Kosmetiikkanostalgiaa; näin alkoi kauneudenhoitoni tie

Tiedätte millainen nostalgikko olen, ja vanhat kosmetiikkaesitteet kuuluvat herkullisimpiin nostalgisoinnin kohteisiin.

Sain käsiini jotain, jonka luulin olleen menetetty jo aikaa sitten. Olin säästänyt teini-iästä saakka kaikki Yves Rocherin postimyyntikatalogit, viralliselta nimeltään Kauneuden Vihreät Kirjat, vuodesta 1994 vuoteen 2002. (Katalogien säästäminen loppui kun muutin pois Kuopiosta.) Olin vannottanut äitiä ettei kirjoja saa heittää pois, mutta kun muutama vuosi sitten yritin niitä löytää, äiti tunnusti, että oli kaiketi tullut vieneeksi ne paperinkeräykseen. Eihh…!

Kunnes…

…tänä syksynä äiti ilmoitti pinon putkahtaneen esiin jostain varaston laatikosta. Jei…!

My precious…! Olkoonkin jemmauksessa myös ne aidosti huonot puolensa ja se on tapa, jonka ylenpalttisesta harrastamisesta pyrin vilpittömästi eroon, mutta nostalgikko minussa kiljuu riemusta tällaisten vanhojen aarteiden äärellä :)

Vuoden 1994 katalogi on minulle aivan erityisen tärkeä siksi, että sen sivuilla on lukemattomia tuotteita jotka ovat kosmetiikkahistoriassani ensimmäisiä laatuaan. Muistelisin, että varsinaisen ensimmäisen oman Yves Rocher -tilaukseni tein jo vuoden 1993 katalogista, jolloin olin seitsemännellä luokalla ja ylipäänsä aloin käyttää kosmetiikkaa, mutta tuo kirjanen ei ole säilynyt. Vuoden 1994 kirjassa ovat kuitenkin kaikki ne tuotteet, joilla olen kauneudenhoidon tieni aloittanut <3 :)

Acaciane on ensimmäinen ”oikea” ihonhoitosarja jota olen käyttänyt. Ajasta tätä ennen minulla ei ole mitään muistikuvia mitä tulee ihonhoitoon, ainakaan en ole käyttänyt erillisiä meikinpoistoaineita tai kosteusvoiteita. Olisinkohan sitten lainannut joitain äidin tuotteita…

Ensimmäinen meikinpoistoaineeni ja kasvoveteni <3

Muistan yhä kaikkien näiden kuvien tuotteiden tuoksunkin… Acacianessa oli sellainen hyvin aikuismainen, mieto, vihreä kasvimainen tuoksu.

Säilytin kasvovettä jääkaapissa kun olin lukenut siitä vinkin jostain kauneuslehdestä.

Huomasin nopeasti, että puhdistusemulsio ei sopinut minulle silmämeikinpoistoon ja silmiä kirveli. Pian tilasinkin erillisen silmämeikinpoistoaineen, tai itse asiassa nämä kummatkin, ja sinisestä tuli monivuotinen suosikkini.

Tuo roosan värinen oli ohuempi ja nestemäisempi kun taas sininen oli paksumpi ja geelimäinen. Siitä lähti rakkauteni geelimäisiin silmämeikinpoistoaineisiin. :) Rakkaus, joka on jatkunut tähän päivään.

Acaciane-sarjan jälkeen kokeilin Camomille-sarjaa.  Käytin kasvomeikinpuhdistukseen edelleen emulsiomaista tuotetta, sillä tuohon aikaan en muunlaisista meikinpoistoaineista tiennytkään. Kuvittelin, että meikki täytyy poistaa emulsiolla ja geelimäiset putsarit ovat meikittömän ihon puhdistukseen. Itse asiassa taisin käyttää pelkästään emulsioita aina lukioikään saakka, jolloin siirryin pysyvästi vaahtoavaan putsarityyppiin.

Tykästyin Camomille-sarjasta etenkin yövoiteeseen, jota käytin todella monta vuotta. Itse asiassa kyseinen voide taitaa olla Sebamedin ja Aqualan L:n ohella eniten koskaan ostamani ihonhoitotuote, käytin sitä melkein kolmekymppiseksi saakka. Meitsi on ollut aikoinaan todella uskollinen lempituotteilleen :)

Acacianea tai monia muitakaan 90-luvun puolivälin Yves Rocher -sarjoja ei enää ole, mutta Camomille-sarja on pysynyt valikoimassa kaikki nämä vuodet. Vain nimi on vaihtunut; Camomille –> Calmille –> Bio-Calmille –> Pure Calmille.

Entäs tämä tuoksu..! Oih, ihanin, jännin, kiehtovin tuoksu mitä tiesin tuohon aikaan..! Kuka muu muistaa 8e Jourin..? Se oli 15-vuotiaalle vähän liian aikuismainen mutta ai että mä ihailin tätä tuoksua… Ensin lainasin sitä äidiltä ja sitten sain jonkun tilauksen kylkiäisenä oman minipullon. 8e Jour -tuoksu ei sopinut kouluun vaan käytin sitä viikonloppuisin viihteellä…! ^_^

Arkituoksuina minulla oli Pivoine, Nature ja Magnolia, ja joukko muita, näistä katalogeistahan tuli aina tilattua melkein kaikki mikä vähänkään kutkutteli koska hinnat olivat halvat ja kaiken sai aina vähintään puoleen hintaan. Niinhän se taitaa kyllä olla vieläkin ;) Tarjoushinta on Yves Rocher -tuotteen oikea hinta.

Nämä olivat ensimmäiset kokeilemani Yves Rocherin hiustuotteet. Tätä ennen olin käyttänyt markettituotteita kuten XZ:aa ja Elvitalia. Hydra Vegetal -hiustuotteissa oli aivan ihana, maitomaisen makea tuoksu, mutta se käytännössä jäikin niiden ainoaksi positiiviseksi asiaksi. Muistan, kuinka ”erityisen hoitavaksi” mainostettu shampoo tuntui lirulta ja vaahtosi aika miedosti, ja olin vähän pettynyt, kun en tuohon aikaan vielä tajunnut että mieto vaahtoavuus liittyi sen hellävaraisuuteen.

Latvojen hoitovoiteesta en myöskään tykännyt, kun se oli voidemainen eikä tuntunut lainkaan niin silottavalta kuin siihenastinen suosikkini Elvitalin (melkein pelkään silikoniin pohjautuva) latvasuoja oli.

Meikkejäkin tuli totta kai tilattua :) Mutta muistan, että en koskaan pitänyt Rocherin meikkejä heidän vahvuutenaan, etenkin ripsarit olivat ihan kamalia. (Kuka muistaa ”Maxi Mascaran” jonka sai usein kaupanpäällislahjaksi…)

Näitä voidemaisia luomivärejä minulla oli kaksi, mutta en koskaan oppinut kunnolla käyttämään niitä.

Kosmetiikkamuseostani löytyy edelleen yksi vuonna 1994 ostettu Yves Rocher -poskipuna… Ja kyllä, toimii edelleen :)

Yves Rocherilta löydämme myös ensimmäisen koskaan käyttämäni meikinpohjustusvoiteen. ”Primer”-sanaa ei tuolloin käytetty.

Ko. tuote oli todella erikoinen, sen koostumuksella ei ole mitään tekemistä tämän päivän primereiden kanssa. Se oli koostumukseltaan jäykkää ja kuivakkaa, kuin kiinteää meikkivoidetta. Se ei tehnyt mielestäni iholle yhtään mitään ja tuntui vain epämiellyttävältä levittää.

Ohje ”voit käyttää meikinalusvoidetta myös värivoiteeseen sekoitettuna” kuulostaa aivan hullulta; miten jäykkää, kiinteää voidetta saisi ihanteellisesti sekoitettua nestemäiseen meikkivoiteeseen..?

Muistan että tilasin tätä innoissani ”kaksi yhden hinnalla” -tarjouksesta ja toinen purkki meni roskiin koska en saanut ensimmäistäkään käytettyä.

Ja kynnet…! <3 Oih, näistä tuotteista alkoi kynsienkasvatusprojektini. :)

Inspiroiduin ystäväni kauniista, pitkistä kynsistä, pyysin häntä tekemään minulle manikyyrin ja tilasin seuraavana päivänä satsin omia kynsienhoitotuotteita :)

Vuoden 1994 katalogiin olen ympyröinyt mitä aion tilata… ^_^

Kosmetiikkamuseossani on yksi pullo ”kynsikylpyä”. :) Tyhjänä, sentään :D

Seuraavan vuoden Kauneuden Vihreässä Kirjassa tulivat uutuutena nämä hoitolakat, jotka tilasin tietysti kaikki..! ^_^

Näissä oli hienoiset karkkimaiset tuoksut joista liilan tuoksu on jäänyt parhaiten mieleen.

Cap Soleil -sarjasta löytyy seuraava ”ensimmäinen”-kategorian tuotteeni; ensimmäinen itseruskettavani. ^_^ Tämän tilasin (kalpean :D) ystäväni vinkistä. Ystäväni kertoi ”ihmetuotteesta” jota laitetaan yöksi kasvoille ja aamulla kalpeus on tiessään, sitähän piti heti saada kokeilla…! Tuote tuntui minusta ihan taialta ^_^

…mutta itseruskettavien tuotteiden laatu oli tuolloin jotain ihan muuta kuin tänä päivänä, ja Cap Soleil -voiteella sain sen oikein klassisen kamalan, oranssinläikikkään naaman…! :D Silti käytin tuotetta pitkään koska olin niin haltioissani sen kyvystä häivyttää kalpeuttani… ^_^ Muistan miten rasvainen koostumuskin tuossa oli, se ei meinannut millään imeytyä…

Cap Nature…! Ja mikä ”ensimmäinen” tähän sarjaan liittyy..? Ensimmäinen greippituoksuni. <3

Voi Pamplemoussea, se oli jotain aivan ihanaa… Greippi-hajuvesissä on se jännä juttu, että nehän eivät itse asiassa tuoksu siltä miltä oikea greippi tuoksuu, oikea greippi on hapan ja kirpeä, ei yhtään makea. Tai jos onkin makea niin väkevällä tavalla, greippi-hedelmän tuoksussa ei ole mielestäni mitään pehmeää. Mutta kun se siirretään hajuveteen ja liitetään osaksi muuta tuoksukompositiota… oih…! Tuloksena on yksi kiehtovimpia tuoksutyyppejä. Greippituoksut ovat vastustamattomia..! Kaikki eivät ole onnistuneita, mutta yhtä lailla ne vetävät minua puoleensa…. ”grapefruit”... taikasana..!

Kun vuotta myöhemmin sarjaan lanseerattiin myös suihkugeelit, niin totta maar ostin senkin :)

Suihkugeeleistä puheen ollen, nämä Les Ondées Parfumées -suihkugeelit olivat, jep, ensimmäisiä omia suihkugeelejäni. Olin hurmaantunut niiden suloiseen pakkaukseen jossa korkki oli kuin vihreä kasvin lehti.

Jos näkisin pakkauksen ensimmäistä kertaa nyt, vuonna 2017, pitäisin sitä todennäköisesti vain halvan näköisenä. 90-luvulla se oli ihana ja elegantti, jotain ihan muuta kuin kaupan Palmolivet sun muut päivittäiskosmetiikkamerkkien suihkugeelit joiden ulkonäkö ei koskaan ole vedonnut minuun.

Vielä yksi jäsen kosmetiikkamuseostani;

 

Appelsiininkukkakylpyvaahto, sekin vuodelta 1994. Meillä ei ollut omaa ammetta mutta ostin kylpytuotteita käytettäväksi kaverini luona jossa vietimme usein tyttöjen iltoja.

Ostin näitä kaksi yhden hinnalla -tarjouksesta, ja toinen jäi käyttämättä… Sisältökin oli vielä joitain vuosia sitten tallella, mutta kaadoin sen lopulta viemäriin (joo ehm, miksi säilyttää 20 vuotta vanhaa kylpyvaahtoa..? Aioinko joskus testata vieläkö se vaahtoaa..?) Pullon säästin koska en halua luopua näistä muutamista vanhimmista kosmetiikapakkauksistani. Kreisi-jemmailijalle sallitaan oma pieni kosmetiikkahistorialaatikkonsa.

Ja siihen laatikkoon kuuluvat myös nämä esitteet :) <3

Tällaista historian havinaa tänään :)

Toivottavasti kirjoitus toi mukavan nostalgiatripin ainakin muille vanhoille ”yvesrocheristeille” :) <3

.

Minkä merkin tuotteilla te olette aloittaneet ihonhoitonne?