Karkkipäivä
Karkkipäivä

Kylien ja kyyhkysten Tinos

Tänään esittelyssä pyhyydestään ja kymmenistä kylistään tunnettu Tinos.

Edellisellä vierailulla oleskeluni rajoittui vain pääkaupunkiin, mutta tällä kertaa näin monia muitakin kyliä ja pääsin saaren toiseksi korkeimman vuoren huipulle. Amorgoksella asuvalla ystävälläni Melinalla on ystävä Tinoksella; Robert, joka ystävällisesti tarjoutui kierrättämään minua ympäri saarta ja tutustutti minua tinoslaisuuteen.

Tinos on kaunis, perinteinen ja niin kooltaan kuin väkiluvultaan suuri saari Kykladien saariryhmässä, tunnettu lukuisista kylistään ja uskonnollisesta merkityksestään. Sen naapurisaaret Syros ja Mykonos ovat alle 10 km etäisyydellä, ja Mykonokselle pääsee ympäri vuoden jopa usealla laivavuorolla päivässä. Tinos on siis yhteyksiensä puolesta ihanteellinen saarihyppelykohde.

Saarella asuu 8600 ihmistä mikä tekee siitä Kykladien mittakaavassa väkirikkaan ja vilkkaan paikan.

Charter-turismi ei ole tärkeää Tinoksen kaltaiselle vauraalle ja pitkälti omavaraiselle saarelle, ja valtaosa saaren vierailijoista on kreikkalaisia. Pääkaupungissa sijaitseva Panagia Evangelistria -kirkko (kuvassa) on yksi Kreikan tärkeimpiä pyhiinvaelluskohteita, ja saari vetää paljon uskonnollista turismia.

Pääkaupunki Choran asukasluku on runsas 4000 ja se on tyyliltään ja olemukseltaan enemmän kaupunki kuin kylä.

Vierailin Tinoksella nyt toista kertaa, ja vaikka yleisesti pidän enemmän kylämäisistä asutuskeskuksista, on Tinoksen Chora minusta oikein viehättävä paikka. Etenkin muutamien katujen muodostama alue Evangelistria-kirkon tuntumassa, josta kerron lisää alempana, on aivan erityisen kuvauksellinen.

Olinkin hämmästynyt, kun paikalliset puhuvat Chorasta vähätellen ja melkein kaikki joiden kanssa juttelin, kuittasivat pääkaupungin ”viimeisenä paikkana jossa Tinoksella kannattaa vierailla”, ellei ole tullut Evangelistrian takia. Ulkomaisen vierailijan silmiin kaupunki varmasti näyttäytyy hyvin eri lailla kuin paikallisille.

Panagia Evangelistria on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka ei-uskonnollisillekin. Kirkko on upea ja se kannattaa käydä katsastamassa vähintään arkkitehtuurin ja ainutlaatuisen tunnelmansa pohjalta. En ole uskonnollinen, mutta kyllä täällä voi aistia aivan erityisen seesteisen tunnelman. Se viehättää minua. Olen aina pitänyt kirkoista rakennuksina ja paikkoina.

Kun eilen illalla tein kävelyn kirkolle, siellä oli juuri esiintymässä kuoro. Kuvasin hetkestä pienen videopätkän joka löytyy postauksen lopusta.

Kirkko on niin pyhä, että hartaimmat vierailijat konttaavat koko kadun ylös kirkolle. Kukkulan laella seisovalle kirkolle johtaa kaksi katua joista toinen, Leoforos Megalocharis, on reunustettu konttausmatolla. Matolla näkee ihmisiä melkein mihin aikaan päivästä tahansa, toki enemmän uskonnollisten merkkipäivien aikaan.

Kukkakaupan kaunista loistoa sataman päässä ”konttauskatua”.

Yksi Tinokselle ominainen symboli ovat kyyhkyset. Kaikkialla näkee kuvia, veistoksia ja marmorireliefejä kyyhkysistä. Saarella on myös ainutlaatuinen nähtävyys; koristeelliset, erittäin taidokkaasti valmistetut kyyhkystalot. Niitä on sadoittain ympäri saarta eikä vastaavia löydy mistään muualta Kreikasta.

Kyyhkyset tulivat Tinokselle venetsialaisten mukana 1200-luvulla. Saarella oli ollut kyyhkysiä aiemminkin, mutta venetsialaiset opettivat saarelaisille miten hyödyntää lintuja. Perinteisen viestinviejä-tehtävän lisäksi kyyhkysiä hyödynnettiin käyttämällä niiden sydämiä lääkkeissä ja ulostetta lannoitteena. Kyyhkysen ulostetta parempaa lannoitetta ei kuulema olekaan..! Kyyhkystalot rakennettiin, että lintujen ulostetta olisi helppo kerätä.

  

Kuvauksellinen Tinos

Lähin uimaranta, Agias Fokas, sijaitsee noin kaksi kilometria kaupungin ulkopuolella.

Tähän aikaan vuodesta ranta on aika lailla autio ja sitä reunustavat tavernat kiinni. Yksi paikka on kuitenkin auki – Marathia, joka Robertin mukaan on Choran parhaita ravintoloita. (Robert ei ylipäänsä ole kovin altis suosittelemaan mitään Choran ruokapaikkoja ”kun Chora on niin ankea ja siellä on vain turistillisia kuppiloita”, mutta Marathia saa häneltä korkeat pisteet. Kävimme Marathiassa illallisella ja seuraavana päivänä päädyin sinne lounaallekin.

Marathian ruoka ei ole taverna-tyyppistä vaan niin sanotusti vähän fiinimpää, ja hinnatkin sen mukaiset, oikeastaan aika lailla Suomen ravintolatasoa. Kerran voin tälläkin reissulla maksaa vähän enemmän ruoasta ;) (Jo kympillä syö tavernassa hyvin.)

Artisokka on yksi Tinoksen perinteisiä raaka-aineita ja joka ravintolalla on omat artisokkaruokansa. Artisokkaa voi nauttia mm. piirakoissa, pyöryköinä, marinoituna, grillattuna, salaateissa ja keitoissa. Marathiassa söimme alkuruoaksi grillattua artisokkaa paikallisen graviera-juuston ja aurinkokuivatun tomaatin kera, mums!

Olen usein maininnut, että en juurikaan tee ruokavaliossani ns. kohteliaisuuspoikkeuksia, ja jätän mm. tarjotut makeiset ja pullat ottamatta.

Tällä kertaa olin kohtelias. Sekä Robert että ravintolan henkilökunta suosittelivat pääruoaksi kokin itsetekemää orzo-pastaa sfirida-kalan kanssa, ja olisi tuntunut äärimmäisen huonolta käytökseltä kieltäytyä. Totta kai otin pasta-annoksen – ja oli se kyllä hyvän makuinenkin. Orzo on kreikkalainen pastalaji joka valmistetaan suuren riisinjyvän muotoon. En ole koskaan aiemmin maistanut sitä, ja annos niin maistui kuin näyttikin hyvin risottomaiselta.

Talo tarjosi jälkiruoan; etualalla sitruunanmakuista moussea ja paahdettua mantelia, takana kukkaruukun muodossa tarjottu suklaajuttu jossa oli kerroksittain tummaa suklaamoussea ja jotain vastustamattoman herkullisia tummasuklaa”möykkyjä” ^_^ Kukkana basilikaa.

Seuraavana päivänä jatkoin ”hiilarilinjalla” ja tilasin niinikään ravintolan henkilökunnan suositteleman rapean maalaispiiraan purjo-pinaatti-juusto-täytteellä. Aivan taivaallisen makuista. Minulle tuli rannalla istuessa vähän Eat, Pray, Love –kirjan Italia-vaiheen Elizabeth-olo; Kreikkaan voisi todellakin, todellakin tulla vain syömään.

Hiilariruoan tuomasta turvotuksesta voisin kirjoittaa oman ”Minäkö pinnallinen?” -tutkielman…

Ruoasta puheen ollen, Tinoksen Choran ravintolakadut ovat värikästä ja tunnelmallista aluetta (postauksen lopussa myös video):

Satamaa reunustavien laivalippumyymälöiden ulkopuolelta voi tsekkailla ajankohtaiset laivayhteydet (toki ne näkee netistäkin – luotettavin ja kreikkalaisten matkatoimistojen itsekin käyttämä on Openseas.gr.)

Huhtikuussa voimassa ovat vielä talven aikataulut eikä Tinokselta tähän aikaan vuodesta pääse suoraan esimerkiksi Parokselle tai Iokselle. Kesällä pääsee.

Jos vierailet Tinoksen Chorassa ja viihdyt kameran takana, suosittelen ehdottomasti Konstantinou Trochani,- Garyfallou- ja Agiou Nikolau-katujen pittoreskia aluetta – valokuvaajan unelma. Yllä kolme kuvaa alueelta.

Täällä kävellessa tulee vahvasti se Kreikassa usein valtaava tunne; ”käykö joku täällä ihan tarkoituksella maalaamassa ovia ja ikkunankarmeja, rakentamassa miniatyyrikirkkoja ja sijoittelemassa kissoja ja pastellinvärisiä kukkaruukkuja strategisiin paikkoihin?” Niin sieviä nämä kadut ovat – ja tuon tuostakin kadulta lähtee yhä pienempiä viehättäviä kujia ja rappusia jotka johtavat tiheässä seisovien talojen välisiin sokkeloihin. Sinne vain seikkailemaan! :)

Näillä kaduilla, etenkin Garyfalloulla, on myös paljon domatia-majapaikkoja. Jos haluat tehdä hieman pidemmän kävelyn, aloita ylhäältä kirkon läheltä Agia Varvaras -kadulta – todella viehättävä muurin reunustama katu joka vaikuttaisi muurista päätellen olleen kaupungin muinainen raja. Ränsistyneen charmin ystäville <3

Tinoksen kylät

Juttu on jo aika pitkä mutta en malta olla liittämättä muutamaa kuvaa myös saaren muista kylistä. Tinoksella on yhteensä 62 kylää – valtava määrä mihin tahansa muuhun saman kokoluokan Kreikan saareen verrattuna. Tinos tunnetaankin kylistään jotka ovat toinen toistaan kuvauksellisempia. Niissä käytyään saattaa ehkä jotenkin ymmärtää paikallisen ”meeeh” -asenteen pääkaupunki-Choraa kohtaan. Kylissä näet perinteisempää kykladista arkkitehtuuria, Choran rakennukset ovat modernimpia.

PYRGOS

Kylien kuningatar on ihastuttava Pyrgos. Kylä kuin nukkekoti <3

Robertin sedällä on talo Pyrgoksessa (kuvan valkoinen talo), ja minut kutsuttiin vierailulle.

Setä on kunnostanut historiallisen talon huolella ja rakkaudella ja esitteli sitä suurella ylpeydellä – ei ihme. Sain luvan julkaista kuvia myös blogissa.

Näin jo sieluni silmin jonkun sisustuslehden toimittajan pyörimässä täällä ihan innoissaan…

Pyrgos on tunnettu marmoristaan, ja täällä sijaitsee myös, check this out; marmoriyliopisto…! ^_^ Tai sillä nimellä Robert sitä kutsui. Itse asiassa koulu on osa Ateena yliopiston taiteiden tiedekuntaa.

PANORMOS

Robertin kotikylä on kalastajakylä Panormos saaren pohjoisrannikolla.

Pysähdyimme Panormokseen lounaalle ja sain kerrankin todistaa naapuritavernassa näyn humaltuneita kreikkalaisturisteja…! Tällaiseen en ole ennen törmännyt :D Ja keskellä perjantaipäivää pyhän saaren pienessä kalastajakylässä..! ^_^ Ryhmällä oli ihan oma bussinsa jonne he lastautuivat ilmeisen kostean lounaansa jälkeen.

Robertilla on muuten mielenkiintoinen ammatti; hän järjestää Cyclades Trail Cup -saarijuoksuja. Jos laji kiinnostaa niin seuraava kisa on kesäkuussa Kimoloksella ;) Trail Cup järjestetään joka vuosi eri saarilla mutta se huipentuu aina Tinoksella.

Tarambadoksen kylä on erityisen tunnettu kyyhkystaloistaan. Katsokaa niitä – eivätkö näytä ihan pikkuisilta linnoilta..! 😍

Kyllä on kyyhkyillä hulppeat oltavat – ja kaikki tämä vain, jotta niiden arvokas uloste saadaan kerättyä talteen..! Kun kysyin, miksi taloista on tehty niin koristeellisia – linnut tuskin piittaavat linnamaisista asumuksista – Robert kertoi, että tällä on juurensa saaren taiteellisessa perinnössä. Tinos on aikojen alusta ollut tunnettu taiteellisuudestaan ja kyyhkystalot ovat yksi tapa ilmentää kauneutta.

”Alun perin varmaan joku rakensi silkasta taiteellisesta ilosta erityisen kauniin kyyhkystalon, sitten naapuri halusi rakentaa vielä kauniimman ja seuraavan kylän tyypit vieläkin kauniimman, ja niin perinne kenties lähti”, Robert kertoi.    

Volaxin kylässä talojen seinillä on runoutta ja kylän ympäristö on Kreikan tunnetumpia bouldering-alueita – suuret pyöreälinjaiset graniittimöhkäleet antavat ymmärtää, että alueen on täytynyt joskus muinoin olla veden alla.

Auringon laskiessa kiipesimme saaren toiseksi korkeimman vuoren huipulle jossa on muinoin sijainnut venetsialaisten linnoitus. Linnoitukselta on 360 asteen näkymät ympäri saarta.

Upeaa.

.

Viivyin Tinoksella vain kolme päivää mutta ehdin nähdä niin paljon, ja nyt tunnen saaren paljon paremmin. Ainakin 57+ kylää jäi vielä näkemättä joten syitä on palata… ^_^ Ja nähtäisiinköhän minutkin joku vuosi juoksemassa Cyclades Trailia? :D Haaste…!

Kiitos Tinos! Kiitos Robert! :)

Tinos Chora Cafe Streets from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.

Tinos Domatia from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.

Majapaikkani Tinoksella; domatia eli yksityinen vuokrahuone. Yövyin samassa paikassa edelliselläkin kerralla, on mukava palata tuttuihin paikkoihin. Viimeksi maksoin huoneesta 15€, nyt 20€.

Amorgoksen Aegialiksen kaltainen hotellimajoitus on minulle todella harvinaista herkkua, yleensä majoitun Kreikassa aina domatiassa. Domatioista olen kertonut enemmän tässä postauksessa: Opas Kreikan saarihyppelyyn.

Tinos Evangelistria Church from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.

Kommentit (19)

  1. katihannele

    Aivan ihanat tuolit Robertin sedällä!! Kauniita paikkoja ei voi kuin huokailla kuvia katsoessa ja kiitos tarkoista kuvauksista niin kuin aina Sanni!

    1. Sanni

      Ilo on tällä puolella :) No, myös tällä puolella ^_^

    2. Jukka

      Oijoi, kerrassaan upea ja mielenkiintoinen postaus – suuret kiitokset Sanni tästä näin monipuolisesta ja matkakuumetta herättelevästä (sekä makunystyröitä kutkuttelevasta) Tinoksen esittelystä 😍
      Tinos on yksi Kykladien saarista, jolla en ole vielä käynyt, mutta tämänkin postauksen perusteella ehdottomasti täytyy lisätä niiden saarten joukkoon, jonne vielä on päästävä :)
      Myös Schildtillä on kiva ja sympaattinen tarina Tinoksesta kirjassaan ’Odysseuksen vanavedessä’:
      Olivat saapuneet todella rankan (=raivoisan meltemin piiskaaman) reissun jälkeen Syrokselta Tinokselle juuri vuoden tärkeimmän uskonnollisen juhlan alkutahtien soidessa ja suuren väenpaljouden tungeksiessa pitkin Choran katuja, joten ihmeteltävää riitti…
      Lisäksi kirjassa on hauska kuvaus matkasta saaren sisäosien kyliin aasilla ratsastaen – tuohon aikaan kun ei vielä ollut bussiliikennettä tarjolla.
      Mukavaa reissunjatkoa toivottaen :)

      1. Sanni

        Ihana kun sinulla on aina jakaa Schildt-tarinoita :) <3

      Vastaa

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *