Mikä on ihonhoidon luksusta?

Olen mietiskellyt tätä teemaa aiemminkin, mutta nyt se heräsi uudella tavalla henkiin, kun juttelin aiemmin tällä viikolla suomalaisen kosmetiikkakemistin kanssa.

Olen äärettömän kiinnostunut kosmetiikan tuotekehityksestä, koostumuksista ja markkinoinnista, ja moni asia vaikuttaa siihen, miten tuotteen imago ja sen välittämä viesti rakennetaan. Kun myydään tuotteita, kaikella on viesti. Kodinsiivoustuotteet puhdistavat, vaatteet lämmittävät ja kosmetiikka hoitaa ja koristaa ihoamme, mutta kullakin tuotteella on funktionsa ohella myös viesti. Tuo viesti on se, minkä perusteella usein valitsemme tuotteen; funktio ja suoritushan voivat monella tuotteella olla samanlaiset.

Luksus on yksi viesti.

Mitä on luksus ihonhoidossa?

Olisi kiinnostavaa kuulla myös teidän ajatuksianne; mitä se on teille?

Tässä kolme mun mielestä tärkeintä luksusta luovaa tekijää.

ESTEETTISYYS JA DESIGN

Ensimmäisenä mieleen tulevat pakkaukset, jotka ovat se, mitä asiakas tuotteesta ensimmäisenä näkee. Esteettiset ratkaisut ovat tärkeä tekijä siinä, miten tuote koetaan. Pakkaus-design on seikka, jolla ei ole mitään tekemistä sisällön kanssa, joten sillä hemmotellaan vain silmiä. Toisille kuluttajille design on niin tärkeässä roolissa, että ihonhoitotuotteet valitaan sillä kärjellä, että ne sopivat osaksi sitä elämäntyyliä ja arvoja, joita kodin sisustus ja värimaailma edustaa.

TUOTTEEN SENSORISUUS

Toinen yleinen tekijä luksuksessa ovat tuotteen sensoriset ominaisuudet eli miltä tuote tuntuu, näyttää ja tuoksuu. Erilaisilla teknisillä ainesosilla voidaan vaikuttaa siihen, miten tuote levittyy, millainen rakenne siinä on ja miltä se tuntuu iholla. Voide voidaan esimerkiksi formuloida kuohkean ilmavaksi tai sorbettimaisen raikkaaksi, tai helmiäisen hohtoiseksi ja roosan sävyiseksi. Tuoksun luomiseen on käytössä moninaisia keinoja täysin synteettisistä luonnollisiin ja terapeuttisista ei-vaikuttaviin.

Esteettisyys ja sensorisuus eivät kuitenkaan liity tuotteen hoidollisiin hyötyihin, ja kolmas tapa tavoitella luksusta on vaikuttavien aineiden kautta.

AKTIIVISET AINESOSAT

Aktiivisilla ainesosilla tarkoitan tässä yhteydessä ”vaikuttavia” ja ihoa hoitavia ainesosia, kaikki hoitavat aineet eivät kuitenkaan ole aktiivisia sanan varsinaisessa merkityksessä. Esimerkiksi happo on iholla aktiivinen ainesosa, glyseroli epäaktiivinen, mutta kummatkin hoitavat ihoa.

Kun lähdetään kehittämään kosmetiikkatuotteen koostumusta, arvokkuutta voidaan luoda joko korostaen sensorisia tai hoitavia ainesosia. Tämä oli aihe, josta kemistin kanssa juttelimme, ja se oli mielestäni kiinnostava näkökulma. Usein odotamme luksustuotteelta tiettyä sensorista elämystä, mutta samalla tuo elämys itse asiassa vähentää tuotteen hoitavien ainesosien osuutta. Oletteko tulleet ajatelleeksi tätä? Olen kirjoittanut ilmiöstä aiemminkin, teemalla tekniset vs. hoitavat ainesosat, mutta en luksuksen kannalta.

On valintakysymys, haluaako tuotteessa korostaa ihohyödyllisiä ainesosia vai luoda sensorisesti erottuvan käyttöelämyksen. (Tietysti on mahdollista yhdistää jossain määrin kummatkin, mutta kyllä skin feel -ainesosat ovat aina pois hoitavuudesta.) Hoitavat ja iholle hyödylliset ainesosat kuten kasvirasvat- ja öljyt, -uutteet, humektantit, hapot, vitamiinit ja tulehdusta laskevat aineet eivät itsessään tunnu iholla erityisen elämyksellisiltä (tai tuoksu hyvältä..!). Kenties poislukien jotkut harvat luonnostaan miellyttävän tuoksuiset ja silkkisen tuntuiset öljyt. Superantioksidanttina tunnettu tyrnimarjaöljy esimerkiksi tuoksuu suorastaan epämiellyttävälle, ja ihon supersankari-kosteuttaja hyaluronihappo on yksinään todella tahmainen aine. Tarvitaan teknisiä ainesosia neutraloimaan tai kumoamaan näiden hoidollisten sankariaineiden kosmeettisesti vähemmän miellyttäviä ominaisuuksia. Mutta… tekniset ainesosat eivät hoida ihoa, tai niiden hoitavuus rajoittuu ihon pinnan pehmentämiseen.

Toki on vielä muitakin luksuksen määritelmiä. Jollekulle luksusta voi olla mahdollisimman puhtaat, vähän-prosessoidut ja vaikkapa kotimaiset raaka-aineet. Luksusta voi olla eksoottisuus ja jännittävyys, että tuote poikkeaa merkittävästi totutusta.

Oma ammatillinen kokemukseni on, että luksus rakentuu kosmetiikkamarkkinoilla lähes aina ulkoisille ja sensorisille tekijöille. Erityisesti pakkauskeskeiset tekijät korostuvat: on raskasta lasia, kultaa, kimaltavia ja hohtavia yksityiskohtia. Eikö ole jännä juttu, että painavuus lisää tuotteen arvokkuuden tuntua..? Tätä kikkaa on hyödyntänyt mm. kotimainen Djusie poikkeuksellisen painavilla pakkauksillaan.

MIKSI ULKOISET SEIKAT DOMINOIVAT?

Ulkoisten seikkojen merkitys luksuksessa on yleisesti suurempi kuin ainesosallisten, minkä voi hyvin ymmärtää tältä kannalta: harva asiakas lopulta oikeasti ymmärtää tuotteen ainesosalistaa, kun taas tuotteen ulkonäkö ja tuoksu puhuttelevat kaikkia.

Jos luksuksen mieltäisi enemmänkin ainesosien kannalta, moni halvempi merkki on ”luksusta”. Minusta esimerkiksi kotimainen Flow Cosmetics tai old-school-klassikko Dr. Hauschka kategorisoituisi reseptiikkansa puolesta luksukseksi. Tai perinteikäs Frantsila – tuotteissa on aivan huikeat pitoisuudet kylmäpuristettuja luomukasviöljyjä sekä luomuyrttejä, jotka eivät todellakaan ole halpoja ainesosia.

MIKÄ MINULLE ON LUKSUSTA?

Jos kuitenkin mietin nimenomaan itseäni ja mikä minulle on eniten luksusta ihonhoitotuotteissa… Pakko myöntää, että puhtaasti kokemuksena myös minulla pakkauksen ulkonäkö menee incin ohi. Esteettiset tekijät ovat yllättävän tärkeät, ja jos pakkaus on tylsä tai kummallinen, minulla jää tuote jopa käyttämättä, vaikka hoitavuus ja ainesosat olisivat hyvät. Heitän esimerkkinä Ekopharman, jonka tuotteiden reseptiikka on kultaa, mutta rehellisesti pidän pakkausten estetiikkaa niin epäonnistuneena, että pelkästään se saa minut valitsemaan toisen tuotteen Ekopharman yli.

Toinen erittäin tärkeä seikka on brändin muu viestintä: miten he ovat rakentaneet verkkosivunsa, mitä informaatiota ja miten he siellä antavat, ja miten brändi yleisesti puhuttelee asiakasta. Kun jonkin brändin verkkosivu on erityisen informatiivinen ja tyylikkäästi toteutettu, se on minulle luksusta ja nostaa sarjan pisteitä huikeasti. Se miten yritys puhuu asiakkailleen, kertoo todella paljon yrityksen omasta sitoumuksesta, ymmärryksestä ja syvyyden tasosta, jolla he suhtautuvat tekemiseensä. Jos viestintä on puutteellista, aliarvioivaa tai muulla tavoin heikkoa, silloin upeinkaan kultareunus tai suloisinkaan pöllö-design ei auta voittamaan minua puolelleen. Jos taas viestintä on vakuuttavaa, se ”parantaa” heikompaa inciä.

Esimerkkejä brändeistä, jotka ovat minulle luksusta:

💎 Whamisa – ainesosiensa ja pakkaustensa puolesta

💎 Novexpert – viestintänsä, sensorisuutensa ja tieteellisen uskottavuutensa puolesta

💎 Purodoré – ainesosiensa, viestintänsä ja arvojensa puolesta

💎 Patyka – sensorisuutensa ja pakkaustensa puolesta

💎 Esse – sensorisuutensa, ainesosiensa sekä erittäin kouluttavan viestintänsä ja sitoumuksensa puolesta

Mikä on sinulle luksusta ihonhoidossa?

kauneus ihonhoito ihonhoitotuotteet
Kommentit (35)
  1. Mä olen kyllä eri mieltä sensorisesta puolesta. Tuotteen tuntu, sen levittyvyys ja käyttäytyminen iholla ei ole ’vain’ luksusta, sehän on suorastaan oleellinen seikka voiteessa (meikkivoiteet mukaanlukien).. käyttömukavuus on itselleni aivan keskeinen tekijä tuotetta arvioidessa. Jos ihoa hoitava tuote jää harvinaisen nahkeaksi, tahmeaksi tai muuten epämiellyttäväksi, se ei pompahda ainakaan suosikkien joukkoon.. vaikka INCI olisi loistava.

    Tietenkin, tärkeintä on vaikutus ihon kuntoon… seikka, minkä havaitseminen vaatii usein pitemmän ajan, ja epämieluisa ihofiilis ei ainakaan kannusta säännöllisyyteen.
    (poikkeuksia aina on.. )

    Monet seerumit muuten ovat harvinaisen epämukavan tuntuisia. Nihkeitä, tahmeita, epämääräisen niljakkaita… edullisista merkeistä luksukseen.. jos kyseessä on aidosti ’tehotippa’, olen valmis sen sietämään, mutta voiteissa arvostan nopeaa imeytymistä. Jostain syystä iho on tällä hetkellä suhteellisen normaali sekaiho, joka ei imaise sisäänsä mitään paksuja tököttejä. Ehkä myöhemmin talvella nekin ovat paikallaan..

    1. Mä olen kyllä eri mieltä sensorisesta puolesta. Tuotteen tuntu, sen levittyvyys ja käyttäytyminen iholla ei ole ’vain’ luksusta, sehän on suorastaan oleellinen seikka voiteessa (meikkivoiteet mukaanlukien)..

      Kun puhun ”sensorisuudesta” tässä jutussa, tarkoitan ihan omalle tasolle nostettua ylellistä ihotuntumaa. Hyvä levittyvyys ei ole minulle merkki luksuksesta, vaan arkinenkin tuote voi – ja sen mielellään pitää – levittyä tosi hyvin. Itse asiassa hyvä levittyvyys on mielestäni nykyaikana perusedellytys hyvälle ihonhoitotuotteelle.

      Esimerkiksi Laveran Basis Sensitiv -voide levittyy minusta aivan älyttömän hyvin ja tuntuu oikein miellyttävältä iholla, mutta ei se silti tunnu – tai tuoksu – yhtään samalta kuin vaikka Mádaran ja Patykan anti-age-voiteet, joita pidän ylellisinä.

      Monet seerumit muuten ovat harvinaisen epämukavan tuntuisia. Nihkeitä, tahmeita, epämääräisen niljakkaita…

      Tämä varmastikin johtuu humektanttien tahmeasta luonteesta ja siitä, että vesipohjaisiin seerumeihin ei useinkaan lisätä rasva-alkoholeja tai esteriöljyjä jotka vähentäisivät tahmeuden tunnetta. Juuri tästä syystä emulsiomaiset seerumit ovat minusta ylivoimaisia nestemäisiin seerumeihin verrattuna, kun puhutaan miellyttävästä ihotuntumasta.

      Moni luksus-seerumi on muuten emulsio- tai maitopohjainen, olen huomannut ;) Syy epäilemättä ihotuntumassa.

  2. Pakkausten ulkonäkö on kyllä itselleni tärkein luksus-kriteeri. Ei sen vuoksi, että sopisi sisustukseen, vaan se mielikuva laadusta, jonka pakkaus luo. Toki tutustun ennen ostamista huolella Inc-listaan ja arvosteluihin, mutta hyvistä arvosteluista huolimatta en ostaisi tuotetta, jonka pakkaus ei hengi laatua. Esimerkkinä Lavera, jonka tuotteiden ulkonäkö saa ne näyttämään halvimmalta markettikosmetiikalta, joista en olisi valmis 5e enempää maksamaan. Vaikka sinäkin niitä kehut ja luotan arvosteluihisi, mutta ei vaan pysty :) Omasta kaapista löytyy pääosin Evolven tuotteita. Eipä nekään värimaailmalta nyt suoranaisesti luksusta hehku, mutta ehkä painavien lasipakkausten vuoksi pidän, jos en nyt luksus-merkkinä, niin laatumerkkinä.

    Sitten taas brändin viestinnällä/tarinalla ei ole minulle mitään merkitystä. Ehkä koska en siihen missään törmää. En ole muistini mukaan ikinä käynyt minkään valmistajan omilla verkkosivuilla. En edes juurikaan tiedä mitkä brändit ovat kotimaisia. Ainoat asiat, mitä brändien takaa tiedän on tasoa, että Katja Kokko on perustanut Djusien, Anne Kukkohovilla on/oli joku oma merkki, Ordinaryn edesmennyt perustaja oli jotenkin erikoinen tyyppi 🙂 Toki nyt jos jonkun merkin takaa paljastuu jotain negatiivista kohua, niin hylkään merkin mutta muuten tarinalla ei ole mitään väliä.

    1. On muuten jännä, miten moni kosmetiikkabrändi kertoo saaneensa alkunsa ihonhoitopulmista, joihin ei mistään muusta tuotemerkistä löytynyt sopivaa apua… ehkä tarina joissain tapauksissa onkin paikkansapitävä, mutta samainen on jo niin useaan kertaan luettu / kuultu, että itseäni se ei ainakaan sytytä kokeilemaan..
      Luotettava / innostava imago on jotain aivan muuta.

      Itse asiassa liian henkilökohtaisuuksiin menevä, tekijöiden persoonallisuudesta ja elämästä avoimesti kertova brändi on minulle jopa luotaantyöntävä. Väistämättä tulee tunne, että kauniilla, menestyvillä bisnesnaisilla kuvitettu some-imago etsii faneja, huomiota ja ihailua. Vähemmän menestyvät, kumartakaa meitä, jotka olemme tavoittamattomissa.

      Näitä ’kauniita ja rikkaita’ insta-beibejä on jo netti niin täynnä, että en koe mitään halua tukea tuolla muotilla mainostavia brändejä.

      Laadukkaat tuotteet ovat omassa mielessäni jotain, jotka puhuvat itse puolestaan sisältönsä ja toimivuutensa kautta, niiden ei kuulu eikä tarvitse esitellä firman pomojen persoonia…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *