Karkkipäivä
Karkkipäivä

Kuukauden idoli: Robbie Williams

You didn’t see this coming, did you? ^_^

Meinasin ensin valita marraskuun idoliksi erään hieman katu-uskottavamman laulajan, mutta sitten herkistyin Robbien ja Garyn musavideosta niin, että päätin antaa idolin paikan Robsterille.

KuukaudenIdoli_RWilliams

Kuukauden idolina siis ”Stoke-On-Trentin Tiikeri” – Robbie Williams.

Robbie1

Robbie ja minä. Mistä aloittaisin?

Olen hieman liian vanha ollakseni koskaan fanittanut Take Thatia, ja muistan kuinka pidin nuorta Robbieta aivan järjettömän vastenmielisenä. Seurasin mielenkiinnolla poikabändi-ilmiötä, ja ihmettelin, miten mihinkään bändiin oli palkattu niin vajukin näköistä kundia kuin Robbie.

Robbie_before_now

Robbie ennen ja nyt.

Kuvista näkee, että kyllä se ikä vaan parantaa miestä (siinä missä harva nainen muuttuu vanhetessaan viehättävämmäksi, mrrr).

Robbie_hearts

Kun Robbie lähti Tekareista soolouralle, aloin seurata miestä asteen aidommalla mielenkiinnolla. Vuoden verran Robbie rellesti ja lihoi (legendaariset ”Who ate all the pies?” -lehtikuvat), ja teki noloakin nolomman coverin Gerorge Michaelin Freedom-biisistä, kunnes sitten alkoi pikkuhiljaa kehittyä kohti karismaattista viihdetaiteilijaa.

Robbie6

Millennium-biisin video vuodelta 1998 sai minut yhtäkkiä näkemään Robbien uusin silmin, ja tajusin, että äijässähän on todellakin ”sitä jotain”. Robbie tuntui komistuvan video videolta, ja pian olinkin jo sitä mieltä, että Robbari on ehkä pornoin mies koko maailmassa.

Mitenkään tosissani en herran musiikkia kuitenkaan fanittanut, vaan diggasin koko pakettia. Robbie on minulle viihdekokonaisuus, jota on hauska kuolata ja jonka edesottamuksia ja viimeisimpiä radiohittejä on mukava seurata vuosien vieriessä. Rakastan populaarikulttuurin ilmiöiden tarkkailua, ja oli vaan jotenkin kertakaikkisen kutkuttavaa seurata kuinka Take Thatin aikaisesta ”vajukkipoikabändiläisestä” kasvoi yksi aikamme menestyneimpiä (ja kuumimpia…!) miestähtiä.

Robbie8

Musiikillisesti hienoimpia kokemuksia Robbien uralla on minulle ollut big band -levy Swing When You’re Winning. Konserttitaltiointi Royal Albert Hall’ista on jotain, mitä katson aina uudelleen ja uudelleen. Siellä olisi ollut aivan mahtavaa olla paikan päällä!

Yksittäisistä sinkkubiiseistä Feel on suosikkini. Huvitan itseäni kuvittelemalla itseni videolle Daryl Hannahin sijaan. Minua kun on joskus sanottu Hannahin näköiseksi.

Robbie7

Pitänee tässä yhteydessä tunnustaa, että minulla oli makkarin seinällä jättimäinen juliste raukeasilmäisestä Robbiesta siihen saakka, kun muutin yhteen Mr. Karkkipäivän kanssa. ^_^

Mr. Karkkipäiväkin muuten diggailee Robbieta, ja olimme samaan aikaan herran Helsingin keikalla vuonna 2003 tietämättä toisistamme.

Robbieheart

Tässäpä tuli tunnustusta kerrakseen. Kuka muu myöntää kuolaavansa miestähtiä vielä näin ”aikuisella” iälläkin? ^_^ Vai onko kuumat julisteet ehdottoman out sen jälkeen, kun täytät 17? :P

Tsekkaa nämä Robbie-hetket:

Feel

Eternity

It Was A Very Good Year

Kommentit (47)

  1. Nimetön

    Aamen! Ja levyjäkin on pitänyt ostaa ja soitella :) Mieheni ei tälle lämpene vaan minkäs teet! Ihana Robbie!!!

  2. Catmint

    Oi kyllä, myönnän fanittavani kyseistä miestä, vieläpä täysin samasta syystä kuin sinä, hän on todellinen viihdepaketti! Kaikki foto shoot kuvat hänestä ovat kyllä niin kuolattavia, Robbie on vähän karheaksi jätetty timantti. Itse heräsin häneen Millennium-viisun myötä, siinä oli nuorelle tytölle paljon sulateltavaa kun erinomaisen aurinkoisessa ja ”hauskassa”, stereotyyppisessä videossa oli komea mies ja hyvä musiikki taustalla… :)

    Oih, Robbie, tuo maailmanlaajuisten kuolavanojen aiheuttaja!

  3. Mohn

    No herra Williams ei muhun kolahda jostain syystä mutta muuten kyllä miehet kolisee kovasti. ;-) Julisteita en enää seinillä pidä mutta kyllä mulla saa tietyt tyypit sukat pyörimään jalassa joka kerta. ;-D Ja musiikki yleisesti ottaen on mulle yksi niistä asioista joita ilman ei voi elää.

    Joidenkin tyyppien ääni on sellainen, että olen todellakin sulaa vahaa, kun kuuntelen niitä. Aina parempi jos sanat on hyvät, vilkkaalla mielikuvituksella varustettuna näen itseni erittäin vähällä vaivalla biisissä jos toisessakin. =)

  4. Peppi

    Piti vielä tulla lisäämään tänne yksi juttu kun tämä on meikkiblogi: Yksi kaikkien aikojen hauskimmista ja osuvimmista sanoituksista on Robbien biisissä Strong: ”Early morning when I wake up,
    I look like Kiss but without the make up.” Joinakin aamuina vaan tuntuu tuolta;)

    • Sanni

      Ihan totta! ^_^

  5. heka

    No musta Robbie ei ole parantunut vanhetessaan vaan lähinnä ollut aina ulkoisesti ihan ok. Iän myötä kun sitä itsekin katselee vain kokoa ajan ”vanhempia” miehiä ts. oman ikäisiäni. Mun ensimmäinen idolirakkauteni NKOTB:n Joe on edelleen hyvännäköinen ja se on outoa, sillä muuten mun miesmaku on kyllä muuttunut 10- vuotiaan mausta! :D

    Itse pidän eniten itseni ikäisistä ja korkeintaan 10 vuotta vanhemmista miehistä; munkaan mielestä miehet ei parane vanhetessaan, jos katsotaan ulkonäköä. Nuoret miehet taas on keskimäärin paremman näköisiä kuin vanhemmat. ;)

    Ja sitten se ”kumma” juttu miten rakastuminen saa jonkun ihmisen näyttämään vain niin hyvältä. <3

  6. prefecta

    Veit sanat näppikseltäni!
    Tuohon ei ole mitään lisättävää, edes lempibiisin osalta, Feel on selkeesti koko vuosituhannen kovin ja parhaiten kulutusta kestänyt veto ja sitä Swing-levyä meillä kuunnellaan niin ikään ahkerasti.

  7. Miinu

    Robbie ei niin kauheasti iske. Vaikka satakertainen parannus on tapahtunut Take Thatin ajoista. :)
    Mä luulen, että mun välinpitämättömyys herraa kohtaan juontaa siihen, että olin mahdoton NKOTB-fani ja Take That oli paha kilpailija! Mutta hyviä biisejä nyky-Robbiella on, sitä ei käy kieltäminen.
    Mitä taas miehiin ja naisiin tulee, mun mielestä naiset on parhaimmillaan +30. Parikymppisenä ollaan toki sileitä ja näpsäköitä, mutta usein vielä vähän pallonaamaisia, babyface u know.
    Ja miehet ehdottomasti on komeampia, puoleensavetävämpiä aikuisina ja elämää nähneinä. Poikamaisuus saa näkyä pilkkeenä silmäkulmassa, mutta ei silkonukkaposkina.
    Mun ”robbieni” on jo mainittu herra Bongiovi, jota kuolaan jo kolmattakymmentä vuotta. Jotkut asiat on tullu jäädäkseen. :)

  8. pööpö

    OMG! Palasin juuri keikkamatkalta Lontoosta, Royal Albert Hallista ja luin sillä välin julkaisemiasi postauksiasi ja mainitset Royal Albert Hallin, mahtava sattuma!:D Oli muuten aika mieletön kokemus esiintyä n. 5000 ihmiselle, varmaan ainutlaatuinen tilaisuus!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.