen alais-työn rakennetta; raamit ja toisen antamat tehtävät luovat turvallisuuden tunnetta ja rauhoittavat. Kun on itse itsensä esimies ja tekee kaikki päätökset, se on välillä hurjan raskasta minun kaltaiselleni luonteelle.

 

Auringonlaskudrinkillä Pantelin rannalla.

Tällä hetkellä voin sanoa, että rakastan edelleen niin matkailualaa, kauneusalaa, postia kuin bloggaamista. Minä olen hyvä niillä kaikilla aloilla. Olen niissä vahva ja hyvä, kun saan tehdä niitä kaikkia. En taitaisi koskaan viihtyä aloillani yhden tyyppisessä hommassa.

Tällainen oli minun ammatillinen tarinani. <3 Saa nähdä, missä olen 10 vuoden kuluttua.

Missä sinä olet hyvä? Saatko tehdä työksesi jotain, josta todella pidät?

Vromolithos

 

Kommentit (39)
  1. Tosi inspiroivaa Sanni! Itse olen nyt vähän välitilassa työn kanssa ja työ on tällä hetkellä pelkkää työtä, vaikka kokemusta siitäkin saa. Musta on ihana kuulla ihmisten uratarinoita, sillä niistä tulee olo, että mäkin olen kuitenki menossa täysin oikeaan suuntaan.:)

    1. :)

      Välitilatkin kuuluvat elämään ja tosiaan, kaikenlainen työ kerryttää (elämän)kokemusta 👍 :)

      Joskus oma mielekkäin suunta löytyy aikaisemmin, joskus myöhemmin. En nytkään tiedä onko se ihan paras vaihe elämässä vielä edessä päin :) Elämä on seikkailu ja on kivaa olla kyydissä, uteliaana ja avoimena kaikenlaisille mahdollisuuksille :)

  2. Tämä kirjoitus oli mielettömän ihana. <3 Voisin keskustella tästä aiheesta tunteja, ja tekisi mieli kertoa oma tarinani, joka ei myöskään ole ihan suoraviivainen, mutta ehkä joskus irl. :)

    Itsekin teen työtä, joka tuo valtavaa iloa. Joskus se ei edes tunnu työltä. Tämä saattaa kuulostaa ikävältä, mutta esimerkiksi äitiyslomalla oikein odotin töihinpaluuta. Työn sisällön vuoksi ja siksi, että se on niin suuri osa minua.

    Olen todella onnellinen puolestasi, että olet töiden ja elämän suhteen sellaisessa tilanteessa, että siitä voi tuntea kiitollisuutta. Se on äärettömän hieno tunne. Samoin se, että on hyvä työssään ja siitä on ihmisille hyötyä ja iloa.

    1. Tämä kirjoitus oli mielettömän ihana. <3

      <3

      ja tekisi mieli kertoa oma tarinani, joka ei myöskään ole ihan suoraviivainen, mutta ehkä joskus irl. :)

      Seuraavalla kerralla vaihdetaan sitten enemmän kuin ylimääräinen meikkivoide… ;) :)

      Itsekin teen työtä, joka tuo valtavaa iloa. Joskus se ei edes tunnu työltä. Tämä saattaa kuulostaa ikävältä, mutta esimerkiksi äitiyslomalla oikein odotin töihinpaluuta. Työn sisällön vuoksi ja siksi, että se on niin suuri osa minua.

      Ihan mahtavaa ❤️

      Olen todella onnellinen puolestasi, että olet töiden ja elämän suhteen sellaisessa tilanteessa, että siitä voi tuntea kiitollisuutta.

      Kiitos Elli. Todellakin, kiitollisuus on yksi parhaita tunteita ja suuri voimavara. Välillä olen tuntenut niin suurta kiitollisuutta että sydän meinaa pakahtua. Oma pukukaapin ovi Maarianhaminan työpaikalla saa minut aina liikutuksen ja onnellisuuden valtaan <3 Onneen ei aina paljon tarvita <3

      1. Ehdottomasti, varataan ensi tapaamisessa kunnolla aikaa. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *