Karkkipäivä
Karkkipäivä

Mietteitä meikkipohjasta

Sanni_IMG_7995

Huomenet Parokselta.

Kaikki kunnia joogaretriitille, mutta on se vain myönnettävä että täällä, rakkaimmalla saarellani, olen yhtäkkiä taas tyyni. Paros ja minä. Te tiedätte. No jotkut teistä ainakin. :) Täällä on se jokin.

Katsellessani kuvissa vähämeikkisiä kasvojani ja ”matkaminääni” (ja auringon korostamia juonteita, uhhh, miten täällä auringossa aina näyttääkään ryppyisemmältä kuin kotona…), minun teki mieli julkaista tähän väliin meikkipostaus.

Kuvasin meikkikuvat helmikuussa, aikeena kirjoittaa blogiin vahvasta meikistä versus normaali meikkipohjani. Ei sitten tullutkaan fiilistä postata aiheesta. Jutut tulevat ulos silloin kun tuntuu siltä. Tänään tuntuu tältä aiheelta :)

Sain juuri palautetta siitä, että postaukseni ovat nykyään liian pitkiä ja raskaita. (Minusta bloggaustyylini on alusta saakka suosinut pidempiä postauksia….) Tänään ilahdutan teitä, jotka ette jaksa katsella kahtakymmentä kuvaa ja lukea paljon tekstiä. Lepuuttakaa mieltänne tässä lyhyessä muutaman kuvan meikkijutussa ^_^

*

Vahva meikki vs. luonnollinen meikki. Minun kohdallani luonnollinen meikki tarkoittaa ennen kaikkea pohjameikkiä, ihomeikkiä. En ole koskaan pitänyt voimakkaasta meikkipohjasta. Mikä voi hyvin liittyä siihen, että minulla on myös aina ollut suhteellisen hyvä iho.

Tein helmikuussa pitkästä aikaa meikin Dermablendin Fluid Corrective -meikkivoiteella ja ihan hätkähdin tulosta. Näinkö peittävä tämä oli..?

Dermablend_RockNudes_IMG_6009

Fluid Corrective on vieläpä kevyin Dermablendin meikkivoiteista, mutta minun ihollani tulos on superpeittävä. Pinta on kaunis eikä välttämättä mitenkään pakkeloidun näköinen, mutta koska olen tottunut läpikuultavampaan meikkiin, kokonaisuus näyttää silmiini todella vahvalta. Meikatulta.

Alla kuva normaalista meikkipohjavahvuudestani.

Lavera_look_IMG_6061

Tässä kasvoilla Laveran Natural Liquid -meikkivoide, joka vastaa peittävyydeltään Lily Lolon mineraalimeikkipohjaa. Nämä ovat kaksi suosikkiani luonnollisista meikkipohjista.

Olen vasta ihan viime aikoina tehnyt yhden, monelle varmasti itsestäänselvän oivalluksen liittyen aurinkopuuteriin. Tunnustan seuraavaa: olen aina salaa vähän ihmetellyt, miksi monet käyttävät jatkuvasti aurinkopuuteria. Ja oikein sillä reippaasti koko kasvoille -tyylillä. Täytyykö koko ajan näyttää päivettyneeltä..? Jep, henkilökohtaisia mieltymyksiä. Silti olen kummastellut. Ehkä samaan tyyliin kuin valokynää. ”Mitä mä en tajua aurinkopuuterin suosiossa..?”

Oivallus tuli kiitos erään meikkitaiteilijan, en enää muista missä tilanteessa keskustelua käytiin. Meikkari totesi, että yksi aurinkopuuterin ideoista on tuoda kasvoille takaisin sitä eloisaa väriä, mikä on meikkipohjalla ensin tasoitettu ja peitetty. Ei siis välttämättä päivettynyttä lookkia. Iho ei ole luonnostaan tasaisen värinen, ja vaikka erilaisten virheiden peittäminen tekee ihon monen mielestä kauniimmaksi, se tekee ihosta myös vähän luonnottoman näköisen. Aurinkopuuterilla (ja tietysti myös poskipunalla) kasvoille palautetaan eloisuutta, jota meikkipohja on vienyt.

Koska itse käytän korkeintaan medium-peittävyyden meikkipohjia jotka antavat ihon oman sävyn kuultaa läpi, en ole saanut aurinkopuuterin käytöstä tätä ”palautan väriä kasvoille” ahaa-elämystä.

Dermablend_RockNudes_ennenjalkeen
Ennen ja jälkeen Dermablend-meikkipohjan

Voimakas meikkipohja kuten Dermablend oikein huutaa väriä päälleen.

Sävy on oikea eikä se saisi olla yhtään tummempi, mutta iho on tasaisuudessaan vähän luonnoton.

Dermablend_Meikki_IMG_5980

Ennen aurinkopuuteri-poskipuna-huulipuna-käsittelyä…

Dermablend_RockNudes_IMG_6001

…ja niiden jälkeen.

.

Meikkiin käytetty:

Silmämeikki: Maybelline Rock Nudes -paletti

Meikkivoide: Dermablend Fluid Corrective, sävy 025 Nude

Puuteri: Lavera-irtopuuteri

Varjostus: NYX Contour Palette

Poskipuna: L’Oreal Infallible Blush Palette, sävy Despinkable Me

Huulipuna: Benecos Pink Honey

Tuotteet saatu blogin kautta

*

Käytättekö te vahvaa vai kevyttä meikkipohjaa?

Kuinka paljon iho”virheet” kuten punoitus, arvet, pigmenttiläiskät tai näppylät häiritsevät teitä ja vaikuttavat meikkipohjan valintaan?

Sanni_Paros_IMG_8027_2

Minun kasvoillani paras matkameikki taitaa lopulta olla hymy :) Ja auringon vaikutukset, ryppyineenkin. Oheisilmiö, jonka kestän, kun kasvot saavat samalla terveen sävyn ja mieli piristysruiskeen. Aurinkojuonteet voi hoitaa voiteilla ja olemalla välittämättä niistä :)

Myönnän, että joinain päivinä kuitenkin kaipaan tuttua silmämeikkirutiiniani, vaikka aiemmin sanoinkin, etten muka reissussa juuri luomivärien perään ikävöi. Ei se ole ihan totta. ;)

Rakastan matkailua, rakastan kirjoittaa ihanista paikoista ja tunteista joita kohteet herättävät. Mutta rakastan myös meikkejä. Tänään oli kiva taas päästää meikkifriikki ääneen :) <3

.

….P.S. Oliko tämäkin juttu lopulta liian pitkä? Mitenkäs sitä tekstiä taas tulikin näin paljon… Onko tämä ”paljon”?

Pitkien postausten ”ongelma” kiteytyy tähän: minä olen puhelias ihminen. :) Puhun paljon melkein kaikesta. (Paitsi politiikasta.) Kun pääsen ääneen aiheista, joista olen erityisen innostunut, puhun vielä enemmän. Olen yhtä ryöpsähtelevä niin luonnossa kuin kirjoittaessani. Sitä on vaikea hillitä. Harmillista, että postaukseni ovat tämän vuoksi kenties raskaita lukea, mutta toisaalta en osaa tätä pahoitellakaan. Minusta on kivaa kirjoittaa <3 

Kommentit (99)

  1. Leena

    Tyylisi kirjoittaa, siis ehkä juuri pitkästikin, on oikein hyvä! Keep going!

  2. Siru

    Postauksesi eivät ole ollenkaan liian pitkiä. Osaat kirjoittaa niin viihdyttävästi ja hyvällä kielellä (arvostan ?). Jatka vaan sillä tyylillä mikä itsellesi parhaiten sopii ?

  3. RipRap

    Tykkään sun tyylistä eli jatka vaan samaan malliin ?

  4. mmaiiiii

    Itse pidän eniten mahdollisimman kevyestä meikkipohjasta. Kaverit ovat joskus vitsailleet minussa olevan autistin vikaa, kun ohuinkin BB-voide tuntuu kasvoillani ajoittain naamiolta. Nyt olen löytänyt kultaisen keskitien ohuesta peittävästä peitevoiteesta tummien silmänalusten peittoon ja muualle kasvoille käytän Laveran Natural Liquidia, joka tavallaan ”sulaa” ihoon. Sama ”maskimaisuus” koskee pohjan lisäksi kaikkea muuta meikkiä, ja esimerkiksi luomivärejä ja silmänrajauksia en siedä ollenkaan, kun koko ajan tekee mieli hieroa silmiä kun niissä tuntuu olevan ”jotain ylimääräistä”. :((

    Mitä postausten mittaan tulee, mielestäni nykypäivänä on ihanaa huomata, että joku jaksaa edelleen intohimoisesti pohtia ja perehtyä kirjoittamiinsa aiheisiin. Postauksesi ovat elämänmakuisia ja vaikka tämä meikkiblogi onkin, ovat matka- ja hamstrauspostaukset todella miellyttävää sisältöä!

  5. Roona

    Minäkin tykkään postauksistasi niiden pituudesta huolimatta, tai siis juuri siksi:).

    Itse aiheeseen. Minua oikein harmittaa kun joudun käyttämään juurikin mainitsemaasi dermablendiä. Ihoni on hyvä ja kauniin värinen eikä ole näppyjäkään. Mutta punastelen:(. Ja se ei ole mitään pientä poskien helottelua vaan muutun aivan ravun väriseksi! Olen muuten rohkea ihminen, mutta tästä taipumuksesta en pääse eroon. Enkä ole sitä oppinut hyväksymään, joten yritän peittää sen.

    Kiitos ihanasta blogistasi:)!

  6. Tennisverkko

    Mä koen että meikkivoide on tekee sellaisen ”tyhjän taulun” kasvoille, johon voin alkaa sitten sutimaan eloa ja valoa varjostuksilla ja korostuksilla. Kuulosti tosi boheemilta mutta toivottavasti sait ajatuksesta kiinni :D

    Suosin puolipeittävää meikkivoidetta, sillä täysin peittävästä tulee sellainen tunne että meikkiä on sentin kerros ja tekee vain mieli pestä kasvot. Minulla on kyllä peitettävääkin, mutta en silti tavoittele mitään photoshopattua/blurrattua lookia, tavallaan vain lievennän niitä ongelmakohtia :D

    Nykyään mielestäni tosi tosi nuorilla on hirveästi osaamista meikkaamisesta (varmaan joku kylie jenner/youtube -efekti), ja heitä (siis 14-17v) näkee usein esim. kaupungilla semmoisessa pakkelissa etten itse kyllä voisi kuvitellakkaan laittavani moista määrää meikkiä :D

  7. Heidi

    Luen juurikin puhelimella blogeja ja en tod. ole huomannut ongelmaa kirjoitusten pituuksiin liittyen :-o Se joka kokee kirjoitukset liian pitkiksi, voi hypätä yli. Samaten se jota ei kiinnosta Kreikkaan liittyvät jutut, voi hypätä yli. Eiks mahda olla niin, että vastuu on lukijalla :)

    Ja kyllä, ’reissumeikkauksia’ kaipaan itsekin <3 Sitä näyttää niin erille reissuissa vaikkei meikkiä juuri olisikaan, tai jos on hyvin vähänkin.. Ja tarkoitan niitä 'meikkauksia' kun kasvoilla on päivetystä ja hymyä :) En ehkä niitä kun kasvot hikikarpaloita täynnä jonkun 'urakan' jäljiltä, vaikka oma hohtonsa niissäkin on :D

    Mitä tulee meikkipohjaan muuten, olen kyllä itse valinnut niiiiin helpon tien, olen jo pidempään käyttänyt, niin arjessa kuin juhlassakin, vain muutamaa tuotetta.. Jokin pohjustustuote, 1 tai kaksi puuteria, aurinkopuuteri. Ja siinä se! Kyllä! No, välillä sipaisen korostustuotetta. Ja nyt ihan viimeaikoina lisäillyt pitkästä, pitkästä aikaa vähän poskipunaa(ja jokaisen poskipuna kerran jälkeen jopa useampi kommentoinut meikkiä, vaikka sitä on ollut todella, todella huomaamattomasti :-o ) Yritän, huom. yritän, aina välillä käyttää myös bb:tä, cc:tä tai meikkivoidetta, mutta en tajuu kun tulee mukamas ihan liian meikattu olo :-o Ja hei, oon kuitenkin jo lähemmäs 40v :D

    Ja vielä pitää sanoa, että onneks pääsen katsomaan sun instagram kuvia vaikken itse 'siellä' olekaan, koska ne vaan on niin ihkuja <3

    Ihanaa ja turvallista reissun jatkoa, nautinnollisia hetkiä <3

  8. SiiriS

    Itsellä edelleen jonkin verran epäpuhtauksii vaikka olen ”jo” 22 ja erityisesti poskissa akne arpia, joten haluan sen takia hieman peittävämmän meikkivoiteen. Nyt muutaman tuubin verran ollut Lumenen se jokin matta meikkivoide, ei se kauaa itsellä mattana pysy (edes tuolla Urban Decayn testi tuotteella :( ) mutta siinä on niin hyvä peittävyys ja tykkään, että sen kanssa naama ei silti näytä liian pakkeloidulta ja oma iho kuultaa läpi.
    Tykkään, että sinun päivitykset ovat pitempiä. Erästä kauneus blogia lukiessa itsellä aina ärsytys aiheutuu juuri siitä, että päivitykset ovat niin tynkiä eli toivottavasti et nyt ala yhtään lyhyemmin kirjoittamaan. :)

  9. VerdeL

    Sanni, saat minulta vuorostasi pitkän kommentin. Aina matkajuttujasi lukiessa ajattelen, että sulla on elämässä nyt hyvä matka”mojo” päällä. Nautit todella kaikesta ja olet innoissasi. Tiedän tunteen hyvin. Minullakin oli se suunnilleen samassa iässä kuin sinulla. Tosin kohdistui Italiaan.
    Seuraavaa voi olla monen (suomalaisen) vaikea ymmärtää, koska matkailu on niin itsestäänselvästi kaikkien mielestä todella tavoiteltavaa. Ehkä sinunkin.
    Matkustus ei tuo enää minulle samanlaisia ”kicksejä” kuin ennen. Entinen minäni ei olisi tätä asiaa kuunaan uskonut. Pidän kyllä edelleen vaihtelusta, hyvästä hotellista ja siitä että voi tehdä keholle hyviä asioita ja voisin hyvin asua muualla kuin Suomessa. Mutta matkailu itsessään niin yksin kuin kimpassa ei tuo minulle enää suuria auvon tunteita, jos olen itselleni rehellinen. En haaveile matkoista, suunnittele niitä ja inhoan järjestellä pakollisiakin matkoja. Tunnen olevani suorastaan outo, enkä juuri voi jakaa näitä tuntemuksia, ilman että pidetään outona.
    Miksi näin? Olen miettinyt sitä. Rakastin paikoissa niiden tunnelmaa. Olisin halunnut purkittaa sen ja viedä kotiin. Luulen henkinen etsintä vei sen pois. Kun olin kävellyt Camino de Santiagolla, ja sittemmin löytänyt henkisen polkuni liikkeestä, joka on raikas ja uusi, ei mikään ylitä niiden kokemusten tunnelmaa. Ja meditodessa voin päästä joskus johonkin, joka on tavallaan samaa kuin se tunnelma vaikkapa Pietarinkirkosta 80-luvulta. Tunsin lentäväni henkisesti ja vain leijuin siinä tunteessa usean tunnin. Nyt tunnen joskus saman kun meditoin. Ja voin ehkäpä tuottaa samaa tunnelmaa muille.
    Hyvä tunnelma tulee ihmisten hyvistä, ystävällisistä ja korkeista ajatuksista. Siinä edesauttaa kaunis ympäristö, mutta se ei ole edellytys. Ajattelen, että jossain vaiheessa elämää tulee vaihe, jossa ei voi vain ”kuluttaa” tunnelmaa, vaan täytyy ja kaipaa alkaa itse luoda sitä ja ylläpitää sitä. Sinä Sanni teet sitä blogillasi. Minä teen sitä, kun meditoin onnistuneesti sitä, mikä on ainoa pysyvä asia maailmankaikkeudessa, tyyneys, rakkaus, Jumalan kipinä sisällämme.
    Kun menin äskettäin uudestaan Pietarinkirkkoon, en tuntenut mitään erikoista. Katselin turistilaumoja puhelimineen, aidattuja kulkureittejä jne. Lähinnä olin iloinen, että sisällä oli viileää, koska kuumuus oli aivan liiallista silloin. En oikein tiennyt mitä siellä tein. Hattu liimaantuneena otsaan aurinkorasvasta ja hiestä, rasittuneena ajatuksesta palata ulos ja maksaa liikaa juomasta. Olisin nähnyt kirkon paremmin jostain videosta. Tai Korfulla jo vuosia sitten. Katsoin rantaleijonaa ja näin puutuneisuuden hänen silmissään. Näin, että jotain sellaista hän tunsi, mitä ei löydy itsensä näyttämisestä ja lihasten ylläpidosta. Se katse kun ihmisellä on, kun katsoo elämäänsä, eikä näe tulevaisuutta. Tai San Franciscossa, samaa katseessa kerjäläisellä ja luksusnaamarasvan myyjällä. Huoli toimeentulosta, tarkoituksettomuus. Näen liikaa nykyisin, että voisin keskittyä tunnelmaan. Ja se on niinkuin haluan. Mutta matkamojoni on mennyttä.
    Ai niin :-) Meikkipohja kesällä. Pur mineralsin kiinteä mineraalipohja.

    • Sanni

      Kiitos VerdeL. <3 Kapasiteettini ei nyt riitä muodostamaan tähän hienosti ja viisaasti muotoiltua vastausta, mutta kerron, että ymmärrän hyvin sanomasi.

      Hyvä tunnelma tulee ihmisten hyvistä, ystävällisistä ja korkeista ajatuksista.

      Juuri näin se on. Uskon itse tähän samaan puhtaasti. Mutta uskon myös ympäristön vaikutukseen. Ympäristö on valoa, muotoja, värejä, tuoksuja. Vibraatiota. Kaikki ympärillämme väreilee. Se väreily on joissain paikoissa syleilevämpää, lämpimämpää, eheyttävämpää. Enemmän omalla taajuudella, jos näin voi sanoa. Kun osuu tällaisen väreilyn paikkaan, tuntee rauhaa jota ei voi selittää – eikä sitä tarvitsekaan. Sen vain tietää. Nyt on hyvä olla.

      En tiedä onko tämä tunne samaa kuin ne ”kicksit” joita kuvailit saaneesi matkustuksesta, ehkä osittain, ehkä eivät. Itse koen, että tämä väreily ei ole ihan sama asia. Toki moni meistä tuntee ikäänkuin elävänsä vahvemmin kun kokee arjen ulkopuolella olevia asioita. Uudet ympäristöt, maut, kulttuurit, ihmiset… kyllä, ne voivat tuoda kicksejä. Ne voivat myös tarjota mahdollisuuden löytää niitä paikkoja, joissa väreily on juuri sillä omalla taajuudella. Minulle näitä paikkoja ovat Ahvenanmaa. Kreikka. Mieheni perheen mökki. Nämä paikat tarjoavat minulle yhtä lailla samaa tyynnyttävää, onnellistavaa, eheyttävää tunnelmaa kuin ihmiset hyvine, korkeine ajatuksineen. Se on yksi syistä miksi matkustan. Nämä paikat vetävät minua puoleensa, koska ne ovat valoa. Kasvikin kurottaa varjosta kohti valoa, valo on sen elinehto, valo kasvattaa sitä. Valossa se voi hyvin.

      Juuri nyt olen Kreikassa paikassa jossa en koe edes olevani matkoilla. Koen olevani kotona. Täällä tunnen valon sateenkin läpi. <3

  10. Nimetön

    Tykkään enemmän ohuesta meikkipohjasta, niin että oma iho kuultaa läpi, mutta usein meikatessa unohdan, että vähemmän on enemmän. Meikattuani laitan silmälasit päähän ja sitten huomaan ne punaiset kohdat ja läjään hätäisesti aina lisää meikki- tai mineraalipuuteria. Yleensä on myös pakko laittaa koko naamaan saman verran meikkiä, koska mikään pohja ei niin täydellisesti mätsää, ettei meikattu kohta olisi joko tummempi tai vaaleampi kuin oma iho.

  11. Kielo

    Ihan juuri sopivan mittaisia postauksia minun mielestäni. Jos joku aihe ei ole itselle ajankohtainen niin äkkiäkös rivejä voi loikkia ?. Etenkin reissupostauksissa ei voi olla koskaan liikaa asiaa. Ja hei, matka Pargaan on varattuna ✌?. Ilman sinun taannoista Parga-postausta olisi tämän helmen olemassaolo mennyt ihan ohi.

    • Sanni

      Ja hei, matka Pargaan on varattuna

      Oih <3 :)

  12. Outi

    Minulla meikkipohjan vahvuus korreloi vahvasti vuodenajan kanssa. Syksyllä alan kaipaamaan enemmän peittoa kasvoille ja suosin muutenkin tummempia sävyjä huulissa ja silmämeikissä kuin muulloin. Samoin keväällä käy aina niin, että yhtenä aamuna en haluakaan enää meikata ja vaihdan tuotteet huomattavasti kevyempiin (sekoitan meikkivoiteeseen kosteusvoidetta tai vaihdan esim. bb-voiteeseen). Silmämeikkikin tuntuu aina jäävän keväällä minimiin. :) Peittävästä meikkivoiteesta en tykkää omalla ihollani ollenkaan, joten kaikki epätäydellisyydet saavat huoletta kuultaa läpi. Hällä väliä! :D Oma fiilis on tärkeämpi kuin täydellinen peitetty iho.

  13. maria

    Vai että pitkiä ja raskaita, höps. :) Nää on just hyviä, sisältöä on, eikä nämä ole mitenkään liian pitkiä.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.