Mifusta Nyhtikseen – mitä mieltä uusista vegeproteiineista?

Tekee mieli avautua markkinoiden uusista kasvisproteiinivalmisteista. Okei, Valion Mifu on maitopohjainen eli eläinperäinen, joten parempi muotoilu on ehkä lihattomat proteiinivalmisteet.

Lihattomana syön näitä paljonkin. Vallitseva kasvisruokabuumi ja sen mukanaan tuomat uudet proteiinituotteet todellakin ilahduttavat meitä pitkän linjan lihattoman ruokavalion ihmisiä (kuten myös tietysti uusia kasvis/sekasyöjiä ja lihan vähentäjiä), vuosikaudet vaihtoehtoina kun on ollut samat tutut soijaproteiinivalmisteet ja tofu. Oikeastaan on ihan hullua, että kasvisproteiinimarkkinoilla oli varteenotettavana lähteenä pari vuosikymmentä vain soija, ja siitäkin on valmistettu vuodesta toiseen niitä ihan samoja rouheita, pakastepyöryköitä ja -pihvejä. Tervehdin siis ilolla uusia vaihtoehtoja!

Meni pitkään, että ylipäänsä sain näppeihini viime vuoden kohutuinta vegeproteiinituotetta eli Nyhtökauraa. Maistoin sitä ensimmäisen kerran vasta viime maaliskuussa, ja omista lähikaupoistani sitä alkoi saada vasta kesällä. Sen jälkeen olenkin syönyt sitä ahkerasti.

Nyhtokaura_pakkaus
Kuva: Gold and Green Foods

NYHTÖKAURA

...kuka muu ihmettelee ”nyhtiksen” uutta tiikeri-lookkia..? Kutsukaa minua vanhanaikaiseksi, mutta en tajua mitä tekemistä tiikerillä on suomalaisen kauran kanssa. Pakkauksen tikru vieläpä näyttää vähän vihaiselta, ei ole mikään kiltti tiikeri.

Sisareni ehdotti tiikerin liittyvän siihen, että nyhtökaura antaa ”tiikerin voimat”… nohh, jos se on tarkoitus, niin olisiko sanomaa välittämään voinut valita vaikka kotimaisen karhun, joka on aika voimakas otus sekin..?

Proteiini_nyhtokaura_IMG_0507

Joka tapauksessa, olen todellakin tykästynyt Nyhtikseen. Siinä on lähintä kilpailijaansa Härkistä onnistuneempi rakenne ja parempi maku. Härkis on mielestäni vähän kuivakampaa ja ennen kaikkea suolaisempaa – huhhuh sitä yllätystä kun ensimmäisen kerran anoppilassa maistoin härkistä. ”Ei vissiin olisi pitänyt lisätä yhtään suolaa”, kuului emännän suusta.

Nyhtökaura on mureaa, pehmeää ja todella miellyttävän makuista, se on kaikessa ”labravalmisteisuudessaankin”  jotenkin tosi luonnollisen ja ei-keinotekoisen makuista (Nyhtishän on todella prosessoitu tuote, ihan niinkuin useimmat soijaproteiinituotteetkin, olkoonkin vain muutaman ainesosan valmiste ja kotimaista perää). Proteiinia valmisteessa on häkellyttävät 30%…!!! Jättää tofut sun muut, jopa lihan, kauas taakse.

Tykkään tosi paljon Nyhtiksen lyhyestä ainesosaluettelosta; tuote on valmistettu kaurasta (21%), herneproteiinista (21%), härkäpapuproteiinista (11%) ja rypsiöljystä. Nude-maussa mausteena on vain suola. Lisäaineet loistavat poissaolollaan, fantastista! :) Toki tämä tarkoittaa myös sitä, että Nyhtis säilyy vähän heikommin ja minullakin on pari (avaamatonta!) pakkausta homehtunut jo ennen parasta ennen -päiväystä. Siksi heitänkin Nyhtikset suoraan pakkaseen ellen tiedä, että käytän ne parin päivän sisällä ostosta.

harkis_pakkaus
Kuva: Verso Food

HÄRKIS

Nyhtiksen lähimmästä kilpailijasta kirjoitan lähinnä Nyhtökaura-vertailun pohjalta, koska en sitä enää osta suolashokin jälkeen, eikä ravintosisältökään päihitä Nyhtökauraa. Valmiit Härkis-pihvit tosin ovat näppärä retkieväs vaelluksille, mutta perus-rouhetta ei tule ostettua koska Nyhtis on niin paljon parempaa.

Härkiskin kyllä ansaitsee peukutukset kotimaisuutensa puolesta. On hienoa, että ulkomaisten soijaproteiinivalmisteiden ohella meillä on nyt useampia kotimaisia vegeproteiinivaihtoehtoja.

Aluksi Härkis oli vähän edullisempaa kuin Nyhtis, ja saattoi houkuttaa ”Nyhtis-asiakkaita” jo hintansa ja paremman saatavuutensa puolesta, mutta Nyhtiksen laskettua hintaansa valmisteet ovat nyt tismalleen samanhintaiset. Ja pitkän odottelun jälkeen Nyhtistäkin löytää nyt yhtä helposti kuin Härkistä.

Härkiksessä on härkäpapua (52%), vettä, herneproteiinia, rypsiöljyä, muunnettua tärkkelystä, suolaa (1,5 % mikä tekee siitä voimakassuolaisen), melassia, sipuliuutetta, sokerikulööriä, stabilointiaineita, kasvikuitua ja mustapippuria. Siinä on siis hieman lisäaineita Nyhtikseen verrattuna, eli tälläkin mittarilla Nyhtis voittaa. Myös hiilari- ja proteiinitietoiset asiakkaat valitsevat todennäköisemmin Nyhtiksen, jossa on vähemmän hiilareita ja melkein tuplasti enemmän proteiinia kuin Härkiksessä. Tällä pohjalla minulle on vähän mysteeri, miksi joku ylipäänsä valitsee Härkiksen ennemmin kuin Nyhtökauran, mutta toki on hyvä olla kilpailua. Ja voihan olla, että toiset pitävät vahvemmasta härkäpavun mausta (kummassakin on härkäpapua, mutta Nyhtiksessä paljon vähemmän).

Mifu_pakkaus
Kuva: Valio

MIFU

Hmmm, Valion ensitarjokas lihattomien proteiinilähteiden markkinoilla ei ihan suoranaisesti vakuuttanut.

Raejuustolta näyttävän, maitoproteiinista valmistetun Mifu-ruokarakeen idea on olla kuin ”paistettava, ruokaisampi versio raejuustosta”.

Proteiinipitoisuus on 14% eli tofun tasoa. Ei siis mikään ihan mieletön proteiinipommi Nyhtikseen ja Härkikseen verrattuna.

Proteiini_Mifu_IMG_0482

Kun kaadoin Mifut pannuun, epäilys valtasi minut välittömästi. Ööö, tuleeko näistä siis paistettuna mitään..? Olenko ostanut vain kolme kertaa kalliimman pakkauksen raejuustoa?

Märkä massa ei näyttänyt millään lailla paistoystävälliseltä ja alkuun vaikuttikin mahdottomalta, että niihin mitään paistopintaa tulisikaan. Nesteen haihtumista ja rakeen kuivumista saa odotella pitkä tovin.

Lopulta palluroihin alkaa muodostua vähän ruskeaa pintaa, mutta kosteita ne ovat edelleen.

Kumoan ne lautaselle ennenkuin ne palavat pohjaan.

Makuelämys? Joo – kuin vähän tiiviimpää raejuustoa.

Proteiini_Mifu_paistettu_IMG_0485

Tuomio: ei jatkoon.

Ostan raejuustoni mieluummin rehellisenä ja halvempana raejuustona, kiitos.

Valiollakin kenties tajuttiin ensimmäisten Mifu-tuotteiden, hmh, epäinnovatiivisuus (en varmaan ole ainoa asiakas ”ylihinnoiteltua raejuustoa” -palautteeni kanssa), ja nyt kauppoihin ovatkin ilmestyneet Mifun uudet versiot.

Proteiini_Mifusuikale_IMG_3579_2

MIFU-SUIKALE

Tämä valmiste näyttää, tuntuu ja maistuukin jo huomattavasti asiallisemmalta. Proteiinia uuteen Mifu-tuotteeseen on saatu peräti 24%, ja koostumus on vallan mainio; se muistuttaa halloumijuustoa tai oikeammin kotimaista, halloumia pehmeämpää grillijuustoa. Mifu-suikale lieneekin teknisesti modifioitu grillijuusto.

Suikaleiden pinta paistuu herkullisen rapeaksi sisustan jäädessä miellyttävän pehmeäksi. Original-maku vaatinee ympärilleen hyvin maustetun kastikkeen tai hyvän marinoinnin, Paprika-Chili-maku toimii mukavasti yksinäänkin vaikka erittäin mieto onkin. Suomalaiseen makuun.

Proteiini_Mifusuikale_IMG_3576_2

Mifu-suikaleet saavat vihreää valoa mausta ja koostumuksesta, mutta hinta on kallis useimpiin muihin lihattomiin proteiinivalmisteisiin verrattuna. 250 gramman pakkaus, joka ainakin meikäläisellä riitää vain 1,5 annokseen, maksaa 4€, kun 300 gramman tofupakkauksen saa halvimmillaan alle kahdella eurolla.

Valio – maksaako näissä nyt oikeasti uutuusarvo vai onko mifujen valmistus ihan oikeasti näin paljon perus-raejuustoa kalliimpaa…?

Proteiini_Oumph_IMG_0867_2OUMPH

Uusien kasvisproteiinivalmisteiden kuningas minun ruokapöydässäni on kuitenkin ruotsalaisperäinen Oumph.

Soijaproteiinista valmistettu Oumph on rakenteeltaan hävyttömän onnistunut perinteisiin teksturoidusta soijaproteiinista valmistettuihin kuivattuihin soijasuikaleisiin tai pakkasesta löytyvään soijarouheeseen verrattuna. En tiedä mitä sellaista ruotsalaiset ovat keksineet, mitä kukaan muu soijaproteiinin kanssa puuhastellut tuottaja ei aiemmin ole oivaltanut, mutta joku naapurimaassamme on ”lyönyt jackpotin” ja kehittänyt ihan älyttömän hyvärakenteisen soijavalmisteen.

Oumphin hiilijalanjälki tietysti häviää Nyhtikselle ja Härkikselle, eikä se sen puolesta ole kotimaisia kilpailijoitaan suositeltavampi valmiste, mutta h*mmetti, kyllä tätä haluaa ainakin silloin tällöin ostaa kun koostumus on jotain niin herkullista. Mä olen paha. Eikä tofunkaan ympäristöystävällisyys välttämättä ole paljon muita soijaproteiinivalmisteita parempi. Silti syön sitä.

Proteiini_Oumph_IMG_0860_2

Oumph hakkaa muut soijaproteiinivalmisteet niin koostumuksellaan (ihanan mureaa mutta samalla sopivan ”sitkeää”, purutuntumaa antavaa) kuin ainesosillaan; siinä missä monet pakastealtaan soijapyörykät, -pihvit ja -nuggetit listaavat kymmeniä ainesosia väriaineista maunparantajiin, koostumuksemuokkaajiin ja säilöntäaineisiin, koostuu maustamaton Oumph vain kolmesta ainesosasta: soijaproteiinista, vedestä ja suolasta. Joo, siis todellakin haluaisin nähdä mitä taikoja ne ruotsalaiset ovat soijaproteiinille tehneet kun siitä on saatu näin maukasta ja rakenteeltaan etten sanoisi hienostunutta.

Pakasteena myytävät, paistovalmiit Oumph-suikaleet muistuttavat kuivatetusta soijaproteiinista valmistettuja soijasuikaleita (jotka valmistetaan liottamalla ne ensin vedessä), mutta siinä missä ”kuivasoijasuikaleet” jäävät usein aika sienimäisiksi, on Oumphin rakenne paljon kiinteämpi ja sanalla sanoen lihaisampi. Siitä puuttu kuivasuikaleiden sienimäisyys kokonaan. Oumph-valmisteita saa myös maustettuna.

Oumphin miinuksena on hinta, nekään eivät ole edullisimmasta päästä. Hinta on onneksi vähän laskenut lanseerausta seuranneen ”vain K-Kaupoissa yksinoikeudella” -kauden jälkeen (280 g pussi maksoi melkein 8 euroa…!!!), mutta eivät nämä halpoja ole vieläkään. Hinta taitaa tällä hetkellä olla viiden euron tuntumassa.

*

Mitkä ovat teidän suosikkejanne lihattomien proteiinivalmisteiden joukossa?

Tykkääkö joku rehellisesti Mifu-rakeesta? :)

Ja hei – onko jonkun mielestä Härkis parempaa kuin Nyhtis?

Kommentit (119)
  1. Hanna-Riikka
    3.11.2017, 20:07

    Me ollaan tehty tuosta mifu”rakeesta” lasangnea, pastakastiketta ja makaroonilaatikkoa. Toimi kaikissa oikein hyvin, lasangne ehdoton suosikki!

    1. En tullut ajatelleeksikaan että se tosiaan varmaan toimii paremmin uuniruoissa kuin pannussa :) Kiitos vinkistä :)

  2. Mifu oli tosi pahaa, tosin aavistin asian jo tuotetta ostaessani (toisin sanoen ei olleet odotukset korkealla). No tämä ei edes sikäli kuulu ruokavaliooni, että en nykyään osta juurikaan maitopitoisia tuotteita (tuota ihan kokeilunhalusta maistoin noin vuosi sitten).

    Nyhtökauran paketti tosiaan hämmentää. Kun näin tuon tiikeripakkauksen ensimmäisen kerran, luulin, että se on joku yksinoikeudella Lidleissä myytävä kopiovalmiste, mutta eipä sitten ollutkaan. Ei täsmää kyllä yhtään mielikuvat tuosta tuotteesta ja tuo tiikerin pää. :) Mutta Nyhtökaura on hieno tuote, tosin turhan kallis vain. Härkäpapuakin olen maistanut, ja kyllä sekin toimii esim. salaatissa, mutta sekin on liian kallista. Nyhtökaura kuitenkin siis parempaa kuin Härkäpapu, mutta kumpaakaan en pysty ostamaan kuin vain tosi harvoin.

    1. Ainiin, mä unohdin kirjoittaa postaukseen että arvelen Nyhtis-Tiikerin olevan Gold & Greenin keino saada Nyhtökaura erottumaan kaupan hyllyllä paremmin yhä vain lisääntyvistä kilpailijoistaan, koska vihainen tiikeri on tosiaan aika silmiinpistävä näky kasvisruokatuotehyllyllä. Mutta ehkä kuitenkin olisin valinnut itse ennemmin jonkun kotimaisen eläimen…! Persoonallinen ilveskin olisi sopinut hyvin…!

      1. Tekeeköhän nyhtökaura jotain yhteistyötä Esson kanssa? :)

        Oli kyllä edellisellä pakkauksellaan houkuttelevampi, elegantimpi tuote. Tuo tiikeri vähän turhan miehinen. Uskoisin suurimman osan asiakaskunnasta olevan kuitenkin vielä naisia?

        1. Oli kyllä edellisellä pakkauksellaan houkuttelevampi, elegantimpi tuote.

          Mun mielestä se vanha oli tylsä :) Ymmärrän että tuotteen pitää erottua hyllyllä, joten pakkausuudistus oli mielestäni perusteltu, mutta tiikeri… nojoo….

          1. Tajusin muuten juuri, että minulla on käynyt tiikerin ilmestymisen jälkeen siten, että tuote ei ole lähtenyt mukaani kertaakaan.

            1. ….eli muutoksella on ollut myös anti-efekti… No, kaikkia kuluttajia ei voi miellyttää. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *