Kotona ja karanteenissa

Tietona, että olen tänään saapunut kotiin ja karanteeni on alkanut.

 En täytä Karkkipäivää korona- ja karanteeniaiheilla, sitä ei ole luvassa, mutta ajattelin pitää vähän yllä päivityksiä karanteenista ja viimeisimmästä tilanteesta.

Olen edelleen oireeton kurkun lievää paksuutta lukuun ottamatta. Kuten olemme koronan oireista lukeneet, suurella osalla sairastuneista korona ilmenee mietona perusflunssan kaltaisena tai lähes oireettomana. Ei voi tietää, olenko itsekin siis jo sairastunut.

Saavuin Helsinkiin tänä aamuna viimeisellä Tukholman ja Helsingin väliä kulkevalla laivayhteydellä, tästä päivästä eteenpäin sekä Viking Linen että Silja Linen Tukholman liikenne seisoo kuukauden verran.

Laiva oli autio ja hiljainen, ravintoloista vain yksi oli auki.

Helsinkiin saapuessa maahantulovirallisuuksissa ei ollut muutoksia, eli laivasta vain käveltiin ulos ilman sen kummempia muodollisuuksia.

Tampereelle saapuessa kohtasin ensimmäisen haasteen, jota olin ehtinyt ounastella jo viime päivinä kaupassakäynnistä keskustellessa. Karanteenissa oleva ei saa käydä kaupassa, vaan elintarvikehankinnat ja muut pakolliset kauppa-asiat on hoidettava verkkokaupan tai auttavaisten ystävien kautta.

No. Ruokakauppojen kotiinkuljetukset eivät toimi kaikkialla. Tai jos toimivatkin, jonot ovat esimerkiksi seitsemän päivää – kuten tällä hetkellä Prismoissa ympäri maan. Myös kauppakassi-palvelun nouto-vaihtoehdolla on viikon jono.

Tilaa siinä sitten ruokaa.

Minulla on ystäviä jotka auttavat minua, ja sain tänään sisareni toimittamana ruokaa muutaman päivän tarpeisiin. Mutta kaikilla ei ole läheisiä jotka auttavat. Mitä silloin?

”Kunnalla on velvollisuus auttaa siinä tilanteessa”, sanoi sisareni. Mietinkin, olisiko minun pitänyt seuraavaksi soittaa Tampereen kaupungin vaihteeseen, jos en olisi saanut ketään käymään puolestani kaupassa.

Mitenkähän pitkä jono kaupungin puhelinvaihteessa on tällä hetkellä? Ja minkä kunnallisen tahon puoleen ylipäänsä pitäisi kääntyä? Joo, ”Googlaa”. Tai mene Facebookin Ruoka-apu-ryhmiin. Mutta kaikilla ei ole Googlea eikä kykyä tai mahdollisuutta internetin käyttöön ylipäänsä.

Mikä tilanne.

Saavatko kaikki riskiryhmään kuuluvat tai karanteeniin asetetut tai asettuneet apua? Mistä yksinäiset ikäihmiset tai sairaat tai kapasiteetiltaan muulla tavoin rajalliset saavat apua?

Niin paljon kysymyksiä.

Ja asian vakavuus alkaa varmasti valjeta monille kunnolla vasta ajan kuluttua. Kuten itsellenikin kävi. Uutisista näen, että ihmiset kävivät vielä eilen ihan ”muina miehinä” Venäjän rajan yli hakemassa bensaa ennen kuin Venäjä sulki rajansa. Kuinka moni bensan shoppaajista jää reissun jälkeen karanteeniin? Kuinka monelle heistä edes käy mielessä, että piipahdus rajan takana tarkoittaisi nyt neljän seinän seuraa kahdeksi viikoksi?

Mikä tilanne. Elämme historiaan jäävää aikaa. 2020.

Mitä tästä ajattelemme vuoden lopussa? Mitä kaikkea on tapahtunut?

Mikä kaikki on muuttunut?

.

Ehkä yritän seuraavaksi kahdeksi viikoksi ottaa Seppokoiran asenteen:

Kommentit (29)
  1. Tervetuloa kotiin ja hyvä, että oot kunnossa. Se on kuitenkin pääasia sinulle ja sun läheisille, ja lopulta meille kaikille seuraajillekin (näin ainakin todella toivon ❤ ).

    Me jotka ei olla sota-aikana eletty ei olla koskaanikinämilloinkaan oltu tälläisessa tilanteessa ja luulisin, ettei suurin osa ole edes osannut kuvitella vastaavaa tapahtuvaksi, vaikka kuinka olisi hoksottimet kohdillaan. Tämä on niin epätodellista.

    Eiliseen asti olin säästyny suuremmalta pelolta, mutta kun hengenahdistusoireet alko päivällä ja soitin päivystykseen niin pääsi jo pikkuinen hätäitku. Vielä saan olla kotona ja ihana kultani ”uhrasi” itsensä (kun on perusterve hyväkuntoinen ja pystyy olemaan seuraavan kuukauden luonani karanteenissa) ja tuli hoitamaan minua. Toi tarvikkeita niin, ettei minnekään tarvitse lähteä ja mun ei tarvi pelätä enää, että kuukahdan yksin tänne eikä kukaan huomaa.

    Jaaritteluni tarkoitus oli se, että TÄRKEINTÄ on pitää toisista huolta ja olla ystävällisiä, rakastaa, tukea, tukeutua. Olla armollisia, ymmärtäväisiä ja inhimillisiä. Me selviämme, mutta vain pitämällä yhtä, ei riitelemällä ❤

    Rakkautta siis kaikille, myös sulle Sanni 💙 Haaveillaan Kreikasta ja sen kaikista ihanuuksista, toivotaan että syksyllä sinne jo pääsis 🇬🇷

    1. Kiitos Hanna, ja allekirjoitan jokaisen sanan kahdesta viimeisestä kappaleestasi <3

      Toivotan sinulle pikaista paranemista, voimia ja Sitä Rakkautta <3

  2. Hienoa että olet päässyt kotiin!😥👍MUTTA:Miten voi olla näin lepsua,eikö maallamme ollutkaan valmista toimintasuunnitelmaa tälläisiä maailman tilanteita ajatellen!?No ei ja minä kun kuvittelin että se olisi itsestään selvää että suunnitelma on tarkkaan mietitty valmiiksi ettei tarvitse ihmetellä jos tälläistä tulee eteen🤔No,tämän jälkeen ainakin on ja toivottavasti miettivät asioita edelle jo pahempaakin silmällä pitäen🧐Kyllä minusta hallitus petti pahasti,mutta oppirahoja…..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *