Matkan naamakirja

13 viikkoa, 23 kohdetta, 6 maata.

Ateena, Naxos, Santorini, Karpathos, Rhodos, Symi, Kalymnos, Leros, Patmos, Korfu, Saranda, Gjirokastra, Berat, Tirana, Venetsia, Maranello, Bologna, Alghero, Barcelona, Madrid, Lissabon, New York, San Francisco.

FacesFromTheTrip1

Uusia tuttuja, vanhoja ystäviä. Kolmeen kuukauteen mahtui niin pelottavia hiippareita, seurankipeitä setämiehiä, persoonallisia kissakavereita kuin mahtavan inspiroivia, kiinnostavia ihmisiä.

En ala heittämään tähän mitään kulunutta ”Koin ja näin niin paljon” –settiä, koska sen te jo tiedätte.

Sanon vain, että reissu kannatti, ja sain juuri sitä mitä lähdin hakemaankin. Haaveeni pidemmästä matkasta yksin on nyt täytetty, ja kroonisena matkakuumeilijana olen kerrankin elämässäni päässyt myös kokemaan tunteen, että haluan jo kotiin. Ja olla kotona.

FacesFromTheTrip2

Joku teistä kommentoi reissun alkutaipaleella, että kuulisi mielellään mitä olen matkan aikana oppinut. Kysyjä joutuu mahdollisesti pettymään.

Olisi hienoa pystyä kirjoittamaan, että harjoitin reissussa syvää itsetutkiskelua ja palasin kotiin tärkeiden kysymysten pohdiskelusta valaistuneena ja laajentuneella henkisellä kapasiteetilla.

Joudun kuitenkin vähemmän mediaseksikkäästi mutta rehellisesti toteamaan, että en oppinut itsestäni mitään uutta. En henkistynyt. En alkanut nähdä asioita uudessa valossa. En valitettavasti edes onnistunut karistamaan elämänhallintastressiäni, joka tervehti minua heti kun astuin kotikynnyksen yli.

Sen sijaan nautin auringosta, merestä, tuoksuista, metsistä, vuorista, ruoasta, juomasta, ihmisistä ja elämäntarinoista kaikilla aisteillani. En palaa viisastuneena, mutta monella tarinalla rikastuneena.

FacesFromTheTrip3

Tämä postaus on omistettu ihmisille, jotka matkallani kohtasin. Elämäntapahullu Drasko Santorinilla, ihana arkkitehti-Davide Sardiniassa, rakkaat ystäväni Ateenassa, autonsa myynyt himokävelijä Nikos Kalymnoksella, taidemaalari-Luis Barcelonassa, Karkkipäivän lukija Sari Madridissa, Ruotsiin ikävöivä Ansi Tiranassa. Ja monet muut. Kiitos kun teitte osaltanne taipaleestani ikimuistoisen!

   FacesFromTheTrip4

Kommentit (14)
  1. Hyvä tuo Dannyn kuva tuolla joukossa. :D

    1. Mutta sehän oli sieltä Rhodoksen (?) keikalta….! :)

  2. Hihih, kiitos ihanan rehellisestä en henkistynyt matkalla-tunnustuksesta. :D Olen kuullut monen pitkään matkoilla olleen tutun sanoneen samaa. Matkalla tapaa uusia, mukavia ja vähemmän mukavia ihmisiä, tutustuu uusiin ruokalajeihin ja ahmii upeita maisemia, kaupunkeja ja kulttuureja, mutta kotiin palaa usein ihan vaan samana vanhana itsenään, ei seesteisenä, kaiken nähneenä ja kaiken elämästä oppineena. Yksi perheenjäseneni on reissaillut nyt 4kk Aasiassa ja potee huonoa omatuntoa, kun on edelleen sama vanha, kärsimätön ja levoton itsensä, eikä yhtään seestynyt. :D Osalle pitkä matka on matka myös omaan sisimpään, mutta ei sen tarvitse olla itse matkan tarkoitus. Oli kiva seurata matkaasi blogistasi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *