Karkkipäivä
Karkkipäivä

Minä ja liikunta

Toivepostauksenne; vihdoin. Päätin tänä aamuna mennä sisareni kanssa Ålands Sportcenteriin ja hankkia kuvat juttua varten.

Kiitokset siis kärsivälliselle henkilökunnalle ja ainakin pari asiakasta sai päivän viihdeannoksensa kuvaussessiota kummastellessaan.

  Liikunta

Minä en pidä liikunnasta. Silti harrastan sitä. Ja olen koukussa siihen.

En kuulu niihin himoliikkujiin, jotka heräävät aamulla malttaen tuskin odottaa salille tai jumppaan pääsyä ja rallattelevat matkalla juoksumatolle tai crosstraineriin. Ehei. Salille lähtö on minulle joka kerta pieni tuskan vääntö. Aina olisi jotain mukavampaa tekemistä kuin puntille lähtö. Ja lenkille? Sinne minua ei saa edes lahjomalla. Välillä olen yrittänyt juosta hampaat irvessä mutta nyt olen suosiolla luovuttanut. Juoksemishommat eivät yksinkertaisesti ole minun juttuni.

Aloitin säännöllisen salitreenin vuonna 2005 jotta jaksaisin paremmin töissä. Tiesin, että sali jäisi hyvin nopeasti jos yrittäisin itse vetää jotain random-ohjelmia, joten palkkasin suoraan personal trainerin kolmeksi sessioksi ja niin mentiin. Olin hoikka, niihin aikoihin lähes alipainoinen, ja tavoitteena oli rakentaa minulle ”lihasta luiden päälle”. Mikään fitness-tyyppinen vartalo ei minua kiinnosta, vaan ennenkaikkea hyvä lihaskunto ja sellainen ”toned” yleisilme. (En keksi tuolle erinomaiselle englanninkieliselle sanalle suomalaista vastinetta.) (Okei, ehkä haaveilin myös naisellisesta ”Jennifer Lopez light” -takamuksesta, mutta ei mennyt kauaakaan ennenkuin ymmärsin ettei sellaista saa tähän varteen muuten kuin kirurgin kautta.)

Liikunta1

Minulle tehtiin 2-osainen kuntosaliohjelma, joka päivitettiin puolta vuotta myöhemmin 3-osaiseksi. Ja 3-osaista olen tehnyt siitä saakka. Olen surkea rutiinin orja. En osaa soveltaa mitään itse. Teen ainoastaan niin kuin personal trainerini neuvoo. Kun opin jonkun ohjelman, vedän sitä kuukausitolkulla haudanvakavalla tarkkuudella vaihtamatta yhtäkään liikettä.

That’s me. Ei välttämättä heijasta sitä ah-niin-tärkeää liikunnan iloa, mutta tuloksia syntyy. Ja tunnen oloni hyväksi. Vaikka joka kerta väsyttää raahautua salille, lähden silti. Sillä tiedän, että teen palveluksen tulevaisuuden itselleni. Äitini on minulle upea esikuva. Hän on harrastanut koko elämänsä liikuntaa, ja on 66-vuotiaana vielä mielettömässä kunnossa. Ei krempan kremppaa.

Liikunta2

Ensi viikolla minulla on taas pitkästä aikaa tapaaminen pt:n kanssa. On korkea aika päivittää treeniohjelma. Vuoden liikuntatavoitteisiin kuuluu myös jonkun aerobisen liikuntamuodon palauttaminen ohjelmaan. Jumppa olisi helpoin tie, mutta ongelmani on, että en pidä ryhmäliikunnasta. Minulla on onneton koordinaatiokyky ja minun on hurjan vaikea seurata esimerkiksi step-jumpan askelkoreografiaa. En ole ikinä tuntenut oloani yhtä noloksi kuin kerran yritettyäni osallistua step aerobic -tunnille. :(

Tasapäinen punttitreeni kaipaisi rinnalleen myös joogan ja venyttelyn kaltaista kehonhuoltoa. Joogan olen jo aloittanutkin, vielä kun saisi jonkun venyttelytunnin sisällytettyä viikkoon. Sekin kun on vain niiiiiiiin vastenmielistä. Oikeasti, en vihaa mitään liikunnan osaa niin paljon kuin venyttelyä. Olen klassinen tapaus, ”Se sattuu, en jaksa, haluan nopeammin salilta kotiin.” Mutta silti teen joka kerta 10 minuutin perusvenyttelyn.

Hampaat irvessä, mutta lopulta tyytyväisenä.

Liikunta4

.

Muita viharakkaus-liikkujia? :)

.

P.S. Mun mobiililaajakaista ei tällä hetkellä toimi, joten pääsen nettiin täällä Ahvenanmaalla vain käydessäni kirjastossa.. :/ Joten kommentteihin vastaamiseen saattaa mennä tavallista pidempi aika.

Kommentit (55)

  1. Jenny

    Ah, ihanaa, että jollain muullakin on minun korvaani normaalilta kuulostava suhde liikuntaan! En tiedä onko se jotenkin trendikästä antaa sellainen vaikutelma vai ihanko oikeasti on niin paljon sellaisia ihmisiä, jotka suorastaan rakastavat liikuntaa. Itselleni tämä liikunnan rakastaminen tuntuu myös erittäin vieraalta. Rakastan kyllä sitä tunnetta suorituksen jälkeen ja sen mukanaan tuomia hyötyjä, mutta itsekin saan repiä itseni väkisin sohvalta salille.

  2. Katrina

    Eikä! Oot vaan liian söpö näissä kuvissa,tulee ihan hymy huulille!!:)

  3. Nimetön

    Oooh yes, kuulostaa niin tutulta. Ikävä kyllä minulla ei edes ole hyvää esimerkkiä jota seurata, koska oma 66-vuotias äitini joka on koko elämänsä harrastanut liikuntaa ja syönyt terveellisesti on niin täynnä kremppoja ettei tosikaan. Toivoisin että onnistuisin aloittamaan jonkun liikuntaharrastuksen, mutta hyviä tekosyitä on liikaa. En ymmärrä mikä on se liikunnan riemu mistä puhutaan, itse olen aina liikunnan jälkeen niin masentunut että hautaudun sängynpohjalle itkemään loppuillaksi. Yritä siinä sitten harrastaa..

  4. liina

    Ihanan pirteä liikuntapostaus ja hienosti toteutettu! Arvostan:)

    Toi on kyllä järkevä ja ihanteellinen tapa liikkua. Ihan varmasti juuri sitä terveysliikuntaa, jota ei voi muuta kun suositella. Mä oon itse entinen urheilija (en ammatti- mutta vähän päälle 20-vuotiaaksi tosissaan kilpaillut) ja mulla on liikunta-alan koulutus, mutta nykyisin liikuntasuhteeni on hyvin rento. Harrastan koiralenkkeilyä päivittäin ja sitten fiilispohjalta kaikkea muuta. En oikeastaan laske tai kirjaa liikuntasuorituksiani mihinkään. Silti fanitan niitä, jotka niin tekevät.:) Jos haluaa kehittyä, järjestelmällisyys on tärkeää.

    Stepiä helpompiakin ryhmäliikuntatunteja on (stepissä on varmaan alussa jokaisella mennyt jalat solmuun!), eli toivottavasti et ole traumatisoitunut liikaa ryhmäliikunnasta.:) Perus muokkausjumpat, spinning ym (lista on nykyään pitkä) on kivoja sellaiselle, joka ei halua haastetta askelkuvioista. Ja spinningissä kuten juoksulenkkeilyssäkin kannattaa aloittaa hyyyvin rauhallisesti, ettei ala heti maistua tervanjuonnilta;)

    Niin ja sullahan on käytössäsi myös hyvinvointiliikunnan ehdoton valttikortti, avantouinti! Mäkin haluasin harrastaa sitä säännöllisesti, koska siitä tulee niin hyvä fiilis.

  5. Sissi

    Ennen kävin jumpissa ja kävelylenkeillä mielelläni, mutta salitreenit tökkivät. Nyt olen hampaat irvessä käynyt kävelyllä joka päivä, kun eipä tässä vauva-arjessakaan ilman kohtalaista kuntoa ja raitista ilmaa pärjää. En silti voi sanoa vielä tykkääväni mistään liikuntamuodosta…

  6. zan

    Sun ruoka- ja liikuntapostaukset on mahtavia! Iso kiitos niistä :)

  7. Roosa

    mä vihaan liikuntaa… tuntuu että kaikki liikunta on sellasta pakkopullaa :/ hiihtäminen on ehkä ainoa liikuntalaji josta pidän. Ja ratsastaminen on hauskaa liikuntaa, vaikka rankkaa onkin :)

  8. Tiina

    Täällä myös yksi viha rakkaus suhteen liikuntaa kohtaan omaava. Itsekin välillä liikuntaa lähden harrastamaan hampaat irvessä, vaikka tiedänkin, että se hyvä olo jonka liikuntasuorituksen jälkeen saa on ihana. Mutta koska tiedän että liikunta vaan kuuluu terveelliseen elämään, niin hampaat irvessäkin olen sitä opetellut harrastamaan. Huippu postaus muuten tämä :)

  9. Nimetön

    Ompas tuttua! Itse kyllä tykkään saleilla, kuhan sinne asti pääsen, mutta se lähteminen!! Ryhmäliikunnoista en perusta, mutta sielläkin tulee joskus käytyä, steppi on pahin, vaikka koordinaatiokyvyssä tai koreografioiden muistamisesta ei tanssitaustan takia olekaan ongelmia. Spinning on tylsää, vaikka pyöräilyä kesällä harrastankin aktiivisesti, mutta sisätiloissa se vaan on niin turhaa! Onhan se nyt ihan eri ottaa eräkamat mukaan ja lähteä kiertämään saaristoa viikoksi, kuin pyöräillä tunnin paikallaan.

    Liikunta jota oikeasti rakastan on akrobatia niin ilmassa kuin maassa, sitä voisin tehdä koska vain!! Myös pallopelit ovat lähellä sydäntä, varsinkin koripallo, mutta näitäkin pääsen treenaan vain kerran viikossa, myös uinti on kivaa, mutta sen verran aikaavievää, että sinne tulee lähdettyä vain 1-2krt/2vk :)
    Yhdessä vaiheessa harrastin puolimaratoneja, mutta loukkaantumisten vuoksi juoksu jäi vuodeksi ja nykyään ihmettelen kuinka olen joskus voinut sitäkin lajia rakastaa :D ehkä pitäisi vaan aloittaa uudestaan, mutta kun se on niin työlästä lähteä lenkille kun ei vaan jaksaisi (nimin. kaverin kanssa juoksen 10km alta tuntiin ja yksin lopetan kilometrin jälkeen, kun ei vaan huvita/kiinnosta/jaksa).

  10. Enny

    Vau, upeessa kunnossa oot kyllä. Etenkin toi sun vatsas on kadehdittava. Ihan tämmönen nopee kysymys, että millaisilla painoilla treenaat salilla?

    • Sanni

      En hurjan painavilla, esim. jotain olkapäitä teen 5-6 kilon painoilla ja hauista/ojentajia taljassa 20-25 kilolla (mutta pelkällä tangolla ei mene edes 10 kiloa…. tietty itse tankokin painaa).

  11. Hosuli

    ”Salille lähtö on minulle joka kerta pieni tuskan vääntö. Aina olisi jotain mukavampaa tekemistä kuin puntille lähtö.”

    No just näin. Silti käyn, eikä ole kertaakaan harmittanut, kun salilta kävelee kotiin.

  12. Serafia

    Mä aloitin salireenin noin vuosi sitten, kun reumapolin fysioterapeutti pakotti. On pakko käydä siellä, jos en halua syödä särkylääkkeitä jatkuvasti. Mulla on niveltulehduksia, ja niihin auttaa lihaksien pitäminen hyvässä kunnossa, koska tällöin lihas tukee niveltä enemmän. Juokseminen ja muu paljon tärähdyksiä aiheuttava liikunta ei mun nivelille sovi hyvin etenkään silloin kun on aktiivinen tulehdus päällä. Sellaisiakin lajeja (esim squash) koitan aina mahdollisuuksien mukaan tehdä, mutta se riippuu tulehdusvaiheesta. Pyöräily, uinti ja salireeni ovat oikein sopivia aina mulle. Jos lopetan salilla käymisen, en pääse sängystä ylös ilman itkemistä. Oikeasti.

    • pualu

      Huhhuh. Kannustin kai tuokin. :/

      Ihan mielenkiinnosta kysyn (ei ole kokemusta tai tietoa aiheesta), mutta oletko tutustunut tai kokeillut jotain vaihtoehtohoitoa, esim. akupunktiota tai jotain erityistä ruokavaliota (kiinalaiset kai hanskaavat tuonkin alueen)? Jos olet, niin millaisia tuloksia on tuottanut? Tulipa vaan mieleeni, kun yksi nivelongelmista kärsivä tuttuni venäjältä joskus kyseli löytyisikö Suomesta jotain tiettyä lisäravinnetta, jonka pitäisi auttaa.

      • Serafia

        Syön paljon inkivääriä ja valkosipulia. Inkivääri ei joka ruokaan (minusta) sovi, mutta valkosipulia on lähes aina mukana. Inkivääriä sitten juomissa enemmän. Inkivääritee on yksi lemppareistani. Eihän siinä paljoa sitä ole, mutta jonkin verran.

        En ole tehnyt muita ruokavaliomuutoksia. Enkä ole tutkinut akupunktiota tai muita vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Koen niiden olevan hölynpölyä. En syö muita lisäravinteita, paitsi lääkärin määräämää foolihappoa.

        • pualu

          Hmm.. Sinänsä liikunta on melkeinpä paras apu vaivaan kuin vaivaan. ;)

          En kuitenkaan ehkä sivuuttaisi tuota kiinalaista lääketiedettä ihan heti. Siitä kuitenkin tehdään ihan tieteellistä tutkimustakin, vaikkei se toki länsimaisen lääkärin silmissä ole kovin arvostettu. Akupunktiokin on vain pieni osa sitä, eli hyvällä lykyllä voisikin löytyä apu vaivaasi ilman neulomistakin.

          Mutta tietenkin, jos se ei tunnu omalta jutulta, niin mitäpä sitä itseään kiusaamaan. Varsinkin jos nykyiset konstit tuovat jo avun. Tsemppiä! :)

  13. Kissis

    Just näin, todellakin on viharakkaus-suhde. Nyt löydettyäni kahvakuulailun JA HIIHTÄMISEN olen taas enempi siellä rakkaus-puolella. Mutta en todellakaan kävisi missään urheilemassa ”jos ei olisi pakko”…tykkään, että vartaloni on edes hieman treenatun näköinen ja lihaksia särkee urheilun takia. Jos vielä taas syömispuolen saisi kuntoon, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen -liikuntahan ei laihduta.

  14. Elisa

    Täällä yksi ”ei-millään-jaksais-liikkuja” ilmoittautuu myös. Nyt kun maksan sikakallista liikuntakeskusmaksua kuukausittain, tulen käyneeksi paremmin jumppatunneilla (pump, muokkaus, combat, kahvakuula, pilates, balance, tanssillisillakin). Ymmärrän täysin tuon sinun nolostumisen ja häpeän tunteen step-tunnilla, sillä sellainen mulla on monesti ollut aerobic-sarjoihin pohjautuvilla tunneilla myös :( Muistan jo ihan pienenä kun olin joukkuevoimistelussa, ja siellä tunnit aloitettiin silloin tosi trendikkäällä aerobic-sarjalla… Ja voi itku, kun en monenkaan kerran jälkeen oppinut sarjaa ja käännyin ihan väärin joka kohdassa :(

    Salille en uskalla lähteä. Mua pelottaa ne laitteet ja luulen, etten yksin tehdessäni tulisi tehneeksi mitään fiksua siellä. PT-kaverini olisi kyllä valmis tekemään mulle ohjelman ja kaikkea, mutta en usko että yksin sitä noudattaisin. Siksi ihailenkin sua niin kovasti, kun jaksat paahtaa salitreeniä ahkerasti! :)

    Ainoa liikuntamuoto jota rakastan, on ratsastus. Mutta mulle se ei ole laisinkaan liikuntaa, vaan ensisijaisesti ihana harrastus rakkaiden hevosten kanssa :) Ratsastustekniikalle on tosin hyväksi, jos harrastaa muutakin liikuntaa monipuolisemmin. Tämän ratsastajat harmittavan usein unohtavat, vaikka moni jumppa ja salitreeni parantaisi kehon koordinaatiokykyä huimasti.

  15. maria

    Yökh. Vielä 3-4 vuotta takaperin harrastin liikuntaa täysin sattumanvaraisesti silloin, kun syyllisyys liikkumattomuudesta yhtäkkiä iski kestämättömäksi. Olin aika tiukasti sitä mieltä, että hoikkanahan pysyy ihan ruokavaliollakin ja esimerkiksi vaelluksella epämukavassa ja kylmässä teltassa nukkuminen on vikapäitten hommaa.

    Nyt se on sitten muuttunut, osittain kaverin yllyttämänäja osittain tajuttuani kuinka suuri todennäköisyys geeniperimälläni on mm. sydänkohtauksiin, ja miten paljon hyvä kunto parantaa selviytymismahdollisuuksia. Sen lisäksi joku tuttava taisi huomauttaa, että kannattaa aloittaa ennen kuin täyttää 30. On kuulemma paljon helpompaa ennen kuin jälkeen.

    Teen pieniä fiilispohjaisia muutoksia vanhoihin harjoituksiin, ja lajin vaihdan tasaisesti. Oon tainnut vaihdella parissa vuodessa kuutta eri lajia. Kyllästyn kai nopeasti! Jossain vaiheessa huomaan sen ällötyksen lajiin iskevän ja silloin on taas vaihdon aika. Nyt on vuorossa juoksu – näin puoli vuotta myöhemmin vielä jaksaa lähteä tuli taivaalta lunta tai vettä, mutta hitusen olen jo treeniohjelmasta lipsunut.

    Montako kuvaa muuten piti blogausta varten ottaa? Tuntuu että itellä on naama aina mahdollisimman kummallisilla rutuilla kun liikun. :D

    • maria

      Niin tosiaan:
      mulla ei ole koskaan liikunnan jälkeen mitenkään euforinen olo. Se riemu tulee joko lajista itsestään (zumba ja itsepuolustuslajien liikkeet ovat mielestäni hauskoja) tai sitten 2-3 viikkoa aloittamisen jälkeen, kun huomaa, että tämä on on pikkuisen kevyempää kuin ekalla kerralla, pää ei enää kohise ja ihan kuin lihakset kantaisivat. Minähän siis pystyn tähän!

      Lisäksi liikunta auttaa jotenkin itseäni pitämään itseni aktiivisena. Silloin kun jaksan liikkua, jaksan myös aikatauluttaa kouluhommat ja siivota, tiskata, pyykätä, huoltaa auton, nähdä ystäviä ja käydä leikkaamassa tukan. Jos liikunta jää, niin pystyn ainoastaan notkumaan koneella hyödyttömästi. Onkohan kellään muulla tätä…

    • Sanni

      Montako kuvaa muuten piti blogausta varten ottaa?

      Kyllä niitä yli 100 räpsäistiin..! ^_^ (Kamera siis säädettynä nopealle ”sarjatulitukselle”).

  16. Tiia

    Ah, olen tässä niin samalla aaltopituudella. Harrastan liikuntaa, mutta en ole ”oppinut” siihen pienestä pitäen. Perheeni ei ollut erityisemmin urheilullinen ja koululiikuntaa vihasin. Olin aina pyöreä ja kömpelö (nimenomaan omasta mielestäni).

    Tykkään kyllä käydä salilla ja jopa lähden sinne mielelläni, mutta paikan päällä iskee totaalinen musta-aukko. En yht’äkkiä muka tiedäkään yhtään mitä tekisin, millä ja kuinka paljon ja huomaan luistavani etukäteen ajattelemistani painoista ja toistoista. Sen sijaan, jos paperilla lukee, että montako kertaa viikossa pitää käydä ja mitä pitää tehdä ja kuinka paljon, niin teen ohjeiden mukaan;) Kummasti toimii ihmisen pää…

    Samoin lenkille lähtiessä (ulkoilen koirien kanssa). Suunnittelen etukäteen, minne haluan mennä ja minkä lenkin siellä kierrän ja joskus hermostun, jos se ei jostain syystä onnistukaan.

    • Sanni

      mutta paikan päällä iskee totaalinen musta-aukko. (…) Sen sijaan, jos paperilla lukee, että montako kertaa viikossa pitää käydä ja mitä pitää tehdä ja kuinka paljon, niin teen ohjeiden mukaan;)

      Juuri näin se on mullakin! Jos menisin salille ilman ammattilaisen tekemää ohjelmaa, olisi käynnit yhtä päämäärätöntä haahuilua ja laitteiden vieressä ihmettelyä että ”Mitenkähän tämäkin toimii…”

  17. moeni

    timmi mimmi :)

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.