Minä ja aurinko

Mielenkiintoista miten paljon suhteeni aurinkoon on muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana.

Olen aina ollut ”aurinkotyttö”, aurinko on paheeni. Olen ihannoinut rusketusta ja halunnut olla erittäin päivettynyt. Olen rakastanut kuumuutta ja porottavaa, iholla melkein kihelmöivää aurinkoa.

Ihoni kestää hyvin aurinkoa ja pärjään kesän alkuviikkojen jälkeen alhaisilla suojakertoimilla. Suomessa käytin todella pitkään suojakerrointa 6 (jota ei pian varmaan edes saa kun se on nykystandardien mukaan aivan mitätön) ja ulkomaillakin SK15:a.

En halunnut käyttää korkeampia suojakertoimia koska a) halusin ruskettua mahdollisimman syvästi ja b) koin, että kun en palanut, alhaiset suojakertoimet riittivät. Korkean suojakertoimen voiteet olivat vastenmielisiä. Ikäänkuin epäluonnollisia.

Runnoin syrjään tietoisuuden UVA-säteilystä, joka ei polta ihoa mutta vanhentaa sitä. Vaikka iho ei palaisi, pitkäaikainen altistus auringolle takaa iholle kyllä kivat annokset pro-aging-käsittelyä UVA-säteiden muodossa. En halunnut miettiä sitä. Minähän rakastin olla auringossa.

Rakastan aurinkoa edelleen. Se vetää minua puoleensa ja terasseilla valitsen edelleen sen aurinkoisen pöydän, en mene varjon alle istumaan. Muutos on kuitenkin tapahtunut. Viimeisten vuosien aikana asenteeni on muuttunut valtavasti mitä tulee ruskettumiseen ja ihon suojaamiseen. Myös entinen erittäin korkeiden lämpötilojen ihanteeni on pikkuhiljaa rapistumassa.

17-vuotias Sanni vaelteli naama kiillellen 40-asteisen Ateenan katuja, nauttien jokaisesta hikisestä askeleesta. Oli heinäkuu ja etelä-Eurooppa kuumimmillaan. Mitä tummemmat rusketusrajat, sen parempi. Ei väliä vaikka silmissä välillä sumenee ja vettä kuluu litra kahden korttelin välein. Olin aurinkonarkomaani ja sain mielettömiä kicksejä tukahduttavasta kuumuudesta. Jos asteet jonain päivänä olivat alle 30 olin pettynyt.

Oli mahtavaa kertoa kotona että lomaa on vietetty joka päivä ainakin 33 asteen paahteessa.

Nyt huomaan kokemuksen muuttuvan vuosi vuodelta. Pikkuhiljaa kuumuus on alkanut ahdistaa, ja mikä ennen toi virtaa, vetää nyt ihan puhki. En oikein jaksa enkä halua tehdä mitään kovassa helteessä. Hikinen tahmaiho ällöttää ja vahva porotus saa pään särkemään. Ennen kaikkea ei vain ole energiaa liikkua. Nykyinen ihanteeni on 25 ja 30 välillä, pienellä tuulenvireellä kiitos :)

Huvittuneena huomioin jopa kehtaavani valittaa joinain päivinä liian kuumasta säästä huhtikuisella Kreikan reissulla. Entinen aurinkotyttö on todellakin muutoksen kourissa.

En myöskään enää piittaa pakkomielteisesti rusketuksesta. Okei, olen mielelläni ihan päivettynyt, ja pidän omaa päivettynyttä ihoani terveemmän ja kauniimman näköisenä kuin talvikalpeaa, mutta en hakeudu aurinkoon varta vasten saamaan väriä pintaan. Mikä ennen oli jopa tavoite, on nyt vain ”kaupan päällisenä” tuleva mukava auringon oheisilmiö.

SK15 kasvoilla on kohonnut viime vuosina 20:een ja viime kuussa käytin Kreikassa SK30- ja SK50-voiteita.

Ironisesti – rusketun ihan yhtä lailla sillä viidenkympin voiteellakin. Kaikki se nuoruusvuosien kunnon suojakertoimen välttely rusketusperustein oli ihan turhaa. Toki rusketuksen muodostuminen on jonkin verran hitaampaa korkeilla suojakertoimilla, mutta neljän viikon auringossa oleilun jälkeen lopputuloksena on kyllä ihan yhtä päivettynyt iho kuin sillä viidellätoistakin. Nyt vain vähemmällä UVA-damagella.

Ikääntyminen ja auringon ikääntymistä vauhdittavien seikkojen parempi tiedostaminen ovat varmasti osaltaan myös vaikuttaneet asenteeni kultivoitumiseen.

Parikymppisenä ihon ikääntyminen oli vielä ”kaukana edessä”, ei sitä jaksanut miettiä tai tehdä ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä. Se on varmasti ihan luonnollista. Toimimme usein niiden signaalien ja ärsykkeiden mukaisesti jotka ovat edessämme juuri nyt.

Ja nyt kun ohentunut ja yhä vain herkemmin reagoiva iho jolla on niin pigmenttiläiskiä, voimistuvaa couperosaa kuin juonteitakin, on tätä hetkeä ja silmieni edessä, reagoin. Jokin suojamekanismi minussa on mennyt päälle ja haluan pitää ihosta parempaa huolta. Se on alitajuista.

Vartalolla käytän edelleen vain kymppiä. Ja myönnän – saatan mennä joskus aurinkoon ilman mitään ”UV-mömmöjä”, kun ei vain jaksa. Siinä missä kasvoaurinkovoiteen käyttöni on viime vuosina parantunut ja olen tullut sen kanssa entistä huolellisemmaksi, kropan aurinkorasvailu tuntuu vuosi vuodelta vastenmielisemmältä. En voi sietää tahmaista ihoa, ja auringossa sen kanssa on vain elettävä – kun kerran haluaa aurinkoon mennä. Olen kirjoitellut aiheesta aiemminkin.

Fantisoin siitä, että kosmetiikkateollisuus jonain päivänä kehittää täydellisen suun kautta otettavan aurinkosuojan – kapseli, jonka syötyään olisi suojattu koko päivän. Tällä hetkellä markkinoilla olevat ”aurinkokapselit” toki tuovat jo vähän suojaa auttamalla soluja suojautumaan UV-säteilyn aiheuttamalta hapettumisstressiltä, mutta mikään aurinkovoidetta korvaava tuote ne eivät ole.

Suojakerroinmarkkinoilla trendi on koko ajan ylöspäin, ja tällä hetkellä SK30 tuntuisi olevan standardi-kerroin ja se yleisimmin tarjolla oleva lukema. SK 20 ja SK 25 ovat yleisiä nekin, mutta niitä alempia lukuja enää harvemmin löytää etenkään kasvoille.

Kuvassa näkyvä Clarinsin Sun Wrinkle Control Cream oli monivuotinen suosikkini, ja kun aloin käyttää sitä, siitä oli muistaakseni olemassa SK6 ja 8 -versiotkin. Nyt tuo 15 on alhaisin, ja odottaisin että sekin katoaa pian.

Minkä suojakertoimen voiteita te käytätte? Onko teillä käytössä eri kerroin vartalolle ja kasvoille?

Mikä on suhteenne aurinkoon? Välttelettekö sitä vai hakeudutteko sitä kohti? :)

Lisää aiheesta:

Auringolta suojautuminen – asiantuntijat vastaavat

Tässä kesällä 2011 tekemässäni haastattelussa ihotautilääkäri Matti Hannuksela mm. toteaa, että ”jos suojavoidetta käyttää oikein, riittää SK 8 aina Suomessa, SK 15 tropiikissakin”. Asiantuntijat myös kertovat, mitä eroa on aurinkovoiteella ja suojakertoimellisella päivävoiteella.

Lähiaikoina on muuten luvassa paljon aurinkovoidearvosteluja, synteettisistä luonnollisiin :)

Kommentit (69)
  1. Kuulostaa tutulta. Itse ens kans ennen käyttäny aurinkovoiteita kuin pakon edessä, nykyään huomaan käyttäväni vartalolle joko SK30 tai SK50 (tätä ei tule lisäiltyä kovin usein). Inhoan tahmaisuutta, joten olen tarkka, minkä tuotteen valitsen. Kasvoilla on ympäri vuoden joku suojakerroin, auringossa SK50. En oo huomannu ruskettumisessa muutosta, mutta on ihanaa, kun nenä tai otsa ei pala joka reissulla! Vielä kun joku kehittäis tuotteen jonka sais nätisti hiuspohjaan 🙏 en osaa käyttää hattuja/huiveja ja on inhottavaa, kun jakauksen kohta palaa ja alkaa hilseillä.
    Ja joo! Tulispa joku aurinkosuojapilleri, ottaisin heti käyttöön!! ☺️

    1. Vielä kun joku kehittäis tuotteen jonka sais nätisti hiuspohjaan 🙏 en osaa käyttää hattuja/huiveja

      Minäkään en edes tykkää hatuista ja huiveista mutta auringossa on ihan pakko käyttää, muuten seurauksena on ”aurinkokrapulaksi” kutsumani tila, palaneen päänahan lisäksi saan siis kankkusta muistuttavan olotilan heikotuksineen ja päänsärkyineen :/ Voi taas vain todetta että ikä… nuorempana ei puhettakaan että olisi ollut mitään tällaisia.

  2. 2 viiiikkkoo ja sit eka Kreikan reissu koittaa 😀.. 3 viikkoa lomaa.. ostin SK 50 eka päiville sekä lapsille.. Mutta sitten myös SK20, kun iho vähän tottuu. Mä kans tykkään arskasta ja ruskettuneesta ihosta, olen vaalea, mutta en pala hel-pos-ti.
    Samaistun kyllä puheisiisi, nuorena oli jonkun sortin pakkomielle käristää itteesä. Muistan Espanjassa reissatessani ihmisten kauhistelevan, kun en käyttänyt aurinkorasvaa. Minulla oli jotain Nivean (?) aurinkorasvaa jonka suojakerroin oli 10, siinä oli semmosta kivaa hilettä ja käytin sitä iltaisin kun lähdettiin bilettään… oi aikoja, oi tapoja..

    1. siinä oli semmosta kivaa hilettä ja käytin sitä iltaisin kun lähdettiin bilettään… oi aikoja, oi tapoja..

      Ihana… ^_^ :D :D

      Ja hei, mihinkäs päin Kreikkaa olette menossa? :)

      1. Me mennää Kreetalle.. voih, toivottavasti on kiva paikka. Oletko käynyt?

        1. Olen käynyt, kummallakin kerralla Haniassa :) Toisella kerralla asuin myös pari päivää pääkaupungissa Irakliossa kun jatkoin sieltä laivalla Karpathokselle, ja tykästyin tosi paljon myös Iraklioon. Kreeta on upea ja monipuolinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *