Meikkitrendejä ja anti-age-voiteita 60- ja 70-luvulta

Vanhat kosmetiikkamainokset ovat aina yhtä ihania…!

Kauneudenhoidon teknologia on ottanut huimia harppauksia eteenpäin, mutta samalla jotkin asiat ovat pysyneet samana vuosikymmenestä toiseen.

Kuten ihon sävyä neutraloivat meikkipohjatuotteet:

”Revlon tiedottaa.. (!! :D): uusi värillinen Under Makeup Moisture Base -meikinpohjustaja parantaa ihon sävyä samalla kun se luo hyvän pohjan makeupille”.

Heheh, eikö ’meikki’-sanaa ollut vielä keksitty suomen kieleen 60-luvulla..? ”Makeupistahan” se on tietysti tullutkin.

”Teal, hieno sinervä sävy, hälventää liiallista punakkuutta. Pinkbud antaa lämpöä kellervälle iholle. Rosetta saa kalvakkaan ihon näyttämään ruusuisemmalta.”

Ihon sävyä neutraloivat meikkituotteet esitellään aina tasaisin väliajoin vähän niinkuin ”uutena” juttuna, ajan trendin mukaisesti formuloituna. 2010-luvulla ne ovat olleet näyttävästi esillä erityisesti concealer-palettien muodossa.

Kun itse aloitin myyjänä vuonna 2009, neutraloijat eivät olleet pinnalla ja niitä oli markkinoilla hyvin vähän, lähinnä ohuen meikinalusvoiteen tai voidemaisen peiteaineen muodossa. Mieleeni on jäänyt mm. Make Up Storen keltainen peite/pohjustusvoide, joka siihen aikaan oli meidän myymälässä jopa ainoa laatuaan. :) Kymmenen vuotta myöhemmin on vaikea löytää sarjaa, jolla ei olisi eri värisiä neutraloijia…! :) ”Jännityksellä” odotamme, koska niiden viehätys taas laantuu.

Oooh, Demi-makeup…! Tämä mainoskuva on niin ehtaa 60-lukua kuin olla voi..!

Huvittaa tuo teksti: ”Läpikuultava Demi-makeup, uusi pehmeämpi tapa ehostaa silmät. Luonnollinen” – kun kuvan naisen ripset näyttävät saaneen ainakin 250 kerrosta maskaraa… ^_^ Ahh, tämä on ollut luonnollista vuonna 1969.

”Värit ovat henkäyksen hienoja. Aavistuksen verran kiiltäviä. Ihmeellisen herkkiä. Silmien makeup on jo elänyt kovan aikansa. Nyt se on kuulas. Pehmeä. Demi.”

Ai että. 💜

Lumene-mainos vuodelta 1971 henkii sekin pehmeyttä. ”Lämmin valo” ja ”kuultomeikki” ovat olleet 70-luvun meikkien maailmassa selvästi jotain ihan muuta kuin mitä ne ovat 2000-luvulla – Lumenen meikki näyttää minun silmiini todella mattaiselta..!

Minähän vuonna highlighter-tuotteet ovat muuten kaupallistuneet… Hmm. Sellaisten mainoksia ei ole kyllä osunut silmiin vanhoissa lehdissä. Olisikohan glow-meikki ”oikeasti” 2000-lukulainen trendi…?

Anti-age-tuotteiden mainokset ovat ihan oma hauskuutensa. 1960-luvulla kosmetiikan mainontaa ei mitä ilmeisimmin valvonut mikään laki, kun mainoksissa on ollut ihan OK luvata, että voiteiden avulla rypyistä pääsee kokonaan eroon :D

Kosmetiikan kummallisimpiin ainesosiin kuuluvaa placentaa eli istukkaa on käytetty ihonhoitotuotteissa jo 40-luvulta lähtien – ja käytetään edelleen. Tässä Tokalon-voiteessa vuodelta 1969 placentan luvataan tarjoavan iholle ”kaikkia niitä aineita, joita se tarvitsee säilyttääkseen joustavuutensa ja raikkautensa”. Placenta – soluravinteista tehokkain. Hmmmm….

Täytyy myöntää, että juuri tähän ainesosaan en ole vielä syvällisemmin perehtynyt. Olen kuitenkin vilpittömän skeptinen sen suhteen, tekeekö istukka oikeasti iholle ihmeitä – tai edes jotain sellaista, mitä mikään muu sovinnaisempi proteiinipitoinen ainesosa ei tekisi… Sarjassamme ainesosia, joiden olemassaoloa kosmetiikkateollisuudessa voi todella ihmetellä.

(Onko joku teistä muuten käyttänyt istukkakosmetiikkaa…?)

Entäpä sitten Amnio-neste… mitähän se on..? :)

Ai että olisi kiinnostavaa nähdä näiden 60-luvun ihonhoitotuotteiden ainesosalistoja..! Ja miltähän nämä voiteet ovat tuntuneet iholla..? Kun miettii, miten valtavasti luonnonkosmetiikan voidekoostumukset ovat kehittyneet vain kymmenessä vuodessa, olisi todella kiinnostavaa tietää, onko normikosmetiikan saralla tapahtunut yhtä suurta kehitystä.

Sekin on jotenkin sympaattista, että monet merkit ovat olleet olemassa suunnilleen ”aina”. Tunnistan suurimman osan 50-, 60- ja 70-luvun lehdissä esiintyvistä kosmetiikkamerkeistä. Joidenkin imago on yhä 2000-luvulla sama, toiset ovat muuttuneet hyvinkin radikaalisti – esimerkkinä vaikkapa Pierre Robert, joka on 60-luvulla valmistanut mm. hienostuneita hajuvesiä, ja nykyään merkki tunnetaan alusvaatteista.

Lancaster on muuten merkki, jonka itse tunnen tänä päivänä vain aurinkovoiteista. Niihin törmää aina tax free’ssa, ja yhdistänkin merkin vahvasti lentokenttiin ja laivojen tax free -myymälöihin.

Helena Rubinstein on niitä merkkejä, jotka ovat säilyttäneet tyylinsä ja imagonsa kautta vuosien. Vanhoissa lehdissä Rubinsteinin mainoksissa näkyy usein vakuuttavasti markkinoituja anti-age-voiteita, ja yhä tänäkin päivänä merkki assosioituu vanhempien rouvien (arvokkaiden) ryppyvoiteiden sarjaksi.

(Toivottavasti lukijoissa ei nyt joku esimerkiksi parikymppinen Rubinstein-fani loukkaannu…! Varmasti sarjalla on myös nuorempia käyttäjiä :) Värikosmetiikan puolella ainakin on.)

Skin Life -ihonhoitosarjan mainoksessa Helena Rubinstein opastaa meitä suhtautumaan ikääntyvän ihon oireisiin ”vakavasti heti niiden ilmaannuttua”.

Että niin! Rypyt on vaka asia! :)

”Skin Life on luotu naiselle, joka ei ole enää aivan nuori.” :)  Korrektimpi tapa puhua ikääntyneestä naisesta..?

Voiteen tehoaineiden vaikutuksista kerrotaan: ”Kun elävästä ihosta otettua koepalaa pidettiin upotettuna Skin Life -uutteeseen, ihokudoksen normaalit elintoiminnot jatkuivat kuukausimääriä.”

Ohoh…! :) Mitähän tämän päivän ihotutkijat ja anti-age-tuotteiden kehittelijät toteaisivat tähän..? Kuulostaa vähän scifiltä. Mutta eihän sitä tiedä, miten edistynein keinoin ihonhoitotuotteita on tuohon aikaan pystytty testaamaan. Onhan tuolloin jo tehty vaativia plastiikkakirurgisia operaatioitakin. Seuraavassa mainoksessa mainitaankin muuten kauneusleikkaukset.

2nd Debut -tuotteet lupaavat placenta-voiteen tyyliin asioita, joita tänä päivänä mainoksissa ei sallittaisi: tämä länsisaksalainen kauneusvalmiste jopa ”poistaa naisen rypyt”. (Huomatkaa, että 60-luvulla on puhuttu aina pelkästään naisten ihosta ja rypyistä, miesten ei varmaankaan ole odotettu olevan kiinnostuneita ihonhoidosta.)

2nd Debut -tuotteiden toimintamekanismi kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta: ”hetki huolenpitoa kuutena tai kahtenatoista peräkkäisenä iltana, ja uurteiden verkko alkaa vetäytyä pois”. (Miksi kuusi tai kaksitoista..?)

Mainos puhuu ihon kosteudensitomiskyvyn vähenemisestä, ja miten ihon kuivuessa siihen alkaa ilmestyä juonteita, jotka sitten syvenevät rypyiksi. 2nd Debut -tuotteet lupaavat palauttaa ihon kosteustasapainon, ja tämän myötä juonteet ja rypyt hälvenevät. (Mutta että ihan poistuvat..? Ohoh…) Melkein voisi kuvitella näiden tuotteiden tehon perustuvan hyaluronihappoon ja sen kosteussieni-efektiin, mutta hyaluronihappoa on ilmeisesti alettu käyttää kosmetiikassa vasta 70-luvulla. Ai että haluaisin nähdä näiden tuotteiden incin….

Toinen 2nd Debut -mainos kertoo tuotteiden vaikutuksen perustuvan kosteutta säilyttävään CEF-yhdisteeseen sekä riittävän alhaiseen pH-arvoon, joka ”mahdollistaa aineen imeytymisen ihon suojakalvon läpi”.

Kosmetiikan ainesosanörttihän tässä melkein menettää yöunensa jäädessään miettimään, mitä tuo CEF-yhdiste on pitänyt sisällään… Mutta samalla tämän anti-age-sarjan idea on jollain tapaa virkistävän erilainen ja jopa rehellinen (poislukien tietysti lupaukset ryppyjen täydestä katoamisesta) verrattuna kaiken maailman placentasarjoihin: tottahan on, että ihon pinnan kuivuessa syntyy juonteita, ja kaikkein tehokkain ja välittömin tapa häivyttää niitä on pitää ihon pinta kosteutettuna ja pehmeänä. 👍

Ihana tuo loppuhuomautus: ”lausutaan: sekond debyy” 🤗

Mitä ihon uudistamiseen tulee, tämän ainesosakategorian kuningatar, a-vitamiini, on toki näkynyt kauneudenhoitomainoksissa jo 60-luvulla. Vanha kunnon apteekkisarja Bellavita on ollut olemassa jo tuolloin.

Orionin sivu kertoo, että Bellavitan on  kehittänyt vuonna 1955 ihotautilääkäri Olavi Kilpiö perehdyttyään Yhdysvalloissa tutkimuksiin A-vitamiinin vaikutuksesta ikääntyvän ihon hoitoon. Bellavitaa on ensin myyty lääkkeenä, ja sitä on suositeltu ”iho- ja puuterinalusvoiteeksi mm. liian rasvaiselle ja nopeasti vanhenevalle ongelmaiholle.”

Nice to know:

1960-luvulla Bellavitaa on myös markkinoitu lääkekosmetiikkana, joka suojaa lasten ihoa auringon liiallisilta säteiltä (!). A-vitamiinin sivuvaikutus on totuttu näkemään juuri päinvastoin, että se herkistää ihoa UV-valolle, mutta Bellavitassa käytetty johdannainen retinyylipalmitaatti itse asiassa absorboi UV-säteitä. Retinyylipalmitaatti on a-vitamiinijohdannaisista miedoimpia ja sopii myös herkälle iholle, mutta samalla sen uudistava vaikutus on myös miedoimmasta päästä. Järeämpää anti-age-vaikutusta hakeva kääntyy muiden retinoidien kuten retinolin puoleen.

Loppuun jotain muuta kuin anti-age-aineita: Max Factorilla on ollut aikoinaan myös ihonhoitotuotteita, ja vuonna 1971 herra Factorin ”viimeinen sana” ihonhoidossa ovat olleet kosteuttavat, värikkäät hyytelöt 😊

Ihanasti muotoiltu tuo ihotyyppisuositus: ”suositellaan lähinnä kuivalle tai normaalille iholle”. ❤️

Kyllä kosmetiikan maailma on hauska. :)

Kommentit (27)
  1. Ehkäpä tuolla Payot’n ”todellisella elämäneliksiirillä”,amnio-nesteellä, viitataan lapsiveteen (amniotic fluid)… Ei varmaan mahdotonta, kun kerran istukkaakin käytetään :,-)

    1. Apuahh…. 🙈

  2. Amnioneste = lapsivesi. Herää kysymys, mistä kosmetiikkatehdas on saanut ainesosansa…

    1. Toistan: 🙈🙊

      Ei jestas….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *