”Meidän tehokas taikapähkinädödö” – a.k.a. markkinointikommunikaatiosta

Minulla on ollut blogin alkuajoista saakka sängyn alla laatikollinen kosmetiikan mainosmateriaalia; esitteitä, lehtimainoksia ja pakkausmatskua, joista olen halunnut kirjoittaa markkinointikommunikaation näkökulmasta. Vielä en ole ehtinyt :D Näitä kestoaiheita jotka eivät koskaan vanhene. Tänään tulee vihdoin yksi aiheeseen liittyvä marmatus juttu.

Kosmetiikan mainonta ja kaikki siihen liittyvä kuluttajalle (ja ammattilaisillekin) suunnattu kommunikaatio on minulle yksi kiehtovimpia osa-alueita kosmetiikan maailmassa. Myyjävuosina uutuustuote- ja sarjakoulutukset olivat aina yhtä hartaasti odotettuja tilaisuuksia asiaankuuluvine ”propagandoineen” ^_^ ”Tule koulutukseen, lähde kotiin vakuuttuneena siitä että meidän uusin seerumi on nyt se ihan mielettömin tuhkimotippa jolla asiakkaan rypyt ja huolet siliävät” :) Ahh, nuo olivat aikoja….

(Valveutuneena sitä toki osaa suodattaa koulutustilaisuuksissa sen olennaisen tiedon ;))

Tuossa viime viikolla tuotelaatikoita penkoessa käsiin osui deodorantti (ei promotuote vaan oma hankinta, tykkään ko. dödöstä kovasti), jonka siirsin käyttöön kun edellinen on sopivasti loppumassa. Ennen kuin heitin ulkopakkauksen roskiin, tulin lukeneeksi sen mukana tulleen infolappusen. Selektiiviset merkit ovat hassuja kun jokaisen tuotteen, jopa kajal-kynän, mukaan pitää aina laittaa vuolaasti informaatiota sisältävä paperi… On tärkeää, että rajauskynänkin hienot vaikuttavat aineet tuodaan esiin ja neuvotaan miljoonaan kertaan taitellussa pikkuruisessa paperissa, miten asiakas saa piirrettyä sen tasaisimman viivan ^_^

Nojoo, mutta näiden pikkulippulappusten kaunokieltä on hauska lukea. Mitä jännää antiperspirantista on haluttu kertoa?

Odotetusti lappunen kuvailee tuotteessa käytettyjen kasviuutteiden vaikutuksia. Mitä markkinointikommunikaatioon ja myönteisiin mielikuviin tulee, mikään ei pure niinkuin luonnon ainesosat, tämän tietävät normikosmetiikankin yritykset. Niinpä kaikki alan boolaagit, ne synteettisimmätkin, korostavat mainoskielessä aina reseptien kasvipohjaisia ainesosia.  On ymmärrettävää, että kukkaisuutteet ja yrtit kuulostavat sympaattisemmilta ja kuluttajalle tutummilta kuin propyleeniglykolit ja sykloheksasiloksaanit.

On myös varsin yleistä, ettei tuotteen varsinaisia, pääasiallisia vaikuttavia aineita mainita markkinointikommunikaatiossa lainkaan, koska ne eivät kuulosta myyviltä tai auta osaltaan luomaan myönteistä, houkuttavaa mielikuvaa.

Lempideodoranttini kohdalla tällainen valinta on tehty alumiinikloorihydraatin kohdalla, eli juuri sen ainesosan joka tekee tuotteesta antiperspirantin = hikoilua estävän. Kuten tunnettua, alumiiniyhdisteistä on viime vuosina liikkunut mediassa paljon ristiriitaista keskustelua, eikä sana ’alumiini’ herätä useimmissa kuluttajissa positiivisia mielikuvia, vaikkei kuluttaja aineesta varsinaisesti mitään tietäisikään. Pakkauslappusessa halutaan kertoa, miten Clarinsin deodorantti toimii ja säätelee hikoilua, mutta kaikkein tärkein ja olennaisin asiaan liityvä ainesosa on jätetty mainitsematta ja lappunen kommunikoi asiakkaalle sen sijaan, että hikoilua vähentää taikapähkinäuute.

Totta, taikapähkinäuute supistaa ihoa ja sillä on myös antimikrobinen ominaisuus, mutta se ei toimi hikoilua estävänä ainesosana eikä pystyisi yksinään tuomaan antiperspiranttista vaikutusta, siihen vaaditaan alumiiniyhdiste. Taikapähkinällä ei ylipäänsä ole virallista deodoroivaa funktiota.

On mielestäni Clarinsilta arveluttavaa menettelyä puhua tekstissä vain taikapähkinästä ja sen (oletetusta) hikoilua hidastavasta vaikutuksesta vielä korostaen, ettei ko. aine ”blokkaa hikitiehyitä kokonaan”, kun tuotteen pääasiallinen vaikuttava aine alumiinikloorihydraatti sen kuitenkin tekee. Tällainen ”ei suoranaisesti puhuta ei-totuuksia, mutta jätetään jotain olennaistakin kertomatta luoden kuluttajalle halutunlainen kuva” -menettely on mainonnassa valtavan yleistä. Se ei tietenkään ole laitonta mutta kyseenalaista, koska tuotteesta luotu kuva on harhaanjohtava.

Alumiinikloorihydraatista Eucerinin sivulta.

Korostan, että minulla ei ole itselläni alumiinifobioita ja käytän antiperspirantteja säännöllisesti.

Luotan asiassa EU:n kosmetiikkalainsäädäntöön ja siihen, että tutkimusten puitteissa (ainakin EU:n alueella myytävissä) antiperspiranteissa käytetyt alumiiniyhdisteet on todettu turvallisiksi käyttää. Valitsen käyttää antiperspirantteja koska haluan pitää kainaloni kuivina, siihen eivät alumiinittomat tuotteet auta.

Miten toinen merkki kertoo antiperspirantistaan ja sen vaikutuksista?

Eucerinin markkinointikommunikaatio on hyvin eri tyylinen Clarinsiin verrattuna. Toki brändikin on eri ja ilmaisu tältäkin pohjalta vähemmän ”korusanallista”, mutta rehellinen voi olla brändistä ja imagosta huolimatta. Minä kannatan ehdottomasti Eucerinin rehellistä, kuluttajaa aliarvioimatonta linjaa.

Ymmärrän selektiivisten brändien maailmaa enkä tosiaankaan ole ryppyotsaisena kosmetiikan kaunokielistä mainontaa vastaan. Kosmetiikka on monelta osin ihanaa elämyksellistä hemmottelua ja siihen kuuluukin liittää pumpulinpehmeitä, hyvää mieltä ja myönteisiä mielikuvia tuovia ilmaisuja. Mutta sen voi myös tehdä ilman harhaanjohtavaa kommunikaatiota.

Tällaista halusin jutella teille tänään.

Kiinnitättekö koskaan huomiota kosmetiikkamainosten tai tuoteinformaation sanavalintoihin ja ilmaisuihin? Oletteko bongailleet tuoteteksteistä harhaanjohtavia väitteitä tai kuvauksia? Onko niillä ylipäänsä väliä?

Aluminum cholorohydrate: tiivistelmä incihaku.fi-sivulta.