Luovuin ayurveda-kokeilusta

Ayurveda-kokeilu ei onnistunut.

Olen muutama viikko sitten luopunut viimeisimmistäkin yrityksistä omaksua ja säilyttää arjessani ayurvedan mukaisia pitta-kehotyypille suositeltuja ohjeita.

Miksi näin kävi?

Pääasiallinen syy on ravinnon epäsopivuus sekä – rehellisesti: kärsimättömyys.

Kirjoitin syyskuun lopussa havainnoista, joita olin tehnyt runsaamman hiilihydraattimäärän myötä, sekä hienosäädöistä, joita olin tehnyt ayurveda-ruokavaliooni. Kirjoitin viljan hiilihydraatteihin liittyvien voimakkaiden mielihyvän tunteiden ja hallitsemattoman himon palaamisesta. Että se ei tunnu hyvältä.

Ei tunnu terveeltä tai ainakaan mielekkäältä syödä sellaista ravintoa, jota syödessä pitää koko ajan ”taistella” vastaan, ettei syö liikaa. Eikä koskaan ole täysin tyytyväinen ja hyvä olo. Joko tekee mieli lisää tai sitten on syönyt liikaa ja vatsaan koskee ja se on turvoksissa. Minun kehossani vallitsee yksinkertaisesti epäterve suhde viljaan ja sokeriin, en pysty nauttimaan niitä kohtuudella vaan koko ajan on tyytymätön olo.

Kaiken lisäksi raskas ja vetelä olo on palannut puuroaamiaisten ja runsaamman hiilihydraatin nauttimisen myötä, enkä viihdy tässä olossa. Vaikka lopetin puuroamiaiset jo viikkoja sitten, elimistöni ei ole vieläkään palautunut normaaliin tilaan vaan minulla on kummallinen olo ja laskenut ruokahalu. Raskas olo ei tunnu hellittävän, ja elimistö hakee hämmentyneenä paluuta sille sopivan ravinnon tasapainoon.

Aamiainen tänään. This is my stuff.

Hyvästi, jokapäiväiväiset viljat. Voin mainiosti syödä kaurapuuroa silloin tällöin, niinkuin olen tehnyt koko vhh:ni ajan, vailla mitään ikäviä sivuoireita. Mutta päivittäinen vilja? Ei toimi.

Entä toinen syy kokeilun päättymiselle? Kärsimättömyys. 

Tiedättehän, mikä motivoi ihmistä eniten. Tulokset. Kaikkein parhaiten nopeat tulokset. Kaikessa ei tietenkään ole mahdollista eikä edes tarkoituksenmukaista saavuttaa nopeita tuloksia, mutta motivaation psykologiaan se ei vaikuta; kun tulokset antavat odottaa, motivaatiomme laskee.

Näin kävi minulle. Kärsivällisyyteni ayurveda-kokeilun suhteen sammui, koska en huomannut mitään myönteisiä vaikutuksia.

Minulle kerrottiin, että jo pelkästään ruokavaliota muuttamalla ja kehotyypilleni haitallisten ruoka-aineiden poisjättämisellä tulisi olla selkeitä vaikutuksia kahdessa viikossa. En havainnut mitään tällaista. Päinvastoin, mitä pidempään jatkoin suositellun ruokavalion syömistä, sitä epämiellyttävämmäksi oloni muuttui.

Mitä nämä ayurveda-kokeilulla tavoitellut myönteiset vaikutukset olivatkaan?

Levottomuuden ja huolen tunteiden väheneminen, keskittymiskyvyn vahvistuminen (ja lopulta palautuminen), yleinen parempi rauhoittuminen. 

Ayurveda-elämäntavoilla tähdätään oman kehotyypin tasapainottamiseen, ja pitta-kehotyypillä tämä on tulielementin tasapainotus. Vähennetään tulta = keho ja mieli rauhoittuvat ja sitä myöten myös kognitiiviset resurssit palautuvat ja alkavat toimia paremmin.

Kaikkein eniten toivon keskittymiskykyni, pitkäjänteisyyteni ja muistini vahvistumista. Että mieleni ei yksinkertaisesti pomppisi koko ajan ympäriinsä. Esimerkiksi: haluaisin pystyä jälleen lukemaan kirjaa yhtäjaksoisesti useamman tunnin. Tämä on hartain toiveeni.

Puuron syöminen ja juuston, kananmunan ja tomaatin poisjättäminen ei vahvistanut keskittymiskykyäni piiruakaan.

Onnistuin tekemään kookosöljy-kokovartalohieronnan kahdesti. Se tuntuu todella ihanalta. <3

Ayurvedassa on paljon todella hyvää, ja joitain elementtejä haluaisin yhä pystyä omaksumaan osaksi elämäntapojani. Kuten rauhoittumishetket hengitysharjoitusten parissa, öljyhieronta ja ruokailun hidas tempo (olen jo oppinut pureskelemaan ruokaa hitaammin…!).

Selvästi tietoiset rauhoittumiseen omistetut hetket, jolloin aivot laitetaan totaalisesti narikkaan ja kaikki tietotekniikka lukitaan toiseen huoneeseen, tekisivät minulle todella hyvää. Näitä asioita kohti haluan edelleen mennä.

Mutta se on minulle oikeasti todella vaikeaa. ”Olla tekemättä mitään”. Se on hirveän vaikeaa.

Jos saisi vaikka edes yhden öljyhierontahetken viikkoon, sekä yhden hengitysharjoituksen, sekin olisi jotain. ❤️

Lopuksi tekee mieli verrata tätä kokeilua edelliseen suureen elämäntapamuutokseeni. Miksi se onnistui?

Kesällä 2011 lähdin kokeilemaan vähähiilihydraattista ruokavaliota korjatakseni moninaisia epäterveitä ruokailutottumuksiani ja huonoa oloa kehossa. Kokeilu tuntui ihan yhtä haasteelliselta ja vaativalta kuin ayurveda nyt. Itse asiassa paljon haasteellisemmaltakin; jouduin tekemään valtavan suuria muutoksia ja miettimään kaiken lautasellani uusiksi.

Muutos onnistui, eikä uusien tapojen omaksuminen ollut lopulta edes vaikeaa vaan jopa hauskaa. Miksi? Koska nopeat tulokset motivoivat jatkamaan. Myönteiset vaikutukset tuntuivat parissa viikossa, ja se teki jatkamisen helpoksi ja mielekkääksi.

Yhdeksän vuotta myöhemmin olen yhä samalla tiellä.

Kun vain jostain löytyisi nyt yhtä motivoivia keinoja rauhoittaa mielen loikkiminen. 🙏🏻

Kommentit (57)
  1. Tätä kommenttia ei ole pakko julkaista jos et halua :)
    Mielen loikkiminen, keskittymiskyvyttömyys ja nopeiden tuloksien kaipuu sekä pitkäjänteisyyden puute tuovat mieleeni ajatuksen, että entä jos aivosi vain toimivatkin niin. Oletko koskaan tutkinut mahdollisuutta, että sinulla voisikin olla ADD tai ADHD? Tunnistan tekstistäsi paljon tuttuja piirteitä, sisaruksistani kahdella on ADD/ADHD ja itsekin olen ”rajatapaus”. Osalla ihmisistä aivokemia vaan on erilainen, eikä sitä korjata kaurapuurolla. Asiaa voi lähteä tutkimaan tarkemmin vaikka työterveyslääkärin/-psykologin kautta. Netistäkin toki löytyy jotain suuntaa antavia testejä aiheesta.

    1. Hei Immu :) Ihan mielelläni julkaisen, ei tässä ole mitään sellaista jota en haluaisi näkyville :)

      Oletko koskaan tutkinut mahdollisuutta, että sinulla voisikin olla ADD tai ADHD?

      Tätä mahdollisuutta varmaan sivuttiin kun kävin oireideni kanssa neurologilla, mutta oikeastaan ADHD on tuntunut poissuljetulta siksi, että oireet todetaan käytännössä aina jo lapsuudessa. Minun oireeni korreloituvat (surullista kyllä) suoraan internetin käytön lisääntymiseen sekä koti- ja työelämän rajan katoamiseen elämässäni, muistihäiriöt ja keskittymisvaikeudet ovat kasvaneet sitä myötä mitä enemmän olen ”kadonnut nettiin”.

      Vilkas olen ollut aina, mutta minulla ei ollut koskaan keskittymis- tai muistihäiriöitä lapsena, nuorena tai varhaisaikuisuudessakaan.

      Psykologit sekä tuo neurologi, jolla kävin, eivät nostaneet ADHD:ta mahdollisuudeksi.

      Mun oma käsitys on se, että tietotekniikan kehityksen mukana muuttuneet elämäntavat ja ajankäytön muuttuminen pitkäjänteisestä, hitaasta tekemisestä ja tiedon prosessoinnista aivan erilaiseen, nopeaan ja ”pyrähtelevään” tekemiseen on se tekijä, joka on ratkaisevasti vaikuttanut mun ongelmiin. Internetin ja ylipäänsä tietotekniikan kehityksen ja sen mahdollistaman jatkuvan multitaskingin vaikutuksesta ihmisten muisti/tarkkaavaisuus- ja keskittymishäiriöihin on kirjoitettu paljon, ja yhteys on selvä. Teknologia kehittyy nopeasti, mutta aivomme eivät kehity ja muovaudu yhtä nopeasti. Työuupumus on nykyään todella yleistä juuri tämän vuoksi.

      Ne mahdollisuudet, joita meillä on tiedon käsittelyyn, hankintaan, yhteydenpitoon ja asioiden suorittamiseen tänä päivänä yksinkertaisesti saavat meidät tekemään ihan liikaa ja ylikuormitumme. Aivot saavat enää aniharvoin kunnon lepoa jatkuvasta viestimisestä ja kaikenlaisista virikkeistä.

      1. Eikö tässä siis ole kyseessä ADT eli Attention deficit trait? Joka on todella kuvailemallasi tavalla ”itseaiheutettu” ongelma. Onneksi siitä voi myös elämäntapamuutosten avulla palautua.

        1. Eikö tässä siis ole kyseessä ADT eli Attention deficit trait?

          Kyllä, nimenomaan.

          Tutustuin ADT:hen vuonna 2017 jolloin käsittelin blogissa toisen kerran pehmennyttä päätäni:

          https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/paassa-lyo-tyhjaa/

          Tiedostan tarkalleen, mitkä tekijät ovat keskittymisvaikeuteni taustalla ja että olen ne omilla elämäntapavalinnoillani aiheuttanut.

  2. Oma mielipiteeni on, että ruokailun kuuluukin olla intuitiivista. Mielestäni olet tehnyt ihan oikein, kun olet kuunnellut omia tuntemuksiasi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *