Karkkipäivä
Karkkipäivä

Kuukausi valmennusta takana: tilannekatsaus

Tällä viikolla tuli kuukausi täyteen ruokavaliokokeilua ja on väliraportin aika. Missä mennään ja millaisia vaikutuksia olen havainnut?

Kertauksena: olen läpikäymässä 3 kuukauden mittaista valmennusohjelmaa FitFarmilla. Ohjelmaan kuuluu sekä ruokavalio että treeniohjelma, tavoitteena kohentaa kehitystä ennen kaikkea aerobisen liikunnan parissa.

010316_2402_2

Yleisesti vaikutuksista kehoon, mieleen ja energiatasoon:

Olotila on pysynyt ensimmäisen viikon energiaromahduksen jälkeen mainiona.

Vireystaso on sama kuin ennen kokeilun aloittamista, mutta herään nykyään entistä aikaisemmin. Useimpina aamuina herään jo viideltä enkä pysty enää nukahtamaan uudelleen. Tämä on selkeä muutos joka ilmeni heti ruokavaliomuutoksen jälkeen. Koska uni-valverytmin säätelyssä on mukana paljon hormonaalisia tekijöitä, voisin päätellä, että ruokavalio on vaikuttanut hormonitasapainooni. (Optimal Performancella osattaisiin varmasti ottaa kantaa tähän puoleen.)

Painoni on laskenut kokeilun aikana kaksi kiloa ja vartalosta on kutistunut senttejä. Laihtuminen ei ole toivottua eikä valmennuksen tavoitteena ja kun painon todettiin laskevan, ruokavalioon lisättiin rasvoja. Paino on kuitenkin edelleen pikkuisen jatkanut tippumista. Ruokavaliooni tehdään siis todennäköisesti jälleen muutoksia, tai ainakin lisään itse kaloreita jos vaaka näyttää edelleen laskevaa suuntaa. Koska nykyiselläänkin syön useimpina päivinä enemmän kaloreita kuin mitä ruokavalio ”määrää”, tuntuu laihtuminen oudolta. Lopulta selitys on tietysti hyvin yksinkertainen: normaali vhh-ruokavalioni on runsasenergisempää kuin kokeiluruokavalio.

Edelleenkään kehossa ei ole ollut minkäänlaisia turvotuksia. Valitsemani hiilarinlähteet vaikuttaisivat siis sopivan minulle erinomaisesti.

010316_IMG_2413

Liikunnasta:

Juoksu: Arvioin jaksavani juoksua nyt jonkun verran paremmin.

Normaalisti suoritan juoksulenkkini siten, että tunnin sisällä hidastan välillä kävelyksi, mutta nyt olen kyennyt vastustamaan hidastamisen mielitekoa ja pystynyt juoksemaan yhtäjaksoisesti 60 minuuttia. Toisaalta oma osuutensa on aivan varmasti myös valmennuksen tuomalla psykologisella motivaatiolla, sitä tsemppaa itseään rankemmin kun on tietoinen meneillään olevasta projektista. Huomaan ajattelevani, ”Kun sitä hiilaria nyt on koneessa enemmän niin täytyyhän mun jaksaa”. Kevyeltä juoksu ei kuitenkaan ole tuntunut. Valitettavasti ruokavalio ei myöskään poista juoksumatolla juoksemisen tylsyyttä ^_^ :D Odotan että tulee kevät ja pääsen ulos juoksemaan. :)

Painoharjoittelu: Tykkään uudesta saliohjelmastani tosi paljon ja olen selvästi saanut valmennuksen kautta uutta motivaatiota ja inspiraatiota salitreenin puolella. No, punttitreeni onkin aina ollut itselleni se mieluisin liikuntamuoto – se vain ei valitettavasti auta portaissa hengästymiseen ;) Siksi tarvitaan myös aerobinen puoli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Salilla jeesaa FitFarmin Oskari Aaltonen

Olen oppinut liikuntaharjoitusten järkevästä koostamisesta paljon: millainen setti on mielekäs ja riittävä tavoitteiden saavuttamiseksi. Suoraan sanottuna olen treenannut viimeiset kaksi vuotta ihan päin p:tä. Integroituani juoksun osaksi treeniä, olen tehnyt niin että juoksen ensin tunnin ja teen heti perään tunnin salitreenin. Ja tämä setti 4-6 kertaa viikossa. Kertoessani tästä Mikolle sain vastaukseksi pään puistelua, ”Ei noin”.

Mikon mukaan ei ole kovinkaan järkevä ja kehittävä strategia väsyttää itseään ensin juoksulla ja lähteä sitten suoraan nostamaan rautaa. Kuulostaahan se pirun loogiselta nyt kun sen kuulee ulkopuoliselta, itse vain ei ollut osannut ajatella asiaa niin. Salitreenille jää juoksun jäljiltä vajaat energiavarastot, eikä treeniä voi mitenkään vetää optimaalisesti kun lihas on jo väsynyt eikä sitä edes ravita välissä lisäenergialla. Kroppa on tällaisen setin jälkeen ihan puhki eikä varmasti ehdi kunnolla palautua seuraavaan päivään mennessä – ja sitten meikä on jo menossa vetämään samaa komboa uudelleen. Tulos: en kehity kunnolla kummassakaan lajissa ja suoritukset jäävät aina vajaiksi. Hyvä Sanni, olenpa vetänyt fiksusti! ^_^

Kasipaino

Kuva: Tasapeli.fi

FitFarmin valmennuksessa olen oppinut, että määrä ei todellakaan ole yhtä kuin laatu. Minun ei tarvitse puskea kahta eri treeniä peräjälkeen ja niin monta kertaa viikossa kuin vain jaksaa, että pääsen tavoitteisiin. Siitä ei ole mitään hyötyä, päinvastoin.

Maltillisempi tahti ja harjoitusten jakaminen eri päiville on paljon viisaampi strategia minun kaltaiseni kuntoliikkujan tavoitteiden kannalta. Olen tosi iloinen ymmärrettyäni tämän, nyt liikunta tuntuu oikeasti paljon kivemmalta. Liikuntaviikkoni näyttää nyt tältä:

Liikuntaviikko-ohjelma

Lohipurilainen_IMG_2270

Ruoasta:

Aluksi rajoittavilta tuntuvat asiat ruokavaliossa ovat nyt muuttuneet luovuuden lähteeksi, ihan niinkuin kävi vhh:nkin kanssa :) Kun ateriat täytyy koostaa tietyn mallin mukaisesti eikä voi käyttää entisiä lemppareitaan samaan tapaan, tilanne onkin johtanut yksipuolistumisen sijaan siihen, että on hauskaa keksiä millä tavoin aterioille saa sääntöjen puitteissa vaihtelua ja monimuotoisuutta.

Aamiainen ja iltapala toistuvat aina samanlaisina, niitä ei juuri voi varioida, mutta se ei onneksi haittaa sillä olen tähänkin saakka syönyt aamuisin lähes aina samaa ruokaa. En koskaan tunnu kyllästyvän kananmuniin ja rahkajogurttisekoituksiin :) Päivän vaihtelumahdollisuudet tulevat siis lounaalla ja päivällisellä.

Kaurasydan_

Viimeisin löytöni ovat Vaasan Kaurasydän-leivät. Kaura on yksi valitsemistani hiilarin lähteistä, ja muutenhan sitä tulee syötyä vain puuron muodossa. Hoksasin, että 100-prosenttinen kauraleipä ajaa saman asian, ja nyt olen lisännyt aterioille myös lohihampurilaiset kaurapohjalla :)

Hämmästyin kun huomasin, että Kaurasydän-leivissä on yli puolet vähemmän hiilihydraattia kuin muissa leivissä, myös paljon vähemmän kuin Vaasan toisessa 100-prosenttisessa kauraleivässä. Tämä leipähän on siis käytännössä Minihiilari-tuotelinjan tasoa. Vaikka minun ei ruokavaliokokeilun puitteissa tarvitsekaan etsiä juuri niitä vähähiilarisimpia vaihtoehtoja, niin alempihiilihydraattisen kauraleivän käyttäminen hamppariateriassa jättää kiintiötä myös muulle hiilarille –> voin lisätä hampurilaisen kylkeen vähän bataattiranuja :)

Lohipihvit_

Tämäkin päivä on nyt nähty: sorruin ”kumijuustojen” maailmaan. Ruoanvalmistus ilman juustoa on todella tylsää, ja tajusin, että välttelen ihan turhaan light-juustoja kun niiden käyttö mahdollistaa esimerkiksi gratiiniruokien valmistuksen siten, että pysyn kuitenkin ruokavaliolleni asetetussa rasvan kokonaismäärässä. Okei, kevytjuustot eivät tietenkään tuo yhtä hyvää makua kuin täysrasvaiset, mutta ne ovat kuitenkin luonnollista, lisäaineetonta ruokaa joissa on hyvät ravintoarvot. Miksi siis hampaat irvessä vältellä niitä. Nyt jääkaapista löytyy Polar 15%, Aamupala Cheddar ja Oltermanni 17%.

Yksi päivä tein mm. kevytversion tonnikalauunipaistoksestani: tonnikalaa, tattaripastaa ja ruusukaalia kera Polar 15%:n. Mukana vielä valkuainen sitomassa. Namskis! Voisin tehdä seuraavaksi samalla idealla tattaritonnikalalaatikon lisäämällä joukkoon mantelimaitoa.

Vesi_ja_suola_IMG_2478

Haasteet:

Vesi ja suola.

Niin hullulta kuin se saattaa tottuneille vedenlitkijöille kuulostaa, toisille veden runsas juominen on vaikeaa. Minun pitäisi juoda vähintään 3 litraa päivässä, enkä ole koko kuukauden aikana päässyt siihen määrään yhtenäkään päivänä. Paras saavutus taitaa olla 2,5 litran tuntumassa, keskimäärin juon ehkä 2 litraa. Ja senkin eteen saa tehdä töitä. Jatkuva vessassa ravauskaan ei ole kivaa.

Suola on vielä haasteellisempi. Eineksiä, muita ruokajalosteita, leipää ja muroja syövä ihminen saa ravinnostaan enemmän kuin tarpeeksi suolaa, minun saantini taas on melkein nolla koska valmistan kaiken ruoan itse. Syömistäni ruoka-aineista ainoastaan feta ja katkaravut sisältävät paljon suolaa, annosta kohden 1,5 – 2 grammaa. Enkä syö niitä päivittäin. Minun pitää siis joka päivä lisätä jokaiselle aterialle suolaa. Mittaan aamuisin määrätyn määrän mittakuppiin, mutta yhtenäkään päivänä en ole saanut kuppia tyhjäksi.

Suola_IMG_2552

En ollut ennen tiedostanut suolan tärkeyttä. Tiedän kyllä, että suolassa oleva natrium on välttämätön ravintoaine ja ihmisen kuuluu saada sitä ravinnosta, mutta en tiennyt että minulle suositeltu määrä (5-6 g päivässä) on niin ratkaisevan tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Mikon mukaan, jos en saa tarpeeksi suolaa ravinnosta, ei vesikään ylipäänsä nesteytä minua riittävästi koska se ei imeydy kudoksiin vaan menee kropan läpi. Siis juon, mutta en nesteydy. Liian vähäisellä suolamäärällä on kuulema liikuntasuorituksia heikentävä vaikutus.

Mikko on neuvonut minua lisäämään suolaa myös juomaveteen jotta saisin päivän aikana tarvittavan määrän, mutta sekin tuppaa unohtumaan. Tämä asia vaatii siis vielä hurjasti tsemppausta.

*

Tällaisissa tunnelmissa siis valmennusjakson ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Vielä riittäisi paljon kirjoitettavaa havainnoista ruokaan ja energiaan liittyen, mutta säästän teidät siltä tällä erää ja jatketaan sen merkeissä toisen kerran. :)

Kommentit (121)

  1. Melissa

    Ihan mielenkiinnosta kysyn miksi ihmeessä juokset juoksumatolla? Ei kai kukaan jaksa siinä tallata tuntia… Ulos vaan lenkille ympäri vuoden niin varmasti kulkee paremmin :)

    • Sanni

      Talvella juoksen juoksumatolla, kesällä ulkona :) Liikuntavarusteet maksavat rahaa enkä ole toistaiseksi välittänyt investoida talvijuoksuvermeisiin :) Moni asia on lopulta kustannuskysymys ;) Helppohan se on sanoa että ”Mene ulos juoksemaan” (niinkuin mieheni sanoo harva se päivä), mutta sitä ennen tien pitäisi viedä kauppaan ja sieltä uudet kengät, housut ja takki –> tuskin selviää parilla kympillä ;) Toppatakissa tai perus-fleecessä tuskin kukaan lähtee talvella lenkkeilemään.

      • Meu

        Tämä on varmaan eniten kommentteja multa yksittäiseen postaukseen koko Karkkipäivän aikana :D, mutta tuli vielä pari juttua tähänkin liittyen mieleen: oletko kokeillut kuunnella äänikirjoja? Muistelenko väärin, että sulla olis joskus ollutkin joku tabletti+tv-sarja -kombo käytössä…? En itsekään jaksa juoksumattoa/crossaria/kuntopyörää varttia enempää edes musiikin voimin, mutta äänikirjan kuuntelemiseen joutui keskittymään niin eri tavalla että aika menikin ihan hujauksessa! Disclaimer tähän vielä, että otan itse mieluummin jumppani ryhmäliikunnan ja vaikka tanssin muodossa (ihan eri tilanne toki, koska sullahan nimenomaan juoksu on se mitä haluat parantaa), mutta joskus kun on pitänyt esim. kuluttaa aikaa ennen tunnin alkua on tullut tätä harrastettua. Myös podcastit toimivat loistavasti, hyvien suosittelemiseen menisi varmaan taas oma kilsakommenttinsa… :’)

        Noista kun joku sanoi että ihan hyvin esim. kesälenkkareilla voi talvellakin juosta, niin pitänee paikkansa kunhan ne eivät ole ”ilmastoiduksi” suunnitellut. Tuli joskus testattua talvikelillä sellaisia lenkkareita, joissa ei siis mitään varsinaisia reikiä ole, mutta kesäisin on tuntunut varpaat ihanan vilpoiselta vaikka hikeä pukkaa sukkaan. Noh, tämä ihana ominaisuus johtikin sitten siihen että piti 10min kuluttua kääntyä takaisin, kun lämpöurheilusukista huolimatta oli varvasparat jo ihan märkinä ja kohmeessa. Muutenkin hengittävät lämpökerrastot jne. kannattaa varmasti olla kunnossa ja tosiaan vaikkapa perustalvitakkihan pitää ihan tarkoituksella syntyvän lämmön tiukasti sisällään, eli en kyllä ihan täysin allekirjoittaisi että sinne vaan kesäkamppeilla tai mitänyt huppari väliin, mutta tapansa ja tarpeensa kullakin. ^_^

        • Sanni

          oletko kokeillut kuunnella äänikirjoja? Muistelenko väärin, että sulla olis joskus ollutkin joku tabletti+tv-sarja -kombo käytössä…?

          Muistat oikein, katson aina padilta ohjelmia juostessa :) Viimeksi lukijan suositteleman dokumentin tuoksuista Yle Areenalta ^_^ Mulle saa muuten aina laittaa vinkkiä jos silmiin osuu joku hyvä tv-ohjelmatärppi, itse kun en muista koskaan katsoa tv-ohjelmien listauksia niin monet hyvät ja hyödylliset ohjelmat menee sivu suun. Juoksumaton tylsyyden ainoa hyvä puoli on tuo aika minkä se tarjoaa tv:n katsomiseen :D Potentiaalia sivistää itseään jos valitsee katsottavaksi hyviä dokumentteja :) Kotonahan en katso tv:tä oikeastaan koskaan.

          Äänikirjoja en ole koskaan kuunnellut

          Myös podcastit toimivat loistavasti, hyvien suosittelemiseen menisi varmaan taas oma kilsakommenttinsa… :’)

          Suosittele ihmeessä! :) Podcasteista tulikin heti mieleeni että mun on pitänyt jo vaikka kuinka pitkään alkaa kuunnella juoksumatolla Beauty Brainsin podcasteja, dämn, tuokin unohtunut…

          kunhan ne eivät ole ”ilmastoiduksi” suunnitellut.

          Mun Asicsit lienee muuten juuri tuollaiset. Varpaiden kohdalla vain ihan kevyt verkkomateriaalin tapainen kangas. El joo, ei ehkä niillä kuitenkaan lumeen lenkille ;)

          • Jonttu

            Omanikin ovat juuri tuollaiset, ja niillä silti aktiivisesti talvella juoksen. Juostessahan tulee aina lämmin/kuuma, ja sukkia laitan kaksi kerrosta, vieläpä toiset sellaiset erityiset talvijuoksusukat. Villasukat eivät kyllä lenkkariin oikein mahdu.

            • Sanni

              Mulla ei varmaan mahtuisi tulpat tavallisista sukistakaan.

          • Meu

            Tuohon Beauty Brainsiin pitää itsekin tutustua, olen joskus nimen kuullut mutta on jäänyt sitten tsekkaamatta.

            Muutamia suosituksia ihan nyt päästä heittämällä:

            Serial (https://serialpodcast.org/) – ”Serial tells one story—a true story—over the course of a season. Each season, we follow a plot and characters wherever they take us. We won’t know what happens at the end until we get there, not long before you get there with us. Each week we bring you the next chapter in the story, so it’s important to listen to the episodes in order.” Tästä on vasta kakkoskausi siis vaiheessa, mutta ykkösenkin kuuntelemiseen mennee tovi jos toinen – itse tosin ahmaisin sen kun oli vaan pakko saada lisää…! Eka kausi kertoo 1999 tapahtuneesta teinitytön murhasta, josta silloinen ex-poikaystävä tuomittiin elinkautiseen. Mutta mitä tutkinnassa ja oikeudenkäynnissä oikein tapahtui, kun mies ja lähipiiri vannovat syyttömyyttä edelleen?

            Radiolab (http://www.radiolab.org/) – ”Radiolab is a show about curiosity. Where sound illuminates ideas, and the boundaries blur between science, philosophy, and human experience.” Tunnin mittaisia jaksoja erilaisista teemoista, tai 15-30 min lyhäreitä. Tiedettä, taidetta, filosofiaa, historiaa… Ihanan ihmisläheinen ja ymmärrettävään muotoon paketoitu, olematta silti alentuva tai ”dumbed down” :) Usein näitä kuunnellessa on monttu auki ihmetyksestä, naurahtaa ääneen tai tirauttaa kyyneleen jos toisen. Ja ihan mieletöntä sound designia jaksojen taustalla!

            This American Life (http://www.thisamericanlife.org/) – Keskittyy joka viikko yhden teeman ympärille, jonka aihepiiristä on yleensä 3-4 tarinaa. Keskiössä aina ihmiset sekä elämän pienet ja suuret sattumat tai kokemukset. Enemmän ”perinteisen” radio-ohjelman / haastattelukertomuksen tyyppinen kuin Radiolab.

            No Such Thing As A Fish (http://qi.com/podcast/) – Jos QI on mitenkään tuttu ohjelma ja hullunkurinen faktatieto kiinnostaa, tämä on ihan hauska ”puoleksi tunniksi aivot narikkaan” -ohjelma. :) QI:ta varten taustatutkimusta tekevät tyypit äänessä, ja komiikkaa riittää!

            …ihan erityisen lämmöllä suosittelen tosiaan Serialia ja Radiolabia. Molemmat sellaisia, että niiden maailmaan vain uppoutuu eikä edes huomaa ajan kulumista. Ja kerrohan ihmeessä jos innostut jossain vaiheessa, mitä tykkäsit! ^_^

            • Meu

              …mitäs mä sanoinkaan siitä kilometrikommentista… :D ”Hups!”

              • Sanni

                Most encouraged! ^_^

            • Sanni

              Aivan VALTAVAN suuri kiitos, Meu! :) Kuulostavat aivan älyttömän kiinnostavilta :) Kaikkea sitä netistä löytyykin mistä en tiedä mitään… No, se lienee tosiasia jokaisen meistä kohdalla :D Siksi on fantastista saada vinkkejä erilaisiin helmiin loputtoman tarjonnan keskellä.

              Netti on mulle vähän niinkuin suurkaupunki… Ja netti vs. kirjat niinkuin suurkaupunki vs. pikkukaupunki… Tampere (heh, mulle suurkaupunki) vs. Maarianhamina ^_^ Suurkaupungin tarjonta aiheuttaa ähkyn ja stressitilan runsaudessaan ja valinnanvaikeudessaan, eikä joukosta lopulta jaksa etsiä niitä kiinnostavia juttuja ja lopputulema on se että ei juuri koskaan käy missään ja hyödynnä mahdollisuuksia. Näin on myös minun ja netin kanssa. Kaikkea kiinnostavaa on niin järkytttävän paljon että lamaannun enkä jaksa edes etsiä jyviä akanoista. Pikkukaupunki taas on kuin kirja: sisällysluettelosta näet yhdellä silmäyksellä mitä on tarjolla ja sisältö on helposti omaksuttavissa ja hallittavissa. Kun kulttuuriohjelmaa on pikkukaupungissa vaikkapa kahden tilaisuuden verran, tulee kummatkin käytyä kun ne eivät huku vaihtoehtojen tulvaan :)

              Kun joku tarjoaa mulle ”suurkaupungin helmet” valmiiksi eroteltuina, hyödynnän ne tyytyväisenä. :) Kohti podcastien maailmaa..! ^_^ Kiitos vielä, Meu! :)

              • Meu

                Kiitos vain itsellesi inspiroivan ja hyvää keskustelua herättävän blogin kirjoittamisesta! ^_^ Toivottavasti nää putoaa sulle yhtä lujaa kuin mulle…! :)

                Oikein oivallinen tuo ”netti on suurkaupunki” vertaus muuten, tunnistan kyllä itsessäni, ja tuotahan ovat psykologit tutkineetkin. Esim: http://www.nytimes.com/2010/02/27/your-money/27shortcuts.html?_r=0 Suurempi määrä vaihtoehtoja ei teekään onnellisemmaksi, vaan joko jää harmitellen miettimään olisiko joku toinen ollut sittenkin parempi, tai sitten iskee tuo ”päätöshalvaus” eikä valitse yhtään mitään. Samasta syystä sitä itsekin tykkää juuri lukea blogeja jne, koska saa valmiiksi peratut vinkit eteensä joutumatta itse kieriskelemään päätösvaikeuden edessä! :D

                • Sanni

                  Päätöshalvaus on mulle NIIN yleinen ilmiö, aiheuttaa harmia ja valtavaa suoritustehon laskua jopa niinkin vähäpätöisen tuntuisessa asiassa kuin blogipostauksen kuvituksen valinnassa. Saatan oikeasti kuluttaa vaikka tunnin tai kaksi selaillen kuvia ja miettien, mitkä niistä valitsen, etenkin matkailuaiheisiin postauksiin. *ahdistus* Surullista kyllä, esimerkiksi jo kuukausia yhdelle lukijalle lupailemani Ios-postaus on edelleen kesken, koska minulla on Iokselta joku 400+ upeaa kuvaa enkä mitenkään saa supistettua niistä blogipostaukseen sopivaa määrää :( Uskomattomalta kuulostavia ongelmia mutta niin vain on.

                  Samasta syystä sitä itsekin tykkää juuri lukea blogeja jne, koska saa valmiiksi peratut vinkit eteensä joutumatta itse kieriskelemään päätösvaikeuden edessä! :D

                  :) :) No niinpä! ^_^

      • Melissa

        Juu ei kiitos toppatakissa juoksemaan :D

        Itse juoksen (kuten monet juoksutoverini) ympäri vuoden samoilla ”kesäkengillä”. En ole koskaan edes harkinnut nastakenkiä. Hyvin kulkee, paitsi niillä harvoilla pääkallokeleillä, kun tiet on peilijäässä. Vauhdista kyllä huomaa, että askel on talvella varovaisempi ja kun tiet sulaa, niin vauhtia tulee jotenkin automaattisesti lisää :)

        Muina vermeinä peruskerrasto ja siinä päällä tuulenpitävä juoksu/ulkoilupuku (sama kuin keväällä ja syksyllä). Pakkasen mukaan sitten lisään paitaa, villasukkaa ym. En siis koe, että minulla olisi varsinaisesti erikseen mitään kesä/talvijuoksuvarusteita.

        Minulle juoksussa on olennaista vaihtelevat reitit ja maastot, en varmasti jaksaisi ulkonakaan juosta samaa lenkkiä kerta kerran jälkeen, mutta uusilla poluilla askel aina kulkee :)

        • Sanni

          Pakkasen mukaan sitten lisään paitaa, villasukkaa ym.

          Mahtuuko sulla lenkkareihin villasukat…? Jos mulla olisi niin reilun kokoiset lenkkarit että sinne menisi myös villasukka, niin sitten ne tuntuisi normisukilla liian löysiltä.

      • Mimmu

        Tori.fistä ja Facebookin urheilukirppareilta löytää kympillä-parilla mainioita juoksuvermeitä, ja samoilla trikoillahan voi juosta sekä sisällä että ulkona – lähinnä juoksutakki taitaa olla sellainen pakollinen ostettava. Muuten kyllä selviää niillä pannoilla ja hanskoilla joita nyt muutenkin käyttää ulkona talvella :)

        • Sanni

          Kiitos vinkistä :) Mä tosin juoksen salilla lyhyempilahkeisilla salitrikoilla joilla en ihan viitsisi talvella mennä ulos :)

  2. Jonttu

    Olipa ihana ilta: reilu viisi tuntia Karkkipäivää ja kaikki vieläpä täyttä asiaa. :) Kiitos

    • Sanni

      :)

      • Jonttu

        En saanut illalla moneen tuntiin unta, kun varmaan jännitin vähän päivävuorojen vaihtumista aikaisiin aamuihin, niin koko sängyssä viettämäni valveillaoloajan haaveilin tuskissani tuosta tämän kirjoituksen leipä-kalahampurilaisesta ja päätin, että heti töistä päästyäni ostan savustettua kalaa. Nyt olen yllättävän monena päivänä ostanutkin savustettua lohta töiden jälkeen. Ihmeellistä, kun himotuksen kohteena on välillä suklaan sijaan jokin terveellinen eväs.

        Niin, siis vähän kritiikkiä sinulle: miksi laitat aina niin ihania ruokakuvia tänne blogiin! Peräänkuulutan vastuutasi esim. niitä lukijoita kohtaan, jotka nälkäisenä sattuvat näkemään noita ihania värikkäitä kokonaisuuksia.

        • Sanni

          koko sängyssä viettämäni valveillaoloajan haaveilin tuskissani tuosta tämän kirjoituksen leipä-kalahampurilaisesta

          Voi eih ^_^ :D

          Ihmeellistä, kun himotuksen kohteena on välillä suklaan sijaan jokin terveellinen eväs.

          Peukku :)

          Peräänkuulutan vastuutasi esim. niitä lukijoita kohtaan, jotka nälkäisenä sattuvat näkemään noita ihania värikkäitä kokonaisuuksia.

          Hehheh…. Kannattaa ottaa rutiiniksi pitää jaakaapissa aina värikkäitä vihanneksia ja muita hyviä ruoka-aineita niin ei koskaan jää ilman hyvää ruokaa kun tulee mieliteko :) Vaikka nopeakin. Mulla on jääkaapissa aina myös valmiiksi kypsennettynä hiilarinlähteitä pienissä rasioissa: keitettyä tattaria, kvinoaa ja ohraa. Näin ei kulu aikaa niidenkään kypsentämiseen kun on ruoka-aika. Ainekset kylminä salaattiin jos teen salaattiruoan tai pannuun hetkeksi lämpenemään kalan tai kasvisten kylkeen kun teen lämpimän ruoan. Ateria on aina valmis vartissa :) Lohipihvitkin tein valmiiksi aamulla kun tiesin syöväni niitä myöhemmin päivällä, lounaan koittaessa tarvitsi vain käyttää pihviä uunissa 10 minuuttia juuston kera :)

          • Jonttu

            Siis aina keitettynä valmiina? Huh, tuo olisi kyllä hyvä idea.

            • Sanni

              Kyllä, en ala odottelemaan aterian hetkellä 40 minuuttia saadakseni ohralisukkeen. :)

              • Jonttu

                Sehän se monesti on juuri syömisen kanssa ongelma, että on jo siinä ruokaa laittaessa niin supernälkäinen, ettei voi millään odottaa kaikkien ruokien valmistumista, niin sitten sortuu syömään siinä samalla sitä puolivalmista ruokaa tai niitä salaattiin tarkoitettuja aineksia. Sitten käykin niin, että on ruuan valmistuttua syönyt jo paljon mitä sattuu, eikä oikealle ruoalle ole tilaa.

  3. Jonttu

    Vähän yllättävää, ettei kukaan ole kommentoinut tämän postauksen kuvia, kun näytät niissä erittäin kauniilta (miten joku voi näyttää noin hyvältä urheiluvaatteissa!?). :)

    Sitten vähän aiheeseen liittyviä havaintoja. Eli urheilurintaliivejä on ainakin pienempikokoisten todella vaikeaa löytää. :( Juoksuun olen löytänyt sopivan tiukat urheilurintaliivit, kun ovat varta vasten juoksua varten suunnitellut. Mutta litistävät kyllä kaiken täysin sileäksi, mikä on sekä hyvä että paha. Onhan niiden pääasiallinen tehtäväkin tukea juostessa ja estää heilumiset, mutta sitten kesällä, kun takki ym. kerrokset vähenevät päältä, niin paljastavathan ne armottoman todellisuuden: t-paita on rinnuksen kohdalta ihan lättänä. :(

    Sitten sellaisia perusliikuntaan (esim. kuntosalille, jota en siis harrasta) tarkoitettuja on tosi vaikeaa löytää. Niitä on yleensä vain sellaisista peruskooista eteenpäin saatavilla.

    • Sanni

      urheilurintaliivejä on ainakin pienempikokoisten todella vaikeaa löytää

      Mä en ole kokenut näin, kumma kyllä (kumma siksi että normirintsikoissa on huomattavasti vaikeampaa).

      niin paljastavathan ne armottoman todellisuuden: t-paita on rinnuksen kohdalta ihan lättänä. :(

      Ja mitäs tuo taas haittaa? ;) Mun t-paita on aina lättänä, olin sitten urheilu- tai normirintsikoissa. Urheilurintsikoissa tietysti vielä lättänämpi mutta ketäs se kiinnostaa? :)

      • Jonttu

        Minulle tuo on kova pala. En vain pääse yli. Juoksurintaliivit ovat kaikista armottomimmat, kun vetävät muodot ihan nolliksi. :(

        Mutta siis sellaisia keskitukevia urheilutoppeja tykkäisin pitää arjessakin, mutta esim. Lidlin pienimmissäkin koissa on aina se irroitettava kangaskaistale tehty paljon suuremmille rinnnoille. Tulee vain aina niin paha mieli, kun niitä sovittelee. Niitä kun olisi niin ihana pitää muuten arkena, kun eivät paina mistään. Parit suht hyvät olen löytänyt, mutta tosiaan se toppausosa (joka estää kaikki epätoivotut läpinäkymiset)on minun varustukselleni aivan liian suuri.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.