Lounasideoita: työeväät mallia eilinen

Mietin, että laittaisinko tänään ulos mineraalipuuterijutun, vai altistanko teidät jälleen mun ruokahöpinöille (herregud, edellisestäkin on vain viikko :D)). Ruoka voitti. :) Mineraalia sitten huomenna.

Tänään puhutaan vähän eväistä. En ole syönyt työpaikkalounasta ulkona kuin yhden ainoan kerran sen jälkeen, kun vaihdoin ruokavalioni. Eli kahteen vuoteen. Tämä yksikin kerta oli vain olosuhteiden pakosta; tulin aamulennolla Edinburghista ja menin lentokentältä suoraan töihin. En nyt ihan Skotlannista saakka viitsinyt tuoda eväitä. :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä on eilinen ruokatornini.

Syön töissä myös aamiaisen, sillä  nautin aamupalan mielellään vasta pari tuntia heräämisen jälkeen. Sitä ennen ei ole nälkä. (Ykkösaamiainen on nestemäisessä muodossa, eli maitokahvia.)

Tyoevaat

Tuo edellisessä kuvassa näkynyt minigrip-pussi sisältää cocktailin soijarouhetta, kaakaonibsejä ja hasselpähkinärouhetta, jota ripottelen jogurtin päälle. Tuollainen pussi kulkee mulla aina olkalaukussa siltä varalta, että haukkaan jossain junassa tai bussissa rahkaevään. Se on aina mukava tuunata pienellä rouskuvalla! :)

Olen muutenkin aikamoinen minigrip-ihminen. Pienintä minigrip-kokoa kuluu paljon. Laukussa kulkee rouhepussukan lisäksi pussillinen pähkinöitä (suosikkikomboni on saksanpähkinää ja hasselpähkinää, varmaan arvaattekin millä ravinnollisella perusteella ;)) sekä pussiin paloiteltua tummaa suklaata (kokonainen levy on laukkuun liian suuri möhkäle ja menee joka tapauksessa paloiksi). Mulla on purukumitkin usein minigrip-pussiin siirrettynä. Mies aina välillä pyörittelee silmiään mun laukun minigrip-yhteisölle.

(Pikku-’gripeissä kulkevat muuten matkalla kätevästi shampoot, hoitsikat ja vartalovoiteetkin. :) Hyödyllistä silloin kun on tarpeen säästää kaikki mahdollinen tila matkatavaroissa.)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eilinen lounaani koostui yhdestä lempikotiruoistani, eli kukkakaalitortillasta. Reseptin tähän julmetun maukkaaseen plättyyn jaoin blogissa tammikuussa. Yksinkertainen lettu syntyy raastetusta kukkakaalista, kananmunasta ja juustoraasteesta. Etkä muuten mausta pystyisi arvaamaan kukkakaalia! :D

Täytteeksi valmistin aamulla höysteen timjamilla maustetuista siitakesienistä, sipulista, tomaatista ja kesäkurpitsasta. Sekaan vähän fetaa (tai no, tuo on Pirkan salaattijuustoa) ja kylläpä masu täyttyy hyvistä mauista. :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rasvainen herkku tasapainottuu aina raikkaalla salaatilla. Yhdestä tortillasta tulee kylläiseksi, on sen verran täyttävää tavaraa.

Fiksumpi ja ajankäytöllisesti tehokkaampi ihminen tietysti rullaa tortillan valmiiksi kotona ja laittaa salaatinkin samaan rasiaan pötkylän kanssa ettei tarvitse raahata miljoonaa eri kippoa mukanaan töihin. ^_^ Mutta mä olen aamuisin aina ihan toivoton – hirveä kiire ja ruoat on useimmiten vielä lämpimiä kun lyön ne eväsrasioihin. (Joo, joskus olen niin fiksu että teen lounaan valmiiksi jo edellisenä iltana….)

idTortilla_at_home

Toisen tortillaletun nautin illalla kotona. Sinne meni niin paljon täytettä ettei mennyt enää rullalle. :D Ja hei, lukijani Kikkis joka mietit tuossa tovi sitten ettet ole keksinyt mihin käyttää Gomasiota – no tuolla tortillatäytteessäkin sitä on mausteena. :) Ja tänään laitoin sitä evässalaattiin. Oikeasti, sitä voi laittaa kaikkialle mihin haluaa vähän pähkinäisen paahteista makua ja kevyesti suolaa.

. . .

 ”Entisessä” elämässäni olin niin turkaleen laiska (puhumattakaan ruoanlaittotaidottomuudesta ja mielikuvituksen puutteesta) etten juuri koskaan tehnyt eväitä. Ja jos teinkin, se oli mallia voileipä. Eikä siitä tullut koskaan kylläiseksi ja vatsa kurni pahasti loppupäivästä. Työlounaan suunnittelu oli asioita, joita kertakaikkiaan inhosin. Järkevien eväiden valmistus ei vain ollut mun juttu. Useimpina päivinä juoksinkin sitten johonkin lähikauppaan hakemaan mikroruokasatsin ja riisipiirakoita…. Kummasti niihin Siwa-lounaisiinkin saa muuten viikossa uppoamaan rahaa…! Ravintolalounaat ovat aina olleet harvinaista luksusta, mutta kun minulla yhteen aikaan oli mahdollisuus syödä läheisessä Amicassa, niin sitä kyllä hyödynsin…. Ja voin kertoa että tulokset näkyivät vaa’alla, jostain syystä ruokaa tuli aina syötyä liikaa….

Miten te hoidatte työpaikkaruokailun? Oletteko eväs- vai ravintolaihmisiä? Vai tuleeko lounaat kenties nautittua työpaikan kanttiinissa tai ruokalassa? Selviääkö joku töissä pelkillä välipalakekseillä?

Kommentit (61)
  1. Teen aina kotona eväät töihin. Yleensä jotain salaattia. Se on niin helppo ja nopea tehdä… :D Näyttääpä hyvälle tuo tortilla. :) Pitää varmaan ottaa testiin!

  2. Mun kesätyö on ihan Helsingin keskustassa, joten on aina kiva käydä kokeilee eri paikkoja! :) Se on myös sellainen sosiaalinen tapahtuma, joten vaikka haluaisinkin säästää rahaa ja lounarit muihin menoihin, niin en voi, koska kaikki käy aina ulkona syömässä. :P Ja mä rakastan ulkona syömistä! ^^ Sushia, pizzaa, pastaa, buffet, itämaista, aasialaista, intialaista, kaikkea löytyy! Kouluruoka on onneks vaan 2,60e, ja siihen hintaan saa alkusalaatin, leivän ja keitto/lämmin ruoka/salaatti, joka on must tosi hyvä diili! :) Joskus tulee syötyä siellä kahdestikin päivässä, jos on illal jotain menoo eikä ehdi kotiin! Plus, siellä tapaa yleensä tuttuja :D Musta olis kamalaa ”joutua” laittamaan eväät töihin. Katon pelkästään tota sun eväsrasioiden tornia ja mietin, et hui kamala kuinka iso ja painava laukku/reppu mulla pitäis olla! :D

    1. Mun kesätyö on ihan Helsingin keskustassa, joten on aina kiva käydä kokeilee eri paikkoja! :) Se on myös sellainen sosiaalinen tapahtuma

      Sosiaaliset lounaat olisikin aivan ihania, jos vain olisi rahan lisäksi aikaa…! :) 20-30 minuutin ruokatauolla ei oikein ehdi ravintolaan – tai jos ehtii niin pitää vain lappaa safka äkkiä naamariin ja sitten onkin juostava takaisin töihin! :D Siinä ei juuri ehdi kuulumisia vaihtelemaan.

      Joidenkin maiden kulttuuriin kuuluu nuo kunnon pitkät sosiaaliset lounaat ja kokoonnutaan rauhassa nauttimaan ruoasta ja viinistä (Suomessa tuskin moni ottaa alkoholia työlounasjuomana ;)). Se on aika mahtavaa. Ihan erilainen suhtautuminen ruokaaan ja ylipäänsä tauon merkitykseen töissä. Tietystikin riippuu ihan alasta ja työtehtävistä mihin tällainen lounaskulttuuri sopii. Ei varmaan Italiassa tai Espanjassakaan, vaikka kuinka viettävät siestojaan, kaikkien työalojen ihmiset pääse tunniksi tai pariksi ulos hengaamaan kesken työpäivän.

      Mutta joo, mieluusti kyllä minäkin viettäisin vaikka yhden tuollaisen puolentoista tunnin sosiaalisen lounaan kerran viikossa..! :)

      Katon pelkästään tota sun eväsrasioiden tornia ja mietin, et hui kamala kuinka iso ja painava laukku/reppu mulla pitäis olla! :D

      Joo, mulla on aina ollut erikseen oma kassi eväille…! :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *