”Maitoparta” ja DIY-aurinkovoide

Maitoparta, vai pitäisikö sanoa -viiksi, tervehtii teitä! :)

(Pahoittelen muuten kuvien huonoa laatua, reissussa mukana vain läppäri ja kännykamera.)

  

Mä olen viime kesästä saakka näyttänyt auringonottopuuhissa tältä, jotta minimoisin ”pigmenttiviiksi”efektin. Ylähuuleni iho kärsii joka vuosi pahenevasta hyperpigmentaatiosta, ja jo lyhyt altistus UV-säteilylle saa ”viiksialueen” tummenemaan ruman likaisen näköiseksi. Viime kesänä aloin toden teolla taistella ilmiötä vastaan, ja levitän siis ylähuulen päälle liioitellun reilun kerroksen korkeasuojakertoimellista aurinkovoidetta. Jo pelkästään 10 minuutin työmatkaa varten käsittelen ylähuulen suojakertoimella (tällöin tosin näkymättömästi).

Ja kyllä tämä auttaa. Jonkun verran ainakin.

*

Sitten mä halusin kertoa teille eilisestä DIY-aurinkovoiteestani. :) Olin mielestäni niin kekseliäs, muahhahhaa… Olin jälleen viettämässä viikonloppua saaristossa, mutta aurinkorasvat jäivät kotiin. Sää oli mitä auringonpalvottavin, ja olin ihan että damn…! Mitäs mä nyt teen? En jaksanut lähteä kauppaan ostamaan uutta yhtä päivää varten.

Maarianhaminan kämpän kylppäristä löytyi kaksi vuotta vanha Santen aurinkovoide, joka oli kuivahtanut niin ettei pumppumekanismi enää toiminut. (Mineraalipohjainen aurinkovoide siis näköjään todella kuivuu….)

Revin sitten pumppupään irti ja kaivoin voidetta purkista cocktail-tikulla. Todettuani voiteen liian jähmeäksi levittymään iholle kunnolla, keksin sekoittaa sitä toiseen kaapista löytyneeseen tuotteeseen – Olivin käsivoiteeseen. Ja johan notkistui! ^_^ Samalla sain myös kätevästi lantrattua itselleni turhan korkean suojakertoimen matalammaksi. :P Paitsi huulen kohdalle!

Maitoparta ja koirulit aurinkokylvyissä. Hyvin toimi miksattu aurinkovoide! :) Mineraaliaurinkosuojan teho ei myöskään heikkene samalla lailla kuin kemiallisen, eli kaksi vuotta vanhan mineraalisuojan voi olettaa olevan aivan yhtä tehokas kuin uutena. Kemiallinen aurinkosuojahan taas laimenee jonkun verran ajan kanssa ja valon & lämpötilan vaihteluiden seurauksena.

Vielä tällainen Viivi-kuva kun koiria ei ole aikoihin näkynyt blogissa!

Pitää vilpittömänä aurinkotyttönä taas todeta, että aijaijai kun teki hyvää saada annos auringon valoa & lämpöä. Sitä ei ole kyllä tänä kesänä koettu liiaksi asti…!

Kommentit (23)
  1. Oot mun mielestä hoikistunut todella paljon sinä aikana kun olen blogiasi seurannut. Oot lisäksi myös paljon elinvoimaisemman näköinen. Onko kaikki vähähiilihydraattisen ruokavalion ansiota, vai oletko myös lisännyt liikuntaa? :)

    1. Oot mun mielestä hoikistunut todella paljon sinä aikana kun olen blogiasi seurannut.

      Hmm, mielenkiintoista. Vaaka nimittäin on näyttänyt suunnilleen samaa lukemaa viimeiset 8 vuotta, lukuunottamatta talvea/kevättä 2011 jolloin painoa tuli mässäilykierteen seurauksena pari kiloa lisää – ja ne pudotin kun aloin karpata. :) Liikuntaa en ole lisännyt vaan se on itse asiassa vähentynytkin (harmillista kyllä), enää ehdin salille vain parina päivänä viikossa.

      Mutta kiva kuulla jos näytän elinvoimaiselta…! ^_^

  2. Yhdyn muuten nyt samaan mielipiteeseen, että kyllä suojakertoimet hillitsevät rusketusta. Vähensin täksi kesäksi kerralla melkein 15 pykälää kertoimia, ja yhtäkkiä karvat näyttävät jo valkoisilta ihoa vasten, toisin kuin yleensä kesän jäljiltä. Tämäkin albiino voi siis ruskettua! O_O

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *