Minä ja Tampere

Olen asunut Tampereella 12 ja puoli vuotta. Tämä on meidän tarinamme.

Suhteeni Tampereeseen on kehittynyt hitaasti, ja kaupunki pysyi minulle pitkään aika sulkeutuneena. Koin, että oli vaikea saada Tampereeseen yhteyttä. Asuin siellä, mutta en tuntenut kiintyväni juuri mihinkään kaupungissa, juurtumisesta puhumattakaan.

Saan syyttää tästä paljon myös itseäni. En voi väittää kovinkaan aktiivisesti tutustuneeni kaupunkiin etenkään niinä vuosina, kun olin ajautunut internetin täyttämään elämän rinnakkaistodellisuuteen ja siitä pikku hiljaa uupumukseen.

Suuri osa minusta ei mahdollisesti alitajuisesti edes halunnut päästää Tamperetta lähelle, sillä sydämeni koti oli Ahvenanmaalla. En ikäänkuin antanut itselleni lupaa tarkastella Tamperetta avoimen kiinnostuneesti ja uteliaalla vastaanottavaisuudella.

Tänä päivänä tunne on aivan erilainen. Tunnen vahvasti löytäneeni minun Tampereeni ja koen oloni kaupungissa kotoisaksi. En ole tamperelainen, ja tietyllä tapaa olo siellä on aina kuin vierailijalla, mutta kotiutuneella vierailijalla.

Viihdyn Tampereella vilpittömästi. Pitkään keskusta näyttäytyi minulle suorastaan rumana, mutta nyt näen niin paljon kauneutta, että joka kerta kaupungin katuja kulkiessani haluaisin muidenkin näkevän saman. Ja mietin, että olen onnekas, kun asun siellä.

Keskustan uusi siluetti rakentuu

Tampere on arkinen, mutta juuri arkisuudessaan ihanan samaistuttava ja helposti lähestyttävä.

Käyttäisin Tampeereesta samaa adjektiivia kuin Ateenasta; un-pretentious, teeskentelemätön- vaikkei kaupungeilla tosiaan muuten ole mitään yhteistä..!.

Tampere ei yritä olla sileämpi, kiiltävämpi tai trendikkäämpi kuin se omana itsenään on. Se on omalla tavallaan yhtä rosoinen kuin Ateena. Se on vilkas, eloisa ja (suomalaisessa mittakaavassa) suuri kaupunki, jossa tamperelaiset tekevät tunnelman yhtä paljon kuin historialliset tehdasmiljööt, kosken ranta, torit ja sillat.

ALKU – MINÄ JA TAMPERE

Tampere edusti minulle pitkään kohtaamispaikkaa kahden toisistaan kaukana olevan paikkakunnan välillä. Vuosikaudet kävin siellä säännöllisesti tapaamassa (entistä) miestäni. Olimme etäsuhteessa, ja kummankin oli helppo tulla Tampereelle. Entisen mieheni perheellä oli Tampereella myös mökki. Pitkään en Tampereen keskustasta muuta tuntenutkaan kuin rautatieaseman ja Hämeenkadun. Vietin lähes kaiken aikani kaupungin ulkopuolella.

Oli tiedossa, että jonain päivänä Tampereesta todennäköisesti tulisi myös yhteinen kotikaupunkimme. Se aika tuli 12 vuotta sitten, ja muuttokuorma vei Maarianhaminasta Tampereen Turtolaan.

Hämeenkatu on Tampereen pääkatu

Ensimmäisen Tampereen vuoteni asuin siis Turtolassa, enkä pitänyt alueesta yhtään. Toisaalta, ensimmäinen vuosi kului ylipäänsä totuttautuessa uuteen elämänvaiheeseen avoliittoineen ja töiden hakuineen (ja lopulta kouluun hakuineen), eikä Turtolan vähemmän hohdokas vuosi merkinnyt isossa mittakaavassa paljonkaan. Se oli kuin ”eteinen” Tampereen elämään.

Turtolasta muutimme keskustaan, ja alkoi kokonaan uusi elämänvaihe monella tapaa – samaan aikaan aloitin myös työt kosmetiikkamyyjänä.

Hetken aikaa elämäni tiivistyi parin korttelin alueelle Koskikeskuksen ollessa säteen keskipiste.

Olin töissä Koskikeskuksessa ja nyt kun ajattelen noita vuosia, Tampere oli minulle siihen aikaan yhtä kuin Koskikeskus tai koti. Olin jommassakummassa paikassa, ja hyvin harvoin missään muualla.

Vuodet kuluivat, ja Tampere säilyi etäisenä. Ajatus tekee minut nyt vähän surulliseksi, mutta onneksi Tampere odotti maltillisesti. Meidän yhteinen sävelemme oli vielä tuleva. :)

LAPINNIEMI

Ensimmäisiä paikkoja, joihin huomasin aidosti alkavani kiintyä kaupungissa, oli Lapinniemi.

Lapinniemi on pieni ja idyllinen kaupunginosa Näsijärven rannalla aivan keskustan tuntumassa. Sisareni muutti sinne Kuopiosta, ja niin sain Tampereelle myös perhettä.

Sisareni luona vieraillessa Lapinniemi hurmasi minut kuin varkain. Aiemmin täysin merkityksettömästä tamperelaisesta asuinalueesta tuli rakas ja kotoisa. Pian huomasin haluavani varta vasten lähteä Lapinniemeen vain ulkoilemaan ja nauttimaan järvenrantamaisemista. Voisi sanoa, että Lapinniemessä vallitsee hyvä fengshui.

Lapinniemessä sijaitsee myös Rauhaniemen kansankylpylä, jossa olen käynyt avantouimassa yli 10 vuotta. Se paikka jos mikä on minulle levollisuuden, rauhoittumisen ja hyvän mielen lähde.

Lapinniemi Näsinneulasta kuvattuna.

Lapinniemi on yhä tänäkin päivänä suosikkialueeni Tampereella Laukontorin ohella. Sinne on lyhyt ja kaunis kävely- tai pyöräilymatka keskustasta, ja jo alueelle kulkeminen rantatietä on kuin pieni lomamatka.

Lapinniemen vehreys sekä pieni ja kompakti koko järven ympäröimänä yhdistettynä kylpylähotelliin tuo alueelle leppoisaa lomakylämäistä tunnelmaa. Kyllä – tänne voisi todella tulla lomalle! Vielä en ole yöpynyt Lapinniemen kylpylässä mutta sekin on suunnitteilla..!

Valo Lapinniemessä on uskomaton. En tiedä seesteisempää paikkaa tai tunnelmaa Tampereella kuin Lapinniemen rantanurmikko kesäisessä ilta-auringossa.

Oma kotikaupunginosani sijaitsee sekin järven tuntumassa, Tampereen toisen järven, Pyhäjärven lähellä. Sielläkin on kaunista rantamaisemaa. Tunnelma on kuitenkin hyvin erilainen ja paljon urbaanimpi kuin Lapinniemessä. Meni pitkään, että aloin viihtyä myös ”oman” järveni puolella.

Välillä omalta rantareitiltäni löytyy jopa kuvan kaltaista runollista tunnelmaa. <3

LAUKONTORI

Tärkein alue keskustassa minulle on Laukontori ja sen välitön ympäristö; Kehräsaari ja Ratinan suvanto puistoineen. Tämä on ”olohuoneeni” ja minulle kaikkein läheisintä Tamperetta. Työmatkani Koskikeskukseen kulki Laukontorin läpi, ja varmasti juuri se valoi perustan minun ja Laukontorin suhteelle.

Kuopiolaisena torit ovat minulle muutenkin tärkeitä paikkoja. Vaikka aluksi ylenkatsoin Laukontorin ”tori”-statusta, onhan kyseessä kuopiolaisnäkökulmasta vain pikkuinen nurkka jota savolainen hädin tuskin rekisteröi toriksi, huomasin pikkuhiljaa kiintyväni tuohon nurkkaan. Totesin lopulta, että sehän on pienuudessaan aika sympaattinen.

Kun sympaattiseen minitoriin yhdistää tunnelmallisen sataman ravintolalaivoineen sekä kulturellin Kehräsaaren kahviloineen, art house-elokuvateattereineen ja pikkuputiikkeineen (myös luottokampaajani on Kehräsaaressa), syntyy kokonaisuus, joka on minun Tamperettani omimmillaan.

Laukontorin sauna-ravintola Kuumasta pääsee myös pulahtamaan suvantoon

Löydettyäni tien ulos tietokoneen äärelle juuttuneesta arjestani, laajensin olohuoneeni kirjaimellisesti Laukontoriin. Hakeudun sinne yhä erityisesti kesäaikaan istumaan, olemaan, tekemään töitä, lukemaan, ihan vain hengittämään ja aistimaan Tamperetta. Missään Tampereella ei ole niin kotoisa olo kuin Laukontorilla.

Sydämessäni läikähtää aina, kun torikahvilat kontteineen ja vaunuineen keväisin ilmestyvät torin laidoille.

Näen nyt, että Laukontorin tunnelmassa yhdistyvät jollain tapaa Ahvenanmaalla minulle tärkeäksi muodostunut satamatunnelma sekä perisavolainen torifiilistely. Toki Laukontorin satama on jotain ihan muuta kuin Maarianhaminan kansainvälistäkin kuhinaa pursuavat satamat, mutta yhteistä niille on vesi, laivat ja risteilyalukset ja tuleminen ja lähteminen. Satama on satama, oli se missä hyvänsä, ja siihen liittyy oma erityistunnelmansa. ❤️

TAMMERKOSKEN YMPÄRISTÖ

Lempialueeni jatkuu Laukontorilta ja Kehräsaaresta Verkarannan ohi Koskipuistoon ja sieltä Vapriikin kautta Finlaysonille ja Näsilinnan puistoon. Tämä on Tampereen historiallinen kosken ympärille sijoittuva tehdasmiljöö puistoineen, tehtaan piippuineen ja komeine rakennuksineen.

Nämä maisemat ovat monelle Tampere-turistille ja -aficionadolle the Tamperetta, mutta minulla meni melkein kymmenen vuotta rakastua niihin. Kaiken aikaa olin kyllä nähnyt alueen kauneuden, mutta vailla tunnesidettä, kauneus jäi etäiseksi. Kiintyminen alkoi tapahtua kun ”murtauduin ulos” ja otin Tampereen kadut, puistot ja korttelit fyysisesti haltuun. Kun oikeasti avasin silmäni kaupungille, ja samalla myös uudelle elämänvaiheelle.

Nyt mikään ei ole mieluisampaa Tampere-tekemistä kuin hypätä pyörän selkään ja ajella tuntikausia kaupungin keskustaa ristiin rastiin. Mitä useammasta vinkkelistä eri paikkoja näkee, eri vuodenaikoina, eri valossa ja eri yhteyksissä, sitä läheisimmiksi ne tulevat. Käyn museoissa, gallerioissa ja kahviloissa, pysähdyn silloille – tai niiden alle! – ja kurkistelen pihoihin porttikongien läpi. Sisäpihat ovat ihan oma kiehtova maailmansa.

Olen pohjattoman utelias, ja Tampere antaa mielellään itsestään.

Olemme vihdoin löytäneet toisemme. ❤️

FINLAYSON

Lapinniemen ja Laukontorin jälkeen Finlaysonin alue on kolmas suursuosikkini, siellä näkeminen ja uuden löytäminen ei lopu koskaan.

Finlaysonin vanha puuvillatehdas ja sitä ympäröivä alue on loputon taiteen, arkkitehtuurin, kaupungin historian, kiinnostavien rakennusten, ravintoloiden ja kahviloiden aarreaitta. Viime kesänä Finlaysonin katolle avattiin huikea näköalakahvila ja pääseepä siellä opastetuille kävelyillekin Tampereen kattojen ylle. Minulla on muuten yhä tekemättä se kävely..!

Café Katto kutsuu maisemakahviloiden ystäviä

Finlaysonin alue on mielestäni seisauttavan kaunis erityisesti talviasussaan, kun kadut on valaistu lämpimin kausivaloin. Pehmeän oranssinen valo korostaa vanhojen tiilirakennusten sävyä kauniisti, valkoisen lumihangen luodessa pehmeää kontrastia.

Ja kaikki tiet vievät joulukuussa tietenkin Finlaysonin Tallipihalle, jonka joulumarkkinat ovat tunnelmassaan vertaansa vailla. Kuin astuisi aikakoneella lapsuuden jouluihin. Tallipihan joulu on must kaikille joulufaneille..!

Pispala tunnetaan portaistaan ja komeista harjumaisemistaan

PISPALA

Kun haluan pois urbaanista city-Tampereesta, suuntaan Pyynikille, Pispalaan ja Tahmelaan. Pispalanharju on Tammerkosken ohella Tampereen tunnetuin kulttuurimaisema. Uskomattoman viehättävä puutaloalue kapeine kujineen ja 360 asteen postikorttimaisemineen yli Tampereen järvien kutsuu hurmaantumaan. Jos olisi varaa, täällä asuisin mielelläni.

Pyynikki taas on kuin ”Tampereen Puijo” (- kuopiolaisnäkulmasta): metsäinen ulkoilu- ja virkistysalue, jonka keskellä on näköalatorni suosittuine munkkikahviloineen.

Puutarhamainen Tahmela vuokraviljelypalstoineen levittäytyy Pyynikin ja Pispalan alapuolella.

Tälle kävelylle pakkaan usein eväät mukaan ja istun picnicille jollekin alueen pienistä laitureista. Luen kirjaa tai vain mietiskelen ja annan katseen levätä järvi- ja harjumaisemissa. Tahmelan rantareitillä on harvoin tungosta, joten täällä saa nauttia todellisesta rauhasta, kuitenkin lähellä keskustaa.

Lauantai 5.6.2021

Olen kirjoittanut tätä juttua nyt kolmen päivän ajan, ja juttua vain piisaisi. 🤗 Samoin kuin kuvia… Nyt kun vihdoin sain Tampere-hanan auki, tekisi mieli jakaa kaikki ihanimmat Tampere-kuvat ja -paikat… Mutta kohtuullisuus kaikessa, ja eiköhän minun ja Tampereen tarina tullut jo kerrottua näiden rivien ja kuvien myötä. :)

Jossain vaiheessa haluaisin vielä ah-niin-mielelläni omistaa Tampereen ravintoloille ikioman postauksen, sillä Tampere on myös aivan LOISTAVA foodie-kohde. Itseni tuntien, en enää edes yritä arvioda milloin Tampere-jutut saavat jatkoa, – mutta jonain päivänä. :)

Loppuun liitän lomakautta ajatellen vinkkejä paikoista, joita suosittelen Tampereen vierailijalle. :)

SANNIN VINKIT TAMPEREEN LOMAILIJALLE

HOTELLIT

Hotelli Tammer – historiallinen hotelli parhaalla sijainnilla Tammerkosken kupeessa. Kirjoitin hotellista esittelyn täällä.

Hotelli Torni – kaupungin parhaat maisemat ja paras näköalabaari. Huoneet eivät pienine ikkunoineen ihan ole omaa makuani, mutta hotelli pääsee silti suositusteni listalle, koska mistään ei ole Tampereelta näin upeita näköaloja. Maisemat voi toki käydä nauttimassa myös kattokerroksen baarissa ;)). Hotelli Tornin esittely täällä.

Lillan Butik Hotel – ihastuttava putiikkihotelli hieman keskustan ulkopuolella. Myös ravintola ja aamiainen saavat suosituksen!

Kajo

RAVINTOLAT

Ravintola Kajo – suosikkini. Tyylikästä ja samalla rentoa ruokamatkailua. Saatavilla vain maistelumenuja. (Konsepti muuttui viime kesänä, aiemmin ravintolalla oli myös à la carte.)

Gastro Pub Tuulensuu – pubiruokailua parhaimmillaan, toinen suosikkini! Paikan tunnelma on vertaansa vailla.

Neljä vuodenaikaa – ranskalaishenkinen lounasravintola Tampereen Kauppahallissa. Kokeile paikan klassikkoannos bouillabaisse..! 

Muusa – Välimeren ja muiden maailman keittiöiden inspiroimaa värikästä ja herkullista ruokaa kaikille ruokavalioille, vegaaneille löytyy myös runsaasti purtavaa! Ravintolan kattoterassi Puutarha kannattaa kokea!

Näsinneula – tänne useimmat toki suunnistavat legendaarisen näköalan vuoksi, mutta siinä missä Hotelli Torni tarjoaa vielä Näsinneulaakin hienommat city-maisemat (minun mielestäni), Näsinneulassa voi nauttia huomattavasti parempaa ruokaa kuin Tornissa..! ;) Varaudu kevyesti pönöttävään fine dining -henkeen ja tärkättyihin pöytäliinoihin. :)

Näsinneula on very fine
Muusan ruoka on ilo silmälle (ja vatsalle)

MUSEOT

Vapriikki – klassikko, tässä museokeskuksessa riittää nähtävää useammaksikin päiväksi.

Amurin työläismuseokortteli – sinulle, joka rakastat vanhojen talojen ja historian fiilistelyä.

ALUEET

Lapinniemi ❤️

Pispala ja Pyynikki

KÄVELY

Tässä oma suosikkikävelyni Tampereen keskustan ja Tammerkosken kulttuurimaisemassa.

Kävely alkaa Laukontorilta ja seuraa koskenrantaa Vapriikille. Reitin voi Vapriikin kohdalla nykyään kulkea myös rakennuksen ulkoseinälle rakennettuja portaita pitkin! Vapriikin jälkeen reitti ylittää kosken Palatsinsiltaa pitkin, ja tässä kohtaa voit myös halutessasi jatkaa Lapinniemeen…!

Palatsinsilta vie sinut Finlaysonin palatsille. Voit valita joko poiketa Finlaysonin tehdasalueelle museoineen ja ravintoloineen, tai kulje Finlaysonin palatsia ympäröivän pienen puiston läpi ja jatka Tallipihan ohi Näsijärvenkatua.

Reitti palaa rehevää Hämeenpuistoa pitkin etelään kohti Laukontoria. Halutessasi poikkea Hallituskadulle ja ihanaan Kauppahalliin :)

Kaikki Tampere-aiheiset kirjoitukseni löydät täältä. (Jes, Tampere sai vihdoin oman tägin!)

Olisi kiva kuulla ajatuksianne Tampereesta, niin syntyjään tamperelaisilta kuin sinne muuttaneilta. Mikä teistä on parasta Tampereessa? 

Entä te jotka ette ole koskaan käyneet Tampereella, millainen mielikuva teillä on kaupungista?

Kommentit (36)
  1. Olen paljasjalkainen tamperelainen ja samastun vahvasti tuohon, että Tampere ja tamperelaiset ei yritä olla mitään muuta kuin ovat. Täällä kehtaa mennä verkkareissa ja ilman meikkiä keskustaan eikä ketään kiinnosta. On ollut kiinnostavaa vierailla esim. Turussa, jossa ainakin keskustassa on aivan erilainen, eurooppalaisempi fiilis kuin Tampereella. Hyvässä ja pahassa. Olen myös kuullut muualta Tampereelle muuttaneilta opiskelukavereilta, että tamperelaiset ovat rempseitä ja mutkattomia ja näin ainakin haluan omalla kohdallani ajatella :D

    1. Allekirjoitan ❤️

      Turussa en ole paljonkaan aikaa viettänyt elämässäni, mutta se vähä mitä olen siellä ollut, vahvistaa kuvaustasi.

    2. Mä muutin parinkymmenen Tamperevuoden jälkeen Turkuun, ja 2,5 Turkuvuoden jälkeen kokemus on aikalailla juuri tämä. Ja nimenomaan hyvässä ja pahassa. Kävin Mansessa verkkarit jalassa Stokkalla, nyt en kehtaa käydä niissä edes lähikaupassa. Tampereen rentoutta ja mutkattomuutta on ikävä, muutamia muita asioita ei niinkään.

      1. Tosi jännä kuulla näistä eroista…. Itse Kuopiossa ja Maarianhaminassa ennen Tamperetta asuneena en ole koskaan asunut missään, missä ei kehtaisi mennä verkkareissa kauppaan. Nämä ovat tietysti hyvin erilaisia paikkoja kuin Turku ja Helsinki. Liittyyköhön Turun ”finesse” entiseen pääkaupunkistatukseen..?

  2. Charming Nails
    5.6.2021, 16:49

    Mä olen kyllä niin maalaismoukka etten ole oikein Tampereella kunnolla käynyt. En edes tiedä minkänäköinen keskusta siellä on. Ohi/läpi olen monesti ajanut, siitä tornistakin on joku mielikuva, messukeskuksella olen ollut näyttelyssä ja siitä käsin käytiin keskustassa joissain baareissa, Amarillossa syömässä jonkun hotellin vieressä? Siinä on minun hatara käsitys Tampereesta :DD
    Joskus ihan harmittaa asua täällä hornantuutissa, joka paikkaan on niin jumalattoman pitkä matka. Ja sitten kun jonnekin lähtee, takaisin on aina kiire koska koirat ja pitkä matka kotiin. En oikein tiedä olenko kotiutunut tänne, välillä tuntuu että täälläpäin on ihmiset niin erilaisia kuin savossa tai Pohjois-Karjalassa Joensuussa. Jotenkin se veri vetää Ylä-Savoon kuitenkin koska mulla ei täällä ole sukulaisia eikä oikein omia kavereitakaan. Kuopiossa olen asunut elämäni pisimmän jakson 20 vuotta mutta en palaisi sinne enää. On kyllä harmi kun ei mistään tahdo löytyä sitä omaa kotia ja paikkaa minne voisi tuntea asettuvansa :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *