Minä ja liikunta

Toivepostauksenne; vihdoin. Päätin tänä aamuna mennä sisareni kanssa Ålands Sportcenteriin ja hankkia kuvat juttua varten.

Kiitokset siis kärsivälliselle henkilökunnalle ja ainakin pari asiakasta sai päivän viihdeannoksensa kuvaussessiota kummastellessaan.

  Liikunta

Minä en pidä liikunnasta. Silti harrastan sitä. Ja olen koukussa siihen.

En kuulu niihin himoliikkujiin, jotka heräävät aamulla malttaen tuskin odottaa salille tai jumppaan pääsyä ja rallattelevat matkalla juoksumatolle tai crosstraineriin. Ehei. Salille lähtö on minulle joka kerta pieni tuskan vääntö. Aina olisi jotain mukavampaa tekemistä kuin puntille lähtö. Ja lenkille? Sinne minua ei saa edes lahjomalla. Välillä olen yrittänyt juosta hampaat irvessä mutta nyt olen suosiolla luovuttanut. Juoksemishommat eivät yksinkertaisesti ole minun juttuni.

Aloitin säännöllisen salitreenin vuonna 2005 jotta jaksaisin paremmin töissä. Tiesin, että sali jäisi hyvin nopeasti jos yrittäisin itse vetää jotain random-ohjelmia, joten palkkasin suoraan personal trainerin kolmeksi sessioksi ja niin mentiin. Olin hoikka, niihin aikoihin lähes alipainoinen, ja tavoitteena oli rakentaa minulle ”lihasta luiden päälle”. Mikään fitness-tyyppinen vartalo ei minua kiinnosta, vaan ennenkaikkea hyvä lihaskunto ja sellainen ”toned” yleisilme. (En keksi tuolle erinomaiselle englanninkieliselle sanalle suomalaista vastinetta.) (Okei, ehkä haaveilin myös naisellisesta ”Jennifer Lopez light” -takamuksesta, mutta ei mennyt kauaakaan ennenkuin ymmärsin ettei sellaista saa tähän varteen muuten kuin kirurgin kautta.)

Liikunta1

Minulle tehtiin 2-osainen kuntosaliohjelma, joka päivitettiin puolta vuotta myöhemmin 3-osaiseksi. Ja 3-osaista olen tehnyt siitä saakka. Olen surkea rutiinin orja. En osaa soveltaa mitään itse. Teen ainoastaan niin kuin personal trainerini neuvoo. Kun opin jonkun ohjelman, vedän sitä kuukausitolkulla haudanvakavalla tarkkuudella vaihtamatta yhtäkään liikettä.

That’s me. Ei välttämättä heijasta sitä ah-niin-tärkeää liikunnan iloa, mutta tuloksia syntyy. Ja tunnen oloni hyväksi. Vaikka joka kerta väsyttää raahautua salille, lähden silti. Sillä tiedän, että teen palveluksen tulevaisuuden itselleni. Äitini on minulle upea esikuva. Hän on harrastanut koko elämänsä liikuntaa, ja on 66-vuotiaana vielä mielettömässä kunnossa. Ei krempan kremppaa.

Liikunta2

Ensi viikolla minulla on taas pitkästä aikaa tapaaminen pt:n kanssa. On korkea aika päivittää treeniohjelma. Vuoden liikuntatavoitteisiin kuuluu myös jonkun aerobisen liikuntamuodon palauttaminen ohjelmaan. Jumppa olisi helpoin tie, mutta ongelmani on, että en pidä ryhmäliikunnasta. Minulla on onneton koordinaatiokyky ja minun on hurjan vaikea seurata esimerkiksi step-jumpan askelkoreografiaa. En ole ikinä tuntenut oloani yhtä noloksi kuin kerran yritettyäni osallistua step aerobic -tunnille. :(

Tasapäinen punttitreeni kaipaisi rinnalleen myös joogan ja venyttelyn kaltaista kehonhuoltoa. Joogan olen jo aloittanutkin, vielä kun saisi jonkun venyttelytunnin sisällytettyä viikkoon. Sekin kun on vain niiiiiiiin vastenmielistä. Oikeasti, en vihaa mitään liikunnan osaa niin paljon kuin venyttelyä. Olen klassinen tapaus, ”Se sattuu, en jaksa, haluan nopeammin salilta kotiin.” Mutta silti teen joka kerta 10 minuutin perusvenyttelyn.

Hampaat irvessä, mutta lopulta tyytyväisenä.

Liikunta4

.

Muita viharakkaus-liikkujia? :)

.

P.S. Mun mobiililaajakaista ei tällä hetkellä toimi, joten pääsen nettiin täällä Ahvenanmaalla vain käydessäni kirjastossa.. :/ Joten kommentteihin vastaamiseen saattaa mennä tavallista pidempi aika.

Kommentit (55)
  1. Kiva postaus! :) Mullaki on aina sellane EI TAHDO-fiilis ennen salille menoa, mutta kas kummaa miten hyvä olo on sen jälkee :)
    Hienot kyntesi pistivät silmään, haluatko kertoa mitä lakkaa käytit? :)

    1. Kerrostettuna L’orealin (Jenkeistä ostettua) The Muse’s Attitude + Confettin sinistä glitter/hilelakkaa. :)

  2. Kiva postaus! Ja suuret kunnianosoitukset siitä, että liikuntainhostasi huolimatta saat itsesi raahattua salille! Itse tunnen samoin, varsinkin siihen venyttelyyn en kerta kaikkiaan osaa ”tuhalta aikaa”. Samoin salilla käyminen on vähäistä… Mulle siis ryhmäliikunta sopii ja sanoisin, että sä olet valinnut sen haastavimman tunnin kun steppiin lähdit… :) Itse tykkään eniten kahvakuulasta ja spinningistä, niissä molemmissahan tehdään tunnilla omaan tahtiin ja omilla painoilla/vastuksella. Myöd BodyPump on kiva tunti ja vaikka sielä painojen kanssa heilutaan, on (tämänhetkisessä) ohjelmassa 800 toistoa, joten aerobista sekin. Mutta mä suosittelisin sitä spinningiä, polkiessa ei juuri voi naapuriin törmäillä tai väärin hommaa tehdä. BodyCombat taas on lähempänä perinteistä jumppaa, mutta koreografia niin helppoa, että kun vain oikean ja vasemman osaa, homma sujuu. :)

    Tsemppiä ja kiva, kun olet laajentanut blogiasi, reseptit ja liikuntajutut on jees!

    1. BodyPumpista tykkäsin, siellä kävin säännöllisesti runsaan vuoden mutta sitten sekin vain jäi, taisin kokea että kuitenkin mieluummin käytän senkin ajan puntin puolella. Koin, että se jotenkin meni ”päällekkäin” punttitreenin kanssa, vaikka myös aerobista onkin.

      Spinningistä en tykkää ollenkaan, se on mulle liian yksitoikkoista. :/

      BodyCombat on ihan jees, ja se olisi yksi niistä jumpista joissa voisin kuvitella käyväni, kun vain saisin sen mahtumaan aikatauluihin. (Ja tietysti – kunhan saan potkittua itseäni tarpeeksi persiille…. ;))

      Liikuntajuttuihin ei muuten ole itse asiassa tarkoitus laajentaa, tämä oli tällainen lukijatoiveista lähtenyt one-off -postaus. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *