Lentopelosta

Minulla on ongelma.

Se on mitä harmillisimmin riistäytymässä käsistä.

Norwegian_

Lentopelko. Se ei ole aina ollut läsnä elämässäni, siksi siihen onkin ollut vaikea tottua nyt, kun se on täysin selittämättä lyöttäytynyt seuraani viime vuosien aikana.

Kuukausi ennen Floridan matkaa tajusin positiivisen matkakuumeen sijaan kokevani lähestyvää reissua kohtaan silkkaa ahdistusta. Ajattelin tuntemusten liittyvän muihin alkuvuoden mukanaan tuomiin kiemuroihin sekä siihen, että itse asiassa olin buukannut reissun vähän liian spontaanisti ilman järkevää budjettia. Minua ahdisti ja nolotti ajatus myöntää matkaseuralleni, ettei minulla oikein ollut varaa tehdä paikan päällä mitään. Jossain vaiheessa ikävä olo äityi niin pahaksi, että olin jo vakavissani harkitsemassa jääväni kotiin koko reissulta.

Viikkojen kuluessa jouduin myöntämään itselleni, että ahdistus liittyi lentoihin. Tunnelmat muuttuivat osittain myönteisemmiksi ja aloin jo ilolla odottaa itse kohdetta ja mukavaa yhteistä aikaa Annan ja Tanjan kanssa, mutta en päässyt irti kohteeseen pääsyyn liittyvästä kasvavasta levottomuudesta.

Olen aiemmin vitsaillut, että minusta on tätä menoa tulossa kunnon lentoalkkis. Vitsi alkaa hyytyä huulille. Se on nimittäin hyvää vauhtia käymässä todeksi.

Lentopelko_laakkeet

Koska ahdistus ei hellittänyt, päätin tällä kertaa valmistautua muullakin kuin luottamalla lentsikan ”baariin”. En ole koskaan kokeillut rauhoittavia, mutta nyt voisi vihdoin olla niiden aika – pakkasin käsilaukkuun Diapameja ja luonnollisempana vaihtoehtona lukijoiden suosittelemia homeopaattisia Rescue Remedy -tippoja. (Näitä suositeltiin kun kirjoittelin pari vuotta sitten turbulenssista Gironan lennolla.)

Mietin myös kirjoittavani lentopelosta jo ennen matkalle lähtöä, vähän niinkuin terapiana. Mutta en sitten uskaltanut (!).

Kokeilin Rescue-tippoja matkan ensimmäisellä lento-osuudella Helsingistä Osloon. Niitä tulee joko sekoittaa veteen tai laittaa suoraan pari tippaa kielen alle. Ei vaikutusta. Laitoin ensin neljä tippaa ja kun ei tuntunut missään, vielä toiset neljä. Maistuivat suunnilleen samalta kuin Echinaforce-flunssatipat. Rauhoittava vaikutuskin varmasti samaa luokkaa.

Lentopelko_RescueRemedy

”Rescue Remedy is a combination of five of the original Bach Flower Remedies which are especially beneficial when you find yourself in traumatic situations, such as, stress, emergencies, after getting bad news, before an exam or job interview and all other kind of situations where we suddenly lose balance mentally. The Remedies quickly get us back in our normal balance so that we calmly can deal with any situation.”

Umm, right.

En ole koskaan oikein osannut suhtautua homeopaattisiin lääkkeisiin, eikä tämä kokemus mitenkään vahvistanut luottamustani ko. hoitomuotoon. Olisihan se ihan mahtavaa jos sekoitus yrttitippoja auttaisi pulssia tasoittumaan ja vähentäisi sydämen tykytystä, mutta ei. Onneksi Oslon lento ei ollut kovin pomppuinen, joten selvisin kääntymättä juomakärryn puoleen. Sekin tietysti auttaa kun on seuraa jolle jutella, ei tarvitse keskittyä pelkkään pelkoonsa.

Lentopelko_Diapam

Fort Lauderdalen lennolla arvoin pitkään alkoholin ja Diapamin välillä, päätyen lopulta pamiin. Jotenkin keskushermostoon vaikuttavan lääkkeen otto tuntuu vastenmieliseltä, mutta vaikuttaahan se alkoholikin keskushermostoon. En tiedä mikä lääkkeessä sitten tekee korkeampaa kynnystä. Ehkä se, kun jotkut kaverit ovat kertoneet menneensä diatsepaamista jopa pahoinvoivaan tokkuraan – sitä ei kuitenkaan yksi viinilasi tee. ;)

Otin ensiannoksena lääkärin suosituksesta 2,5 mg eli puolikkaan tabletin. En havainnut mitään vaikutusta. Pettymys #2.

Onneksi alkumatkan pienet rytinät tasoittuivat pian, ja huomasin jopa pystyväni rentoutumaan. Isoissa koneissa on se etu, että pomput ja heilahtelut eivät tunnu yhtä kovina ja ”terävinä” kuin pienemmissä koneissa, vaan kone tuntuu ikäänkuin kelluvan suurten kumilankojen varassa. Pomput ovat pehmeitä ja joustavia pikkukoneisiin verrattuna. Voi kun kaikki lennot voisi tehdä näillä pitkien matkojen konetyypeillä…

idLentopelko

Paluumatkalla turbulenssia oli lähes koko Fort Lauderdale-Oslo -lennon ajan. Olimme lääkinneet itseämme viinillä jo kentällä, ja alkumatka taittui jälleen suuremmitta ahdistuksitta. On se kyllä mieletöntä miten yksikin lasillinen viiniä voi turruttaa kehon reaktioita niin, ettei sydän ala takomaan heti kun kone tärähtää.

Alkoholin vaikutuksen laannuttua elimistön reaktiot palasivat saman tien. :( Aamuyön turbulenssissa, hien helmeillessä kämmenissä ja hermoviiltojen lävistellessä rintakehää, tuijotin pitkään koneen snack-baarin tilausruutua. (Dreamliner-koneessa tilaukset tehdään itse ruudulta ja henkilökunta tuo juoman penkillesi – käytävällä ei kulje juomakärryä.) Tanja nukkui sikeästi vierelläni. Olin kateellinen.

Päädyin Diapamiin, kyllä 5 mg varmasti vaikuttaisi. En sanalla sanoen halunnut viettää koko hemmetin lentoa päihtyneenä.

Mutta Diapam ei tuonut apua. Toki lääkkeiden vaikutus on aina yksilöllinen, mutta olisi luullut että 5 mg riittää 50-kiloiselle naiselle vähän rauhoittamaan. Mutta ei niin minkäänlaista vaikutusta. Lääkkeen oton jälkeen ei oikein voinut saman tien tilata viiniäkään. Huokaus.

Seuraavalla kerralla kaksi tablettia? Vai olenko tuomittu lento-juopotteluun…? :/

Lentopelko_viini

Oslo-Helsinki-lennolla vieressäni istui Jonas, toinen niistä travelleri-kundeista joihin olimme tutustuneet West Palmissa Annan ystävän Terhin kautta.

”Ei kai sua haittaa jos otan sua kädestä?” kysyin. Aiemmilla lennoilla olin  puristanut Tanjan kättä. ”Onko tää ihan friikkiä…?”

Jonasta ei haitannut. Minua oikeasti auttaa kun saan pitää jotakuta kädestä etenkin koneen noustessa. Yksin matkustaessa on ihan hirveää kun ei kehtaa ihan ventovierasta vierustoveria sentään tarttua kädestä.

Silti – kun lennon DY1198 juomakärry rullasi ohitseni, huomasin tilaavani punkkua. Tanja ja Jonas katsoivat minua myötätuntoisina (tai ainakin toivon sen olleen myötätuntoa…).

Kaikella kunnoituksella, Rescue-tipat ja diatsepaami, viinirypäleistä löytyy paras lääke tälle lentopelkoiselle.

*

Nyt olen siinä pisteessä, että seuraavan matkan sijaan minun kannattaisi ilmeisesti alkaa säästää Finnairin lentopelko-kurssiin. :/ Tämä on ihan kauheaa. Miksi minulle on käynyt näin? Miksi olen alkanut pelätä? Vai liittyykö se pelkästään tähän – onnellisuuden säätelykoneistooni?

Kuka muu pelkää lentämistä?

Kommentit (130)
  1. Minulla on niin suuri lento- ja laivapelko, että minua ei saa menemään enää kumpaakaan! Jos joskus on ihan pakko mennä, aion vetäistä kyllä koko lääkekaapin tyhjäksi (onneksi sieltä löytyy toimivia lääkkeitä :D)

    Harmillista sinsänsä, koska haluaisin matkustella ja lähteä vaihtoon. Saan nähdä pääsenkö enää koskaan.

    Onneksi lapsena ja teini-ikäisenä tuli matkusteltua enemmän, niin olen ehtinyt nähdä ainakin Etelä-Eurooppaa. Olisi kamalaa, jos ei olisi ehtinyt käymään missään ennen näitä fobioita.

    Viimeinen laiva- ja lentoreissu jäivät kyllä traumaatisoivina kokemuksina mieleen, koska silloin kammoni olivat jo vähän alkaneet, ja olin molemmilla matkoilla TÄYSIN varma siitä, että kuolen. Taisin laivalta tekstata silloiselle seurustelukumppanillenikin, että en tule takaisin elävänä…. (oh my)…

    Mutta niin, asiaan. Uskoisin, että rauhottava-annosta voisi vielä tuosta nostaa. Kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin ja kertoa, että vaikutusta ei tuntenut. Kyllä sellaisiakin lääkkeitä varmasti löytyy, joilla rauhoitut. Myös esim. beetasalpaajat voivat auttaa paniikkikohtauksissa ja pelkotiloissa ja ne vievät etenkin pois juuri noita fyysisiä oireita :) Yksi mahdollisuus olisi kanssa vahva unilääke, jolla nukkuisi sitten koko lentomatkan?

    Toiv. löydät avun vaivaan! Jos satut menemään tuolle kurssille niin kiinnostaisi kuulla siitä!

    1. Taisin laivalta tekstata silloiselle seurustelukumppanillenikin, että en tule takaisin elävänä…. (oh my)…

      Voi kamalaa :(

      Minullakin oli nuorempana todella vahvoja ”näenkö enää ystäviäni ja perhettäni” -tuntemuksia matkoille lähtiessä, ja välillä suunnittelin jättäväni jonkinlaisen testamentinkin kotiin. Sitten kun selvisi matkasta niin oli ihan mielettömän kiitollinen olo siitä että näki taas kotinsa….

      Parikymppisenä pelot sitten rauhoittuivat, ja ahdistus pysyi hyvin kohtuullisena koko aikuisiän…. Kunnes palasi nyt pari vuotta sitten, pahempana kuin koskaan. :(

      Todellakin haluaisin pelko-kurssille. Tai voisikohan hypnoosista olla apua…. No, hypnoosi itsessäänkin kyllä pelottaa…. :D

      1. Testamentti! Kuinka unohdinkin tuon. Minäkin tein viimeksi lentomatkalle lähtiessä testamentintapaisen: luettelon siitä, mitkä tärkeät asiapaperit löytyvät mistäkin. Kun sitä vain on niin varma, ettei ole enää itse neuvomassa, kun näitä tarvitaan :-/

  2. Kokeilepa seuraavalla kerralla beetasalpaajia. Itse kärsin esiintymisjännityksestä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta, joka oireili nimenomaan sydämentykytyksinä. Beetasalpaajat eivät ole rauhoittavia, koska niiden vaikutus ei kohdistu keskushermostoon, vaan sen sijaan autonomiseen hermostoon. Ne eivät siis myöskään ole kolmiolääkkeitä, joten sinun ei tarvitse pelätä bentsojen eli rauhoittavien ja alkoholin yhteisvaikutusta, joka voi olla hyvinkin arvaamaton (lue: ”heräät alasti Utsjoelta”-tyyppinen).

    Beetasalpaajien teho perustuu omalla kohdallani siihen, että ne pitävät sydämen lyöntitiheyden rauhallisena, jolloin mielikin pysyy rauhallisena. Kun keho ei koko ajan lähetä taistele tai pakene -paniikkisignaaleja mielelle hurjana tykyttävän sydämen kautta, ei mielelläkään ole mitään hätää. Mikä parasta, beetasalpaajat eivät ole kolmiolääkkeitä, eikä niihin kehity minkäänlaista fyysistä tai psyykkistä riippuvuutta, joten voit huoletta nauttia niitä myös yhdessä suosimiesi ”rypäleiden” kanssa. Beetasalpaajat ovatkin esim. useiden esiintyvien taiteilijoiden ja tarkkuutta vaativien urheilulajien harrastajien suosiossa. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

    1. En menisi ihan noin ”lämpimästi” suosittelemaan beetasalpaajia, kuten en muitakaan lääkkeitä. Beetasalpaajissa on paljon sellaisia ominaisuuksia, joiden vuoksi niitä ei voi esim. astmaatikot käyttää.

      Jos Sanni haluat edelleen kokeilla jotain muuta rauhoittavaa lääkettä, niin kysy lääkäriltäsi, määräisikö hän jonkun lääkkeen jossa on joku toinen vaikuttava aine. Itselläni ei esim. diapam vaikuta mihinkään, mutta opamox kyllä toimii. Joudun niitä nappailemaan ennen hammaslääkäriin menoa…

      1. Jos Sanni haluat edelleen kokeilla jotain muuta rauhoittavaa lääkettä, niin kysy lääkäriltäsi, määräisikö hän jonkun lääkkeen jossa on joku toinen vaikuttava aine.

        Kiitos vinkistä, sekin on mahdollisuus.

        1. tulipa vielä mieleeni, että joskus kävin uni- ja paniikkiongelmiin erikoistuneen fysioterapeutin luona. ensisijaisesti hoidatin siellä nukkumisvaikeuksiani, mutta parilla kerralla työstettiin myös paniikkiongelmaani. hän työskenteli silloin paikallisella mieliala- tai psykiatrisella poliklinikalla, en muista nyt polin ”oikeaa” nimeä, mutta suosittelen lämpimästi sellaista vaihtoehtoa. opettelin fyssarin kanssa erilaisia rauhoittumistekniikoita, niin ennen paniikkia kuin sen aikanakin.

          1. Kiitos tästäkin vinkistä :)

    2. Kun keho ei koko ajan lähetä taistele tai pakene -paniikkisignaaleja mielelle hurjana tykyttävän sydämen kautta, ei mielelläkään ole mitään hätää.

      Tätä minäkin olen ajatellut, siis että kun saisi ne fyysiset oireet kuriin niin mielikin pysyisi levollisempana. Tavallaan ne oireet ruokkivat itse itseään ja sitä pelkoa, siis kun sydän hakkaa niin mielen valtaa väkisin hätääntynyt olo, ja kun hätääntyy niin sydän alkaa hakata yhä lujempaa jne jne.

      Joku suositteli noita beetasalpaajia jo sen Girona-jutun yhteydessä, täytyy varmaankin jutella niistä lääkärin kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *