Kuka minä olen?

Ajattelin, että voisi olla taas kiva esittäytyä, näin 14. blogivuoden kunniaksi :)

Kuka minä olen ja mikä on Karkkipäivä?

Olen Sanni, kosmetiikan supernörtti, joka aloitti blogin keväällä 2009 jotta olisi jotain tekemistä uudessa kotikaupungissa päivisin.

Olin muuttanut parisuhteen perässä uuteen kaupunkiin josta en tuntenut ketään, mies oli päivät töissä ja itse olin saanut vain osa-aikaisen iltatyön. Päivisin oli tylsää, yritin löytää jotain järkevämpää työtä ja työtilanne aiheutti riittämättömyyden ja tarpeettomuuden tunnetta.

Blogin kirjoittamisen kautta saatoin kokea merkityksellisyyttä ja osallisuutta. Tampereella olin täysi ummikko ja ikäänkuin aloittelin koko elämää alusta monen vuoden erilaisen ja aivan toisenlaisen elämäntyylin jälkeen. Netissä ja blogissa olin osa kaltaisteni ihmisten joukkoa, jossa saatoin aktiivisesti vuorovaikuttaa: oppia toisilta sekä myös itse hyödyttää muita. Ankea osa-aikatyö ei niin harmittanut, kun sain päivittäin kokea olevani osa jotain, jolla oli merkitystä. Vaikka kyseessä oli ”vain” blogi.

KUN JOSTAIN VOI PUHUA MAAILMAN TAPPIIN

Aiheet vuosien varrella ovat laajentuneet matkailuun, ruokaan, liikuntaan ja mielenterveydenkin teemoihin, mutta kantavana voimana on aina ollut puhdas intohimo jakaa kosmetiikkaan liittyviä kokemuksia, ajatuksia, iloa ja ihmetyksiä.

Tämän nörtimmäksi ei kai voi tulla: voisin yksinkertaisesti puhua kosmetiikasta kaikessa kirjossaan maailman tappiin. Molekyylien vaikutuksista, emulsioiden koostumuksista, luomivärien erilaisista helmiäisefekteistä, shampoon vaahtotyypeistä, geelien viskositeetista, epäonnistuneista pakkausvalinnoista,  öljyjen imeytyvyydestä ja siitä maskarasta, joka kovettuu liian nopeasti.

Ihan kaikki kosmetiikassa on kiehtovaa, mutta aivan erityisesti rakastan markkinoinnin maailmaa tarinoineen ja mielikuvineen. Jossain toisessa elämässä, kun olisi aikaa, voisin omistautua kosmetiikan markkinoinnin tutkimukselle.

”NEITI HOITOAINE-ETSIVÄ”

Olen alun perin kouluttautunut toiseen intohimoammattiini matkailualalle. Taisin olla 14-vuotias, kun ensimmäisen kerran sanoin haluavani tulla isona matkatoimistovirkailijaksi. Kuitenkin, kosmetiikkapurkit olivat vetäneet minua puoleensa vieläkin varhaisemmasta iästä. Aloin jo 12-vuotiaana ensimmäisen permanentin saaneena vertailemaan kriittisesti erilaisten hiustenhoitoaineiden vaikutuksia, ja 13-vuotiaana ryhdyin keräilemään tyhjentyneitä kosmetiikkapurkkeja ja säilömään Yves Rocherin katalogeja, koska ne tuntuivat ”aarteilta”.

Kun kosmetiikan ainesosaluettelot 2000-luvun alussa tulivat pakollisiksi tuotepakkauksiin (ainakin EU:ssa), tavallisille kuluttajille avautui mahdollisuus yrittää ymmärtää ja oppia, mistä kemikaaleista heidän käyttämänsä tuotteet muodostuivat. Nettiin syntyi keskustelupalstoja, joissa kosmetiikkahörhöt saattoivat analysoida puhki puteleiden sisältöä ja jakaa kokemuksia eri tuotteista. Tällaiselle palstalle minäkin päädyin, ja pian hoitoaineiden sisältämät polykvatit, öljyt ja silikonit alkoivat avautua tälle parikymppiselle – yhä hiuksiaan permanenttaavalle – tukka-ainehullulle kaikessa monimuotoisuudessaan.

Juuri hiustenhoitotuotteet ovat alkujaan tehneet minusta ”inci-etsivän”. :)

Monelle puheliaalle palsta-aktiiville siirtyminen blogien puolelle oli luonnollinen seuraava askel. Omaan blogiin saattoi kanavoida kaiken innostuksensa ilman rajoja, viemättä tilaa toisilta. Ei tarvinnut pyytää anteeksi sitä, että on koko ajan äänessä.

Niin perustin Karkkipäivän. ❤️

HÖRHÖSTÄ AMMATTILAISEKSI

Neljäntoista vuoden aikana kosmetiikkahörhöydestä on tullut kosmetiikka-ammatti.

Kouluttauduin kosmetiikkamyyjäksi puoli vuotta blogin perustamisen jälkeen, menin töihin kosmetiikkaliikkeeseen ja näin päädyin viimein ammatilliselle tielle, joka todennäköisesti olisi pitänyt valita jo teini-iässä.

Vuosien varrella olen erikoistunut luonnonkosmetiikkaan, perehtynyt kymmeniin ja kymmeniin brändeihin, haastatellut kemistejä, vieraillut kosmetiikan tuotantolaitoksissa Suomessa, Kreikassa, Saksassa ja Ranskassa, mennyt töihin luonnonkosmetiikan maahantuojalle ja syventänyt tietoja luonnonkosmetiikan tuotekehityksen verkko-opistossa. Tänä päivänä teen töitä blogin ohessa luonnonkosmetiikan (ja kosmetiikan) asiantuntijana ja kouluttajana.

Blogi on kuitenkin yhä päätyöpaikkani, koska rehellisesti – rakastan kirjoittamista yli kaiken. Enemmän kuin puhumista (heh 😅).

YHTEISTYÖKUMPPANEISTA

Tässä yhteydessä voisi olla sopiva paikka avata ammatillisia yhteyksiäni, koska haluan aina ylläpitää Karkkipäivässä läpinäkyvyyttä. Olen viimeiset neljä vuotta tehnyt töitä ensin osana Nordic Health Systems Oy:n ja sitten Transmeri Oy:n markkinointitiimiä, ja Transmeri on edelleen pääasiallinen toimeksiantajani. En kuitenkaan ole Transmeriin enää työsuhteessa, vaan toimin tiimissä freelancerina. Tämä sopii minulle paremmin, koska en asu pk-seudulla ja haluan tehdä vapaammin muitakin töitä. Transmerin lisäksi minulla on lukuisia muita pitkän linjan yhteistyökumppaneita kuten House of Organic, Biodelly, Dermosil, Korres ja Flow Cosmetics.

Rakkauteni ja kiinnostukseni kaikenlaiseen kosmetiikkaan on syy sille, että haluan pysyä riippumattomana. Koen, että tämä on myös lukijoiden etu: Karkkipäivässä on aina mahdollista lukea mistä tahansa brändistä.

On toki tiettyjä brändejä, joiden kanssa olen läheisempi kuin toisten. Lavera esimerkiksi on sellainen. ❤️ Lavera on sarja, jonka kanssa olen tehnyt töitä kaikkein pisimpään.

Mitä muuta kertoisin itsestäni?

Nautin, kun saan olla perinpohjainen. En ota vastaan tietoa pureskelematta enkä esimerkiksi hyväksy pelkkää lehdistötiedotetta tietolähteenä uutuustuotteesta. Perehtyminen voi välillä uuvuttaa, mutta ainakin se on hyvää uupumista ☺️ Haluan tietää ja ymmärtää mistä puhun, jos jostain puhun.

Kiire on minulle pahinta stressiä. Olen käynyt läpi uupumuksen minkä seurauksena olen nykyään hyvin hidas. Kuormitun nopeasti ja minun on tarkasti rajattava tekemiseni – tässä on yhä harjoiteltavaa. Kesti aikaa hyväksyä uusi hitaampi minä, mutta nykyään tiedän, että olen edelleen hyvä tyyppi hitaampanakin versiona. 🫶 Annan itselleni luvan olla hidas.

Olen syntyisin Kuopiosta, opiskellut Savonlinnassa ja asunut kuusi vuotta pysyvästi ja yli kymmenen vuotta osa-aikaisesti Ahvenanmaalla. Passissani lukee yhä Åland.

Minulla on kaksi ihanaa siskoa joista nuoremman kanssa tutustuimme ja lähennyimme kunnolla vasta aikuisina, koska seitsemän vuoden ikäero esti kaveruuden lapsina. Hassua, miten suuri juttu seitsemän vuotta on alle 20 vuoden iässä. Sisareni ovat parhaita ystäviäni.

En osaa uida ja vesi elementtinä sekä kiehtoo että pelottaa minua. En tykkää olla vedessä ellei ole todella kuuma, ja vietän aikaa Kreikassakin viikkokaupalla käymättä koskaan meressä.

Minulla oli pitkään hädän tunne siitä, että ehdinkö tekemään ja näkemään kaiken kivan ja kiinnostavan elämässä. 40 vuotta täytettyäni tunne muuttui ja FOMO:n tunne katosi. Nelikymppisenä koen, että olen jo saanut kokea elämässäni tosi hienoja asioita ja kaikki uudet, kivat kokemukset ovat ihanaa bonusta joista koen kiitollisuutta, eivät ”väkisin” tavoiteltavaa rasti ruutuun -listakamaa.

Olen jatkuvasti sekä onnellinen että surullinen. Onnellinen siitä, että olen saanut elää kiinnostavaa ja itseni näköistä elämää mutta surullinen siitä, etteivät päällisin puolin hienot asiat poista sisäisiä ristiriitoja. Minulla on kausia, kun oloni on todella huono. Puhun avoimesti rinnallani kulkevasta varjo-Sannista, joka välillä voimistuu ja välillä heikkenee, mutta koskaan se ei mene pois. Joskus mietin, miten vapaa olisin ilman varjoa, ja samalla myös sitä, onkohan elämä ilman varjoja kenellekään mahdollista. Ehkä jokaisella on oma varjonsa, ja on vain löydettävä tapa tulla sen kanssa juttuun.

Seurustelen miehen kanssa, jota kutsun Kalastajaksi. Hän ei näy blogissani, mikä on minusta välillä harmillista, mutta kunnioitan läheisteni toiveita bloginäkyvyydestä. Minusta ei koskaan tullut sitä lifestyle-bloggaajaa, jonka blogissa on kuvia pariskunta-picniceistä tai romanttisista vuosipäivistä. En kiellä, etteikö se välillä ole tuntunut kurjalta. Minussa on puoli ja tärkeä osa elämää, joka ei koskaan näy mediassani.

Kuka tietää, jos tämä jonain päivänä muuttuu.

 

Siihen asti… jutellaan niistä purkeista ja Kreikasta..! 🥰

Kiitos, kun olet Karkkipäivän lukija!

 

hyvinvointi onnellisuus
Kommentit (38)
  1. Tää oli ihana tiivistelmä. Tuli tällaiselle pitkän linjan seuraajalle(vuodesta 2010 muistaakseni, nykyään aika ei ruuhkavuosien keskellä tahdo riittää kuin Instassa seuraamiseen) uuttakin tietoa. Ihanaa, kun olet. ❤️

    1. Kiitos Porkkis ❤️

  2. En yleensä kirjoita kommentteja mihinkään, mutta pakko sanoa, että koen arvokkaaksi sen, että raportoit luotettavasti eri tuotteista ja tuot esille omat kokemuksesi ja kokeilut. Itsekin mini kosmetiikka-hörhönä mielellään luen muiden analyyseja ja arvioita. Vaikutat muutenkin huippu tyypiltä ja kirjoitat kivasti ja uskottavasti. Kiitos, että pidät blogia <3 p.s. Luen myös muita juttujasi, enkä pelkästään tuote- juttuja :)

    1. Kiitos Cherry 🙏🏻❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *