Karkkipäivä
Karkkipäivä

Millä se elää?

En normaalisti koskaan lue minusta tai blogistani kirjoitettuja keskusteluketjuja netin keskustelupalstoilla, mutta eilen illalla, liekö syynä ticinolainen merlot, päädyin lueskelemaan peräti 16-sivuista ketjua koskien Karkkipäivää.

LocarnoIMG_5739

(Pakko todeta, että ihan himmeän absurdia ylipäänsä, että ventovieraiden uteliaisuus venyy keskustelemaan internetissä minusta, siis tuiki tavallisesta Sannista Savon maalta. Se on jotain niin eriskummallista, että on parempi etten ajattele koko asiaa ja jätän keskusteluketjut sikseen taas seuraavaksi viideksi vuodeksi. :))

Nyt mielikuvitukseni (ja huumorini) lähti kuitenkin pulppuamaan, enkä malta olla lähtemättä mukaan muuan eniten keskustelua kirvoittaneeseen aiheeseen. Millä Sanni oikein elää? Eihän se oo mikään köyhä? Montako asuntoa se omistaa? On kyllä bloggaajalla lokoisat olot kun vain matkustelee ja ostaa satasella rajauskyniä.

idLocarnoIMG_5728

Ajattelin tarjota dilemmaan joitain vaihtoehtoisia selityksiä.

Voihan olla, että…

1 Käyn edelleen normaalissa päivätyössä mutta pidän sitä niin tylsänä aiheena etten tuo sitä mukaan blogissa esitettyyn arkeen.

2 Olen voittanut lotossa. Eihän siitä kukaan ääneen puhu :)

3 Mr. Karkkipäivä on rikas sugar-daddy joka maksaa kaiken matkusteluni ja vielä kakkosasuntoni vuokratkin minun vain naputellessa huolettomasti geelikynsilläni blogia päivät pitkät. Pihiys kuitenkin iskee vaatteiden kohdalla eikä hän suostu ostamaan minulle kuin H&M:n halvimpia trikoopaitoja.

4 Olen perinyt kaukaisen Amerikan sukulaiseni tai vaihtoehtoisesti lähellä Hattulassa eläneen sukulaisen.

5 Tienaan blogillani sen verran että se mahdollistaa elämäntyylini.

6 Olen oikeasti ihan mieletöntä kapasiteettia vaativassa, salaiseksi luokitellussa työssä ja trikoopaitaisen köyhisbloggaajan imago on vain cover.

7 Olen hirveässä pikavippi- ja perhevelkakierteessä ja yritän epätoivoisesti keksiä tietä ulos ennen kuin joudun myöntämään, että lainabuulaagien hanat ovat nyt kiinni eikä syksyllä tulekaan uutta Kreikan saarikierrosta. Tai lavastan reissun vanhoja arkistokuvia käyttäen – eihän kukaan huomaa jos Zakynthos-jutussa on kuvia Miloksen syrjäseuduilta…

Locarno_dog

P.S. Olen samaa mieltä erään keskusteluketjuun kommentoineen kanssa. Ehkä sen kolme vuotta (!) sitten kirjoitetun Köyhä-postauksen tilanteen kommentointi nykyhetken tilanteen perspektiivistä on hieman ontuvaa. Elämäntilanteet varmasti voivat muuttua. Viime vuonna Matti tienasi 200. Nyt hän ehkä tienaa 300?

Ahh, mystisyys. Onko se bloggaaja nyt köyhä vai varakas? Kuka tietää? Voiko joku kertoa?

Jollekulle tällä on merkitystä.

Suurimmalle osalle ei.

Kommentit (71)

  1. -m-

    No jopas on ihmisillä liikaa aikaa. Ihmisten uteliaisuus on toki jotensakin ymmärrettävää, mutta pahantahtoinen kirjoittelu… hankkisivat jotain tekemistä.

    Hassua sinällään, miten (aikansa ilmeisesti keskustelupalstoilla viettävät) ihmiset ei tajua, että toiset ehkä tekevät arkena kovasti töitä, ehkä useampaakin työtä, ja samalla priorisoivat kulutuskäyttäytymistään. Me itse tykätään lipitellä hyvää viiniä, ja joskus laskin, että kahden hengen taloudessa jo lasillinen 13,5 euron viiniä päivässä tekee päälle 2000€ vuodessa. Johan sillä jonninverran matkustelis. Autot ja koirat on nekin aika kalliita ylläpitää. Jokaisella meillä on omat ylellisyytemme, ja se on sitten valinnoista ja päättäväisyydestä kiinni se loppu.

    Itse olen törmännyt ihmisten kateellissävytteiseen ”mut ku mä en voi” -kommentointiin toisenlaisissa asioissa – oletetaan helposti, että se toinen on poikkeuksetta vaan hyväosaisempi kuin itse, vaikka oikeasti kyse on lähinnä päättäväisyydestä omien unelmien eteen, epävarmuuden sietämisen kyvystä plus tietynlaisesta hulluudesta lähteä kokeilemaan asioita, joihin turvallisuushakuisempi ihminen ei ehkä uskaltaisi lähteä.

    • Sanni

      Itse olen törmännyt ihmisten kateellissävytteiseen ”mut ku mä en voi” -kommentointiin toisenlaisissa asioissa – oletetaan helposti, että se toinen on poikkeuksetta vaan hyväosaisempi kuin itse, vaikka oikeasti kyse on lähinnä päättäväisyydestä omien unelmien eteen, epävarmuuden sietämisen kyvystä plus tietynlaisesta hulluudesta lähteä kokeilemaan asioita, joihin turvallisuushakuisempi ihminen ei ehkä uskaltaisi lähteä.

      Hyvin kirjoitettu.

  2. Bemu

    ha ha, mä repesin ääneeni nauramaan… kyllä voi ihmisiä vaivata niin uskomattomat asiat :D

  3. maria

    8. Olette kiertolaisia ja ”rahoitatte” elämäntyylin juoksutonnikaloilla ja matkaamalla tavarakonteissa junalla! Asunnot on täysin randomien ihmisten asuntoja, käytte niissä vain kun omistajat on takuuvarmasti poissa!

    • Sanni

      Auts, kiinni jäätiin…! ^_^

  4. dea

    Ah, kuinka kiinnostavaa. Toisten raha-asiat nimittäin. Nyt kun rupesin asiaa miettimään niin omat raha-asiat saattavatkin olla kiinnostavampia :D

    Olen itse osa-aika-työssä. Tienestit kuussa heittelevät tuntien mukaan, mutta jäävät joskus sinne köyhyysrajan alapuolellekin. Joskus tunteja on enemmän ja saattaa summa hitusen pompsahtaa. Ruokin yhtä 20kg koiraa itseni lisäksi. Maksan vuokraa keskusta-asunnosta ja netit ja puhelimet siihen päälle. En voi enkä halua shoppailla mielin määrin, mutta jos haluan jonkin vaatteen ostan sen ja loppukuusta en sitten enää tuhlaa vaatteisiin. Luonnonkosmetiikkaan tuhlaan noin kerran kolmessa kuussa, kun ostan kerralla isomman satsin netin kautta.

    Peruskulujen lisäksi olen viimeisen vuoden aikana tehnyt neljä ulkomaanmatkaa ja kaksi odottaa vielä ensi kuussa. Lisäksi olen maksanut pois opintolainani.

    Joskus mietin itsekin, että mistä olen saanut revittyä rahat tähän kaikkeen, koska palkka on todella minimaalinen.
    Mutta tässäkin on kyse priorisoinnista ja kuten joku jo yllä totesikin niin ei matkustamisen tarvitse olla kallista. Viime syksyyn asti kuvittelin tosin itsekin niin, kun edellinen reissu oli tehty jonkun pakettimatkan hinnoilla. Tietysti yksin tai kaksi matkustaa edullisemmin kuin nelihenkisen perheen kanssa, mutta ehkei nyt olekaan tarkoitus vertailla perheellisten ja perheettömien tulo- ja menotasoja.

    Joskin onhan se myönnettävä, että kaikki mikä tulee myöskin menee. Siinä missä kaveri pistää palkastaan 200€ säästöön, minä laitan sen sivuun ja lähden kahden kuukauden päästä Keski-Eurooppaan. Ei ole omistusasuntoa, ei autoa, ei kalliita vaatteita eikä rahaa sunnuntai brunsseihin. On sitten jotain muuta :)

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.