Kun iholla ei voi sietää minkäänlaista tahmaa

Tänään kirjoitan vähän erikoisesta aiheesta: olen yliherkkä minkäänlaiselle lian tai tahman tunteelle iholla.

En tiedä miksi tuli mieleen avautua tästä, mutta on ihan kivaa ja rentouttavaa kirjoittaa välillä tällaisista vähemmän vakavista tai suorastaan höperöistä aiheista. Toisaalta – vastenmielisyys tahmeaa ihoa kohtaan on jotain, jonka epäilen monen muunkin jakavan. Ehkä ei kuitenkaan ihan näin intensiivisessä mittakaavassa.

En pitkään ajatellut, että tahman välttelyssäni oli mitään tavallisesta poikkeavaa. Sittemmin olen kiinnittänyt huomiota siihen, etteivät muut pese, pyyhi ja puhdista käsiään tai ihoaan ihan yhtä tiheästi kuin itse teen. Tajusin, että minulla kuluu käsisaippuaa ja Savetteja ihan valtavia määriä.

Havahduin myös siihen, että käsipyyhkeeni sekä keittiössä että kylpyhuoneessa ovat koko ajan niin märkiä, että ne pitää laittaa parin tunnin välein kuivumaan. Olenkin alkanut pitää kylppärissä kahta käsipyyhettä, jotka kiertävät päivän aikana kuivaustangon ja ripustuskoukun väliä…

Otin tämän käsisaippuan käyttöön huhtikuussa Maarianhaminan asunnollani. Olen viettänyt asunnolla sen jälkeen noin kuukauden. 400 millin pullosta on kulunut yli puolet… Ja tämä on vain kylppärin saippua, keittiössä on omansa….

En voi sietää minkäänlaista, edes aavistuksenomaista tahmeuden, rasvan tai lian tunnetta ihollani. Saatan huuhtoa ja pestä käsiäni saippualla 10 kertaa yhden ruoan valmistuksen aikana. Käsien huuhtelu on niin automatisoitunutta, että hädin tuskin huomaan tekeväni sitä, ellen asiakseni kiinnitä siihen huomiota.

Jos kosketan öljyistä tonnikalapurkkia tai Oivariini-rasiaa, ei riitä, että pyyhkäisen rasvan iholtani käsipaperiin; iho on pestävä huolellisesti lyhyenkin purkkikontaktin jälkeen. Kun pilkon kasviksia, tunnen silloinkin tarvetta huuhtoa kädet, vaikka kasviksissa ei ole mitään rasvaista.

Käsissä ei saa tuntua mitään ylimääräistä.

Kun levitän kasvoille ihonhoitotuotteen, pesen kädet jokaisen hoitotuotteen välillä, koska en pidä siitä, että seerumiin/öljyyn/voiteeseen ”sotkeentuneet” sormeni siirtävät tuotetta seuraavan purkin kylkeen. Enkä tietenkään voi sietää sitä, että käsiin jää ylipäänsä mitään tuotteen tuntua, kun olen saanut kaikki naama-aineet levitettyä.

Tajusin, että olen jopa lopettanut käsivoiteen käytön päiväsaikaan, koska en siedä voiteen tuntua ihollani valveilla ollessa tai kun teen jotain – ja yleensä teen jotain käsilläni koko valveillaoloajan.

Onkohan tämä ihan normaalia..? Tulee tunne, että ei ole.

Tahmaisuuden välttely on myös yksi syistä, miksi inhoan käyttää aurinkovoiteita vartalolla.

Kasvoaurinkovoiteista löytyy jo täysin ihoon katoavia, 0% tahmaisia tai rasvaisen tunteen jättäviä koostumuksia, mutta vartaloaurinkovoiteissa en vielä ole törmännyt tällaiseen koostumukseen.

Koska haluan ilman muuta suojata ihoni UV-säteilyltä, käytän tunnollisesti aurinkovoidetta koko vartalolla (auringolle altistuvilla alueilla), mutta joka kerta kun levitän voiteen ja puen sen jälkeen vaatteet päälle, tunnen inhotusta siitä, että vaatteet joutuvat kosketuksiin rasvapintaisen ihon kanssa. Tai että kädelläni hipaisen rasvaista ihon pintaa… (ja sitten tulee taas tarve pestä kädet…) Tunne on ihan absurdi, mutta en voi sille mitään.

Sääriin tulee harvoin koskettua tarkoituksetta, jolloin aurinkovoiteen tällä alueella saattaa jopa pystyä päivän aikana unohtamaan, mutta ihoalueet kuten käsivarret ovat jatkuvasti ”hollilla”. Tämän vuoksi olen alkanut erityisesti city-olosuhteissa levittää käsivarsille ja dekolteelle kasvoille tarkoitettua mattapinnan jättävää aurinkovoidetta (suosikkini on Nivea Shine Control SK 30).

Harras toiveeni olisi, että Nivea tai jokin muu brändi lanseeraisi Non-sticky-aurinkovoiteen myös koko vartalolle. Minusta tulisi ikuisesti uskollinen asiakas..!! 🙏🏻 Luonnonkosmetiikan keinoin tällainen koostumus ei ole mahdollista, ainakaan tämän hetken teknologialla.

Koska iho voi tahmaantua myös silloin, kun en ole vesihanan ja käsisaippuan välittömässä läheisyydessä, kannan mukanani aina Savetteja tai muita tehokkaita käsienpuhdistuspyyhkeitä. Suosin pyyhkeitä käsidesin sijaan, sillä käsidesi vain desinfioi, se ei poista likaa.

Savetit ovat ihan ehdottomia erityisesti kesä- ja aurinkovoideaikaan, yllä mainituista syistä. (Vartalo)aurinkovoiteen lisääminen kesken päivän on pahin mahdollinen tahmatilanne, ja tahmaisista näpeistä on välittömästi päästävä eroon. Jos olen rannalla, mieluiten vielä huuhdon kädet Savett-käsittelyn jälkeen juomavedellä…

Kun meikkaan, pesen kädet jokaisen sormin levitettävän tuotteen jälkeen; silmämeikinpohjustajan, peiteaineen ja meikkivoiteen…

Pitäisiköhän jonain päivänä yrittää laskea, montako kertaa pesen kädet….? En tiedä olisiko perässä pysyminen mahdollista, koska käsien pesu on niin tiheää, alitajuista ja automatisoitunutta.

…ja…. sitten mä olen välillä ihmetellyt, miksi mun käsien iho on viime vuosina muuttunut kroonisesti kuivaksi.

Pitääkö sitä tosiaan ihmetellä..? 🙈

Tunnistaako kukaan muu itsessään näin pahaa tahman ja lian välttelyä..? 

Kommentit (83)
  1. Samaistun ihan täysin :D käsisaippuaa kuluu älyttömästi ja kädet jatkuvasti kuivat ja kynsinauhat vereslihalla😣

  2. No, onpa meitä joka lähtöön! Itse inhoan käsienpesun jälkeistä kuivuuden tunnetta. Pesen vain vedellä, ellei ole pakko käyttää saippuaa. Oliiviöljyn hieron käsiini.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *