Karkkipäivä
Karkkipäivä

Kuukauden idoli: sisareni O.

Joulukuun idoli on maapallon toisella puolella joulua viettävä sisareni O.

Kuukaudenidoli_O

En täällä blogissa juurikaan kirjoittele mistään yksityiselämäni asioista, eivätkä ne meikkiblogiin kuulukaan, mutta teen nyt poikkeuksen nostamalla sisareni kuukauden idoliksi. Minulla on häntä niin ikävä. En ole nähnyt häntä tai puhunut hänen kanssaan pian vuoteen, ja edessä on ensimmäinen joulu jonka perheemme tulee viettämään ”vajaana”. Sisareni on asunut ulkomailla jo monta vuotta, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun hän ei tule jouluksi Suomeen.

Sisareni O elää hyvin erilaista elämää kuin muu perheeni. Hän on niin sanotusti hypännyt pois perinteisestä oravanpyörästä, ja elää tällä hetkellä ”tien päällä”. O:n elämässä tärkeitä eivät ole työpaikka, ura, tilin kate ja tulevaisuuden suunnitelmat, vaan hetkessä eläminen, ekologiset arvot, kestävä kehitys ja ruohonjuuritasolla vaikuttaminen.

Vierailulla

Meillä on niin hassu perhe. Hassu ja ihana. Kaikki olemme niin erilaisia, mutta me muut olemme totaalisia yhteiskunnan rutiineihin jymähtäneitä taviksia O:hon verrattuna. Kun minä istun peilipöytäni ääressä miettimässä, mitä luomivärejä tänään käyttäisin, istuu O mangopuun oksalla viidakossa ja filosofoi jonkun  kylän vanhimman kanssa. Tai kun minä tuskailen pitkän lämpimän suihkun jälkeen sitä, että muualla asunnossa on niin kylmää, peseytyy O vadillisella kaivosta nostettua kylmää vettä vallatun talon reikäkattoisessa kylpyhuoneessa. Ja on tyytyväinen.

O on tehnyt sen, mistä minä vain haaveilen, mutta en uskaltaisi. Irrottautua kaikesta ja vain mennä. Mennä minne tuuli, ihmiset ja tilanteet vievät. O on nähnyt paikkoja, joita minä en tule koskaan näkemään. Hän pääsee osaksi elämyksiä, joita minä en osaa edes kuvitella. Minä missaan kaiken sen täällä peilipöytäni ja MacBookin ääressä.

Ihailen O:ta, mutta samalla olen myös huolissani. Eikö seikkailijankin pidä joskus asettua aloilleen? Voiko sitä vain ylittää maiden rajoja loputtomiin? Täytyyhän jokaisen kuulua jonnekin…?

Siskot

Tiedän, että O on onnellisimmillaan maailmalla, mutta itsekkäästi silti kaipaan häntä tänne ja olen surullinen, etten näe häntä tänä jouluna. Joulu on aina merkinnyt minulle aikaa perheen kanssa. Jouluisin me kaikki olemme kokontuneet ja kertoilleet miten itse kunkin vuosi on mennyt. O:n kertomukset ovat aina olleet aivan erityisen mielenkiintoisia, jänniä ja erikoisia. Näemme O:ta niin harvoin, että tuntuu kuin hänen äänensäkin olisi joka kerta muuttunut erilaiseksi ja kokemusten karhentamaksi. Hän on kuin tuulen tuivertama aavikkopensas joka pyörii sisälle taloon tomuisena ja matkan rispaannuttamana, viipyy hetken ja lähtee taas seuraavan tuulen mukana.

Toivon, ettei minun tarvitse odottaa ensi jouluun ennenkuin kuin kuulen hänen käheän naurunsa taas.

Olet kovin rakas, O. Hyvää itsenäisyyspäivää sinne kauas.

O

Kommentit (28)

  1. Peippo

    Todella kaunis postaus. :’)

  2. Nimetön

    Ihana postaus, ehkä yksi parhaimpia mitä oon vähään aikaan lukenut. Jotenkin sai ajattelemaan sitä, miten arkinen minä ja kaikki muut loppujen lopuksi ollaan, kun ne suuret suunnitelmat jääkin sitten toteuttamatta. Hienoa, että siskosi on uskaltanut heittäytyä elämälle ja toivottavasti näette pian! (:

  3. V

    Olipa todella koskettava ja hyvin kirjoitettu teksti. Kiitos :)!

  4. Jenni

    Todella kaunis ja koskettava teksti.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.