Karkkipäivä
Karkkipäivä

Kun Ne Ovat Suuret: Neiti 75F

– Sulla on isot tissit. Saako niitä puristaa?

– Purista ja kuole.

– Oikeesti?

– No ihan #%@$ oikeesti!

Rinnat75F

”Leilan” (ystäväni ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään) rinnat alkoivat kasvaa 10-vuotiaana. Noihin aikoihin ei liity mukavia muistoja. Sukujuhlissa sedät ja tädit saattoivat ihan pokkana kommentoida kaikkien kuullen että ”Katsos, onpas Leilan rinnat kasvaneet!” ”Leila, sinullahan alkaa jo olla rinnat”. Miltä tuntuu 10-12-vuotiaasta kuulla tällaista? Leila kertoo noiden nöyryyttävien tilanteiden kummittelevan vielä tänäkin päivänä mielessään. Miten aikuiset kehtaavat nolata lasta tuolla tavalla?

Yläasteaikoina Leila ei todellakaan kokenut olevansa se minun näkökulmani lucky bastard, vaan ”ällöttävä läski”. ”Vain läskeillä on tissit”, hän kertoo ajatelleensa silloin. No, läskiksi ei Leilaa minun muistojeni mukaan kutsuttu, mutta huomiota hänen rintavarustuksensa kyllä sai. Pojat kokivat oikeudekseen huomautella ”isoista tisseistä” ja puristella niitä suunnilleen ohi kulkiessaan.

Hämmentävää kyllä, tämä käytös ei tunnu rajoittuvan murrosikäisiin poikiin, vaan Leila on saanut aikuisiälläkin tottua baareissa käsiksi käyviin miehiin. Heidän järjenjuoksunsa tuntuu kulkevan rataa; ”Tuossa on nainen jolla on isot rinnat, koska rinnat ovat esillä niin niihin saa varmasti myös koskea”. Leila ei mitenkään pukeutumisellaan halua korostaa rintojaan, eikä mene baareihin syväänuurretuissa, rintavakoa tarjoavissa ”tissipaidoissa”. Suuret rinnat ovat kuitenkin käpälöijien mielestä tarpeeksi tyrkyllä ihan tavallisissa topeissakin, ja kun rintoja ei oikein voi kätkeäkään, niiden vetämän huomion – ja röyhkeiden fyysisten kajoamisten – kanssa on vain elettävä.

Leila kertoo, että jopa tuttavapiiristä löytyy ihmisiä, jotka saattavat muka huumorilla kommentoida hänen rintojaan, tai koskea niihin.

Voin itse vain kuvitella miten kiusalliselta ja inhottavalta tuollainen tuntuu. Pienirintaisuutta ei sentään kukaan aikuisiällä ole enää kommentoinut – saati sitten että joku (no, miestäni lukuunottamatta, heh) yrittäisi koskea rintoihini…!

Rinnat75F_2

Leilan rinnat ovat tätä nykyä kokoa 75F, eikä rintojen koko tee vaatehankintoja helpoksi. ”Olisko kerrankin nautinto ostaa edulliset, sopivat liivit vaikka tuosta viereisestä tavaratalosta, juu ei…” Mukavat, sopivat rintaliivit isorintaiselle saa Leilan mukaan alkaen sadalla eurolla, ja valikoima perusliikkeissä on onneton. Mikä olisi Leilan ihannekoko, jos hän saisi päättää? ”75D tähän kroppaan. 60B utopiakroppaan…..”

Leila tykkäisi käyttää paitapuseroita, mutta on mahdotonta löytää kokoa joka menisi rintojen kohdalta kiinni ja olisi samalla muualtakin istuva. ”Tavan normivaatteet ei vain toimi ison rintavarustuksen kanssa ja harva vaate näyttää kivalle. Tai ehkä vois näyttää, mutta kun en muutenkaan ole mikään 40-kiloinen.”

Kysyn, onko Leila koskaan harkinnut rintaleikkausta. Vastaus on tiukka ei, sillä ajatus ’veitsen alle joutumisesta’ on Leilalle vastenmielinen. ”Tiellähän nämä periaatteessa aina on, mutta ei selkävaivoiksi asti.”

Leila myöntää, että toisten naisten (kuten julkkisten) ”nättejä rintoja on ihan kiva kattella”. ”Useimmat näyttää niin sopusointuisilta… no jee, photoshop varmaan…! Mutta kyllä mä myönnän kateellisena katsovani jonkun pientissisen alusvaatehankintoja. Voi kun minäkin voisin sellaiset mitättömät pitsihärpäkkeet laittaa..”

Niin ne voi ajatukset olla toisella aivan päinvastaiset..! Omassa mielessäni ne naiselliset ”pitsihärpäkkeet” ovat aina olleet juuri isompirintaisten ihanuuksia. Ylipäänsä, kun itse omistaa rinnat jotka eivät käytännössä edes mitään tukea tarvitsisi, rintsikat ovat aina tuntuneet ”normi- ja isorintaisten”, ehm, ”etuoikeudelta”.

Annan Leilan lukea oman tissitarinani. Ystäväni kommentti saa minut vähän haikeaksi hänen puolestaan. ”Sää nyt sentään tykkäät ittestäs tässä iässä, mää vielä oottelen sen tapahtuvan”, hän sanoo.

Haluaisin sanoa ystävälleni jotain, mutta en tiedä mitä. Haluan uskoa, että kyllä se vielä tapahtuu, kyllä hänkin joskus vielä tykkää kropastaan. Jonain päivänä joku vaatesuunnittelijanerokin keksii vihdoin kauniisti istuvia vaatteita rehevämuotoisille. Mutta kuulostaako tämä liian ”marcobjurströmiltä”…? Jotkut ihmiset varmasti elävät koko elämänsä vain puolityytyväisinä tai -tyytymättöminä vartaloonsa. Saattaa olla hemmetin ärsyttävääkin jos joku tulee siihen lepertelemään että ”Kyllä sä vielä joku päivä”… En halua holhota.

No, Leila on kuitenkin aivan upea minun ja monen muunkin silmissä. Me emme tietenkään voi kokea suurten rintojen ikäviä puolia konkreettisesti, mutta näemme jotain muuta mitä Leila ei ehkä itse näe.

Kiitokset Leilalle että tulit mukaan jakamaan tarinasi.

Seuraavassa osassa kuulemme ajatuksia toiselta hyvältä ystävältäni, jonka rinnat ovat imettäneet kaksi lasta.

Kommentit (70)

  1. Uliuliuu

    Täällä parikymppinen naisenalku jonka kuppikoko on luokkaa 75FF/G. Yllätyksekseni en ole koskaan kokenut mitään erityishuomiota rintojeni takia. Vaikka olisin käyttänyt avonaisia toppeja yöelämässä, olen ehkä kerran elämässäni kuullut jonkun kommentoivan ”kivat tissit!”. Tietysti poikaystävä jaksaa ylistää uhkeaa rintavarustustani, mutta muuten olen jäänyt aika vähälle tissihuomiolle. Mikä on kummallista, kun saa niin usein kuulla juurikin näistä tapauksista kun ihmiset tulevat puristelemaan tai muuta vastaavaa. Huomiota on kyllä muuten riittänyt ihan jonoksikin asti, joten en usko sen siitä johtuvan että olisin muuten niin susiruma.

    Jos olen kommentteja tisseistäni kuullut, niin ne ovat lähinnä tulleet kateellisilta kavereilta, jotka ovat kettuilleet kuinka tissini ovat taas tyrkyllä (eikä edes tahalteen, ei nuo poolopaidat vain kauheasti houkuta sen takia että satun omistamaan isohkot rinnat) tai kuinka he eivät usko että kokoni on mikä on, kun itse ostavat alusvaatteensa juurikin jostain henkkamaukalta ja käyttävät selvästi vääränkokoisia liivejä. Itseasiassa rintani eivät edes näytä mitenkään järkyttävän suurilta, vaikka kuppikoko saattaa muulta vaikuttaa, muttakun ihmiset kuvittelevat että DD on joku Pamela Anderssonin tissejä vastaava koko. Tosiasiassahan DD ei myöskään ole mikään jättikoko, varsinkaan jos ympärysmitta on pieni.

    En ole koskaan hävennyt rintojani, sillä teininä omistin melko pienet tissit ja toivoinkin niiden kasvavan. Joskus tottakai mietin että minkähännäköiset näistä sitten tulee jos joskus lapsia saan kun painovoima meinaa jo nytkin tehdä tepposiaan…

    Mutta ne rintaliivit. Omani ostan yleensä Sokokselta, mutta valikoima ei todellakaan ole mikään laaja. Joskus sitä haluaisi ostaa jotkut söpöt pitsiröyhelöt mutta ei niin ei. Pitää tyytyä siihen mitä on. Joskus näkee ihan näissä peruskaupoissakin F-kuppiin yltäviä liivejä, mutta silloin ympärysmitta on yleensä jotain 90-100-luokkaa. Huokaus. Eikä opiskelijabudjetilla kauheasti uusia rintsikoita ostella, kun aina joutuu maksamaan vähintään sen 50€.

  2. Juliette

    Tutulta kuulostaa kirjoittajan kokemukset! Itseäni ei ole sentään lääpitty, mutta kylläkin kommenttia rinnoista olen saanut kuulla vitosluokalta aivan tähän päivään (olen nykyään 22v!). Uskomatonta on se, miten ihmiset kommentoivat aivan luvallisesti isorintaisten rintoja!! En minäkään pienirintaisille mene sanomaan, että ”hei sul on pienet rinnat” tai ”sun tissis näyttää varmaan imetyksen jälkeen teepusseilta”. Kuten mulle yks kaveri sano, että ”ootappa ku oot raskaana, ni vähän sun tissis on sitte isot”. UNBELIEVABLE!

    Yläasteella olin vielä ylpeä rinnoistani, koska ne olivat silloin vielä ”normaalit”, mutta sen ikäisille aika isohkot (70C). Yläasteen jälkeen rintojen koko on vain kasvanut, eikä loppua näy. Olen oppinut elämään rintojeni kanssa, löydän jopa vaatteitakin, mutta olen aina hyvin tietoinen puskureistani. Ne keräävät aivan liikaa huomiota ja ovat ”näkyvillä”….joskus olisi kiva tulla huomatuksi jostain muista asioista!

  3. neitiG

    Kiva, kun ystäväsi jakoi tarinansa ! Kiva lukea muidenkin kokemuksia, tosin olen sitä mieltä, että Leilan täytyisi ehdottomasti olla tyytyväinen varustukseensa. Täällä kirjottelee 19v 65G, vaikkakin vetovoima vetääkin alemmaksi kuin pienemmät terhakkaat tissit, eivät nämä häpeä ole! Vinkkinä: itte olen löytänyt Funky Ladyn valikoimista Freya-merkiltä liivejä ja ovat monet 50-80e..:)

  4. Lintsu

    Jep. Hep vaan hoi, yksi isorintainen täällä moi.
    Nykyään olen ”vain” 70G (tai tursuava E jos haluan leikkiä ”laihaa” :P) mutta tästä 20 kg kun painoin enemmän, kolistelin 70I-kokoa.

    Eli laihtumisen myötä lähteestä riippuen jopa 3 kuppikokoa lähtenyt, voin naiset rakkaat kertoa, että 27-vuotiaana ei ole kivaa, kun sen jälkimainingeissa tissit viimeistään läsähtivät. Ovat nyt kuin tyhjät pussit, iihan kuin ei olisi tissejäkä ollenkaan! (Ei millään pahalla pienirintaisille, mutta ette voi ymmärtää, mikä taakka suuret ja raskaat rinnat ovat, ja jokainen niistä lähtenyt gramma!)
    Nyt mulla on lärpäkkeet, jotka menee _ryppyyn_ kun rutistan tissistä kiinni… edelleen alle kolmikymppisenä…

    Ja joo. 11-vuotiaana tupsahti tissit. Aina on huomattu, mutta en muista miesten kommentoineen päin naamaa ennen kuin about parikymppisenä työporukassa – mutta siellä lensi niin roisi läppä, että nauroin vaan (ja olin ylpeä!) plus olisin voinut alkaa arvioimaan herrojen varustuksen kokoa samalla mitalla, eli siis hyvässä hengessä tuo kommentointi muistuu. Naispuoliset kaverit kyllä kommentoivat, että wöyy mitkä tissit – ja olihan ne kroppaan nähden isot, kun lukiossa olin siro 43 kg/155cm ja tissit oli 70C-D. Ei kuulosta miltään, mutta näyttää kyllä, kun isket ne noin pieneen kroppaan kiinni…

    Aina vihannut tissejäni. Ne on liian isot. Sojottaa eri suuntiin, ihan kaamean näköistä, se on pahin! Toinen nänni itään ja toinen länteen!
    Roikkuvat kuin mitkä säkit, nelikymppisenä voinen heittää tissin olalle suihkussa… Raskaat. Pahimmillaan 70I-aikaan lääkäri ehdotti pienennysleikkausta, koska niska-hartiavaivat täälläkin. Mutta silloin jo tiesin hiljaa itsekseni, että mun pitää laihtua, läskit saa lähteä ennen kun mä lähden veroa maksavien ihmisten kustantamana veitsen alle. Ja tässä ollaan. Puolityhjät on laput, mutta melkeen puolta pienemmät myös, painokin vajaa 50 kg taas. Onneksi.

    Rintsikat ostan Changelta. Kivan pieniä ymopäryksiä ja isoja kuppeja. Ja alle 100€ yleensä selviää. Shock Absorberin superhyperjuoksuliivit ostin just urheilua varten. Kattoo miten pelittää, mutta napakalta tuntuu!

    En pidä lapsista enkä usko niitä hankkivani. Joten sinänsä imetys-itkemisen voin unohtaa. Mutta kyllähän toi aika näihin silti puree… Luulen, että jossain vaiheessa menen kohotusleikkaukseen ihan omakustanteisesti, mutta onhan se kaameeta: ei se leikkaus ja kipu ja muu, mutta ne arvet: nännit leikataan irti ja ”liimataan” uuteen kohtaan, pystyttäinen puolen rinnan pituinen viiltoarpi nänniin saakka ja vielä rinnan alla ankkuriarpi…
    Onko se sitten kivan näköistä? Ne, jotka haluaa isommat tissit ja silikonit, selviää käytännössä arvitta! Mutta ei me pienempiä haluavat, ei tietenkään…

    Koskaan ei ole kukaan uskaltanut kuiskuttelua lähemmäs tissejäni edes baarissa. Jos uskaltaisi, sillä tyypillä olisi sekunnin sadasosassa huuli auki ja nenästä tulisi verta…
    Mun kroppa, mun ylpeys, mun rajat ja mun säännöt. Joka niitä rikkoo kysymättä, saa turpaansa. Ja tämä pätee sitten kaikkeen. Huomioikaa naiset, teillä on oikeus omaan kroppaanne ja saatte puolustautua!

  5. jeesus

    No huhhuh, jos Leilan tissit ovat 75F, eivät omani voi millään olla samankokoiset. Mutta ovat kyllä ja ovat minusta järkyttävän suuret, mutta kun noita kuvia katsoo, niin eihän näistä saa millään tuonkokoisia :o

    Mutta kiitos ihanasta jutusta!

  6. Edelleen anonyymi

    Kirjoitin jo edelliseen tissipostaukseesi omista kokemuksistani, olen siis se 65i/30g anonyymi. Tähän ketjuun haluan mainita, että rintaliivejä saa kohtuu hinnalla juurikin tuolta Brastopilta ja Bravissimolta, Suomesta vähän kalliimmalla Lumingeriesta (jossa on kyllä todella hyvä palvelu!) ja Lingerie Isabelleltä. Normaalikokoisia, mutta isommalle povelle mitoitettuja vaatteita voi ostaa edellä mainitun Pepperberryn lisäksi BiuBiulta (joita myös Lumingerie jälleen myy),Urkyelta ja DD-atelierilta. Kyllä, maksavat enemmän kuin Hennesin vaattet, mutta istuvat myös paremmin -myös ne nappiriviset kauluspaidat!

    Muuten. Miksi eri vaatemerkkien ”Curvy” sarjat on aina mitoitettu muutenkin isoille naisille? Itse ymmärrän kurvikkaan sellaisena, että tissien ja takapuolen väliin jäävä vyötärö muodostaa varsinaisen kurvikkuuden siluettiin.

  7. marjo

    tosi hyvä tuo juttu. itse omaan 80 I kupin rinnat ja voi kiesus tuota rintaliivien metsästystä. myöskään kivoja paitoja on vaikee löytää kun hinkit tunkee aina ulos. puhumattakaan joka iltaisista niska, hartia selkä kivuista jotka rinnat aiheutaa.

  8. 75-i

    Jep, komppaan paitaongelmaa. Kauluspaidat ja printit mahdottomia. Olen päätynyt läpikuultaviin säkkeihin.

  9. Lini

    Kiitos hyvistä vaatevinkeistä! Paitakoko xs/ 32-34, etumus DD. Kerran 1 nainen kopeloi, että onko luomut.. Voi elämän kevät..! Olin ”vähän” hämmentynyt, että mitäs tässä oikeen tapahtui.. Mutta asiaan; ehkä minäkin löydän vinkkien ansiosta esm paitapuseron, josta etunapit saa kiinni ;) mutta ei lepata muualta

  10. Tikruliini

    Itsellä alkoivat rinnat kasvaa kun olin 11-vuotias. Ensimmäiset kunnolliset rintaliivit hankittiin äidin kanssa, kun olin just täyttämässä 15 ja sillon olin 70B. Tuolloin samanikäiset pojat huomauttelivat, muistan vieläkin erään sanoneen: ”Miten voi olla? Noin pieni tyttö, mutta noin ISOT tissit!” Ja olin tuolloin tosiaan vain B-kuppi, tosin n.45kg 34-koon kropassa ne näyttivät varmaankin hieman epäsopusuhtaisilta. Yläasteen jälkeen en oo kauheesti kommentteja saanu, vaikka nää onki vaan kasvanu niistä ajoista. Eikä kyllä oo tultu puristelemaankaa ilman lupaa.

    Nykyisin olen kokoa 70F/32E (ja vaatekooltani 38). Onnekseni asun tällä hetkellä Iso-Britanniassa ja täällä löytyy osasta ihan tavallisista vaatekaupoista jopa GG-kuppikokoon (EU I-kuppi) asti. Joten oman kokoni löytäminen ei täällä tuota suuria vaikeuksia ja hinnatki on kohtuulliset. Toki toivoisin, että valmistajat tekisivät näitä suurempia kokojakin puuvillasta, koska mun herkkä atooppinen iho ei oikeen tykkää tekokuituisista.

    Oon aikalailla tiimalasivartaloinen, joten vaatteiden ostaminen ei ole helppoa tällä rintavarustuksella. Jos koko on mun normaali vaatekoko, niin kiristää rintojen kohdalta. Kokoa suurempi taas hukuttaa vyötärön ja on useasti hartioiltakin liian suuri. Kauluspaitojen alla joudun aina pitämään toppia, koska rintojen kohdalta napit aina irvistävät.

    Kaikesta huolimatta oon aika sinut näiden pallukoiden kanssa. Oon vissiin siunattu hyvillä geeneillä, sillä koosta huolimatta nää on aika terhakat tapaukset. Kynätestiä kokeilleena voin todeta, että ei se kynä kyllä pysy paikoillaan. Tosin ikääkin on vasta 23 vuotta ja lapsia ei vielä ole, että voi olla että painovoima ja aika tekevät jossain vaiheessa tehtävänsä. Mutta se on sitten sen ajan murhe.

  11. ööveristi

    Miehenä sanon että älkää ottako persoonaanne sitä jos teidän isoja tissejänne kuolataan. Naisen on vaikea varmasti ymmärtää miten tosissaan noita teidän kokoisten rintojen aiheuttamia kiihokkeita vastaan pitää tsempata. Kähmiminen ym. koskettelu on tietty törkeää mut jos katse käväisee leuan alapuolella niin älkää jooko olko niin kovin vihaisia siitä.

  12. Pauli Seppo

    Luontoa vastaan on vaikea taistella

  13. Elli

    Heips, en tiedä luetko näitä kommentteja enää näin monta vuotta vanhoissa postauksissa, mutta kommentoinpas kuitenkin :D

    Samaistuin tosi paljon tähän kaverisi tarinaan. Mulla on ollut isot rinnat jostain 13-vuotiaasta asti, alkoivat kasvaa aikaisin, joskus 10-11-vuotiaana, ja häpesin aina silloin niitä. Muilla kun ei vielä tissejä ollut, ja jotkut kaverinikin jopa huomauttelivat jotain rinnoistani tuolloin (myöhemmin olen tajunnut, että he saattoivat olla vain kateellisia, kun olin heitä aiemmin kehittynyt ”aikuiseksi”). Aina olen näistä tisseistäni saanut kuulla kommentteja. Mulla taitaa itse asiassa olla samankokoiset kuin sun kaverilla, rinnakkaiskoko eli 80E. Olen ollut alipainoinen joitain vuosia sitten, ja olin kovin katkera kun ei ne tissit siltikään lähteneet… silloin taisi olla koko joku 70D/75D. (Olen siis nytkin kyllä ihan normaalipainoinen.) Olisin aina toivonut jotain söpöä B tai C kuppia, johon voisi ostaa söpöjä pitsirintsikoita Seppälästä tai hooämmästä. Nykyään olen suht koht sinut näiden kanssa, mutta vaatteita ostellessa kyllä ärsyttää, kun aina on tissien kohdalta liian pieni, ja paidoissa napit repsahtaa auki tissien kohdalta. :D

    Musta tuntuu että niin se vaan menee, että aina sitä haluaa sitä mitä ei voi saada. Isorintaiset haluaisi pienet rinnat ja pienirintaiset isot.

    • Sanni

      Heips, en tiedä luetko näitä kommentteja enää näin monta vuotta vanhoissa postauksissa, mutta kommentoinpas kuitenkin :D

      Luen kyllä :) Ja kiitos kun osallistuit keskusteluun, kaikkien kokemuksista on kiinnostavaa lukea. Onnekkaita tuntuvat olevan nuo ”normaalikuppiset”, me pieni- tai isorintaiset emme taida voida välttyä ikäviltä kokemuksilta mitä rintavarustukseen tulee. On se jännä että yksi kehonosa voikin vetää niin paljon huomiota ja nostaa tunteita… Ajattele jos vaikka polvet olisivat samanlaisen huomion kohteena..? :p

      • Elli

        Oi, kiva että luet näitäkin :) no niinpä. Välillä se on hassua kun sitä ajattelee, rinnathan on vaan kaksi rasvapalleroa :D ja silti juuri niihin kiinnitetään niin paljon huomiota.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.