Karkkipäivä
Karkkipäivä

Miksi toisten intohimot ärsyttävät?

Miksi intohimoinen ja tavallista intensiivisempi kiinnostus joihinkin asioihin saa toiset ärtymään?

Tiedättekö ilmiön? Kun joku on kiinnostunut jostain asiasta ns. normaaliksi miellettyä kiinnostustasoa syvemmin. Juttu voi olla harrastus kuten kutominen, keräily, fitness tai Pokémon Go. Se voi olla aihealue kuten historia, ravinto, taide, kosmetiikka. No, jälkimmäinen menee harrastuksestakin. Oli aihe tai asia mikä tahansa, kun henkilön kiinnostuksen taso asiaa kohtaan on erityisen intensiivinen ja omistautuva, se koetaan usein outona, ärsyttävänä tai kärjistetyimmillään jopa sairautena.

Ihmettelen, miksi. Onko erityisen syvä kiinnostus johonkin aiheeseen lopulta niin harvinaista, että se mielletään ”erilaisuudeksi”? Erilaisuus aiheuttaa epäluuloa, joskus pelkoa ja saa meidät jopa tuomitsemaan. (Sallittehan yleistyksen tässä yhteydessä, en tietenkään tarkoita joka ikistä.) Ärsyttääkö toisen intohimossa ja överiharrastuneisuudessa siis pohjimmiltaan vain erilaisuus? Vai mikä siinä provosoi?

Vai onko intohimoinen suhtautuminen ylipäänsä toisille tuntematon tunnetila? Jotkut eivät tunne mitään asiaa kohtaan poikkeuksellisen suurta innostusta. ’Olla intohimoinen’, se voi olla hyvin vieras olotila. Ehkä toisten suuri innostus siksi näyttäytyy pelottavana ja outona.

Blogimaailmasta on helppo poimia esimerkkejä, sillä juuri blogosfäärissä kohtaa usein tavallista kiihkeämmin kiinnostuneita yksilöitä. Blogit ovat platformeja joilla tuoda esiin omaa intohimoa ja monen kohdalla juuri tämä intohimo on ajava energia koko blogin taustalla. Fitness-blogit, ruokablogit, sisustusblogit, neuleblogit – kauneusblogit.

Yleisö seuraa, viihtyy, inspiroituu ja nauttii – mutta osa myös oudoksuu, arvostelee, kritisoi, jopa haukkuu. Julkisesti intohimoaan tai omaa vahvaa persoonaansa (sekin ärsyttää) esiintuovat saavat kuulla kaikkea ihastuneesta palautteesta sairausdiagnooseihin.

Omassa kauneusblogi/kosmetiikkafriikki-genressäni suurta kummeksuntaa nauttii etenkin kollegani, Ostolakossa-blogin Virve. Hänen intohimoista suhtautumistaan kosmetiikkaan ihaillaan, ihmetellään ja haukutaan. Virve on guru, esikuva, asiantuntija ja luotettava suosittelija, mutta joidenkin silmissä myös neurootikko, tuotteiden yliläträilijä ja purkkimerelleen sokaistunut materialisti jolla ei ole ”muuta elämää kuin kosmetiikka”. Vain koska hän suhtautuu ammattiinsa intohimolla ja on purkeista vilpittömästi liekeissä. Ja lukijat näkevät vain sen minkä palan hän valitsee blogissaan elämästään näyttää.

Fitness-bloggaajat ja -harrastajat ovat ihan oma lukunsa, heidän valinnoilleen ja elämäntyylilleen riittää ehkä kaikkein äänekkäimpiä silmienpyörittelijöitä, arvostelijoita, diagnoosien-lätkijöitä ja besser-wissereitä.

Totta kai – joskus kiihkeän innostuneen suhtautumisen taustalla saattaa oikeasti olla sairaus ja psyyken häiriö. Mutta tätä tuskin voi yleistää. Moni tuntuu haluavan niputtaa yhteen erityisen intensiivistä kiinnostusta ilmentävän käytöksen ja neuroottisuuden. Miksi? Koska toisen voimakas kiinnostus ja sen ilmentäminen on oman käytösmallin ja persoonallisuuden ulkopuolella?

Omista kiinnostuksen kohteistani joidenkin lukijoiden ”nappeja painaa” erityisesti suhteeni ruokaan. Löydettyäni joitain vuosia sitten uuden ruokavalion ja ruoanlaiton ja gastronomian ilon, ja kiinnostuttuani ravinnon vaikutuksista niin kehoon kuin mieleen, olen saanut kuulla sairastavani ortoreksiaa ja rohkaisevani ihmisiä syömishäiriöihin. Tämä siksi, että olen valinnut jättää lautaseltani lisätyn sokerin ja raffinoidut viljatuotteet ja suosia kasviksia ja kokonaisia ruokia.

Tiedän hyvin että kiinnostukseni ravintoon ja siihen liittyviin ilmiöihin on varmasti keskivertoa syvempää ja tuon kiinnostukseni esiin kenties ”tavallista” hyvän ruoan ystävää vahvemmalla äänellä ja intensiteetillä. Mutta onko tämä intensiteetti merkki sairaudesta tai pakkomielteestä? Jos on, miksi samanlainen kiinnostus vaikka postimerkkeilyä tai ponien keräilyä kohtaan ei ole sairasta?

Ärsyttävätkö jonkun intohimot sinua?

Oletko itse jostain asiasta valtavan innostunut ja kiinnostunut? Saatko ymmärrystä tähän kiinnostukseen?

Kommentit (62)

  1. daa

    Intohimo on ok, mutta intohimoksi naamioitu riippuvuus ei.

  2. Tepa

    Olen itse ihminen, joka tekee sen, mitä tekee, aina täysillä. Innostun valtavasti niistä asioista, jotka minua inspiroivat ja olen usein saanut kuulla olevani outo tai fanaattinen. Mitä pahaa siinä on, jos paneutuu johonkin asiaan todella syvällisesti? Toisten mielestä se on ehkä ajanhaaskausta, mutta omaapa aikaani haaskaan. En halua tehdä mitään ”vasemmalla kädellä”, vaan paneudun intohimoisesti harrastuksiini, joita ovat mm. rumpujensoitto ja musiikki ylipäänsä. Haluan olla hyvä siinä mitä teen ja siksi käytän aikaa kehittääkseni itseäni. Ehkä me intohimoisesti asioihin suhtautuvat olemme ihmistyyppi, jota tasaisempien ihmisten on vaikea ymmärtää..

  3. Hanze

    Jos harrastaminen tai intohimo menee äärimmäisyyksiin, ja siitä tulee ehdotonta niin sellainen ihmetyttää ja saattaa saada ärsyyntymään. Esimerkiksi sun ruokavalio vaikuttaa mun silmään äärimmäiseltä, joka aluksi kans ärsytti mua, varmaankin koska se on niin ehdoton, täydellinen ja koska se on niin terveellinen!! Eli olin oikeasti rehellisesti sanottuna kateellinen, ja tunsin huonommuutta, koska en itse koskaan pystyisi samaan täydelliseen ja terveelliseen ruokavalioon ja säilyttämään mielenterveyttä samalla. Ja sitten tajusin, ei mun tarvikkaan. Joten se siitä ärsytyksestä :)

    Se myös ärsyttää jonkun intohimossa, että sitä pitää hieroa toisten naamaan. Tai jos siitä tulee joku uskonto, niin kuin esim fitneksestä on monelle tullut.

    Itse lopetin Virven blogin lukemisen, koska siitä paistaa läpi kylmä bisness ja rahan- ja maineentakominen ja ehkä lievä ylimielisyys ja lukijoiden aliarviointi. Toivon sydämeni pohjasta, että hän ei sairastu burn outiin, merkit on ilmassa….. Been there done that! Ja mun mielestä se joka tässä guru on, olet sinä! Sinä olet se, joka tekee asioita puhtaasta intohimosta, et ollenkaan rahasta tai maineesta. Arvostan juuri tätä. Sun pitäis se kirjakin kirjottaa!!!

    Kiitos blogistasi :)

    • Sanni

      Ja sitten tajusin, ei mun tarvikkaan. Joten se siitä ärsytyksestä :)

      Just näin :) <3

      Hmm, vähän suretti tuo mitä kirjoitit Virvestä, tai siis tuntui oudolta julkaista tällainen kun itse tunnen Virven ja minua on välillä ihan kauhistuttanut millä lailla hänestä keskustelupalstoilla kirjoitellaan. (Tämä kommentti nyt ei tosiaan ollut sieltä pahemmasta päästä vaan jopa aika asiallinen verrattuna Vauva-palstan juttuihin.) Tietysti kaikilla on oikeus mielipiteeseensä mutta itse näen Virven vain superinnostuneena ja ammatilleen uskomattoman omistautuneena kauneuden osaajana ja vaikka hän on luonut kosmetiikasta itselleen ammatin, hän on myös ihan vilpittömän, jopa lapsenomaisen innostunut niistä purkeista, hän juttelisi niistä ympäristölleen oli blogia tai ei :D Tunnen Virven jo ajoilta ennen blogia joten tiedän kuinka syvälle hänen kosmetiikkafriikkeytensä menee. Virven vahva itsetunto ja, noh, miten sen nyt sanoisi, ammattiylpeys yhdistettynä hänen voimakkaaseen itseilmaisuunsa saattaa ehkä olla jonkinlainen "punainen vaate" joillekin ihmisille, ja sen voin tavallaan ymmärtää. Kovan bisnesnaisjulkisivun takana on kuitenkin myös tuoksuvista saippuoistaan ja kauniista luomiväreistään vilpittömästi fiiliksiin menevä "pikkutyttö". Tai oikeastaan Virve on varmasti kumpaakin, hänessä on sekä bisnesnainen että hihttelevä pikkutyttö. Olen tavannut molemmat :)

      Mutta joo, burn outia ei toivo kenellekään. Sen vaara ammatissa, jossa kaikkea on niin fantastisen kivaa tehdä ja sitä kaikkea riittää enemmän kuin päivässä on tunteja, eikä siitä malta pitää taukoa, on varmasti kohtalainen. Toivoisin että kaikki muistaisivat pitää jaksamisestaan huolta kaiken kivankin tekemisen keskellä, itselleni aihe on myös enemmän kuin läheinen.

      Ja mun mielestä se joka tässä guru on, olet sinä!

      Guru-tittelit jaan mieluummin muille mutta olen tietysti iloinen jos innostuksestani tarttuu jotain muihinkin :) Näen itseni ”kosmenörttinä ja -friikkinä” muiden (lukijoiden, kavereiden, blogikollegoiden) rinnalla, opin ja intoilen muiden kanssa, en heidän yläpuolellaan :) Me kaikki voimme oppia toisiltamme, minäkin opin joka viikko jotain blogini kommenteista ja se on ihan mahtavaa :) <3

      Mukavaa viikonloppua sinulle :)

  4. Helena

    Aiheen ulkopuolelta, oletko kokeillut organic shopin vadelma-hiusnaamiota? Bongasin sellaisen tänään ruohonjuuren hyllyltä :P

    • Sanni

      En ole vielä ehtinyt testata Organic Shopin hiustuotteita :) Yksi naamio (ei vadelma) on odottanut testituotelaatikoissa jo vaikka kuinka pitkään, onkohan se enää edes kunnossa… :D

  5. Sanni

    Sanon tässä yhteisesti kiitokset kaikille kommenttien jättäjille ja keskusteluun osallistujille <3, on ollut tosi kiinnostavaa lukea mietteitänne aiheesta, mikä ärsyttää ketäkin ja miten suhtautua omiin ärtymyksen tunteisiinsa, ja millaisia asenteita te muut Innostujat ja Harrastukseen Uppoutujat olette innostuksenne tiimoilta saaneet kokea. Ai että on kyllä mielenkiintoinen aihe. Pelkään että en ehdi vastata moneenkaan tämän postauksen kommenttiin mutta kaikki on totta kai luettu ja katsotaan ehdinkö vastailla lisää vielä huomenna laivassa jossa olisi "aikaa tapettavana" – jos nyt laivat ylipäänsä kulkevat luvatussa myrskyssä….

  6. Kuorotipu

    Mä olen aina suhtautunut vähän ihaillen ihmisiin joilla on intohimoja. Itsellä kiinnostuksen kohteet on aina jakautunut tosi laajalle ja ne tuppaa myöskin vaihtumaan aika tiuhaan. Kissat ja kosmetiikka onneks on ja pysyy :)

  7. LauraKatarooma

    Mulla tulee mieleen vain kateus. Siksi toisten intohimo johonkin asiaan ärsyttää. Omalla kohallani toivon, että itelläki ois joku asia, joka tolla lailla saa syttymään. Myönnän olevani kateellinen intohimoisille ihmisille. Tosin en sen takia ala ilkeitä kommentteja lähetteleen, vaan ihastelen kauempaa.

  8. Ässsssä

    Tuossa ruokavalioasiassa ihmisiä ilmeisesti ärsyttää se, että esim. sinä tuot ruokavaliosi esille erittäin positiivisessa valossa ja luot kuvan siitä, että se on hyvin terveellinen. Samalla kuitenkin (…) Tämän kuvan sain eräästä keskustelusta, jossa ihmiset avautuivat blogeissa ärsyttävistä asioista.

    Omalta osaltani minua ahdistaa muiden intohimoisuus jotain aihetta kohtaan vain silloin, jos he jaarittelevat minulle asiasta enkä pääse tilanteesta pois. Yritän kuitenkin lopettaa umpitylsän keskustelun ystävällisesti ketään loukkaamatta.

    Blogeissahan tätä sosiaalista ongelmaa ei ole, aina kun voi klikata seuraavaan juttuun jos jokin aihe ei kiinnosta. Joten en ihan ymmärrä sitä, että joku valittaa toisen blogin sisällöstä… Toinen juttu taas on väärän tiedon levittämisen kritisointi, mutta se ei liity intohimoisuuteen mitenkään vaan on eri asia.

    • Sanni

      Siis anteeksi mitä..? Oliko tuo keskustelun aihe, jonka poistin tästä kommentista, esillä jossain netin keskustelussa? (Koin kyllä aiheellisena poistaa tuon kohdan, sillä oli niin yksityiseen asiaan liittyvä ”diagnoosi”..!) Siis herranjestas, vieraat ihmisetkö keskustelevat näin yksityisistä bloggaajan asioista, ja vielä tekevät tuon tason syy-seuraussuhde-päätelmiä..?

      • Ässsssä

        Kyllä vaan, vauva.fi:ssä on tasaisin väliajoin ollut noita bloggaajien arvostelukeskusteluja. Se jos mikä avaa silmiä sille, miten eri tavalla ja mistä syistä ihmiset lukevat blogeja… Toiset ilahtuakseen, toiset löytääkseen arvostelun aiheita jotta voivat tuntea itsensä paremmaksi.

        Sanoisin siis että ylipäätään näistä ärsyyntyjistä ei kannata välittää, koska yleensä ovat sellaisia henkilöitä jotka eivät ole sinut itsensä kanssa ja siksi muiden elämä ahdistaa heitä niin kovin.

        • Sanni

          toiset löytääkseen arvostelun aiheita jotta voivat tuntea itsensä paremmaksi.

          :/ :/

          Ei tällaiseen voi muuta sanoa. Surullista.

  9. Tiia

    Mä myönnän. Mua ärsyttää. Ei intohimo tai asialleen (työlleen, harrastukselleen tmv) omistautuminen. Mutta siinä vaiheessa, kun se menee fanaattisuuden puolelle. Muukin kuin uskonnollinen. Mä en ymmärrä enkä hyväksy, että aikuinen ihminen kokee esim aiheelliseksi tulla työpaikalle ja kiukutella ja paiskoa tavaroita tai olla vaan muuten vaan naama norsun vi**lla koko päivän sen takia, että oma jääkiekkojoukkue on hävinnyt viime pelin.

    Mua ei ärsytä Virven tai sinun suhteesi kosmetiikkaan, eikä intohimosi ruokaa. Enemmänkin vain ihailen sitä tiedon ja työn määrää, asiaan paneutumista jne. Mutta mulla nousee karvat pystyyn siinä vaiheessa, kun se intohimo menee yli sen tietyn rajan, minkä jälkeen ollaan omasta mielestä enemmän oikeassa ja parempia ja kieltäydytään ymmärtämästä ja hyväksymästä, että joku muu voi nähdä asian toisin. Se tekee mun mielestä ihmisestä tietyllä tapaa tyhmän/yksinkertaisen ja rajoittuneen.

  10. Maarit

    Minä ihailen ihmistä, jolla on jokin intohimo, enkä osaa olla siitä kateellinen.
    Sitten taas säälin niitä, joilla niitä intohimoja ei ole. Se oikeastaan ärsyttää minua eniten.
    Ja jos joku läheinen joskus näpäyttää minulle, että nyt tuo ja tuo juttu menee överiksi, en loukkaannu siitä.
    Maailmassa on niin paljon asioita, joista kannattaa olla superkiinnostunut. Muistan tavanneeni pojan, joka maalasi vain ja ainoastaan paistettuja kananmunia. Olihan se outoa, mutta maailmaan mahtuu. :)

    • Sanni

      Muistan tavanneeni pojan, joka maalasi vain ja ainoastaan paistettuja kananmunia. Olihan se outoa, mutta maailmaan mahtuu. :)

      Kuulostaa ihan coolilta ^_^

  11. Donja

    Itselläni ei valitettavasti ole eikä ole koskaan ollutkaan mitään suurta intohimoa mihinkään asiaan, mutta ihailen ihmisiä joilla on.

  12. Arlene

    Olipas hyvä kirjoitus, jälleen kerran ^_^

    Ihmiset nyt ärsyyntyvät ja pahoittavat mielensä ja arvostelevat muita milloin mistäkin syystä. Itse olen intohimoinen historianharrastaja ja lukutoukka ja joskus innostun suu vaahdossa puhumaan noista omista intohimon aiheista. Silloin ainakin joskus huomaa, että keskustelukumppani menee jotenkin vaivautuneeksi ja saattaa kysyä: ”Miten sä tiedät tästä näin paljon? En mä vaan jaksais selvittää tuollaisia juttuja?” Tai ”Miten sä jaksat aina lukea, se on tylsää” Tai ”Miten joku voi innostua jostain kirjasta noin paljon?” Itselle taas välillä nousee mieleen ajatuksia:” Eiks tää oo yleissivistystä, joka pitäis tietää?” :D En sano noita ajatuksiani ääneen, koska tiedän että keskustelukumppani saattaa loukaantua, mutta se on jännää että joidenkin ihmisten mielestä toisten intohimojen kohteita on ok vähätellä ja jopa loukata.

    • Sanni

      Silloin ainakin joskus huomaa, että keskustelukumppani menee jotenkin vaivautuneeksi ja saattaa kysyä: ”Miten sä tiedät tästä näin paljon? En mä vaan jaksais selvittää tuollaisia juttuja?”

      Minullakin on joitain tuollaisia kokemuksia. Ymmärrän että keskustelukumppani voi väsyä ja kiusaantua jos puhuisin vain ja ainoastaan näistä omistan intoiluistani enkä osoittaisi kiinnostusta muita kohtaan, mutta tästä ei ole kyse. Toiset vain tosiaan kiusaantuvat eivätkä oikein osaa suhtautua kun joku on jostain asiasta aivan liekeissä. Kuin niin suuri tunne jotain asiaa kohtaan olisi jo itsessään liikaa. Eikä osaa tunnetasolla ”vastata” siihen.

      mutta se on jännää että joidenkin ihmisten mielestä toisten intohimojen kohteita on ok vähätellä ja jopa loukata.

      Niinpä 😕

  13. Hds

    Itse tein intohimosta ja harrastuksestani ammatin; irtisanouduin hyvin palkatusta työstä opiskelemaan ja tekemään duunarihommia. Tämäpä se vasta p*askanjauhannan käynnisti lähipiirissä. Minä uskalsin, ne muut eivät ja näin ollen koen, että reaktio johtuu vain kateellisuudesta. Sain juuri tältä uudelta alalta vakituisen työpaikan, mutta juuri kukaan ei ole onnitellut.

    • Sanni

      Mä onnittelen!!! Mahtava homma Hds! 👍🙌🙂

  14. Anonyymi

    Hei! Oletko huomannut että poneista on tehty ”35.v juhlapainos”? :)

    • Sanni

      Joo, ne vain on samat kuin 25-vuotisjuhlapainoksessa ^_^ :D Ja ne mulla jo on :D <3

      (Tosi kummallista että julkaisivat 35-vuotisjuhlaponeina täsmälleen samat ponit kuin 10 vuotta sitten….)

      • Anonyymi

        No joust. Tuota en tiennytkääb :D

  15. MPP

    Hyvä postausaihe! Olen itse miettinyt välillä, että miksi jotkut jutut ärsyttää, tai jos ei ärsytä, niin jotenkin vaivaa tai harmittaa. Harvemmin itseä mitkään blogimaailman jutut sen kummemmin vaivaa, mutta välillä varmaan olen miettinyt, että ”miten se TAAS matkustaa? miten tuohon on varaa ja aikaa?” Ja tämän pohdinnan heitän nyt ilmoille ihan itselleni naureskellen, en kritisoi sinua, koska totta kai nämä jutut on minun päänsisäisiä ongelmia. :D

    Itselleni tuohon matkusteluun liittyy juuri sellainen sisäinen ristiriita: minustakin olisi kiva nähdä uusia paikkoja ja olen kyllä ihan itsellinen aikuinen, joka voisi matkustelunsa toteuttaakin. Mutta sitten taustalla on perheen ”matkustelukielteisyys”, johon liittyen lapsesta asti olen kuullut kauhistelua, pelottelua ja sellaista samaa negatiivisuutta/paheksuntaa muiden matkustelua kohtaan. Jotenkin se on tarttunut, vaikka itse olisikin perusluonteeltaan erilainen. Tähän liittyen sattui vielä ikävä tapaus, kun olin muutama vuosi sitten ulkomailla ja mummoni sattui soittamaan. Hän oli jo varsin huonossa kunnossa ja olisi mennyt peloista suunniltaan, jos olisi tiennyt, että olen matkoilla, joten hänelle ei oltu kerrottu, että missä olen. Jouduin sitten puhelimessa keksimään valkoisia valheita, että miksi en voi mennä hänen luokseen samalla viikolla. Kaiken lisäksi se taisi loppujen lopuksi olla viimeinen kerta, kun puhuin mummon kanssa puhelimessa, sitten muistisairaus vei jo ne kyvyt. :(

    Tämän takia reissuun yhdistyi surullinen muisto ja sellainen olo, että aiheutin itsekkäällä matkustelullani tämän tilanteen. Siksi sitten nykyäänkin ihmetyttää, että miten muut ”saa” matkustaa. En siis oleta, että kenenkään pitäisikään kysyä lupaa keltään. :D Tarkoitan siis sitä, että muut voivat lähteä ilman tuota henkistä matkatavaraa vain reissuun, tuosta noin vaan. Omalla kohdalla matkustusta rajoittaa myös ilmastoahdistus.

    Tässä nyt tämmöinen sekava kilometripostaus, mutta tämä aihe herätteli ajattelemaan ja teki mieli jotenkin jäsennellä omia ajatuksia. Ilkeilyä en kyllä tajua. Ei tulisi mieleen lähteä haukkumaan muita, vaikka omat ajatukset ja ensireaktiot olisivatkin kielteisiä jonkun asian suhteen.

    • Sanni

      Kiinnostavaa oli kuulla tällainenkin ”tarina”, – vaikka siihen liittyi mummosi kautta myös ikävä muisto.

      Oman kasvuympäristön asenteet ja tavat varmasti sävyttävät paljon ihmisen suhtautumista eri asioihin myöhemmässä iässä. Ei tietenkään välttämättä pysyvästi, mutta ainakin ne varmasti ohjaavat ihmisten asenteita kasvuiässä.

      Matkusteluun liittyen minulla on esimerkiksi ihan toisenlainen perhetausta; olen kasvanut matkailusta kiinnostuneessa perheessä jossa maailman näkemiseen ja erilaisiin kulttuureihin tutustumiseen on rohkaistu. (Ei sillä etteikö eri kulttuureihin voisi tutustua niiden edustajien kautta myös ihan koti-Suomessa :))

      Jos edelleen tunnet kaihoa matkusteluun ja se on sellainen juttu jota mielelläsi tekisit perhetaustan vaikutuksesta huolimatta, toivon, että jonain päivänä pääset itsesi kanssa sellaiseen ”sovintoon” että matkalle lähtö ja siellä olo on sinulle antoisaa ja saat rikkaan kokemuksen vailla syyllisyyden tunteita. <3

  16. Minna N.

    Eih, ihan tuohon ponikuvaasi liittyvä kommentti: näin juuri Prismassa myynnissä originaalin mallisen My Little Ponyn! Tulit heti mieleen ja innostuin että no tuolta niiden ponien kuuluikin näyttää, teki mieli ihan vanhojen aikojen fiilistelyksi se ostaa :) (itsekkin niillä aikanaan leikkineenä). Tulisipa muitakin malleja ettei jäisi vain yhteen.

    • Minna N.

      Ja löytyvät näköjään ”retro” nimellä lisättynä myynnistä ja useampi mallikin :)

      • Sanni

        Joo, nyt on alkuperäisten ponien 35-vuotisjuhlavuosi :) Tylsää vain että päättivät julkaista täsmälleen samat ponit kuin 25-vuotis-juhlavuonna, ja ne hankin jo silloin :)

        Joissain harvoissa 35-juhlavuosi-kuvissa olen nähnyt myös uudelleenjulkaistun Peachyn (+tallileikkisetti), ja sen saatan ehkä hankkia käsiini jos hinta ei ole ihan hirveä. Suomessa Peachy-setti ei taida olla myynnissä.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.