La Gacilly, day 3

Ranskan matkakertomus, keskiviikko 5. kesäkuuta 2013.

Heräsin tuttuun tapaan seitsemältä vaikka unet olivatkin jääneet vajaiksi. Meikkaus, pakkaus ja aamukahville.

Kolmannen ja viimeisen matkapäivän ohjelmassa oli vierailu Villes Geffsin tehtaalla La Gacillyssa, tutustuminen ulkoilmavalokuvanäyttelyyn ja lounas ennen lentokentälle ja kotiin päin lähtöä.

Ikävä kyllä tehtaalla kuvaaminen ei ollut sallittua, joten ainoa kuva on rakennuksen ulkopuolelta.

Yves Rocherin tuotanto jakaantuu kolmeen tehtaaseen, jotka kaikki sijaitsevat Bretagnessa 30 kilometrin säteellä toisistaan. Villes Geffs sijaitsee La Gacillyssa ja siellä valmistuvat Yves Rocherin nestemäiset ja voidemaiset tuotteet. Hajuvedet valmistetaan Ploërmelin tehtaalla ja meikit Rieuxissa. Logistiikkakeskus, josta kaikki tuotteet jaellaan niihin 88 maahan joissa Yves Rocheria myydään, sijaitsee sekin La Gacillyssa.

Tuotanto on haluttu pitää Bretagnessa kunnioittaen Yves Rocherin alkuperäistä toivetta luoda kosmetiikkayrityksellään työpaikkoja kotikyläänsä. Tänä päivänä Yves Rocher työllistää suoraan tai epäsuorasti 10 000 ihmistä Bretagnessa – Rocherin toive taisi ylittyä moninkertaisesti. ^_^

Villes Geffsin tehtaalla valmistuu 16 tuotelinjalla 5000-8000 tuotetta per tunti ja per linja. Viime vuonna tehtaalta lähti 165 miljoonaa valmista tuotetta. Seurasimme lasi-ikkunoiden takaa kun tutunnäköiset pullot vilistivät liukuhihnoilla. Puhuimme tyttöjen kanssa siitä, kuinka mielettömän monivaiheinen ketju yhden tuotteen taustalla todella onkaan…

Luonnollisten ainesosien pitoisuus Yves Rocherin tuotteissa on muuten keskimäärin 90-95%, luku joka hämmästytti minutkin. Olin rehellisyyden nimissä ollut siinä uskossa, että muissa kuin Yves Rocherin Ecocert-linjan tuotteissa on käytetty kasvipohjaisia ainesosia lähinnä aktiiviaineina ja itse voidepohja on enemmän tai vähemmän synteettinen. Tulinpa nyt viisaammaksi tässäkin asiassa. :)  

Tehdasvierailun jälkeen jalkauduimme La Gacillyn kylään ja lähdimme tutustumaan ulkoilmavalokuvanäyttelyyn. Osa meistä oli ehtinyt näyttelyä jo ihaillakin edellisenä päivänä.

Yksi näyttelyn ulkoilmagallerioista sijaitsee Vegetariumin viereisessä puistossa. Liisan ja minun suosikkeja olivat Florian Schulzin jääkarhut. :)

Idyllinen silta ylittää  Aff-joen La Gacillyn keskustassa.

”Norjalaisjengi” eli Elise, Sara ja Catherine olivat keksineet kylän karusellin tarjoaman photo-opportunityn ja pyysivät Liisaa ja minua kuvaamaan kun he pyörähtelivät laitteessa lentosuukkoja lähetellen. ^_^ Kunkin tytön keskiviikkopostauksissa oltiin viehkeissä karusellitunnelmissa…! :)

Liisa ja minä tyydyimme poseeraamaan jalat maassa. ;)

Ostin Mr. Karkkipäivälle tuliaiseksi Kristinan vinkkaamaa älyttömän hyvää kahvia. Nyt jo harmittaa etten ostanut enempää kuin kaksi pakettia…! ^_^ Kyllä maistuu Pauligit vähän laimealle kun on tätä herkkua ryystänyt aamuisin.

Lounas nautittiin keskellä katua ihanassa lettubaarissa. Voin raportoida että joukostamme yksi tilasi pääruoaksi peräti kaksi Nutella-lettuannosta..! ^_^ Meikäläiselle ja Violalle löytyi taas rehuja eli salaattia. :)

Ryhmäkuva Yves Rocherin kotitalon edessä. Oikealta vasemmalle Emma, Josefine, Linda, Viola, meikä (jaaaaa tietysti ikuisessa Henkkamaukkatrikoossani..! Bongaa rivin ankein tyyli! ^_^), Catherine, Elise ja Sara.

Seuraavaksi jätimme hyvästit La Gacillylle ja lähdimme bussilla kohti Rennesin lentokenttää. Tietämättä, mikä The Waiting meitä oli odottava.

Kuten on jo aiemmin käynyt ilmi, Rennesin koneemme oli taas rikki (näin siis kävi sekä meno- että paluumatkalla), ja vietimme kentällä kolmisen tuntia varakonetta odotellen. Departures-hallin lattialta löytyi väsyneitä, läppäreitään takovia bloggareita. Alkoi olla selvää, ettei juuri kukaan meistä ehtisi jatkolennoilleen ja kotiin samana iltana.

Air France teki mielenkiintoisen ratkaisun lähettämällä Elisen ja Catherinen taksilla Nantesiin, josta heidän piti ehtiä toisella lennolla Bergeniin. Air Francen tilatessa  taksia oli koneen lähtöön alle tunti. Tyttöjen taksimatka kesti 2 ja puoli tuntia, ja he joutuivat jäämään yöksi Nantesiin meidän muiden jäädessä Pariisiin. Koko seurueesta ainoastaan Tukholman lennolle menijät pääsivät keskiviikkona kotiin.

Mutta ei tämä Pariisi-käänne väsymyksestä huolimatta mitenkään hurjasti ketään haitannut, kuten Paris Detour -jutussa kerroin. Lähdimme Liisan, Josefinen ja Saran kanssa Pariisin iltaan nauttimaan myöhäistä päivällistä ja naureskelemaan päivän kuvioille.

Iloisena panin merkille, että taksin kiitäessä kohti Pigallea tunnistin alueita joilla olin kävellyt maaliskuisella reissullani. :) Pariisinkin kokoinen suurkaupunki voi näköjään tuntua tutulta jo parin päivän vierailuhistorialla..!

Masut täyttyivät Le Mansartin ravintolassa, jossa nautimme mm. matkan kiistatta parhaan juustolautasen.

Moulin Rouge on edukseen pimeällä…! (Maaliskuinen vierailu päiväsaikaan ei tehnyt yhtä suurta vaikutusta ;))

Kiitokset vielä Yves Rocherille ja kaikille matkaseurueen jäsenille!

*

Istuessamme viimein torstaiaamuna Helsingin lennolla sanoin Liisalle, ”Tiedätkö, minun jäi tyttöjä melkein ikävä…!” Liisa nyökytteli. Tuntui vähän samalta kun lapsena palasi partioleiriltä ja mietti kaikkia kivoja muistoja ja uusia kavereita joihin oli tutustunut.

Kotona tallensin heti kaikkien blogit La Gacilly -kirjanmerkin alle. <3