Mainonnan läpinäkyvyys blogit vs. lehdet

Miksi blogeja koskee tuotesijoittelun ja mainonnan saralla eri säännöt kuin aikakauslehtiä?

Se on asia, joka on ihmetyttänyt ja häirinnyt minua siitä saakka kun aloin bloggaajana vastaanottaa tuotelähetyksiä eri firmoilta.

Olen halunnut kirjoittaa asiasta jo pitkään, mutta kun luin eilen Ylen Uutisista Sanna Ukkolan loistavan jutun ”Viiden Tähden Toimittajat” (kiitos lukijoilleni linkkauksesta!), päätin vihdoin pukea ajatukseni postaukseksi.

 

Juttu1

Blogosfäärissä vallitsevat kaikille tutut säännöt siitä, että kirjoittaessa promootiotarkoituksessa vastaanotetusta tuotteesta on tekstissä aina käytävä ilmi tuotteen alkuperä.

Jos bloggaaja erehtyy unohtamaan maininnan tuotteen alkuperästä, on tarkkaavainen lukija heti heristämässä sormeaan ja muistuttamassa että bloggaaja harjoittaa PIILOMAINONTAA. Ja lukijahan on oikeassa. Lukijoiden on aina pystyttävä erottamaan milloin blogissa esiintyvä tuote on promootiotarkoituksessa bloggaajalle lähetetty.

Miksi sitten aikakauslehtiä eivät sido nämä samat säännöt?

Eikö säännön pitäisi päteä oli media mikä hyvänsä?

Kun blogien ja PR-firmojen yhteistyö oli joitakin vuosia sitten vasta lapsen kengissä, ei osa bloggaajista aina vaivautunut mainitsemaan miten tuote oli heidän haltuunsa päätynyt. Lukijatkaan eivät olleet niin valppaita suhteellisen harvoin blogeissa näkyvien ilmaistuotteiden suhteen.

Sitten blogien tuotesijoittelusta alkoi nousta puheenaihe. Yhä useammat lukijat alkoivat jättää paheksuvia kommentteja ilmaistuotteiden alkuperästä vaikenevien bloggaajien kommenttibokseihin. Lukijat olivat oikeutetusti närkästyneitä siitä, ettei heille annettu läpinäkyvyyttä tuotearvosteluiden / ”iiik tää huulipuna on niin parasta!!!” -postausten taustatekijöihin.

Kommentteja lukiessani huomasin miettiväni, lähettävätkö lukijat myös aikakauslehdille samanlaista palautetta…? Miksi bloggaajan harjoittama piilomainonta ärsyttää ja tuntuu väärältä, mutta naistenlehdessä se on ihan ok?

Vai eivätkö aikakauslehtien lukijat ole ymmärtäneet, mistä valtaosa juttujen tuotteista on peräisin..?

Juttu2

”Vuoden Parhaat Tuotteet”, ”Toimittajien suosikit”, ”Kesän Must-meikit”. Suosittuja, säännöllisin väliajoin lehdissä toistuvia juttuja. Vaan eivät ne purnukat mitään toimittajien kotikaappien suosikkeja ole. Artikkelit koostetaan hyvin pitkälti PR-firmojen ja maahantuojien toimitukseen lähettämistä tuotteista. Aivan niin. Niistä samoista mitä bloggaajatkin vastaanottavat.

Ja suosikkinaistenlehtesi artikkelin lopussa ei takulla lue, P.S. ”Toimittaja se-ja-se ei ostanut Weledan Skin Food –voidetta itse vaan se päätyi hänen suosikikseen koska firma X ja Y lähetti sen meille.”

Niinikään tavalliselle kuluttajalle lienee suhteellisen epäselvää lehden suurten mainostajien ja toimituksellisen sisällön välinen yhteys. Kuinka usein luette naistenlehdistä kritiikillisiä tuotearvosteluja? Siihen on selvä syy miksi ette lue. Eivät lehdet millään tilausmaksuilla elä vaan mainostuloilla. Ja kukas nyt ruokkivaa kättä purisi….

Bloggaaja on lakia rikkova pahis jos kirjoittaa promokassin sisällöstä ikiaikaisina suosikkituotteinaan, mutta aikakauslehden toimittaja ei.

Miksi?

.

Kommentit (91)
  1. Itse kun luen paljon niin aikakauslehtiä kuin blogejakin, niin tämä on kieltämättä ihan mielenkiintoinen aihe.

    Syy siihen, miksi blogeissa esiintyvä, tämä (vielä nykyisellään) laiton piilomainonta aiheuttaa aina älähdyksiä lukijoissa, selittyy omalla kohdallani ainakin sillä, että itse oletan ja toivon bloggaajan olevan aidosti puolueeton. Kirjoittajan ei toivo olevan bloginsa kanssa liikkeellä ajatuksenaan tienata rahaa tai saada paljon ilmaistavaraa vaikka siltä samalta firmalta, jonka tuotetta jo kertaalleen on hehkuttanut ylisanoin. Bloggaaminen kun kuitenkin on alun alkaenkin ollut ihmisille pelkkää harrastuspohjaista fiilistelyä, niin sen muuttuminen koko aika vain kaupallisemmaksi ja ammattumaisemmaksi voi harhaanjohtaa niitä lukijoita, joilla kriittinen sisälukutaito ei ole se vahvin puoli. Ja ehkä vähän ärsyttää meitä muita. :)

    Sen sijaan kaiken maailman Voguet ja Cosmot selvästi ovat profiloituneet tekemään voittoa, vaikka myönnän itsekin välillä enemmän ja välillä vähemmän turhamaisesti nauttivani niistä ja maksetuista tuote-esittelyistä. Lisäksi esimerkiksi jo tientynlaisen status-aseman saanut Vogue ei varmasti ihan jokaista konttoriinsa lähetettyä tuotetta kehu, koska sen kaltaisilla instituuteilla on imago, josta pitää kiinni. Senpä vuoksi ei kritiikittömillekään lukijoille voida muotilehtien sivuilla ihan kaikkea myydä.

  2. Luulen, että tää osaksi johtuu siitä, että iso lehti on kuluttajan silmissä isompi ”mörkö” kuin yksi pieni bloggari, joka tulee omilla kasvoillaan ja nimellään meille kertomaan asioistaan ja mielipiteistään. Bloggaajaa on helpompi lähestyä, kuin ison lehtitalon toimitusta, mistä koskaan ei voi olla ihan satavarma, että päätyykö palaute jonkun luettavaksi vai suoraan roskiin. Bloggarit varmaankin nähdään enemmän niinkuin kavereina, heidän sanomiset otetaan henkilökohtaisemmin, kun taas lehtien jutut tulee niin kaukaa, että niihin suhtaudutaan vähän eritavalla. Kenties…?

    1. Minä myös ajattelin asian jotakuinkin näin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *