Meikkiarsenaalin evoluutio

Nojoo, taidanpa sittenkin kirjoittaa jotain jo tänään, vaikka seuraavaan meikkikuvapostaukseen tarkoitetut kuvat ovat tällä hetkellä n. 300km päässä kotikoneellani. Jouduin lähtemään työhommissa toiselle paikkakunnalle ja siksi tuo sunnuntaiksi tarkoitettu meikkikuva jäi julkaisematta. Selasin Photobucket-albumiani ja löysin sieltä muutamia kuvia joista voisi rakentua kertomus meikkikokoelmani evoluutiosta. :)
Minullahan ei siis aina ole ollut mikään mittava meikkivarasto, vaan runsaan 10 vuoden ajan vähäiset ehostusvälineeni mahtuivat pieneen Marimekon meikkipussiin. Toisin sanoen, kuuluin niihin normaaleihin perusmeikkaajiin joilta homma ei ole vielä lähtenyt lapasesta. Omistin vuosikaudet vain n. 2-4 luomiväriä, kerralla yhden ripsivärin ja yhden ruskean rajauskynän, meikkivoiteen, peitepuikon, kulmavärin ja kivipuuterin. Yhden poskipunan taisin ostaa 14-vuotiaana mutta en koskaan oppinut käyttämään sitä ja se jäi lähes koskemattomaksi. (Löysin sen tässä taannoin äitini kotoa vanhoista varastoista ja totesin edelleen käyttökelpoiseksi – puuterimaisten tuotteiden etu!)
Vaatimaton meikkikokoelmani kesältä 2006
Hassua kyllä, pidin itseäni jonkinlaisena meikkifriikkinä vaikka en itse asiassa ollut niin kiinnostunut itse tuotteista, vaan tuloksesta. Minun täytyi olla aina meikattu. Aina. En koskaan teini-ikäisenä vaellellut kemppareissa tutkimassa luomivärien sävyjä tai testailemassa koostumusta kämmenselkään, ehei. Minulle riitti se että omistin yhden vaalean helmiäisluomivärin ja yhden ruskean varjostusvärin, merkillä tai laadulla ei väliä. Pitkäaikainen suosikkini oli mm. Yves Rocherin Luminelle-sarjan sololuomiväri sävyssä Norsunluu, niitä kului monenmonta. Ruskea varjostusvärilemppari taas oli Arcancilin trio, joka taitaa vielä tähänkin päivään mennessä olla ainoa tumma luomiväri jonka olen oikeasti saanut loppuun. Voi, muistan vieläkin miten minua harmitti kun se loppui enkä löytänyt markkinoilta enää vastaavaa, hohtavaa punaruskeaa. Muistan myös että tuon Arcancilin trion myötä minulle valkeni ensimmäistä kertaa, että juuri punertavat sävyt korostavat sinisiä silmiä parhaiten. Tuossa triossa oli sekä harmaanruskea että punaruskea ja muistan, kun oikein ihmettelin että mitenkäs tämä toinen sävy saa silmäni aina tuikkimaan aivan erityisesti. Mutta siitä oli vielä pitkä aika väriopin ja vastavärien tehon oivaltamiseen…! :)
Varhaisia meikkikuviani. Tässä perussetti vaalealla ja beigellä.
Tein siis vuosikaudet rutiininomaista vaalea-ruskea-silmämeikkiäni. En kokenut tarvetta hankkia useampia luomivärejä, sillä eiväthän eri väriset meikit minua kiinnostaneet. Olin hyvin tyytyväinen perus-lookkiini, jota saatoin muutella ainoastaan eri sävyisellä huulipunalla. Tuohon aikaan käytin muuten huulipunaakin aktiivisemmin kuin nykyään.
Sitten minua alkoivat kiinnostaa violetit ja roosan sävyt. Tämä kiinnostus tuli ihan hiipien, ja yhtäkkiä huomasin seisoskelevani usein L’orealin, IsaDoran tai Make Up Storen ständeillä hipelöimässä liiloja tuotteita. Voi, miten suurelta investoinnilta tuntui kun sitten kerran ostin kaksi Make Up Storen luomiväriä kerralla..! Melkein punastuin kassalla, niin törkeältä tuhlaukselta se joku 26€ silloin tuntui. (Muistaakseni MUSin luomivärit maksoivat tuolloin 13€.) Palasin kotiin hirveässä morkkiksessa. Katselin hankintojani ja ajattelin että nyt en osta uusia meikkejä ainakaan vuoteen. Kauheaa. Laittaa nyt viikon ruokarahat johonkin kosmetiikkaan..! Miten viaton vielä tuolloin olinkaan…
Luomivärikokoelmani joulukuussa 2006
Mutta hups, MUS-”tuhlailu” avasi jonkun portin sisälläni, ja sen sijaan että olisin sydän syyllisyydestä kipristellen vedellyt uusia liiloja luomivärejäni silmiin joka aamu aloinkin jo haikailla uusien perään. Hankin violetteja rajauskyniä ja luumun värisen maskaran. Ostin voidemaisia luomivärejä. Keksin että minun täytyy vihdoin alkaa käyttää poskipunaakin. Marimekon punainen meikkipussukka alkoi pullistella ja käydä ahtaaksi. Mille tielle olinkaan joutunut…?
Mineraalimeikkisamplet säilyvät kätevästi työkalupakissa
Seuraavaksi löysin mineraalimeikit. Ahh, sitä Pure Luxe -villitystä. Tuntui aivan käsittämättömältä että jollain aineella saattoi saada niin kirkasta, hohtavaa ja värikylläistä jälkeä. Oli kuin koko meikkailuni olisi noussut uusiin sfääreihin. Löysin Värit isolla V:llä. Moneen kuukauteen en muita luomivärejä käyttänytkään kuin Pure Luxea. Melkein unohdin tavalliset, puristetut puuteriluomivärini. Ne tuntuivat mineraalihuumassa tylsiltä, laimeilta ja vanhanaikaisilta. Hetken luulin etten enää koskaan ostaisi ”tavallista” luomiväriä. Pure Luxen myötä laitoin myös ensimmäistä kertaa elämässäni pinkkiä luomiväriä. Ensikosketus tähän sävyyn ei ollut niin vakuuttava, sillä tuttavaperheen äiti tokaisi minut nähdessään, ”No mutta Sanni…! Sen kyllä ymmärtäisin jos meidän 13-vuotias Salla kulkisi tuon näköisenä mutta että sinä, aikuinen ihminen…!” ^__^
Meikkikokoelmani keväällä 2007 

Samainen meikkikokoelma siistittynä (mineraalit työkalupakissa)
Pian mineraalihuuma vaihtui, tai kehittyi selektiivisten meikkien suuntaan. Tajusin etten voi enää olla ilman Diorin legendaarisia 5-sävypaletteja. ^_^ Vaikka olin jo alkanut toden teolla ”tuhlata” kosmetiikkaan, tuntui kynnys selektiivisiin merkkeihin vielä suhteellisen korkealta. Nyt pitäisi sitten yskäistä ulos yli 30€ (sen aikainen laivan tax free -hinta) saadakseen yksi tuollainen tarunhohtoinen, hienoon samettipussukkaan verhottu kiiltävä sinimustahylsyinen paletti. Käteni melkein hikosivat kun asettelin Mystic Jade -paletin tax free -myymälän kassan tiskille. Huh! Tässä sitä vaan oikeasti maksetaan melkein 200 mummon markkaa luomiväristä. Tuntui ihan hullulle, mutta samalla sisälläni tykytti. Dior…. Dior…! Minunkin täytyi saada oma ”quint”!
Kesän 2007 hankintoja
Kotona uuden aarteeni kanssa olo tuntui haastavalta. Hetkinen, nyt pitäisi sitten yhdistää luomella vaalea turkoosi, hento limenvihreä, harmaanruskea, persikka ja vihreään shiftaava punaruskea. Oikeastaan juuri Dioreista meikkaukseni lähti useamman sävyn suuntaan. Pure Luxejakin olin useimmiten yhdistänyt vain kahta sävyä per meikki. Diorin viisikot tuntuivat hauskoilta ”pulmanratkaisuilta”; joku meikkiguru Diorilla on suunnitellut juuri tämän viiden värin kokonaisuuden, ja nämä todella kuuluu saada sointumaan yhteen. Miten, siinäpä iltapuhdetta..! :)
Kun sitten olin hurahtant Dioreihin, oli seuraava askel MAC jo aika luonnollinen. MAC, Make Up Art Cosmetics, on merkki jonka nimeen vannoo varmaankin suurin osa maailman meikkitaiteilijoista ja muista meikkihörhöistä. (Voitte korjata jos olen väärässä! Väite perustuu vain omaan mielikuvaani.) Mikä MACissä niin vetoaa onkin jo mielestäni jonkun yliopistotutkimuksen arvoinen aihe. :) Markkinoilla on lukuisia MACin tasoisia ja laajuisia ammattimeikkisarjoja, mutta vain MACin ympärillä velloo paikoin hysteriaan asti yltävä kulttipalvonta. MAC-friikit jonottavat myymälöiden ulkopuolella uusien kokoelmien julkaisupäivinä, limited edition -tuotteet revitään käsistä ja kaupataan seuraavana päivänä 10-kertaisella katteella eBayssa, pimahtaneet keräilijät vuoraavat asuntonsa lattiasta kattoon kaikilla mahdollisilla eri nyansseilla MAC-pigmenttejä, glittereitä, Paint Potteja ja huulikiiltoja. Ilmiö on oikeasti todella mielenkiintoinen. Kyllä MACin markkinointivastaavat ovat varmasti palkkansa ansainneet, näin suurta hypetystä ei ihan helposti rakenneta.

Mutta takaisin aiheeseen. Meikkikokoelmani ei nyt kolmen vuoden friikahtamisen jälkeen ole vieläkään mikään ihan mieletön (kuten vaikkapa Ostolakossa-blogin Golden Girlin), mutta aika runsas kuitenkin keskivertomeikkailijaan verrattuna. Enkä epäilemättä missään nimessä tarvitse näin paljon luomivärejä, enkä pysty elämäni aikana näitä kaikkia kuluttamaan. Se on kyllä aika hassu ajatus. Katselenko vielä 8-kymppisenä laivalta ostamaani Mystic Jade -palettia ja muistelen sen oston aiheuttamaa jännitystä? Vai saanko jossain vaiheessa täysin tarpeekseni meikeistä ja kippaan koko kolleksuunin kirppikselle?
Meikkikokoelmani maaliskuussa 2008. Tämä on viimeisin kuva jonka olen meikeistäni ottanut, ja sen jälkeen kokoelma on vielä kasvanut runsaasti enkä ole enää jaksanut asetella kaikkia luomivärejä yhteiskuvaan.
Oli miten oli, meikit ovat kuitenkin rikastuttaneet elämääni aika odottamattomallakin tavalla. Olen luova ihminen, mutta en olisi koskaan 15-kesäisenä kuvitellut että vielä joku päivä luon luomiväreillä. :) Tavallaan olen jopa kateellinen tämän päivän meikkitaiteilijateineille jotka jo 7-luokalla häivyttävät luomilleen monen sävyn taideteoksen. Miksen minä ollut sellainen? Niin monta hyvää meikkivuotta meni hukkaan, ja pian luomeni alkavat rypistyä ja meikkaus muuttuu aina vaan haastavammaksi.
No, ei mun juttuja kannata ottaa niin tosissaan..! ^_^ Kyllä mun elämään muutakin mahtuu kuin kirjavat silmämeikit. Mutta on se vaan yksinkertainen ja hauska ripaus maustetta arkeen, ja erään asiakkaani sanoin, ”On kyllä niin kiva kun sulla on aina pirteä meikki ja värikkäät kynnet! Aina oikein odotan että miltä sä tänään näytät…!” :)Millainen meikkievoluutio teillä on ollut? Minkä ikäisenä aloititte meikkaamaan? Mitä olivat ihka-ensimmäiset meikkituotteenne?
Kommentit (10)
  1. Miulla se on mennyt toisinpäin, hypetyksestä laiskuuteen. Pienempänä joskus yläasteella olin vannoutunut meikkaaaja, ja mihinkään ei menty ilman peikonvihreää (todella tumma tummanvihreä) luomiväriä koko luomella ja kaiken peittävää meikkivoidekerrosta.
    Siitä vähän fiksuunnuttuani leikin innoissani erilaisilla meikeillä, ostelin halpissarjoja koko kuukausirahallani ja rakastin eri meikkien kokeilua itselleni ja muille.
    nykysin sitten suttaan ripsarit naamaan jos jaksan ja ehdin… Mutta opiskelijan aamukiirettä ja aamuväsyä on aina helppo syyttää =P

  2. Minulla friikkeys alkoi 12-vuotiaana siitä, että halusin ehdottomasti pystyä luomaan täydellinen ja kaunis pohjameikki! Länsimaisista sarjoista aloin sitten hyvinkin nopeasti kääntyä japanilaisten sarjojen suuntaan, sillä heillä on aivan loistavia pohjameikkituotteita. Kun sitten löysin täydellisyyden mineraalimeikeistä, aloin keskittyä suuremmassa määrin värimeikkeihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *