Karkkipäivä
Karkkipäivä

köyhä.

Haluan kirjoittaa yhdestä aiheesta.

Tästä ei yleensä puhuta blogeissa. Vähävaraisuudesta nimittäin. Tai rahan puutteesta ylipäänsä.

Blogeissa ostetaan ja kulutetaan, matkustellaan ja juhlitaan. Blogeja kirjoittaa eri varallisuustason ihmisiä opiskelijoista uraihmisiin, mutta kaikilla heistä riittää rahaa harrastaa ja kuluttaa. Opiskelijatkin tienaavat nykyään niin paljon että voivat suhteellisen helposti säästää unelmalaukkuunsa tai luksuskenkiin.

Ja se on ihan ok. Sehän on tosi kivaa! :)

Mutta minusta se jotenkin vääristää arkea. Meissä työssäkäyvissäkin on ihmisiä, joilla ei ole varaa siihen elämäntyyliin mistä blogeissa saamme lukea. Heistä emme koskaan kuule mitään. Niinpä. Eihän heidän elämässään ole mitään hohdokasta mistä kirjoittaa. Tai ilmaistaan asia toisinpäin: miksi kuluttaminen nähdään hohdokkaana? Miksi ihmisen, jolla ei ole varaa matkustaa lomallaan New Yorkiin tai ostaa joka kuukausi uusia farkkuja, elämä ei olekaan yhtä kiinnostavaa kuin heidän jotka pystyvät niin tekemään?

Minä en ole Suomen virallisen köyhyysrajan määritelmän mukaan köyhä. Mutta tänään minulla ei ollut varaa lähteä Helsinkiin. Minun piti mennä Trendin ja Aussien järjestämään blogigaalaan, mutta minulla ei ollutkaan rahaa junalippuun. Näin kuukauden lopussa ennen palkkapäivää tämä on aika tuttu tilanne. Tilillä ei ole rahaa.

      

Olin saanut gaalaa varten kauniin mekonkin lainaan. Minulla ei nimittäin ole oikeastaan juhlavaatteita omasta takaa, eikä etenkään kenkiä.

Postauksen kuvituksena nähdään siis Sanna Hopiavuoren Paloma-mekko, joka ei päässytkään kanssani gaalaan. Kiitos lainasta, Sanna. Mekko on aivan ihana, vaikka koko M olikin minulle hieman liian iso.

Palataksemme köyhyyteen, haluan nyt kertoa teille raha-arjestani. En oikein tiedä miksi. Ehkä juuri siksi, ettei kukaan kirjoita tällaisesta. Uskon, että moni voi samaistua tähän.

Olen työssä käyvä ihminen enkä shoppaile käytännössä lainkaan, mutta joudun silti laskemaan kuukausittain joka sentin. ”Köyhyyteni” on osittain oma valintani, sillä tuloistani leijonanosa menee asuntokuluihin. Elämä on täynnä priorisointikysymyksiä, ja minä olen halunnut priorisoida jotain muuta kuin mahdollisuutta syödä viikottain ravintolassa tai shoppailla.

Välillä sentinvenytys tietysti turhauttaa ja rasittaa. Tämänpäiväinen tilanne on yksi hyvä esimerkki. Tuntuu hullulta etten pystynyt ostamaan matkalippua. Mutta niin se vain on.

Minulla on kuukausibudjetti, jota yritän seurata niin täsmällisesti kuin mahdollista. Yritän myös laittaa pienen summan rahaa säästöön kuukausittain, jotta pääsen muutamia kertoja vuodessa matkustamaan. Se on minulle tärkeää. Ehkä tärkeimpiä asioita mihin mielestäni rahaa voi laittaa.

Olen budjetoinut itselleni kuukaudessa 180 euroa ruokaan (45 euroa / viikko)  ja 90 euroa harrastuksiin. Harrastukset pitävät sisällään kaiken ”ylimääräisen ilottelun”, kuten kahvilla käymiset, elokuvat, viinilasilliset ja reissut vaikkapa Ahvenanmaalle. Jos ruokabudjetista jää yli, jäämä siirtyy seuraavan kuun harrastusbudjettiin. Ruoassa on helppo säästää. Syön ulkona aniharvoin ja teen itse kaikki ateriat.

Jos harrastus- tai ruokabudjetti menee miinukselle, se on pois säästöön menevästä summasta. ”Löysää rahaa” ei ole.

Harrastusten kanssa on vähän hankalampaa. 90 euroa olisi helppo saada riittämään pelkkiin kahveihin ja elokuviin, mutta yllättävät menotkin täytyy kattaa harrastebudjetista. Esimerkiksi odottamattomat korjaus- tai lääkärinkulut. Kuten tässä kuussa kävi. Käy lääkärillä, luovu gaalasta, kumpaakin et voi saada.

Vaatteita en osta juuri koskaan, siitä olenkin jo maininnut blogissa aiemmin. Mutta en osta paljon kosmetiikkaakaan. Meikkejä ja kynsilakkoja tulee varmaan ostettua peruspirkkoa enemmän, mutta muuta kosmetiikkaa ei.

Jos en olisi töissä alalla tai saisi blogin kautta tuotenäytteitä, kirjoittelisin teille kokemuksia uusista kasvovoide- tai suihkugeelihankinnoista ehkä kerran tai pari vuodessa. :) Ei niitä tule sen useammin ostettua. Jos en olisi lähtenyt alalle, blogini käsittelisi varmasti edelleen pelkästään meikkejä. Ei minulla olisi voiteista mitään kirjoitettavaa.

Tämän vuoden shoppailuni voi tiivistää yhdelle riville; olen ostanut tammi-, helmi- ja maaliskuun aikana 12 kosmetiikka-artikkelia ja kaksi vaatekappaletta. Ei, itse asiassa vain yhden, sillä mieheni maksoi farkut.

Olen ihan tyytyväinen. Jos tienaisin enemmän, en usko että shoppailisin juuri enempää kuin nytkään. Mieluiten sijoittaisin lompakon sisällön hyvään ruokaan (kulinaristiset nautinnot ovat minulle arvokkaampi elämys kuin uudet kengät) ja matkustustilille. Jos olisin suoranaisesti varakas, niin voi olla että _ehkäpä_ ostaisin melkein kaikki MACin meikit…. Mutta en Vuittonin veskaa. ;)

Miltä tämä teistä kuulostaa? Oletteko koskaan itse laskeneet, paljonko teillä menee kuukaudessa rahaa vaikkapa juhlimiseen, ostoksiin tai yleensä harrastuksiin? Kuinka moni tunnustaa joutuvansa laskemaan tarkkaan että saa euroset riittämään?

Kommentit (297)

  1. Eelis

    Useammassakin kommentissa on puitu matkustamista ja sitä, voiko köyhä reissata. Haluan tunkea oman lusikkani soppaan. Itse matkustan ulkomaille yleensä kaksi kertaa vuodessa. Olen maksanut vuokraa Suomessa viimeksi huhtikuussa 2011. Tämän jälkeen olen asunut työnantajan tarjoamassa majoituksessa ja poikaystävän vanhemmilla.

    En ole rikas, mutta en ole köyhäkään. Se, ettei tulot ole samanlaiset joka kuukausi, aiheuttaa hankaluutta. Elän kuitenkin säästeliäästi. Teen omasta halustani osan vuodesta töitä kuin hullu, jotta osan vuotta voin olla vain ”tavoitettavissa” ja hoitaa tiettyjä ennalta sovittuja työtehtäviä etänä. Minulla ei ole lapsia, autoni on vanha, en maksa lainaa mihinkään, enkä asu vakituisesti missään. Se antaa minulle rahaa matkustaa. En halua käyttää rahojani laukkuihin, kelloihin tai vaatteisiin.

    Luulen, että tavallisessa 8-4 työssä palvelualalla tienaisin kokonaisuudessa enemmän kuin nyt, mutta silloin minulla ei olisi mahdollisuutta lähteä Suomesta muutamaksi kuukaudeksi pois. Toisaalta silloin maksaisin vuokraa koko ajan ja käytettävää rahaa olisi vähemmän. Meitä on erilaisia, mutta en pidä että ihmisiä leimataan käsilaukun tai passin leimojen mukaan.

    • Sanni

      Oi, elämäntyylisi kuulostaa sellaiselta että kelpaisi minullekin…! Olisi ihanaa olla sellaisessa työssä, joka sallisi ”etäilyn” osan vuodesta.

  2. sei

    Ai tienaavat opiskelijat nykyään paljon? Yleisin opintotuki+asumislisä opiskelijoilla on 400 euroa ja jos vielä asuu omassa kodissaan, ei tuo summa riitä edes (kunnolla) vuokraankaan. Me opiskelijat täällä Suomessa juuri kärvistellään rahojen kanssa. Ja jos töihin menee opiskelun aikana, siitäkin ”sakotetaan”, saa tienata vain tietyn summan, muuten lähtee heti tuista pois…
    No, onneksi ruokakauppojen roskikset voi dyykata..

    • Sanni

      Ai tienaavat opiskelijat nykyään paljon?

      Tätä mielikuvaa välittävät blogit, todellisuushan on varmasti monen opiskelijan kohdalla jotain ihan muuta.

  3. Iita

    Hieno postaus!

    Kyllä sitä itsekin kateutta toisinaan tuntee blogeja lukiessa, kun ihmiset ovat tyylikkäitä, heillä on varaa shopata mitä haluavat. Jokaisella meistä kuitenkin on haaveita elämässään, mitä haluaa tehdä ja siihen joko säästetään, tai tehdään enemmän töitä. Olen itse pienituloisella alalla töissä, eivätkä työ-ajat aina lämmitä, mutta tulen toimeen. Toisinaan on jopa varaa kuluttaa enemmän, toisinaan ei. En omista autoa, enkä sitä halua. Elämässä tehdään valintoja siitä, mikä itselle on parasta. Omat kateudetkin ovat hälvenneet, kun ystävän kanssa keskustellessa hän oli kauhuissaan, siitä minkälaisen summan olin käyttänyt ulkomaan matkaan. Hän kun koki ettei hänellä ollut samaan varaa. Muistutun, että hänellä oli omakotitalo, auto ja aikaa sekä rahaa vievä harrastus eläinten parissa. Ai niin! ;) Kunpa toisen onni ei olisi toiselta pois.

  4. Laapa

    Mielenkiintoisesti kirjoitit ja tosi tärkeästä aiheesta! Kiitos kun kerroit näin tarkasti henkilökohtaisia asioitasi, se vaatii rohkeutta.

    Mietin myös välillä toista puolta asioista – kuinka moni bloggaaja tosiasiassa elää yli varojensa? Itsestäkin tuntuu omituiselta, että moni on opiskelija, mutta silti varoja riittää merkkikamaan, luultavasti useita satoja euroja kuussa. Minulla se oli opiskeluaikana koko kuukauden budjetti, mitä moni käyttää pelkästään shoppailuun.

    Raha. Se on sitä puolta, mitä emme bloggaajista tiedä. Voihan niin ollakin, että joku tai jotkut kerryttävät velkaa ulosottoon tai sitten taustalla on Pappa betalar, tai mitä tahansa muuta. Mutta hienoa, että kerrankin joku avoimesti kertoo rahankäytöstään. Kuulostat todella järkevältä ja suunnitelmalliselta! :) Hienoa, annat hyvää esimerkkiä! :)

    Oma talous on myös varsin suunnitelmallista, koska mies huolehtii talouden isoista linjoista. Meillä on vuosibudjetti, jota noudatamme ja palkoista siirretään iso osa lasku- ja ruokatileille. Noin tarkkaan emme kuitenkaan menoja kirjaa, koska joustovaraa budjetissamme on tällä hetkellä ihan mukavasti. Mutta kyllä, täälläkin suunnitellaan ja säästetään. :)

  5. Nuttula

    Tosi hyvä kirjoitus, kiitos kun otit aiheen esille! Minusta on tosi hyvä, että olit rohkea ja ihan konkreettisesti annoit esimerkkejä rahankäytöstä. Tästä on varmasti monelle hyötyä. Taloudenseurantasi vaikuttaa ihailtavan jämptiltä, samanlaista tarkkuutta toivon ja haluan itsellekin. Aurinkoista kevättä! t. nina

  6. Katjuska

    Aivan mahtava kirjoitus ja niin totta. Reaalielämää todella monelle, mutta harva sanoo sen ääneen.

    Mulla tilipäivä 16.4. Tilillä n. 100e.

    Itse panostan mieluusti kulttuuriin ja kavereiden tapaamisiin. Vaatteita ostan harvoin ja samaten meikkejä.

    Kevät on saanut minut aika sekaisin ja Visa on vingahdellut vaateostosten myötä.

    Taidanpa pitää huhtikuun kirjaa mihin manit menevät…

    Kiitos, kun annoit ajattelemisen aihetta.

  7. minävaaaan

    haluaisin muistuttaa, että suomessa meillä on kaikilla mahdollisuus opiskeluun jopa korkeakoulutasolla, ja näinollen oman ammattinsa voi hyvin vapaasti valita. :) tosiasia on, ettei kaikissa ammateissa tienaa niin hyvin mutta valintoja voimme jokainen tehdä.

  8. pa-ka opiskelija

    Minävaaaan: Kaikilla ”on mahdollisuus” opiskeluun jopa korkeakoulutasolla. Jos on varaa opiskella! Itse esimerkiksi tienaan n. 160e/kk (enempää en voi tehdä töitä koulutyön kärsimättä), siihen päälle opintoraha ja asumislisä n. 450e/kk eli ”tuloja yhteensä n. 610e/kk. Mun vuokranosuus vie tuosta summasta jo pelkästään yli puolet, eli vajaa 300e käytettävissä kuussa elämiseen. Tuo 300e menee matkakorttiin, ruokaan, opiskelutavaroihin, puhelinlaskuun, sähkölaskuun, kissanruokaan..että eipä siinä hirveesti matkustella toiselle puolen suomea tapaamaan perhettä. Onneksi voin käydä kouluni kahdessa vuodessa, pitempään en ehkä kestäisi.
    Aiemmin kun en ollut täyttänyt vielä 20, en saanut edes opintorahaa (vanhempien tulot….), ainoat tulot oli asumislisä n. 200e (joka ei edes riitä vuokraan) sekä vajaa 200e palkkatuloja. Oli mukavaa noilla tuloilla aloitella nykyistä koulua kun perustarvikkeet mitä koulua varten piti ostaa (annettiin viikko aikaa hankkia) maksoivat vajaa 800e. Niistä tarvikkeista oon edelleen velkaa monille ihanille ystäville ja vanhemmille kun näistä tuloista ei ole niitä varaa maksaa pois.
    Tuolla joku sanoi että järkevät asuntokulut on n. 30% nettotuloista.. saanko nauraa?

    • Laura

      Hyvä pa-ka opiskelija, kuulostaa ikävältä, että et pääse rahan puutteen takia tapaamaan perhettäsi. Se on oikeasti todella kurjaa.

      Haluaisin kuitenkin muistuttaa sinua, että meillä täällä Suomessa on ilmainen koulutus ja täällä maksetaan veroja, jotta meillä jokaisella olisi mahdollisuus kouluttautua ja sitten koulutuksen avulla palvella tätä yhteiskuntaa.

      Haluaisin myös muistuttaa, että ilmaisen koulutuksen lisäksi me opiskelijat saamme ilmasta rahaa valtiolta. Sen rahan avulla me pystymme keskittymään opintoihimme. On valitettavaa, että alle 20 vuotiailla vanhempien tulot vaikuttavat opintotukeen, se pitäisi mielestäni poistaa, koska ei ole oikeastaan reilua olettaa, että kaikki vanhemmat osallistuisivat lastensa menoihin, kun nämä ovat muuttaneet muualle opiskelemaan.

      Toivottavasti muistat nämä kaksi seikkaa, vaikka olisitkin tilanteessa, jossa sinulla ei ole lainkaan rahaa. Monessa maassa opiskelu maksaa, koulukirjat ja tarvikkeet maksavat. Eikä avustuksia tule mistään. Koulukirjojen lainaaminen kirjastoista on muuten maailman mittapuulla hyvin hyvin harvinaista.

      Opiskeluajan penninvenytys varmasti tuottaa tulosta sitten kun valmistut ammattiin, jonka olet ise valinnut ja josta toivon mukaan tulet pitämään.

      Tsemppiä!

    • Mä vaan

      Mulla aina meinaa tukka lähteä päästä kun luen näitä opiskelijoiden valituksia.
      Itse olen erittäin vähävaraisesta perheestä jossa opiskeluun ei kannustettu.
      Onneksi älliä oli enemmän ja hyvä opo. Otimme selvää missä on edullinen asuminen, mahdollisesti asuntola ja opiskelijoille iltatöitä.
      Lisäksi sain vinkin ystäväni isosiskolta ja tein pienen ilmaisen työn paikalliselle kirjastolle, sain palkaksi 50 ilmaista lainausta. Lappuja ei aina ”muistettu” ottaa joten kirjakustannus 2 v ajalta oli puhdas 0.
      Näistä huolimatta nostin opintolainaa joka oli ihan normaalia silloin. Valmistumisen älkeen sain töitä ja maksoinkin lainan nopeammin pois.
      Muista että Suomessa opiskelu on ilmaista! Opiselijat saavat lisäksi paljon alennuksia mm matkustamisesta, on opiskelija-asuntoja.

  9. -M-

    Aivan mahtava kirjoitus!! Kiitos siitä!! Pistää varmasti monet lukijat ajattelemaan ja pohtimaan! Ainakin mä jäin miettimään asiaa! :) Minä myös arvostan enemmän hyviä ruokahetkiä ja unohtumattomia makuelämyksiä hyvässä seurassa enemmän kuin kännejä meluisassa baarissa! Harvoin saan säästöön rahaa kun olen äitiyslomalla, mutta mieheni hoitaa senkin puolestani! :)

    Kiitos tästä kirjoituksesta! :)

  10. minävaaaan

    pa-ka opiskelija, tiedän kyllä koska oon ite ihan samassa tilanteessa :) asenteesta se on kiinni.

  11. Heli

    Heippa!

    Täällä yksi ihan tavallinen tyyppi, jolla ei rahaa ole ja joka sen on blogissaan näyttänyt. Ei se mun blogi tosin mikään trendiblogi olekaan, mutta.. En minä tajua, miksi se rahasta puhuminen on niin tabu juttu. Ehkä siksi, että halutaan näyttää ulospäin jotain paljon hienompaa kuin mitä sitten todellisuudessa ollaankaan.

    Tulin lukemaan tämän juttusi Kalastajan vaimon kautta, ihan kiinnostuksesta, koska mua suuresti kiinnostaa nämä talousasiat, se miten ihmiset oikeesti pärjää. Tykkäsin kovasti postauksestasi!!

    Äskettäin kirjoitin omassa blogissani postauksen nimeltä ”tilinpäätös”. Siellä on esillä 6-henkisen perheen menot ja tulot ja se surullinen reippaasti miinusmerkkinen lopputulemakin. Että tiukalla ollaan, jatkuvasti… Jos kiinnostaa vaikka kurkata!

  12. annu

    Hyvä kirjoitus!
    (Tulin tänne kalastajan vaimon blogista.) Sielläkin peräänkuulutin medialukutaitoa/mediakasvatusta nuorille ja lapsille. Sitä voisi antaa tulla kotoa että koulusta.
    Mutta kunte sanoin, hyvä kirjoitus!! :)

  13. minsku

    suuri asuntolaina ja monta lasta ei anna myöten tuollaiseen harrastusbudjettiin taikka ulkomaanmatkoihin. mutta se oma koti on myös valintakysymys. jos rahaa on, ostan mielelläni itselleni tai lapsille jotain kivaa, siksi kait sitä harvemmin säästöön saakaan. Mutta yli 4000€ uokomaanmatkasta tällä porukalla (plus kaikki muu siellä kuluva) on vaan liikaa tällä hetkellä. Mutta ehkä joskus??

  14. kultainen sydän ja palava mieli

    Hei,
    Minäkin olen blogissani puhunut varallisuudestamme. Meillä on yhteensä viisi lasta ja olen siirtymässä juuri vanhempainrahalta kodinhoidon tuelle. Rahat ovat olleet jatkuvasti todella tiukassa, ei ole nyt edes 10 euron hiusväriä rahaa ostaa. Toivottavasti ensi kuun palkasta.. Haluaisin esitellä blogissani myös vaatetusta, mutta ei ole tällä hetkellä varaa edes kirpparivaatteisiin, joten se siitä. Nyt äitiyslomalla olen tehnyt ylimääräisiä töitä säästöön, on ainutlaatuinen mahdollisuus, kun olen saanut äitiysrahaa. Nämä olen säästänyt perheemme matkaan, vaikka persnetolla on joka kuukausi menty, kohta Visa on tapissa ja mitäs sitten tehdään? Mutta matkalle ollaan koko perheemme lähdössä, maksaa 2500e kaikilta 7 hengeltä ja on all inclusive. Nyt yritän myydä kamaa huuto.netissä, jotta saatais edes pari sataa euroa käyttörahaa sinne, kun mukana on yksi erityisruokavalioinenkin, jolle täytyy ostaa välipaloja kaupasta ym. Ja jostain pitäisi vielä saada rahat bussimatkoihin lentokentälle. Automme on myynnissä, kohta ollaan ilman. Mutta onnellisia ollaan, elämä kyl olisi helpompaa jos olisi edes kaikkiin laskuihin rahaa. Tervetuloa blogiini tutustumaan!

  15. Meri

    Heippa!
    Päädyin selailemaan blogiasi Indiedaysin sivuilla julkaistun uusi vuosi -aiheisen artikkelin kautta. Huomasin suosituimpien postauksien listalta tämän, harvoin blogeissa käsiteltyä aihetta käsittelevän postauksen, ja luin sen. Hienoa, sait juuri uuden lukijan – tämän kirjoituksen inhimillisyys ja rehellisyys vetosi minuun! Kiitos :) toisaalta ajattelen niin, etä bloggaajan ei tarvitse eikä moni varmasti haluakaan käsitellä tällaisia ns.kiusallisia aiheita blogissaan vaan keskittyä niihin hyviin hetkiin, jolloin on varaa herkutella kahvilan vaahtokarkkikaakaolla, ja se on ihan okei! Valitettavan usein on kuitenkin niin, myös itseni kohdalla, että bloggaajien elämästä kuvitellaan tietävänsä kaikki vain postausten perusteella, ja aletaan uskoa, että heille ei koskaan osu niitä huonoja päiviä. kiitos siis tästä ihmisläheisyyttä otteestasi, joka näkyy monista muistakin postauksistasi! Toki kuuluu asiaan hehkuttaa hyvistäkin asioista, mutta tällainen ”maanpinnalletipauttaminen” lienee välillä tarpeen :)

    • Sanni

      Hei Meri!

      Kiitos mukavasta palautteesta ja kivaa että löysit blogiini, tervetuloa lukijaksi! :)

  16. Pisamiina

    Oon lukenut tekstejäsi alusta asti tässä viime viikot ja innolla odotin, koska tämä postaus tulee vastaan. Tää on nimittäin ensimmäinen, jonka sulta aikoinaan luin. Olen siis jo suunnilleen kaksi ja puoli vuotta seurannut blogiasi eikä loppua näy! :)

    • Sanni

      Jee :) Olipa hauska kuulla :)

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.