Karkkipäivä
Karkkipäivä

Minä ja herkut

”Voi ei, etkö voi syödä kakkua?”

”Eikö ole vaikeaa olla ilman karkkia? Miten sä pystyt?”

Tällaisia kommentteja saa kuulla suhteellisen usein, kun vilja ja sokeri eivät kuulu ruokavalioon. Makea ja sen himo on useimmille ihmisille niin itsestään selvä ja kyseenalaistamaton osa elämää ja ihmisenä olemista, että makeista herkuista vapaaehtoisesti kieltäytyvää pidetään omituisena ja jopa epänormaalina. Makeasta pidättäytymisen koetaan vaativan suurtakin itsehillintää ja kurinalaisuutta.

Herkut_Mustikka_IMG_6741

Ihminen pitää luonnostaan makeasta, se on selvää. Miten voimakkaita makean mieliteot ovat, se tietysti vaihtelee yksilöstä toiseen. Mutta makean mieliteoista voi tottua myös (lähes) kokonaan pois, lopulta kyse on vain siitä mihin elimistö on tottunut. Sokeri on riippuvuutta aiheuttava ainesosa, sen tietävätkin useimmat. Kun elimistö saa jatkuvasti sokeria ravinnossa, pysyy yllä luontainen kaipaus makeita ruokia kohtaan. Siinä ei tietenkään ole mitään väärää. Mutta yhtä lailla kaipuu makeaa kohtaan voi sammua, kun elimistölle ei tarjoa makeaa ravintoa, siinäkään ei ole mitään epäluonnollista.

Kun on jonkun aikaa täysin ilman lisättyä sokeria, elimistössä tapahtuu kemiallisia muutoksia ja makean mieliteot vaimenevat kadoten jopa kokonaan. Minulle on käynyt juuri näin. Huvittaa, kun ihmiset taivastelevat tai suhtautuvat jopa säälien siihen, että en ”voi” syödä makeaa. Miksi sääliä jotain jonka olen itse valinnut? Tai miksi ajatella, että menetän jotain, jota minun ei edes tee mieli? Koen hassuna suhtautumisen, jonka mukaan makeasta kieltäytymisen täytyy olla suuren uhrautumisen takana. Miksi on vaikeaa ymmärtää, jos toisen ei ylipäänsä tee mieli makeaa? Tai jos tekee, niin hyvin harvoin.

FOOD_porkkanakakku

Millä minä sitten herkuttelen? Kyllähän minulle nimittäin herkut maistuvat, vaikka en karkkia tai perinteisiä sokeriin ja vehnään leivottuja leivonnaisia syökään.

Karkkipäivän lukijat tietävät, että rakastan leipomista, ja keittiössäni valmistuu jos jonkinlaista piirakkaa, keksiä ja muffinsia. Vaikkei niitä joka viikko teekään mieli syödä, ja normaalimakeuteen tottuneelle piirakkani on varmasti pahvin makuista :D

(Huikeasta suosiosta päätellen ainakin kuvan porkkanakakku näyttäisi kuitenkin maistuvan monelle;))

Herkut_Juusto_IMG_6557

Tête de Moine -juustojälkkäri viimeisenä Zürich-iltana

Blogia säännöllisesti lukeville on varmaankin käynyt ilmi intohimoni juustoon, joka on herkkuni numero yksi. Tavallaan juustosta on jopa ehkä tullut minulle uusi ”karkki”, sillä kaseiini voi joidenkin tutkimusten mukaan aiheuttaa samanlaista riippuvuutta kuin sokeri.

Kaikki herkutteluni ei siis suinkaan ole terveellistä, ja täytyy minunkin välillä skarpata etten vedä ihan mahdottomia juustolasteja naamaan. Minulle ovat tuttua samanlaiset juustoöverit ja –morkkikset kuin joillekin muille sipsipussien ja suklaalevyjen tuhoamiseen liittyvät morkkikset. :)

Herkut_Suklaa_Lindt90

Tekeekö minun sitten enää koskaan mieli oikeaa karkkia? Rehellisesti; ei juurikaan.

Ainoa karkiksi luokiteltava jota syön on extratumma suklaa, mutta senkin suhteen voi mennä viikkoja tai kuukausiakin ettei tee mieli yhtään. Minulla kulkee aina olkalaukussa suklaalevy, ja on hyvin tavallista, että lopulta joudun heittämään loput levystä menemään kun se on kuivettunut pilalle. Viime syksyn Kreikan matkalla ostin yhden suklaalevyn josta puolet palasi 8 viikon jälkeen syömättömänä Suomeen, ja äskettäin löysin sen keittiön yläkaapin suklaajemmoista ja heitin menemään. :D

Kuvassa uusin suosikkisuklaani, Lindtin 90-prossainen. Tummien suklaiden koostumuksissa ja makuprofiileissa on hurjasti eroja toisten ollessa kitkeriä ja kovempia, toisten taas pehmeämpiä niin maultaan kuin rakenteeltaan. Lindtin 90% on maultaan häkellyttävän pehmeä, ei uskoisi että siinä on niin korkea kaakaopitoisuus.

idHerkut_Jaatelo

Entä jäätelö? Sitähän voi tehdä sokerittomana ja maidottomana itsekin (moni varmaan tietää ihanan kookosmaitoon tehdyn kotijäätelön…. Mmmmm!), mutta ehkä kerran vuodessa minun saattaa tehdä mieli myös ihan rehellistä, tavallista jäätelöä. Kun tällainen kohtaus yllättää vaikka kaupungilla, niin ei siinä kotona tunteja pakastettavat kookosmaitoviritykset auta.

Tällainen harvinainen ”pakko-saada-jäätelöä”-himo iski viimeksi Fribourgissa. Tunne oli niin vahva, että oli hilkulla etten jo ostanut tavallista sokeroitua jäätelöä. Joissain maissa on jäätelötiskeillä tarjolla kiitettävästi myös sokeroimattomia makuja (muistelee lämmöllä Ljubljanan ehkä täydellisintä Cacao-jäätelöbaarin stevialla makeutettua jäätelöä <3), mutta Sveitsissä tällainen jäätelötyyppi on kutakuinkin tuntematon. Ainakin jäätelökioskeissa ja gelaterioissa.

Herkut_jaateloFribourg

Onneni oli rajaton, kun Fribourgissa lopulta löysin Coop-kaupan pakastealtaasta Weight Watchersin sokeroimattomia jäätelöitä. Ostin saman tien kaksi. Aijjai sitä hetkeä kun iskin lusikkani suklaajäätelöön keskusaukion puistossa… <3 <3

Herkut_Hedelmat_IMG_6756

Muista makeista herkuista hedelmä on minulle kutakuinkin kuin karkkia. Syön hedelmiä harkitusti, ja niiden lisääminen vaikkapa salaattiin tekee salaatista oikean luksusversion. Kun makuhermot ovat tottuneet pois lisätystä sokerista, maistuu hedelmien ja muiden kasvisten sisältämä luontainen sokeri todella voimakkaasti. Esimerkiksi trooppiset hedelmät kuten mango, ananas ja papaija ovat minun makuuni jopa liiankin makeita.

Suosikkihedelmiäni herkutteluun ovat (suomalainen) omena, päärynä ja cantaloupemeloni. Avokadoa tulee syötyä hedelmistä kaikkein eniten hyvin alhaisen sokeripitoisuutensa vuoksi, mutta se ei ole minulle herkku vaan enemmänkin ”perusvihannes”.

Herkut_Omena_sinihome_IMG_0766

Kaikkein parasta on yhdistää hedelmä juustoon – brie & kypsä päärynä, sinihomejuusto & raikas omena, halloumi & mehukas persikka, siinä Sannin resepti herkutteluautuuteen… :)

Herkut_maapahkinavoi

Kuva: Foodie

Vielä yksi herkku ansaitsee maininnan, ja tämä onkin ”paha”. Nimittäin maapähkinävoi. Ennen en voinut sietää maapähkinävoita, mutta makuaistin muututtua ruokavaliomuutoksen myötä aloin maistaa pähkinävoit ihan eri tavalla. Maapähkinävoihin voi tulla holtiton himo, ja silloin voi mennä kerralla vaikka puoli purkkia. Siinä tulikin sitten kerralla tuhat kaloria naamariin… :P

*

Mikä on teidän herkkunne numero yksi? Makea vai suolainen?

Mikä herkku aiheuttaa vastustamattomimman himon?

Kommentit (76)

  1. Vilma

    Veikkaan, että nämä taivastelijat ovat enimmäkseen itse makeanhimon (ja siitä useimmiten seuraavien paino-ongelmien) kanssa kamppailevia ihmisiä, joiden kohdalla laihan, makeasta kieltäytyvän ihmisen kohtaaminen varmaan saa aikaan syyllisyydentunteita ja turhautumista omasta makean mättämisestä. Eivätkö absolutistejakin syyllistä eniten ne, joiden oma alkoholinkäyttö on kyseenalaista?

    Mielestäni on törkeää taivastella toisen pullasta/viinistä kieltäytymistä, mutta toisaalta en ymmärrä mitään ruokavaliota, johon ei voi sisältyä ajoittaista tarjottua pullaa silloin tällöin. En koskaan itse osta mitään makeaa eikä minun tee koskaan sokeria mieli, mutta jos mummo tai työkaveri tarjoaa kahvit ja pullan tai jos potilas tuo kiitokseksi suklaata, en todellakaan kieltäydy vedoten siihen että ”sori vaan, en tykkää makeasta/ei sovi mun ruokavalioon”. Senpä vuoksi en varmaan itse olekaan tällaista taivastelua kohdannut. Ja olen kyllä satunnaisista pullista huolimatta pysynyt hoikkana ja terveenä ;) *koputtaa puuta*

    • Sanni

      mutta toisaalta en ymmärrä mitään ruokavaliota, johon ei voi sisältyä ajoittaista tarjottua pullaa silloin tällöin.

      Minusta taas on hölmöä vain kohteliaisuudesta syödä jotain jota ei yhtään tee mieli tai joka jopa aiheuttaa vatsavaivoja. Mutta ymmärrän oikein hyvin sinunkin kantasi. :)

      Kohteliaisuudesta otan toki vastaan jos joku minua vähän tunteva henkilö lahjoittaa minulle vaikka maitosuklaarasian, senhän voi antaa myöhemmin eteenpäin. Tuollaisessa tilanteessa on tarpeetonta tehdä toiselle noloa oloa kieltäytymällä.

      Mutta jos joku tarjoaa pullaa joka on tarkoitus syödä saman tien, eikä minun oikeasti todellakaan tee sitä mieli, en ryhdy kohteliaisuudesta tuomaan itselleni ikävää oloa. Pienen keksin tai näkkärin palan voi varmaan syödäkin, mutta pullasta tulee jo huono olo vatsaan. Miksi tehdä toiselle mieliksi oman huonon olon kustannuksella?

      • Vilma

        Enpä usko, että kenellekään tulee pullasta hyvä olo. Ei ainakaan minulle! Mutta ei yhden pullan syöminen omaan elämääni niin paljon vaikuta, että katsoisin välttämättömäksi kieltäytyä tarjotusta pullasta. Se vain tuntuu valitettavasti olevan varsinkin vanhempien ihmisten tottumus, että vieraille tarjotaan aina jotain makeaa höttöä. En söisikään sitä muuten, mutta voin aidosti kuvitella, että pullasta kieltäytymiseni voisi ihan oikeasti tehdä jonkun vanhemman sukulaiseni surulliseksi. Olen joskus yrittänyt myös kiittää pullasta ja vihjaista, että ensi kerralla voisi tarjottavana olla vaikka jotain suolaista. Kummasti vain silti seuraavallakin kerralla pöytä notkuu taas kääretortuista, pullasta ja kekseistä. Olen sitten todennut, että on pienempi paha syödä pullat kuin pahoittaa jonkun mieli. Toki asia olisi eri, jos nyt oikeasti tulisin pullasta jollain tavalla sairaaksi, ohimenevä huono olo ei ole mielestäni kovin iso juttu.

        • Sanni

          Ymmärrän hyvin tuon ”vanhempi sukulainen” -tilanteen. Vanhempi ikäpolvi ei jo pula-ajan kokemuksineen tietenkään osaa suhtautua ruoasta kieltäytymiseen nykyajan vallitsevan tilanteen mukaisesti, sen ymmärtää oikein hyvin enkä minäkään mielelläni halua kenenkään hyvää tarkoittavan isoäidin tai isotädin mieltä pahoittaa.

          Oma tilanteeni on se, että ketään ”vanhempaa sukulaista” ei ole enää elossa tai lähipiirissä, joten pulla/kakkutilanteita syntyy lähinnä oman ikäisteni henkilöiden taholta. Heille kyllä kehtaan sanoa että jätän mieluummin pullan väliin, vaikka se voi ihmetystä aiheuttaakin.

          • Vilma

            Sen ymmärrän hyvin. Et tosiaan ole yksin ongelminesi, vaikka en itse VHH:ta noudatakaan, ainoastaan eläinrasvaa välttelevää lakto-ovo-kalavegetaristista ruokavaliota :) Ihmeen poikkeuksellista tuntuu kyllä kasvissyöntikin olevan, joka tilaisuuteen täytyy erikseen ilmoittaa kasvisruokavaliosta, ja siltikään ei välttämättä ole kuin lihavaihtoehtoja tarjolla. Aina se ”dish of choice” on joku liharuoka. En onneksi häiriinny, vaikka joutuisinkin nyppimään kinkun pois leivän välistä tai kanapalat pois salaatista.

          • Jonttu

            Tässä ihan hiljattain oli taas todella vaikea hetki, kun en olisi halunnut pahoittaa liharuokaa tarjoavan erittäin iäkkään ihmisen mieltä, mutta oli pakko, sillä olen sen verran jyrkkä lihansyöntiasiassa. Mutta koin kyllä erittäin pahaa omaatuntoa. Monesti saa kuulla ratkaisuksi myös sen, että voithan ottaa esim. lihaa sisältävän keiton tai kastikkeen lientä, mitä lihaa syömätön ei luonnollisestikaan halua missään nimessä tehdä! Nämä tällaiset ongelmat aiheuttavat kyllä ylimääräisiä sydämentykytyksiä, etenkin jos kyseessä on henkilö, jolle haluaisi osoittaa arvostusta ja kunnioitusta mutta jonka ruokaehdotus on tyrmättävä.

            • Sanni

              Monesti saa kuulla ratkaisuksi myös sen, että voithan ottaa esim. lihaa sisältävän keiton tai kastikkeen lientä, mitä lihaa syömätön ei luonnollisestikaan halua missään nimessä tehdä!

              Niinpä, minulle tämä on myös tuttua. Sitten ei jää vaihtoehdoksi kuin loukata ruoan tarjoajaa, valitettavasti… Vaikka jotain leipää voisin syödä kohteliaisuudesta, niin lihassa menee todellakin raja. Kun on valinnut olla syömättä lihaa eikä ole syönyt sitä yli 20 vuoteen, niin kyseessä ei todellakaan ole mikään ”Noo, voinhan mä vähän maistaa” -tilanne.

              • Jonttu

                Kyllä, etenkin tuon suuren vuosimäärän pitäisi jo saada vastapuoli ymmärtämään, että kyseessä ei ole mikään kompromisseihin taipuva päätös.

    • Anskuu

      Itsekin noudatan VHH – ruokavaliota, ja mulla on samoja mietteitä kuin Sannilla. Ongelma on tuon ”satunnaisen” pullan kanssa se, että ei se tarjonta aina jää niin satunnaiseksi.

      Meillä on työpaikalla parhaimmillaan 2-3 kertaa viikossa kakkukestit, kun on kaikkennäköisiä kissanristiäisiä: syntymäpäivä, äitiyslomalle lähteviä, äitiyslomalta palaavia, kihjalaisia, eläkejuhlia, yms. Tähän lisäksi kyläilyt, karkkituliaiset, kahvilakäynnit, ulkonasyömiset yms…Tietysti on kiva juhlia merkkipäiviä tai viettää iltaa kavereiden kanssa hyvän ruuan merkeissä, mutta jos otan joka kerta jotain makeaa / viljapitoista kun sitä on tarjolla, niin se on kokonaisuudessaan aivan liikaa mulle. Monta kertaa viikossa ei ole enää satunnaista! Joten useimmin joudun kieltäytymään tarjotusta, eikä siitä yleensä kukaan sen kummemmin loukkaannu. Niinkuin en itsekään loukkaannu jos kasvissyöjä ei halua syödä tekemääni kinkkupiirakkaa. Poikaystäväni taas inhoaa homejuustoa yli kaiken (jo pelkkä haju aiheuttaa oksennusreaktion) joten hän kyllä kieltäytyy tarjottavasta, jos siinä on homejuustoa. Miksi tästä pitäisi loukkaantua? Tai pitäisikö vegaanin syödä maitoon leivottua pullaa, kun se on vaan ”satunnaista”?

      Sekin vielä, että hyvä jos sulle / joillekin sopii viljat ja sokeri – kaikille ei vaan sovi. Itsellä olen sen verran sokeriherkkä, että yksikin pulla saattaa laukaista hirveän hiilarihimon loppupäiväksi, jolloin tulee syötyä liikaa kaikkea turhaa (runsas hiilarinsyönti minut onkin lihottanut). Äidilläni alkaa närästämään vehnän syönti. Jotkut saavat vatsavaivoja vijoista, vaikka eivät olisikaan keliaakikkoja. Lisäksi esim. diabeetikkojen tulisi välttää ylimääräistä sokeria ja vehnää. Joten kyllä, on monia ruokavalioita jolloin satunnainen pullansyönti ei sovi / ole hyväksi.

      • Sanni

        Tuo on kyllä totta että tilanne voi olla se, etteivät pullatarjoilut ja potentiaaliset loukkaantumismahdollisuudet ole lainkaan satunnaisia. Mihin tuolloin pitäisi asettaa raja? Olen kohtelias kerran viikossa? Kerran kymmenessä päivässä…?

        Kyllä omasta mielestäni on aivan järkevää kuunnella ensisijaisesti omaa oloaan ja pitää selkeä kieltäytymislinja, jos tietää, että kohteliaisuudet voivat pahimmillaan suistaa kaiken maailman muunkin itselle sopimattoman syöpöttelyyn ja tätä myöten paljon huonompaan oloon kuin minkä yksi pulla tuo. Totta kai nämä ovat kaikki yksilöllisiä juttuja, ja joku vhh:lainenkin voi varmasti ilman mitään seurauksia tai jälkikiusauksia syödä silloin tällöin pullaa ja karkkia, mutta toiset eivät. Jos on saavuttanut hyvän tasapainon ja voittanut kiusauksensa, miksi sabotoida sitä vain jottei joku herkun tarjoaja pahoita mieltään? Tai mitenkäs vaikka keliaakikko, pitääkö hänenkin kohteliaisuudesta syödä vehnänen ja sietää vatsavaivat? Vegaaniesimerkki oli myös hyvä.

        No, mutta tosiaan, tilanteita on monia. Joskus on vain punnittava, kumpi tilanteessa painaa enemmän – oma olo vai toisen pahoittunut mieli.

  2. Cadoe

    Minulle maistuu sipsit ja juustot vähän turhan paljon. Minun ”ruokavammani” on, etten pysty syömään makeita tuotteita. Kyse ei siis ole itse valitsemastani ruokavaliosta tai laihduttamisesta, sokeri maistuu minusta äklöltä ja tulen huonovointiseksi. Tämä ”vika” on ollut minulla aina ja voitte kuvitella, että sitä on saanut selitellä. Monesti kahvipöydissä on tarjolla vain makeita herkkuja ja sitten tulee hirveä härdelli siitä, mitä minulle voisi tarjota, vaikka kuinka yritän vakuuttaa, että pelkkä kahvi riittää mainiosti. Luulen, etteivät kaikki tuttunikaan ymmärrä oikeaa syytäni sokerin välttelylle ja uskovat minun laihduttavan tms.

    • Sanni

      Luulen, etteivät kaikki tuttunikaan ymmärrä oikeaa syytäni sokerin välttelylle ja uskovat minun laihduttavan

      Todennäköisesti :/ Jotenkin aito välinpitämättömyys makeaa kohtaan tuntuu valtaväestön taholta olevan kertakaikkiaan mahdoton ajatus, ja siihen on liityttävä jokin muu syy –> kuten laihdutus.

      Minullekin riittää usein pelkkä kahvi mainiosti, en edes tykkää yhdistää kahviin muuta syötävää kuin silloin tällöin tummaa suklaata. Hyvä kahvi maistuu parhaalta nimenomaan yksinään <3

  3. maria

    Pulla. Voi pullapullapulla. Pulla, popcornit ja päärynärosmariini creme brulee, niillä jos ihminen voisi elää. Välttelen noita syömällä paljon hedelmiä ja marjoja.

    • maria

      Niin juu, ei saa käsittää väärin. Ne ovat ehkä sellaisia että vievät herkästi käden, mutta nautin kyllä todella paljon niistä hedelmistä ja marjoistakin. En mitenkään ”tarvitse” elämässäni pullaa tai creme bruleeta tai edes niitä poppareita, mutta jos jotain hyvää tekee mieli, niin ne käyvät ensimmäisenä mielessä.

      Olen muuten huomannut tuon saman efektin, että mitä vähemmän herkkuja syö, sitä vähemmän niitä oikeasti kaipaa, ja päinvastoin, mitä enemmän niitä syö, sitä enemmän niitä himoaa.

  4. Helinää

    En osta itse koskaan muutakuin tummia suklaita, nekin yleensä ruohonjuuresta tai vastaavasta kaupasta ja hyvin harvoin. Mutta jos käyn laivalla 1-2x vuodessa mieheni kanssa joka aina ostaa ne 3 tarjousfasua vähintään tai joku tuo tuliaisina, niin syön niitä kuin leipää niin kauan kunnes ne on tuhottu :)
    Nyt taas yritän kovasti päästä makeasta irti viimekuisen laivareissun jäljiltä, raakakakuilla ja makeilla hedelmillä.

  5. Jonttu

    Ai mitkä on lempiherkkuja? :) Ei lainkaan vaikea kysymys:
    Boströmin mangoleivos, mansikat, hedelmäkarkit ja suklaakääretorttu (Rainbow). <3

    • Jonttu

      Ai niin, unohtui ne terveellisemmät mutta ei ollenkaan huonommanmakuiset herkut eli Jalotofu kylmäsavu, vesimeloni ja perunapiirakka. Näiden syömisestä en koe huonoa omaatuntoa. :)

      • Sanni

        Mun mielestä mistään herkuista ei kohtuudella syötynä pidä kokea huonoa omaatuntoa :)

        • Jonttu

          Oletko nyt testannut tuota kylmäsavun makuista Jalotofua? Aivan superhyvää!

  6. Riikka

    No entäs sitten, kun kaikki maistuu? Himoitsen juustoja, pullaa, karkkia, suklaata, leipää… kaikkea! Tämän perusteella voisi luulla, että olen melko pullukka, mutta kyllä minua vielä ihan hoikaksi voi sanoa. Vielä… Minkäänlainen ruokavalio ei oikein toimi, kun sitten sitä ,mistä on päättänyt kieltäytyä, tekee mieli niin ettei juuri muuta voi ajatella. Oikeastaan ahdistavaa. Olisi siistiä olla niinkuin mieheni, jolla joskus tekee mieli salmiakkia ja himo menee ohi ihan oikeasti parilla karkilla. Ja stressi pahentaa tilannetta, heti kun stressaa, voisin tyhjentää maailman ruuasta :(

  7. kirsikka

    En juo kahvia tai alkoholia. Jos minulle tarjotaan kahvia, niin kieltäydyn kohteliaasti ja sanon etten ole sitä koskaan juonut ja voisin ottaa kyllä vettä. Tämä aiheuttaa kummasteluja välillä ja ainoat vuodet kun olen voinut selittelemättä kieltäytyä ovat olleet raskausajat :D

  8. jomps

    Hyvä postaus! Olen itse ollu vajaan puoli vuotta vhh:lla. Laitoin juuri itselleni käyttökiellon maapähkinävoihin, sitä kun on alkanut huveta huomattavia määriä…

    Olen pitänyt tiukkaa linjaa ja kieltäytynyt kaikesta, mikä ei sovi ruokavaliooni. Itse koen myös niin, että teen vain hallaa itselleni syömällä sen tarjotun pullan. Mahakipujen lisäksi olen sen verran pahan luokan sokeriaddikti, että kyläpulla voisi hyvin laukaista taas himon ja saada homman leviämään käsiin. Siis ei pullille, kakuille, jopa hedelmille ja juureksille ainakin tässä vaiheessa.

    Joku ihmettelee, miten voi elää ilman leipää, toinen perunaa. Mieluiten pitäisin syömiseni kokonaan omana asianani, mutta välillä sitä joutuu sosiaalisiin tilanteisiin syömään. Kaipa ihmiset lähinnä peilaavat omia tottumuksiaan, kun joku kieltäytyy yleisesti tavallisiksi mielletyistä ruoka-aineista.

    Uskaltaisinkohan maistaa tuota Lindtin ysikymppistä? Saman valmistajan kasivitonen on minun makuuni (vielä) turhan kitkerää etenkin jälkimaultaan. Tummin sietämäni on nyt Green & Black’sin 85-prossainen.

  9. ärrä

    Minun tekee harvoin oikeasti mieli mitään herkkua, mutta ongelma on siinä, että kun ajattelen, että no okei tuossa on uutta karkkia mitä en ole maistanut -> otan yhden -> hups vaan puoli pussia katosi. Tai jos töissä otan kahvitunnilla keksin ajattelematta, niin onkin vaikeaa lopettaa. Jos en ota yhtäkään, ei tee ollenkaan mieli tai ole mitään himotuksia.
    Appivanhempien luona kyläileminen on vieläkin kovin hankalaa. EN vaan kehtaa kieltäytyä piirakasta tai pullasta, tai ainakin yksi keksi pitää ottaa. Joskus olen uskaltanut pyytää leipää pullan sijaan. Mutta vielä rohkaistun ja kieltäydyn. Pelkään vain että anoppini loukkaantuu, hän on hieman herkkä ruoan suhteen…
    Kesätöissä olen monesti ihmetellyt sitä, miten aina kyseenalaistetaan jos ei ota herkkua, mutta kukaan ei ikinä sano sille tädille, jonka pylly ei edes mahdu penkkiin, että älä nyt sitä ota enää kolmatta palaa piirakkaa.

  10. cherry

    Miksi kaikki ihmettelevä kommentointi pitää ottaa itseensä, vaikka ymmärrän, että se kyllästyttääkin ja tuputtaminen ärsyttää. Ruokajutut ja ihmetykset voi myös olla ihan small talkia, minäkin saatan joskus ihmetellä, jos joku ei tykkää viinistä tai juustoista enkä sillä mitään pahaa tarkoita! :)

    Ja monesti ruokavaliostaan tarkat itsekin tykkäävät puhua omasta ruokavaliostaan ja sitähän tämäkin postaus on ja ihmettelyä miksi toiset tykkäävät karkista tai pullasta. ;)
    Itsekin syön vähän sokeria, eineksiä yms. enkä syö lihaa, mutta muuten herkuttelen millä milloinkin. Kaikkea syön kohtuudella ja joskus mässään eikä minulla edes ole mitään lempiherkkua tai mitään himotuskohteita. Itse asiassa minä en oikein ymmärrä näitä superherkkuja, joiden syömisestä haaveillaan etukäteen. :D

    • Sanni

      Miksi kaikki ihmettelevä kommentointi pitää ottaa itseensä, vaikka ymmärrän, että se kyllästyttääkin ja tuputtaminen ärsyttää.

      No, jos joku päivittelee juuri sinulle, että miksi sinä et syö tätä, ja vänkää syitä kieltäytymiselle, niin mihin se pitäisi ottaa ellei itseensä? :D

      En toisaalta pohdi asiaa vain omalta kannaltani, vaan pidän aivan yleisesti epäkohteliaana tapaa kummastella, kyseenalaistaa ja kysellä selityksiä liittyen jonkun valintoihin. Ikäänkuin toisen pitäisi jotenkin hakea ihmettelijältä oikeutusta valinnoilleen.

      minäkin saatan joskus ihmetellä, jos joku ei tykkää viinistä tai juustoista enkä sillä mitään pahaa tarkoita! :)

      Jep, niin minäkin :) Mutta se on eri asia kuin viinin ja juuston tuputtaminen niistä kieltäytyvälle ja suoranainen silmien pyörittely ja vähättelevään sävyyn kommentointi päin henkilön näköä. En mitenkään näe hyvän tavan mukaisena käytöstä, jolla joku saadaan tuntemaan syyllisyyttä ja selittelyn tarvetta itselleen luonnollisesta asiasta.

  11. Ninde

    Oisko sulla reseptiä mainitsemallesi kookosmaito-viritys-jäätelölle? Mulla on jopa jäätelökone. Oletko ”jo” maistanut noin vuosi sitten kauppoihin tulleita Wheyhey-proteiinijäätelöitä?

    • Sanni

      Kookosmaitojäätelö valmistuu yksinkertaisimmillaan pelkästä kookosmaidosta tai -kermasta + makeutuksesta :) Voiko olla simppelimpää ^_^ Toiset hifistelevät ja sekoittavat esim. kookoskermaa ja kondensoitua kookosmaitoa saadakseen makeamman ja täyteläisemmän maun, esim. tähän tyyliin:
      http://antipastaa.blogspot.fi/2015/11/kahden-raaka-aineen-kookosjaatelo.html

      Ja kyllä, olen maistanut Wheyhey-proteiinijäätelöä kerran, mutta se oli ehtinyt pahasti sulaa kauppakassissa minkä arvelen vaikuttaneen makuun. Se nimittäin ei maistunut mitenkään erityisen jäätelömäiseltä, vähän kuivakkaa ja mautonta. Mutta luulen, että rakenne vaikuttaa makuun ja jäde olisi voinut olla paljon parempaa kylmänä ja vielä kiteisessä muodossa, nyt se oli tosiaan sellaista pirtelömäistä velliä.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.