Minä ja puuro

Kirjoittelin viisi viikkoa sitten puurosta. Olen vaihtanut kananmuna-aamiaisen puuroon osana ayurveda-ruokavaliokokeiluani. (Joka, tuotanoin, ei ole mennyt muun kuin puuron osalta niin hyvin….)

Kerron heti alkuun (joistain aiemmista tapauksista oppineena), että mikäli tunnistat ahdistuvasi herkästi ruoka-aineisiin liittyvästä analysoinnista, älä lue pidemmälle. Minä pidän ravinto-aiheisista pohdinnoista ja ruoka-aineiden vaikutusten analysoinnista, se on minusta valtavan kiinnostavaa. Joillekin tämän tyyppinen ravintokeskustelu ei sovi syystä tai toisesta.

Uusi standardiaamiaiseni näyttää tältä. Syön kaura-, kvinoa tai amaranttipuuroa raejuustolla, voisilmällä ja auringonkukan- tai chiasiemenillä.

Vaihtelevina lisukkeina voi olla avokadoa tai maapähkinävoita.

Olen syönyt aamiaiseksi kananmunia joka aamu viimeiset yhdeksän vuotta, enkä olisi ikinä uskonut, että niistä luopuminen käy näin vaivattomasti.

Minulla ja puurolla on kylläkin pitkä yhteinen historia, eikä ihmetytä että puuro maistuu – yllätyin vain, että en oikeastaan lainkaan kaipaa kananmunia. Kananmuniin liittyen sain muuten ayurveda-valmentajaltani tarkennuksen; keltuainen on se ”pahis” eli pittan kannalta liian lämmittävä ruoka-aine. Valkuainen on ok kohtuudella. Mieluiten kananmunaa ei käytetä ayurvedassa ollenkaan, mutta länsimaisessa ayurvedassa moni sitä kuitenkin syö.

Silloin tällöin olen tehnyt ”kakkosaamiaisena” valkuaismunakkaan, jos puuro ei ole pitänyt nälkää lounaaseen asti. Munakkaaseen laitan mozzarellaa, yrttejä ja kurkumaa. Tuo keltainen väri ei siis tule keltuaisesta vaan kurkumasta.

Mun vatsa toimii aamuisin omalla erikoisella rytmillään. Mulla on selvästi aamupäivisin todella suuri energiantarve, mutta en pysty syömään kerralla koko aamiaista. Kahvista tulee jo tosi kylläinen olo. Monina päivinä syön kaksi aamiaista, tai kolme, jos maitokahvit laskee ensimmäiseksi aamupalaksi.

AAMIAINEN #1: kahvi heti herättyä, eli noin 7.00-7.30. Heräämisen jälkeen ei ole ruokanälkä, vaan vatsani on tottunut saamaan kahvia. Varsinainen kiinteän ravinnon nälkä tulee vasta pari tuntia heräämisen jälkeen.

AAMIAINEN #2, yleensä kello 9.30-10.00. Ayurveda-versio: puuro siemenillä ja voisilmällä. Ennen: 2-3 kananmunaa, juustoa ja kasviksia.

AAMIAINEN #3 (ei joka päivä) kello 11.00-11.30. Ayurveda-versio: joko paistettua leipäjuustoa tai valkuaismunakas. Ennen: soijajogurttia ja viljatonta pähkinämysliä. Joku kutsuisi tätä ehkä välipalaksi aamiaisen ja lounaan välissä, mulle kaikki ruoat ennen puoltapäivää on ”aamiaista” :) Lounaan syön yleensä kahden aikaan.

HIILIHYDRAATIT JA TURVOTUS

Aloitettuani ayurveda-kokeilun, huomasin nopeasti, että hiilihydraattien lisääminen palautti myös turvotuksen. Eri ihmisten elimistöt reagoivat hiilihydraatteihin yksilöllisesti, ja mun kehossa hiilihydraatit ovat aina sitoneet erityisen runsaasti nesteitä ja muodostavat paljon kaasuja. Näin on ollut aina. Tunnette ”rantapallo”-efektin, joka ei sinällään ole terveydelle haitallista, mutta tekee olon raskaaksi ja epäenergiseksi.

Nesteiden sitominen on hiilihydraateille luonnollistakin, siinä ei ole mitään ihmeellistä, mutta toisilla nesteiden kertyminen ja kaasujen muodostuminen on runsaampaa kuin toisilla.

Saadakseni oloa kevyemmäksi pienensin viljan määrää ja syön nyt puolikkaan mitallisen eli 0,6 hiutaledesin puuron. (Mulla on kotona amerikkalaisia cup-mittoja ja teen puuron 1/2 cupin mitalla = 1,2 dl). Sain ayurveda-valmentajaltani myös neuvon korvata muilla aterioilla viljoja juureksilla hiilihydraatin lähteenä, jos viljat turvottavat.

Tämä pieni hienosäätö auttoi, ja nyt mulla on ihan normaali, hyvä olo. Joinain päivinä syön puuron lisäksi esimerkiksi ohralisuketta lounaalla tai iltapalalla kauraleivän, ja jos näitä päiviä on useampia peräjälkeen, huomaan sen heti turvotuksena. Mun keho vain on hyvin herkkä hiilihydraateille.

MITEN PUURO EROAA MUNISTA?

Hassu kysymys kenties, kyllähän jokainen näkee miten puuro ja kananmunat eroavat. Kirjoitan nyt siitä, miten ne eroavat tuntemuksellisesti. Tässä on pohja sille, miksi olin vuosikaudet hiilihydraattipitoisen ruoan, ja erityisesti viljojen, koukussa.

Kun syön runsashiilihydraattisia ruokia epäsäännöllisesti ja silloin tällöin, kuten olen vhh:lla tehnyt, ne eivät aikaansaa pitkäkestoisia tai voimakkaita kehollisia tai mielellisiä reaktioita. Nyt kun olen syönyt puuroa joka päivä monta viikkoa, vanhat tutut tuntemukset ovat taas palanneet.

Syödessäni puuroa tai vaikka kauraleipää säännöllisesti, ne herättävät minussa ihan erilaisen tunteen kuin kananmunat, juusto, lohi tai tomaattisalaatti. Tiedättekö mikä se tunne on? Se on kevyt euforia. Se on himo. Se on tunne siitä, että haluaa syödä lisää ja lisää. Vaikka olisi jo kylläinen.

Mielihyvän tunne on niin konkreettinen, että tuntuu, kuin jokin hormonisuihku menisi päälle lusikoidessani puuroa. Ja niin varmaan meneekin. Sokerit vapauttavat elimistössä hyvän olon hormoneita, ja myös viljan sisältämät hiilihydraatit muuttuvat elimistössä sokeriksi.

Tätä ilmiötä on ollut äärimmäisen mielenkiintoista havainnoida.

Euforian lähde: puuroa, runsas voisilmä, siemeniä ja maapähkinävoita.

Kyllähän myös juusto ja kananmunat maistuvat minusta tosi hyvälle ja odotan (odotin) joka aamu vesi kielellä kananmuniani. Ai että ne ovatkin hyviä.

Mutta kananmunan ja juuston tai puuron ja leivän syöminen tuo ihan erilaisen mielihyvän tunteen. Kananmuna maistuu hyvältä, mutta ei aikaansaa himoa. Kun viimeinen suupala on syöty, olo on tyytyväinen. Kun viimeinen puurolusikallinen on syöty, tekee edelleen hirveästi mieli lisää, vaikka vatsa tuntuisi jo täydeltä.

Ratkaiseva ero on siinä, että kun muita herkullisia ruokia on syönyt energiantarpeen kannalta riittävästi, olo on tyytyväinen. Kun hiilihydraattirunsasta ruokaa on syönyt tarpeeseen nähden riittävästi, himoaa yhä lisää. 

Näin siis minulla.

Olen ollut puolet aikuiselämästäni vilja-addikti. Söin holtittomia määriä pastaa, leipää, muroja, pullaa ja keksejä. Minulla ei ollut mitään kontrollia. En syönyt salaattia, kasviksia tai kalaa, koska ne eivät maistuneet miltään makaroniin ja ranskalaisiin perunoihin verrattuna. Nautin joka päivä voileipä -ja pastafiksini, koska mun täytyi saada se.

Aamupuurokokeiluni tuskin vie minua takaisin tähän tilaan. Ei varmastikaan. Mutta on ollut kiinnostavaa todeta jälleen näin konkreettisesti, mikä vaikutus hiilihydraateilla minuun on. Niiden kemia elimistössäni luo pohjan hyvin herkälle addiktiolle.

Kiinnostavaa ja samalla haikeaa. Olisi niin mukavaa syödä kaikenlaisia ruokia ilman, että ne aiheuttavat ikäviä lieveilmiöitä, niin kehollisesti kuin mentaalisesti.

Puuroaamiaiset jatkuvat vielä toistaiseksi. En tosin ole varma, miksi jatkaisin niitä, sillä ayurveda-ruokavaliokokeilu on toistaiseksi suurelta osin epäonnistunut. Tästä voin kenties kirjoittaa jossain toisessa postauksessa.

En odottanut, että ayurveda-elämäntapaoppien kokeilu olisi helppoa, mutta en suoraan sanottuna odottanut, että itsekurini olisi näin löysä.

Myönnettäköön: kyllä ranskalainen siideri ja viini edelleen maistuvat. (Kohtuudella..!) Jogurttia, puolukkaa ja tomaattiakin olen syönyt. Vaikka tuhatvuotiset Intian viisaudet kuulostivat tavattoman lempeiltä ja kummallisuudessaankin viehättäviltä ja puhuttelevilta, on arjessa lopulta todella vaikeaa perustella itselleen miksi jättäisi terveellisiä ja herkullisia ruokia pois lautaseltaan.

Lisää ayurveda-kokeilustani:

Ayurveda-konsultaatiossa

Ayurveda-ruokavalio

Kommentit (22)
  1. Kiitos, kun otit tämän asian esille! Olen huomannut itsessäni aivan samoja tuntemuksia, paitsi että minulla tuo tilanne usein ryöstäytyy käsistä ja lipsahdan helposti niiden ei-niin-hyvienkin hiilarien maailmaan. ”Hiilaripöllyissä” olen myös herkkä ärsyyntymään ja minusta tulee äkkipikainen. VHH:lla olo on paljon tasaisempi ja tyytyväisempi. Mukava tietää, että muillakin on samankaltaisia kokemuksia. 😊 Ja kaikki tämä siis ilman että tuomitaan mitään ruoka-aineryhmää tai ruokavaliota. Ihmiset on vaan erilaisia ja yksilötä. 🙏

    1. Just näin 🙏🏻

      VHH:lla (ja itse asiassa ihan sillä tiukimmalla) mulla on ollut kaikkein tasaisin olo, ei koskaan mitään nälkäkiukkuja, heikotusta tai hallitsemattomia mielitekoja. Mulla on perus-vhh:llakin tosi voimakkaat näläntunteet ja on ”pakko” syödä aika nopeasti sen jälkeen kun tulee nälkä, muuten tulee huono olo (varmaan ne verensokerit…?). Tiukemmalla vhh:lla nälän tunteet on miellyttävän mietoja eikä tule huono olo jos ei heti pääsee syömään.

      Keto-taso tuo mulle ihan parhaan olon, mutta tykkään ihan liikaa jogurtista, porkkanoista, muista juureksista sekä omenoista, niin en jaksa ketoilla :D Koska kyllä ne herkulliset uunijuureksetkin tuo omalla tavallaan tosi hyvän olon..! ^_^

  2. Musta on aika loogista, että ayurvedinen ruokavalio turvottaa, jos sulla tarkoitus olikin kerätä kehoon sitä ”moisturea”. Ja jos kehosi on tottunut olemaan kuivempi, on varmaan myös luonnollista, ettei uusi olo tunnu luontevalta. En ole siis perehtynyt tuohon suuntaukseen, mutta näin sivusta seuraten tuntuisi, että sulla ”pää laittaa hanttiin muutokselle”. Toisaalta – kyllähän uudesta ruokavaliosta tulisi kokea saavansa hyötyäkin, jotta sellaista jaksaisi noudattaa.

    1. Musta on aika loogista, että ayurvedinen ruokavalio turvottaa, jos sulla tarkoitus olikin kerätä kehoon sitä ”moisturea”.

      Hyvä pointti. Kyllä mä ymmärsinkin, että ayurveda-coach viittasi moisturella mm. kehon nesteisiin, ja vähillä hiilareilla niitä ei juuri kerry. Lisää hiilareita, niin kehoon kertyy enemmän sekä nesteitä että rasvaa, ja myös rasva on ayurvedassa ”kosteutta”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *