Kukkiva kevät luomilla

Minulta toivottiin hiljattain ideapostausta IsaDoran Blooming Spring -paletin käyttöön. Päätin eilen piristää kosmetiikkaväsymystäni vastaamalla tähän toiveeseen, ja kaivoin vanhan lempparipalettini esiin. Toive oli mieluisa, sillä yksinkertaisesti rakastan meikata tällä paletilla. Käydään vähän Karkkipäivän ”juurilla” – tämä ihanuus kuului ihan ensimmäisiin blogissa esittelemiini meikkirakkauksiin.

(Hassua lukea noita vanhoja postauksia joissa vaikutan vielä nimimerkillä ’Inkivääri’… en meinaa enää edes muistaa että bloggasin ensimmäisen vuoden sillä nimellä…!)

Tällainen ”kukkiva” tuotos sillä syntyi tällä kertaa. Sävyjä voi yhdistellä vaikka mitenkä päin, kaikki tuntuu toimivan!

Paletti on varmasti monille tuttu, mutta kerrataan vielä jos vaikka ruudun takaa löytyisi Blooming Springille ihan uusiakin ystäviä. Paletti ilmestyi IsaDoran vuoden 2009 kevätlookissa ja jäi – thank Goodness for that! – sarjan vakiovalikoimaan. Edit. Syvä huokaus. Paletti on näköjään tänä vuonna klumpattu IsaDoran valikoimasta. :( Buuuu.

Pastellinen kokonaisuus on minusta kertakaikkiaan ihastuttava. (Ylisanavaroitus…. ;)) Vaalea persikka, hattaravaaleanpunainen, huurteinen liila, pistaasinvihreä ja pronssinen ruskea (sävyssä on ehkä aavistus khakiakin). Kaikki sävyt ovat kuulaan helmiäisiä, ja häivyttyvät niin vaivattomasti että ne voi asetella paikoilleen vaikka pelkällä vaahtomuoviapplikaattorilla.

Rajauksen tein Maybellinen Master Precise Eyelinerilla ja kulmaluulle levitin vaaleaa beigeä L’orealin Beige Taupe -paletista. Alaluomelle tein vihreän ”pohjustuksen” Natural Coden vihreällä rajauskynällä (sävy 5 Green), jotta saisin Blooming Spring -vihreästä vähän voimakkaamman. Alaluomen sisänurkkaan käytin valopilkkuna vaaleansinistä sävyä Natural Coden Roxy-paletista.

Vaaleanpunainen ja liila sävy näyttävät käytännössä luomella hyvin samanvärisiltä, liila vain on tummempi.

Ideapostausta toivoneelle vielä lisää vinkkejä; jos ei halua joka kerta lähteä käyttämään paletin kaikkia sävyjä, niin esimerkiksi nämä simppelit yhdistelmät ovat mieleeni:

• Persikkaa liikkuvalle luomelle, liilaa tai vaaleanpunaista (tai niiden sekoitusta) luomivakoon
• Vihreää liikkuvalle luomelle, liilaa luomivakoon
• Liilaa liikkuvalle luomelle, ruskeaa luomivakoon
• Vihreää liikkuvalle luomelle, ruskeaa ulkonurkkaan
• Vaaleanpunaista liikkuvalle luomelle, ruskeaa ulkonurkkaan, persikkaa alaluomelle
• Persikkaa luomen sisäpuolikkaalle, liilaa ulkopuolikkaalle ja vaaleanpunaista luomivakoon
• Liilaa sisäpuolikkaalle, ruskeaa ulkopuolikkaalle, vihreää alaluomelle

* * *

Torstain postauksesta; kommentteja on tullut niin paljon että ikävä kyllä en ehdi kaikkiin vastaamaan, mutta voitte olla varmoja että kaikki olen arvostaen lukenut ja saanut niistä paljon ajateltavaa. Jatkan vastailua vielä tänään, mutta haluan tässä välittää kaikille yhteisen kiitoksen! Olette nähneet hurjasti vaivaa pohdiskelevissa ja avoimissa kommenteissanne.

Minua alkoi ehkä vähän harmittaa että tein tuon postauksen, kun siihen tuli niin vakava kaiku… Itse en ole kokenut että suoranaisesti olisin masentunut. Omien – ehkä kohtuuttomien – vaatimusteni uuvuttama kyllä. Toisaalta, kaikki mitä kirjoitin on totta. Minulla on ollut huono olo. Kyllä se oli hyvä sanoa ääneen ja auttoi laittamaan asioita perspektiiviin.

Taidan yrittää päästää irti niistä raameista, että minun olisi ”pakko” kirjoittaa niin-ja-niin-paljon kosmetiikasta. Toki, Karkkipäivä on alusta saakka ollut kosmetiikkablogi ja se aihepiiri tulee varmasti aina olemaan tärkeässä roolissa, mutta ehkä minun on vain aika hyväksyä että olen muuttunut, eikä minulla enää taida olla yhtä paljon sanottavaa kosmetiikasta kuin vaikka kaksi vuotta sitten. Ainakaan tällä hetkellä.

Ehkä kaikki tämä kaupallisuus (jopa oma työni kosmetiikkamyyjänä, siis) on vienyt osittain sen ”lapsekkaan” uteliaan innostuksen aiheeseen. Kulunut ilmaisu jälleen kerran, mutta kun harrastuksesta tulee työtä, niin….. no, siitä vain tulee erilaista.

Blogiani alusta saakka lukeneet ovat saaneet seurata aika jännää kehityskaarta – värikkäistä meikeistään intoilevasta harrastelijasta töihin alalle ja lopulta kosmetiikkaähkyyn. En halua nähdä, että kuppi on tullut lopullisesti täyteen. Ei varmastikaan ole. Kyllä minussa vielä elää ja hengittää se kosmetiikkafriikki joka voisi analysoida shampoovaahdon ominaisuuksia maailman tappiin…! :D

Sanni ja pikkuankka Kuopion torilla vuonna 1981. Ei liity mihinkään mitenkään. :) Minä vain tykkään tästä kuvasta.

Katsellaan mitä tässä tapahtuu. Kosmetiikkajuttuja saatte lukea Karkkipäivästä jatkossakin, mutta ehkäpä kirjoitan huomenna vaikka sienestyksen vaikutuksesta psyykkiseen hyvinvointiin? Tai sitten niistä Shelly Tambon villapaidoista...! Hahah! Jos osa lukijoistani minut tässä vaiheessa jättää, niin yritän sen hyväksyä ja tajuta, että bloggauksessa on järkeä vain niin kauan kuin se oikeasti on hauskaa ja oma tekemisen ilo välittyy myös ruudun toiselle puolelle…!

Hyvää pääsiäistä kaikille! <3