Karkkipäivä
Karkkipäivä

Kun kaksi eri mieltä matkustaa

”Mä en vois kyllä koskaan matkustaa sun tyylillä!” mies totesi eilen kesken illallisen.

Olimme saapuneet Épernay’hin Champagneen tuntia aiemmin ja lähteneet nälkäisinä etsimään ravintolaa. Minun valintani perusteella istuimme tavallisessa, edullisessa all-round pizza/pasta/salaatti/grilliruoka –paikassa, jolle mies heti nyrpisteli nenäänsä kun ”tää on ihan selvästi sellainen valmisruokapaikka”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

(Kuva ei ole eiliseltä.)

Arvostan hyvää ruokaa, ja näin itsekin ettei illallispaikkamme ollut sellainen, jossa suoranaisesti nauttisi suuria kulinaristisia elämyksiä. Mutta nälkä lähtee sielläkin. Vatsa täyttyy yhtä lailla halvalla ja mauttomalla kuin kauniisti kootulla, laadukkaammalla annoksella, vaikka kokemus on tietenkin aivan eri.

Mies murisi, koska hänen maailmassaan kaikki ruokailut saisivat olla näitä laadukkaita kokemuksia. Jonkinasteisia murahduksia on kuulunut myös tiettyjen hotellivalintojen kohdalla.

Itse taas olen tottunut omilla reissuillani täyttämään masun purkkitonnikalalla ja kaupan vihannestiskien tarjonnalla. Asun paikoissa, joissa on keittomahdollisuus ja valmistan itse suurimman osan matkan aikana syömistäni pöperöistä. Ja pöperö on nimenomaan hyvä sana kuvaamaan niitä ruokia. ;)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hyvä ravintola muodostaa minulle yhtä lailla nautinnollisen elämyksen kuin miehellekin, mutta meidän erona on se, että minä olen tyytyväinen myös säilyketonnikalavaihtoehtoon.

Olen tyytyväinen hyvin pienestä. Matkani onnistuminen ei liity tekijöihin kuten jokapäiväinen gourmet-ruokailu tai vähintään neljän tähden hotelli kaikilla mukavuuksilla.

Lauantai_kuvitus2

Majoituksen suhteen minulle riittää, kun paikka on puhdas, siellä tulee lämmintä vettä eikä lattioilla ihan hurjasti vilistele torakoita tai muita ötököitä (tiedän, että on maailmankolkkia joissa ötököitä juoksee viiden tähden hotelleissakin, mutta niissä kolkissa en vielä ole käynyt).

Majapaikka saa myös mieluusti sijaita keskustassa, pidän siitä kun voi suoraan astua keskelle tapahtumien sydäntä. Palveluilla ei ole niin väliä. En hermostu jos hotellilla ei ole tarjota minun ruokavaliooni sopivaa aamiaista tai huoneessa ei ole minibaaria. En kaipaa edes respaa.

Lauantai_kuvitus1

Olemme reissailleet miehen kanssa suhteellisen paljon 10 vuoden aikana, ja erilaisuudestamme huolimatta matkat sujuvat hyvin. Välillä kuitenkin tulee ristiriitatilanteita. Eilen taas mietin, miten mies viitsii minun kanssani ylipäänsä reissuun lähteä, kun hänellä on niin perin toisenlainen laatunäkökulma. Ja erilaiset taloudelliset mahdollisuudet ylläpitää tätä laatua.

Mies möksähti eilen kun lähdin aamulla supermarkettiin hakemaan aamupalaa. Edellisaamuinen aamiaiskahvilakaan ei kelvannut. Vaikka mistään riitatilanteista ei sentään ole kyse, niin kyllä välillä tekee mieli sanoa että mene hyvä ihminen itseksesi niihin paikkoihin jotka kelpaavat sinulle, en minä pane pahakseni. Ja on tullut sanottuakin.

Möksähtelyt menevät kuitenkin puolin ja toisin nopeasti ohi. :) Minun vastahakoisuuteni maksaa hotellin croissant-aamiaisista on epäilemättä aivan yhtä epäjoustavaa asennetta kuin miehen haluttomuus syödä aamupalaksi kaupan salaattia. ;) Mies joutuu myös kärsimään minun suunnattomasta hitaudestani, valmiuteni vaikka tsekkautua ulos hotellista on säätämisessään ja kestossaan ihan omaa luokkaansa… ^_^

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka intressimme ovat pitkälle yhteiset, on meillä matkaillessa eri näkemys myös siitä, miten parhaiten tutustua kohteeseen. Miehelle riittää kaupunkikohteessa yksi tärkeimmät nähtävyydet kattava kävely, sen jälkeen laatuaikaa on vetäytyä mukaviin ravintoloihin ja viinibaareihin tai rentoutua hotellin allasosastolla (millaista tosin harvoin minun varaamastani majapaikasta löytyy ;)).

Minulle laatua on kokea kaupunki kaikilla aisteilla, erityisesti jaloin ja silmin. Minä kävelen. Kävelen ja kävelen. Haluan kääntyä aina vain uudesta kadunkulmasta ja odotan ahnaasti mitä jokaisen kulman takaa löytyy.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pienessä Beaunessa kävelin samat kadut moneen kertaan. En saanut tarpeekseni paikan kauneudesta. Paras tunne on se, kun alat ystävystyä kaupungin kanssa. Käännyt katedraalilta ja tiedät, että tämä katu kaartuu pian aukiolle, ja sieltä lähtee se pieni kahden talon väliin puristunut kuja jolta pääset kivaan viinibaariin.

En tietenkään sano että minun tyylini matkustaa on kenenkään toisen tyyliä parempi. En pidä mieheni mieltymyksiä sen huonompina. Ne ovat hänen tyyliään ja minulla on omani.

Lauantai_kuvitus9

Ja jokainen päivä tuo myös ne hienot hetket, jotka silottavat kitkat.

Löydän itseni usein hymyilemässä lempimuistoilleni reissuiltamme.

Kun kävelimme hämärässä Atlantinmeren aaltoihin ensimmäisen yhteisen matkamme ensimmäisenä iltana. Kun katselimme auringonlaskua viiniviljelmien keskellä Etelä-Afrikassa, kylmät valkoviinilasit käsissä helmeillen. Kun mies ojensi minulle Venetsiassa tuliaisruisleivän. Kun astuimme yhdessä ulos lumikimalteisten huippujen keskellä Aiguille du Midillä. Ne hetket tekevät matkan.

Miten teillä sujuu matkustus kumppaninne kanssa? Asettavatko erilaiset mieltymykset tai taloudelliset epäsuhdanteet haasteita?

Kommentit (79)

  1. Lotta N.

    Oltiin juuri miehemme kanssa roadtrip-reissulla Etelä-Ruotsissa,ja matka meni oikein mukavasti. Me ollaan aika samanlaisia mitä lomailuun tulee, joten matkat sujuvat oikein rattoisasti ilman suurempia eripuria. Olemme samassa ammatissa, joten tuloeroja ei juurikaan ole. Teemme samoin kuin Kuorotipu miehensä kanssa, eli joka kuukausi siirrämme yhteiselle tilille saman summan rahaa yhteisiä menoja varten. Molemmilla on siis myös omaa rahaa käytössä, eikä sen käyttöön juurikaan puututa. Menneenä vuonna omat tuloni olivat satunnaisen työttömyyden takia hukan niukemmat kuin miehelläni, ja tilanteen mukaan hänen yhteiselle tilille laittamansa summa saattoi olla hieman isompi. Lomamatkoilla kaikki syömiset, juomiset, aktiviteetit yms. maksetaan yhteisestä kassasta, mahdolliset omat shoppailut maksetaan omista rahoista. Ollaan kyllä oltu erittäin tyytyväisiä tähän mielestämme helppoon järjestelyyn. :)

  2. Ada

    Ihan mielenkiinnosta, asutteko te yhdessä?

    • Sanni

      Kyllä :)

  3. Aliisa

    Miehesi kuulostaa kermaperseprinsessalta. :) Yritin kerran seurustella sellaisen kanssa, suhde katkesi juurikin ekaan lomamatkaan yhdessä. Ei siitä olisi pidemmän päälle tullut mitään, kun toinen saattoi kuluttaa minun viikon ruokabudjetin yhdellä istumalla. Hän kulutti varmaan puolet palkastaan juuri tuollaiseen kermaperseilyyn, tavallisen työläisperheen tyttärelle oli mahdotonta kunnioittaa sellaista miestä. Minusta se oli kypsymätöntä, vastuutonta ja typerää. Katsoisin alaspäin niin käyttäytyvää naistakin, mutta miestä… Yöks! :D

    Hänkin olisi kyllä tarjonnut minullekin, mutta olen samoilla linjoilla kanssasi raha-asioista.

    • Veppe

      Mun taas on mahdotonta kunnioittaa sellaista ihmistä, joka käy nimimerkillä nimittelemässä tuntematonta ”kermaperseprinsessaksi”, myöntää katsovansa alaspäin ihmisiä pelkästään erilaisten mieltymysten takia, ja jolla on vieläpä erilaiset kriteerit naisia ja miehiä kohtaan… Yöks vaan sinnekin.

      • Sara

        AAMEN.

  4. Tiia

    Huolimatta edellisestä kilometrikommentistani jatkan silti:) Mä en myöskään pysty ymmärtämään tota, että erilaiset mieltymykset pilaisivat matkustamisen. Paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että haluaa vaatia toisen tekemään/olemaan kiinnostunut samoista asioista kuin itsekin on.

    Mä reissasin nuorempana paljon yhden ystäväni kanssa. Hän halusi maata viikon rannalla / altaalla ja ottaa aurinkoa. Valitsimme siis kohteen jossa se on mahdollista. Itse taas en tiedä mitään turhempaa ja tukalampaa lomatekemistä, kuin auringonotto. Kävimme yhdessä aamiaisella, kaveri suuntasi aurinkotuoliin ja minä kiertelemään kohdetta ja katseleemaan, mitä muuta sieltä löytyy kuin meri tai allas. Illalla menimme taas yhdessä syömään ja yöelämään ja molemmat olivat lomaansa varsin tyytyväisiä.

    Lisäksi olen varsinkin nuorempana matkustanut jonkun verran isäni kanssa. Hänellä oli paljon rahaa ja minulla ei. Hän tarvitsi matkaseuraa ja tulkkia, minä sponsoria. Ei sillä asenteella, että ”isi maksa mulle matka”, vaan hän on halunnut lähteä ja pyytänyt minua mukaan.

    Hän on matkustanut paljon, mutta yksin reissatessaan hän olisi luultavasti valinnut kaupungin kalleimman hotellin, lähinnä istunut aulabaarissa ja syönyt hotellin ravintolassa ja shoppaillut muutamassa keskustan putiikissa sekä lentokentän taxfreessa.

    Yhdessä reissatessamme taas minä olen yöpynyt hotelleissa ja syönyt ravintoloissa, joita en ikinä olisi itse valinnut. Hän puolestaan on käynyt pikkukylissä, viinitiloilla, paikallisissa juhlissa ja esim jalkapallopelissä ja formularadalla (joihin olisi halunnut mennä, mutta ei varmasti olisi yksin osannut). Sekä eksoottisemmissa ravintoloissa, kävellyt kaupungilla ja jopa taidemuseoissa ja vastaavissa (pari tuntia taidetta- tunti terassilla. Molemmille siedettävä rytmi:)).

    Enkä mä tiedä, täytyykö sen halvalla tai kalliilla syömisenkään pilata kenenkään matkaa. Jos ei löydy kompromissia, niin toinen voi syödä michelinravintolassa ja toinen mäkkärissä. Ja molempiin pääsee aivan varmasti myös vain seuralaiseksi, jos ei itse halua ko. paikassa aterioida.

    • Sanni

      Kommentoin Tiia sun kommentteja myöhemmin, päästiin just Reimsiin ja nyt on pakko päästä syömään :D

    • Sanni

      Mä en myöskään pysty ymmärtämään tota, että erilaiset mieltymykset pilaisivat matkustamisen. Paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että haluaa vaatia toisen tekemään/olemaan kiinnostunut samoista asioista kuin itsekin on.

      Juuri näin.

      Meillä on miehen kanssa paljon eri kiinnostuksen kohteita ja erilainen suhtautuminen reissaamisen tiettyihin aspekteihin, mutta varmasti aivan yhtä paljon yhteisiä intressejä. Päivät voi tosiaan aivan hyvin viettää niin kuin kerroit sinun ja ystäväsi matkoista; yksi menee museoon ja toinen altaalle ja kun kumpaakin kiinnostaa vaikka viini-tasting niin sinne sitten yhdessä :) Miksi loman pitäisi tarkoittaa sitä että _kaikki_ tehdään yhdessä? Kaikkein onnistunein matkahan syntyy siitä, että kaikki osapuolet pääsevät kokemaan niitä itselle kiinnostavimpia juttuja. :) Ei siitä, että hampaat irvessä seuraa toista jonnekin joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Minulle tuntuu oudolta ajatus, että joku pariskunta tai kaveriporukka jakaisi täysin kaikki samat mieltymykset.

      • Tiia

        ”Minulle tuntuu oudolta ajatus, että joku pariskunta tai kaveriporukka jakaisi täysin kaikki samat mieltymykset.”

        Niin minullekin. Mä veikkaisin, että tähänkin vaikuttaa osaltaan ensinnäkin se, että valtaosa blogien lukijoista on vähintään sen yhden 10 vuotta (tai jopa 20 vuotta) nuorempia. Heillä voi olla ystävyydestä ja parisuhteesta vielä vähän erilainen kuva.

        Plus että sellaisissa blogeissa, jossa kirjoitetaan paljon parisuhteista tai joita jopa kirjoittavat pariskunnat yhdessä, tupataan kaiketi hehkuttamaan kaikkea sitä ulkokultaisuutta ja onnea. Hienoja ei-yhtään-lavastettuja tilannekuvia ”arjesta” ja ”kun-me-tehdään-niin-kaikki-aina-yhdessä-kun-ollaan-niin-rakastuneita”.

  5. marjo k

    Hmm… Hieman kyllä ihmetyttää teidän yhteiselo mitä rahaan tulee. Joo ymmärrän että ei halua siipeillä jne. Mutta entäs kun tulee lapsia? Toivon että osaat antaa välillä periksi, niinkuin miehesikin pitää antaa sulle periksi :) nauttikaa lomasta!

    • Sanni

      Mutta entäs kun tulee lapsia? Toivon että osaat antaa välillä periksi, niinkuin miehesikin pitää antaa sulle periksi :)

      Varmasti lapset muuttaisivat asian aivan erilaiseksi.

      • Tiia

        Paino sanalla KUN. Keskivertoperheet tässäkin ainoa oikea ratkaisu…

  6. Sanna L.

    Itse en lainkaan ihmettele että perheellä/pareilla jne on omat rahansa. Jokainen tyylillään! :-) Meilläkin on niin että käytämme omat rahamme miten käytämme. Välillä toinen maksaa vaikka yhteiset ruokaostokset ja välillä toinen.Yhteinen tili olisi minulle taas todella outo käytäntö.

  7. Hanna

    Meillä on myös erilliset rahat, joten on jotenkin lohdullista, että jollain muullakin on niin. Kummeksuntaa nimittäin kyllä kuulee… Erityisesti, kun ostettiin asunto ja otettiin eriliset lainat, erillisyyttä ihmeteltiin.

  8. Miia

    Me ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta, naimisissa 17 v, ja lapsia on kaksi. Meillä on edelleen ja jatkossakin omat rahat omilla tileillämme.

    Maksamme peruslaskut (lainanlyhennykset, vastikkeet, sähköt yms.) puoliksi. Muut juoksevat menot jaamme karkeasti tasan, niitä ei sentään laskimella käydä jakamaan. Mies tienaa nykyään enemmän kuin minä, ja hän silloin tällöin maksaa kuluista enemmän. Silloin, kun hän opiskeli maksoin minä puolestani isomman osan.

    Ja, voitteko kuvitella: meillä ei näiden parinkymmenen vuoden aikana ole koskaan riidelty rahasta. Sitä vastoin ne kaverit, jolla on yhteistalous tuntuvat siitä riitelevän säännöllisesti.

    Mun mielestä olisi järkyttävää, jos joutuisin tekemään miehelle tiliä joka ostoksestani. Tai vielä pahempaa; pyytää lupaa, että saisinkos ostaa sitä tai tätä? Kivalta ei kuulostanut sekään, kun kaveri manaili, että oli jäänyt joku ostos tekemättä (jotain hömppää), kun kassalla kortti ei käynytkään. Kävi ilmi, että mies oli ostanut pelikoneeseensa uuden kovalevyn tyhjentäen samalla pariskunnan yhteisen tilin. Asiasta etukäteen keskustelematta. Mulla musteni silmissä jo pelkästään tota kuunnellessa…

  9. Taru

    Heh, yllätys että aihe päätyi perinteiseen omat vs. yhteiset rahat -vääntöön :D Siihen liittyen, meilläkin on omat tilit ja yhteinen taloustili. Syitä tähän tulikin esim. tossa Miian postissa. On hyvin todennäköistä, että meille ei tulisi ongelmia yhteisistä rahoista, mutta silti. Mulle on erittäin tärkeä saada pitää oma tili yhteisten rahojen lisäksi. Enkä oikein ymmärrä miksi tällainen tuntuu olevan joillekin ongelma…

    Meillä on melkein sama tulotaso, joten sen suhteen ei esim. matkoilla tarvitse miettiä – puoliksi siellä(kin) kustannukset menee (tosin me ei tosiaan euron tarkkuudella lasketa muuta kuin isoimmat menot sekä matkoilla että muutenkaan). Meillä varmaan mies tyytyisi vaatimattomampaankin kun minä turvallisuus/mukavuushakuisena matkoilla haen vähintään keskitasoa kaikessa :p Yleisesti ottaen kuitenkin mieltymykset on melko samat, mutta ei meille tuottaisi ongelmia tehdä osittain eri asioita miehen kanssa jos kiinnostuksen kohteet olisi kovasti erilaiset.

  10. Kurkuma

    Meillä myös mennään erillisillä rahoilla, vaikka ihan aviossakin ollaan. Kun laitoimme aikoinaan hynttyyt yhteen, niin ensimmäisen vuoden jälkeen totesin, että rauhan ja stressittömämmän elämän saan, jos luovumme yhteiset rahat periaatteesta. Meillä on kummallakin niin erilainen kasvatustausta ja ajattelumalli rahankäytöstä, että sitä ei voinut mitenkään sovittaa yhteen. Nyt olemme olleet 13 vuotta onnellisesti naimisissa. Monelta riidalta ja stressiltä ollaan säästytty tällä taktiikalla.

    Tosin nykyään, kun olosuhteiden pakosta tienaan hyvin paljon vähemmän kuin mieheni, niin hän maksaa enemmän yhteisiä kuluista. En kumminkaan oleta hänen kustantavan asioita joihin minulla oli ennen rahaa, kun tienasinkin enemmän. Hyvin on sujunut ja olemme kumpikin tyytyväisiä järjestelyymme.

    Anoppini joskus vuosia sitten sanoi suoraan, että ei voi ymmärtää eriliset rahat ajattelumallia ja elämäntyyliä. Minä taas näen kuinka hän on joutunut kärsimään miehensä tavasta käyttää rahaa. Helpommalla olisivat päässeet, jos olisivat pitäneet omat taloutensa.

  11. Ella

    Hassua, että näin moni kokee erillisten rahojen olevan jotenkin kummallista ja elämää hankaloittavaa, mä kun näen sen ainoana vaihtoehtona itselleni enkä ole tajunnut ikinä edes kyseenalaistaa tätä :D Minun rahat on minun rahat, juurikin tuo lupien kyseleminen ostoksiin tökkisi ihan älyttömästi! Meillä maksetaan puoliks kaikki mitä yhdessä käytetään, arkena ja juhlana, välillä tarjotaan toisillemme jotain ihan vaan hemmotteluna. Saattaa siis olla ihan vaan karkkipussi, tai sitten se illallinne. Pointti on enemmänkin siinä huomioonottamisessa.

  12. Maria

    Mitä mieltä miehesi on, kun kirjoitat suhteestanne näin avoimesti kaikkien sukulaisten, ystävien ja ihan ventovieraiden nähtäville? :) P.S Kysyn ihan silkkaa uteliaisuuttani, en pahalla!

    • Sanni

      Esitin kysymyksen äsken miehelle. Tuijotettuaan hetken tyhjyyteen hän vastasi, ”No ei siinä nyt ollut mitään kummoista”.

      :D

      En kyllä itsekään pidä tämän tason ”paljastuksia” kovin avoimina. Varsinaisissa ”parisuhdeblogeissa” ja tavallisissa lifestyle-blogeissa törmää mielestäni henkilökohtaisempiin juttuihin. :)

      Mutta toki ymmärrän että joku voi kokea nämäkin jutut hyvin avoimina ja paljastavina. Kokemus liittyy varmaan siihen millaisia juttuja muuten on tottunut lukemaan blogeista ja minkä tyyppisiä blogeja yleensä lukee..? :)

      • Maria

        Ehkä luin sitten väärin rivien välistä, mutta sain käsityksen, ettette kumpikaan ole oikein tyytyväisiä tähän rahankäyttöasiaan/yhdessä matkustamiseen.

        • Sanni

          Rahankäyttö aiheuttaa aina jonkun verran skismoja, yhdessä matkustus kokonaisuudessaan ei :) 10 vuotta ollaan yhdessä taivallettu ja reissailtu, kyllä siinä varmaan olisi jo stoppi tullut eteen jos tilanne olisi aivan sietämätön :D Kyllä me aina matkaan lähtiessä osataan odottaa mitä on edessä ^_^

  13. OJ

    Olen hieman enemmän miehesi kannalla loman vietosta (vaikka minulla hyvin pienet lomabudjetit, kuten lomaakin harvoin), ja minua ihmetyttää tuo, että innolla kävelet aina uudesta kadunkulmasta eteenpäin, mutta käyt tavallisesta kaupasta hakemassa aamupalan jne. Luulisi että sillä samalla innolla ja odotuksella menisitte joka lomapäivä uuteen kahvilaan tutustumaan (hinnatkaan ei sentään kovin paljon eroa näin ainakin luulisin, ja onhan kyseessä loma)Itse ainakin muistan jopa harmitelleeni niitä kertoja lomalla kun iltapala on haettu ihan tavallisesta kaupasta hotellihuoneeseen ja siellä syöty, olisihan sitä voinut johonkin kahvilan mennä ja nauttia siitä rajallisesta ajasta uutta kaupunkia, johon ei ehkä koskaan enää pääse takaisin. Ja tuo, että sanot että mies voisi tehdä asioita yksin ja mennä yksin niihin paikkoihin NIIN EI SE OLE SAMA KUIN YHDESSÄ KOKEA/jakaa kokemus tärkeän ihmisen kanssa. Pahoittelut tästä ehkä miehesi kantaa puolestelevasta kirjoituksesta, että vaikka minulla on sinunlaisesi rahatilanne, niin ymmärrän paremmin miehesi näkökulman.

    • Sanni

      Ei tietenkään tarvitse pahoitella, kenenkään kanta ei ole ”väärä” :)

      minua ihmetyttää tuo, että innolla kävelet aina uudesta kadunkulmasta eteenpäin, mutta käyt tavallisesta kaupasta hakemassa aamupalan jne. Luulisi että sillä samalla innolla ja odotuksella menisitte joka lomapäivä uuteen kahvilaan tutustumaan

      Tässä en itse näe mitään ristiriitaa. Kahvilasta saa aamupalaksi Ranskassa vain paahtoleipää, croissantia ja kinkku/juustoleikkeleitä. Näistä syön vain juustoa. Ei siis ole juurikaan mieltä mennä kahvilaan aamiaiselle. :) Kahvilla kylläkin käymme siellä päivittäin. ;) Miksi rakkaus kävelyihin ja halu syödä aamiaiseksi jotain, mikä vastaa omaa ruokavaliota, eivät sopisi yhteen..? :)

  14. PSA

    Minusta elämässä on hienoa on se, että on niin paljon ihmisiä, joilla on erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä, joita voidaan jakaa ja joista voidaan keskustella. Olisipa maailma masentava paikka, jos kaikki olisivat samanlaisia kuin minä. :)

  15. Elina

    Meidän matkustamisessa ei ongelmaa aiheuta raha eikä aktiviteetit, vaan se klassinen kartanluku=) Tämä tapahtuu ihan jokaisella reissulla. Etenkin autoillessa mies luottaa navigaattoriin, johon minä taas en täysin usko vaan haluan lukea paperikarttaa. Sitten kinastellaan, kumpi on oikeassa. Viime kesänä kotimaan reissulla navigaattori käski meidän kääntyä kohdasta, jossa ei ollut edes tienhaaraa ja minun paperikartta ohjasi meidät jollekin pikkuiselle soratielle keskelle metsää. Lopulta oltiin kymmenien kilometrien päässä sivistyksestä, navigaattori ei tiennyt, missä ollaan, eikä missään näkynyt ristin sielua. Ja tunteet kävi kuumana…..no nämä on niitä meidän lomamuistoja, joille sitten myöhemmin voi jo nauraakin.

  16. Noora

    Mielenkiintoista luettavaa! Niin monta kuin meitä on erilaisia ihmisiä, on aina myös erilaisia tapoja. Eli en sanoisi että teidän tapanne on huonompi tai parempi kuin muiden, vaikka se erilainen omaan tilanteeseeni verrattuna onkin :) Pääasia että te olette tyytyväisiä ja homma skulaa.

    Meillä on sellainen tilanne, että aviomies on löytynyt Indonesiasta, ja olemme koko suhteemme ajan eläneet lähestulkoon minun rahoillani – se on ollut pakko suhteen onnistumisen kannalta. Hänen palkkansa oli Indonesiassa 200e/kk. Ja se on hyvä palkka paikalliselle.

    Aluksi päävannetta kiristi ja paljon. Rahankäyttömme oli täysin minun valintojeni mukaista. Sitten tajusin, kuinka itsekäs olen, ja annoin jopa korttini miehelle luottamuksen merkiksi, enkä enää halunnut säädellä hänen rahankäyttöään (toisin sanoen lopetin ajattelemasta, että minun rahat, minun tavat). Tajusin, miltä hänestä mahtaa tuntua, kun on kumppanistaan täysin riippuvainen, jopa taloudellisesti. Kamalalta.

    Nykyään hän opiskelee kotoutumiskoulussa ja saa kelalta rahaa. Mies on sanonut haluavansa olla ”perheen pää” eli toisin sanoen elättäjä. Olen yrittänyt sanoa sata kertaa, että mulle on aivan sama kuka tienaa ja kuinka paljon, mulle olet yhtä arvokas ihminen niin tyhjätaskuna kuin kroisos pennosenakin.

    Mutta miten kummallista olikaan, kun mies sitten ensimmäiset rahat saatuaan sanoi, että haluaa antaa kaikki saamansa rahat mulle kiitokseksi, että olen elättänyt meitä. Olin vaan että herran jestas kerrankin sulla on rahaa, en mä niitä halua! :D

    Olen tullut siihen lopputulokseen, että raha ei tuo onnea, ei missään muodossa, mutta se helpottaa elämää toki. Olen oppinut rahan arvon arvottomuuden, ja se vasta on ihanan vapauttava tunne :)

    Anteeksi raamatusta, mutta halusin jakaa hieman erikoista perspektiiviä aihepiiriin! :)

    • Sanni

      Kiitos tästä tarinasta, Noora :) Tilanteita on todellakin monenlaisia, eikä mikään niistä ole ”oikeampi” kuin toinen. :)

  17. Lotta

    Moi, en yleensä kommentoi, mutta halusin tuoda vielä yhden näkökulman mielenkiintoiseen matkustuskeskusteluun! Meillä miehen kanssa loma ja matkustaminen ovat harvinaista laatuaikaa yhdessä, niin se vain on vuorotyöläisen ja aktiiviharrastajan perheessä :) Ja kun tällainen harvinaisuus on käsillä, valitsemme matkakohteen, ravintolat ja aktiviteetit yhdessä, koska haluamme tehdä kaiken yhdessä, kun kerrankin siihen on mahdollisuus. Mielestäni voisi olla hyvä idea välillä jakaantua itseä kiinnostaviin aktiviteetteihin, mutta olemme päättäneet tehdä asiat kimpassa vaikka toista ei ihan täysillä kiinnostaisikaan, koska laatuaika, ja olemme olleet tyytyväisiä :) Eli me olemme tietoisesti valinneet näin, eikä asioita tehdä yhdessä vain koska pitää! Sanottakoon vielä että meillä on omat rahat, yhteistä tiliä ei koskaan tule, mutta terveys-ja sosiaalialalla tulotaso on suurinpiirtein sama, joten isommat asiat reissussa on helppo valita niin että molemmilla on varaa. Miehellä yleensä on enemmän käyttörahaa reissussa esimerkiksi shoppailuun, koska hän on säästeliäs pirulainen ;)

    • Sanni

      Kiitos kun kävit osallistumassa keskusteluun :) Hienoa että teillä toimii yhteiset päätökset lomamatkojen ja niiden sisällön suhteen, se olisikin tietysti ideaalitilanne kaikille :) Elleivät kiinnostuksen kohteet natsaa täysin yhteen, vaatii kaiken yhdessä tekeminen kunnioitettavaa joustavuutta ja on tietysti osoitus siitä, että yhdessä vietetty aika on itse ajanviettotapaa tärkeämpää. Ja se on kantava asenne parisuhteessa :)

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.