Karkkipäivä
Karkkipäivä

Kosmetiikkamerkkien imagoista, osa 2

Tein kuukausi sitten blogin lukijoille kosmetiikan kulutusta ja imagoarvoja käsittelevän kyselyn, ja puran tässä osan sen sisällöstä. Kysely oli hurjan suosittu, ja siihen vastasi 2165 ihmistä. Valitsin kysymyksiin randomilla joitain yleisimpiä kosmetiikkamerkkejä selektiivisen, päivittäis- ja luonnonkosmetiikan kategorioista. Lukijat saivat vastata, millä merkillä on luotettavin ja kiinnostavin imago, ja millä taas vähiten houkuttava ja vähiten luotettava.

Selektiiviseltä puolelta luotettavin merkki oli lukijoiden mielestä Dior (65% äänistä) ja toiseksi kiipi vain viiden prosenttiyksikön erolla Clinique. Muiden merkkien jakauma meni näin: Lancôme (55%), Biotherm (52%), Sensai (45%), Estee Lauder (32%) ja Clarins (30%).

Dior_kuva

Diorin brändi henkii laatua ja ylellisyyttä, ja muotitalotausta tuo sille varmaan vielä erityistä uskottavuutta. En ole itse järin kiinnostunut merkin ihonhoidosta, ja mielestäni purkkien arvokkaan näköinen muotoilu vetoaa enemmän vanhempiin kuluttajiin. Veikkaan, että Diorin menestys tässäkin kyselyssä on ensisijaisesti meikkien ansiota. Diorin meikeistä on jostain syystä tullut käsite, ja etenkin viiden sävyn luomiväripaletit ovat jo ikoneita. Yleisestikin ottaen värikosmetiikka vetoaa nuoriin kuluttajiin ihonhoitoa enemmän, ja se merkki, jonka meikit ovat ”lyöneet läpi”, nauttii nuorten kuluttajien arvostusta.

Clinique_kuva

Cliniquen suosion ymmärrän oikein hyvin. Cliniquen tuotteet ovat Dioriin verrattuna jopa edullisia, joten opiskelijallakin on niihin varaa. (USAssahan Cliniquen tuotteet ovat muuten meidän markettikosmetiikan hinnoissa.) Cliniquen imago on mielestäni nuorekas ja helposti lähestyttävä. Tuotevalikoimasta löytyy vastaus kaikkien ihotyyppien ja iho-ongelmien tarpeisiin, ja profiloituminen hajusteettomana ja erityisen allergiatestattuna brändinä on pönkittänyt kuluttajien mielikuvaa Cliniquesta luotettavana kosmetiikkamerkkinä.

Lancômella puolestaan on mielestäni aika vanhanaikainen imago, enkä itse pidä merkkiä kovinkaan houkuttavana. Minulle Lancôme on vähän niin kuin ”selektiivisen puolen Lumene”, kaikille tuttu ja turvallinen mutta jotenkin auttamattoman epätrendikäs. Olen kuullut, että Lancômella ei muuten missään muualla olisi niin korkeaa arvostusta kuin juuri Suomessa. Mielenkiintoista.

Clarins_kuva

Toisin kuin valtaosa lukijoista, pidän Clarinsia hyvin kiinnostavana ja laadukkaana merkkinä. Pakkausten ulkonäkö on kieltämättä hieman täti-linjalla, mutta liekö sitten kasvipohjaisten ainesosien (ja inceihin tutustumisen) ansiota, niin koen Clarinsin tällä hetkellä ehkä vakuuttavimpana selektiivisenä merkkinä.

Päivittäiskosmetiikan puolella kaksi merkkiä olivat lukijoiden silmissä yli muiden; Lumene ja The Body Shop. Pitkään TBS piti ykkössijaa, mutta loppuluvut päättyivät näin; Lumene (71%), The Body Shop (68%), L’oreal (52%), Nivea (40%), Dr. Hauschka (38%), Garnier (20%), Pirkka ja Yves Rocher (14%) ja Olay (2%). Tässä ryhmässä käsite ’päivittäiskosmetiikka’ on muuten aika löyhä, sillä osa merkeistä profiloituu tavallista ”päikkäriä” korkeammalle, olematta kuitenkaan  ihan selektiivistäkään.

Lumene_kuva

Lumene on vähän niin kuin meidän kaikkien suomalaisten ”kansanomaisuutta”, joten luottamus merkkiin on monella jo veressä. Lumenen ”kuuluu” olla hyvä, sehän on meidän oma Lumenemme! Lumene on minustakin ehdottomasti puoleensavetävämpi brändi kuin hyllykaverinsa Niveat ja Garnierit sun muut, mutta silti se on jotenkin tajuttoman tylsä. Minulle on jäänyt niin vahvat mielikuvat 90-luvun sinivalkoisista Lumene-purkeista, ja vähemmän laadukkaista meikeistä & ihovoiteista, että minun on ollut vaikea päivittää näkemystäni 2000-luvulle.

The Body Shopinkin suosio tässä kyselyssä oli aika odotettu. TBS on hyvin vahva brändi, ja kaikki tuntevat heidän vihreät arvonsa ja herkullisilla kasviperäisillä raaka-aineilla markkinoidut tuotteensa. En tiedä, onko The Body Shopilla edelleenkään omassa luokassaan ketään varteenotettavaa kilpailijaa. Konsepti on todella onnistunut. Merkki on tavallaan jotain hienompaa kuin markettikosmetiikka, koska sitä myydään omissa trendikkäissä myymälöissä ja mainonta on tyylikästä, mutta kuitenkaan itse tuotereseptit eivät ole mitenkään erityisiä. TBS ei esimerkiksi koskaan puhu ”vuosikymmenien tuotekehittelystä”, patentoiduista raaka-aineista tai laboratorioidensa innovaatioista. He eivät siis haluakaan profiloitua minään ihonhoitotuotteiden edelläkävijänä, vaan myyvät itse asiassa hyvin tavallista peruskosmetiikkaa elämykseksi brändättynä.

Nivea_kuva

Tiesittekö muuten, että Nivea on äänestetty jo monena vuotena Suomen luotettavimmaksi kosmetiikkamerkiksi? Henkilökohtaisesti pidän tuota hyvin yllättävänä. En ilmeisesti kuulu Nivean ensisijaiseen kohderyhmään, sillä en vain koe merkkiä millään lailla attraktiivisena. Jos ajattelen Niveaa, ajattelen aurinkorasvoja ja vartaloemulsioita. Sitä Nivea on minulle.

Kysely_vastaukset3

Edellisessä postauksessa puhuinkin jo antipatioistani Garnieria kohtaan, ja ilmeisesti lukijanikin jakavat tämän tunteen. Vain  vastanneista 20% on vastannut pitävänsä Garnieria luotettavana ja kiinnostavana merkkinä, ja 44% pitää merkin imagoa suorastaan huonona. Mistähän tämä johtuu? Missä Garnierin markkinointi on mennyt metsään?

Itseään vastaan kääntyneestä markkinoinnista voidaan puhua ainakin Yves Rocherin kohdalla. Alun perin yrityksen leikkaa-ja-liimaa –kupongit ovat voineet tuntua hauskalta ja erilaiselta tavalta myydä kosmetiikkaa, mutta pitkässä juoksussa moni uuden ajan asiakas kyllästyi paperitilpehööriin ja halpoihin oheislahjoihin. Myös jatkuva puoleen hintaan myyminen on luonut merkille vähemmän laadukasta imagoa. Itse olen aina ihmetellyt tätä strategiaa suuresti. Miksei tuotteita hinnoitella alun perin ”oikean” hintaiseksi, ja myydä edullisesti normaalihintaan? Se toisi merkille uskottavuutta. Koska itse olen aina tykännyt Rocherin tuotteista, minua on ihan ärsyttänyt, että merkki markkinoi tuotteitaan tavallaan ”halpiksempina” kuin mitä ne ovat.

Lukijoista 51% vastasi ostaneensa kosmetiikkaa pelkän imago- ja luksusarvon vuoksi. Tämä oli aika mielenkiintoinen tulos, odotin paljon alhaisempaa prosenttia. Mutta tämä kai vain vahvistaa sen, miten suuri merkitys mielikuvilla on. Useimmista meistä tuntuu kerta kaikkiaan kivemmalta nähdä kylppärin kaapissa tyylikäs ja arvokkaan näköinen kasvovoide kuin muovinen kolmen euron rasva. Se on sitä elämyspuolta, jonka aivan hyvin ymmärrän. Itse en tosin ole enää vuosiin sijoittanut imagokosmetiikkaan, mutta nuorempana olin hyvin onnellinen, kun sain katsella hyllyn reunalla The Body Shopin tuotteita. Ne olivat siihen aikaan kalleimpia ja hienoimpia tuotteita, mitä saatoin kuvitella ostavani.

Dior_lordevie_skincare

Miten te määrittelette luksuksen ja halpiksen? Onko se hinta, myyntikanava vai pakkausten ulkonäkö, joka sen tekee? Oletteko tehneet hutiostoksia imagohankintojen perusteella? Vai oletteko kokeneet, että kalliimmat ja ”hienommat” tuotteet ovat antaneet rahalle sitä vastinetta, mitä haittekin?

(Ja jaksoikohan edes kourallinen lukijoita lukea tänne saakka……. sanokaa hep! ^_^) Edit 19. 2. klo 19.36. Todella mielenkiintoista keskustelua kommenttiboksissa! Jatkan kommentteihin vastaamista sunnuntaina töiden jälkeen, nyt on sauna- ja hemmotteluillan vuoro. :)

Kommentit (114)

  1. Salla

    sinulla on kiva blogi! jatka samaan malliin! :) olen vain ihmetellyt mikset näytä kokonaan kasvojasi postauksissa kun esittelet meikkejä!? olet mielestän kaunis ja sinun kyllä kestäisi näyttää kasvojasi enemmän! olisi kiva nähdä miltä meikit näyttävät koko kasvoilla! :)

    • Sanni

      Moi Salla!

      En halua blogin assosioituvan kasvoihini, ja siksi näytän niitä vain satunnaisesti. En myöskään jaksa katsella naamaani täällä päivittäin. :)

  2. Tiia

    Hämmentävä tulos. Luen blogiasi sen verran harvemmin, etten ehtinyt osallistumaan kyselyysi. Pieni kommentti siis tähän.

    En ole kyllä mitenkään merkkiuskollinen. Nuorempana käyttämäni Lumene on jäänyt auttamattomasti taka-alalle. Totuushan on, että kaiken hinta on noussut, mutta Lumenen nykyinen hintataso ei mielestäni vastaa laatua. Tosin Lumenenen herkän iho kasvovesi on lyömätön ja 10 euroa kasvovedestä on mielestäni erittäin ok.

    Diorin luomiväriviisikko on makea, en vain ole innostunut ostamaan moista sillä setit eivät kokonaisuudessaan ole yksikään juuri minulle sopivia.. mielestäni.. Liikaa myös helmiäistä.

    Diorin puhdistusmaito on naamanpesuun suihkussa töiden jälkeen huippu! Mun suurin suosikkini on Lancome. Kanebon 38-ripsaria käytin vuosia mutta sitten vaihdoin Hypnoseen. Myös herkälle iholleni paras voide (hydra zen) ja meikkivoide ovat Lancomen. Bi-facil silmämeikinpoistoainetta käytän koko kasvoille, se on hellävarainen ja hyväntuoksuinen ja älyttömän tehokas. En siedä naamanpesua ja lotraamista lavuaarissa, heh.

    MAC:n ja NARS:n värikosmetiikka on viimeisin suuri ihastukseni.

    Myös minä jäin kaipaamaan Chanelia tässä postauksessa. Chanel on ehkä se kaikkein huikein – ja eniten arvostamani brändi. Niin tuoksuissa kuin ihonhoitotuotteissakin.

  3. ella

    Hep, ja tottahan luin sen edellisenkin postauksen :)

    Maikko tuossa tuumaili, että blogin lukijakunta koostuisi pääasiassa alle 18-vuotiaista. Itse kuulun juuri noihin 21-30 vuotiaisiin, mutta koska en päätoimisena opiskelijana henno laittaa rahojani vähänkään kalliimpaan kosmetiikkaan, eikä käyttökokemuksia siten ole, meni koko selektiivinen puoli kyselystä puhtaasti mielikuvien pohjalta arvaillen. Miellän Diorin kalliiksi luksuskosmetiikaksi, joten rastin sen luotettavaksi. Uskon, etten ole ainoa näin tehnyt, joten Dior on selvästi onnistunut imagon rakennuksessaan.

  4. champagne

    Uskon Diorin menestykseen kyselyssä myös siitä syystä että sitä on ollut saatavilla esim. Finnairin lennoilla ja monessa blogissa olenkin huomannut juuri niiden tuotteiden päässeen ensimmäisiksi Dior-tuotteiksi nuoremmilla kosmetiikan käyttäjillä. Asun itse Suomen ulkopuolella ja täällä Body Shop ei ole mitenkään erityisen suosittu vaan Rituals jolla on vähän samanlaatuisia luonnonmukaisia tuotteita sillä erotuksella että konsepti on hivenen verran tyylikkäämpi spa-henkisyydellään. Nuoret pääasiassa eivät EDES haaveile Diorista (jota pidetäänkin kuulemma täti-merkkinä) Olen huomannut että Suomessa kosmetiikan suhteen nuorten kohdalla ollaan jostain syystä miellytty enemmän tuollaisiin luksusmerkkeihin kun taas täällä vetävät nuorekkaat keskihintaiset brändit.Asiaan saattaa vaikuttaa myös se, että opiskelijat eivät saa täällä mitään tukia vaan tulevat toimeen vanhempien avustuksella ja satunnaisten pikkuhommien avulla ja koulunkäynti maksaa joten joka ostoksesta on tehtävä vanhemmille tiliä.

    Itse tykkäsin myös Diorista Suomessa asuessani ja nyt jälkeenpäin ajtellen se oli kyllä joka paikassa hyvin esillä. Täällä olen ihastunut Chaneliin jota onkin jo meikkipussiin kertynyt melkoinen määrä ja tykkään eism. luomivärin laadusta enemmän kuin Diorin luomivärin laadusta.

    Hyvä juttu, luin loppuun asti:)

  5. Elli

    En olisi uskonut lukevani tuota kokonaan, tulinhan tänne etsimään kivannäköistä silmämeikkiä…
    Olen ostanut yhden meikkivoiteen, koska se oli kalliimpi ja ”hienompi”. Mielestäni se oli hyvä ostos ja vastasi toiveitani, joskin väri oli mulle liian tumma. On se silti käytössä, kun en ole löytänyt mitään hyvää ja riittävän vaaleaa meikkivoidetta vielä.

  6. Laura

    Hep! :)
    Mielenkiintoisia pointteja!
    Itselleni luksustuotteita ovat esim Diorin ja Chanelin meikit ja ihonhoitotuotteet. Pakkaukset ovat hienoja kaikkine hopea- ja kultareunuksine. Mainokset ovat yksinkertaisen luksusmaiset ja niissä keimailevat täydelliset julkkikset Hollywood-kiharoissaan. Tuotteet ovat ”klassikkoja” ja tuotteiden käyttäjä saattaa tulla sokeaksi laadulle. Joku pään sisällä sanoo, että tuote on surkea, mutta merkin rakentama imago tekee siitä parhaan!
    Ja tietenkin hinta! ”Tuote ei voi olla kuin parasta, koska se on näin kallis!”
    Oikein pelottaa kävellä vaikka Stockalla näiden osastojen läpi, kun näkee täydellisen virheettömässä meikissä, punattuine huuline ja kiiltävässä tukassa seisoskelevat kosmetiikkaesittelijät, joiden naamalla on sellainen ”Sulla ei ainakaan ole varaa näihin”- ilme
    (Viimeinen kommentti ei millään pahalla kyseisiä henkilöitä kohtaan, mutta ne näyttävät juuri siltä, ettei mitään uskalla mennä sanomaan)

    Ei sillä, etteikö ne tuotteet olisi oikeasti laadukkaita, tykkään itse Diorin meikkivoiteesta, mutta siihen se jääkin..

    Miksi Cliniquesta olen saanut erilaisen kuvan? Vaikuttaako siihen mainoksessa hymyilevä freshi tyttö ja söpöt pastellisävyiset purnukat, omat positiiviset kokemukset ja tuo, että tuotteita on jokaiselle ihotyypille? Merkki on juuri sopivasti esillä, ei tyrkytä itseään jokaisen naisten lehden takakannessa ja hinnatkin ovat kohtuulliset. Cliniqueta on toisin sanoen tuotu lähemmäksi ”tavallisisa” ihmisiä.

    Tästä asiasta voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta jääkööt nyt omalta osaltani tähän! :)

  7. Elya

    Hep!

    Kalliimmat ja hienommat tuotteet on (valitettavasti) antanu enemmän rahalle vastinetta. Vaihoin 1,5 vuotta sitte Maybellinen meikkivoiteen kalliimpaan Cliniqueen iho-ongelmien takii. En muista mikä Cliniquen meikkivoide oli kyseessä, mutta vaikka seki oli paksua tavaraa, nii ohuempaa ja paljon paremmin levittäytyvää ku Maybellinen. Vajaa vuos sitten vaihoin Clarinsiin, koska Cliniquelta ei löytyny tarpeeks vaaleeta sävyy mun naamalle ja hyvä niin, koska Clarinsin Truly Matte Foundation on aika loistava tällä hetkellä.

    Ite en osta kosmetiikkaa pelkän imago- ja luksusarvon vuoksi. Lähinnä siks, et oon niin saita. Mun mielestä tosiaan toi mun Clarinsin nykynen meikkivoide on kallista (maksaa 35€, en sit tiiä mikä on ”yleisesti” korkea hinta). Vähän hintavampaan meikkivoiteeseen oli turvauduttava tosiaan huonon ihon takia, mutta kyllä se kannatti!

  8. Pixie

    Mielenkiintoinen postaus, josta tuli mieleen: mulla meni usko Yves Rocheriin, kun luin että heidän ensimmäinen tuotteensa on ollut peräpukamavoide… :D

  9. maria

    Hep! :)

    Mielenkiintoisia huomioita ja näkökulmia! Itse suorastaan boikotoin Garnieria ja L’orealia, ja suosin luomukosmetiikka.

    Tästä kirjoituksestasi tuli mieleeni, että sinua ehkä voisi kiinnostaa Naomi Kleinin kirja No logo. Itse tykästyin kovasti kyseiseen kirjaan, enkä voi olla hehkuttamatta sitä kaikille. Se on vaan niin tavattoman mielenkiintoinen! (Kirja käsittelee siis mm. brändejä, brändäystä ja isojen brändien ”maailmanvaltaa”)

  10. am

    Hirmu mielenkiintoinen postaus! Nämä asiat jaksaa kiinnostaa loputtomasti, kun tulee usein pohdiskeltua omia mielikuvia brändeistä ja tuotteiden ostoperusteista.

    Omalla kohdallani kalliimmat merkit on viime aikoina muuttuneet vähemmän mielenkiintoisiksi. Oikeastaan nurikurista, sillä nyt niitä olisi oikeastaan ekaa kertaa varaa ostella kun opiskelijaelämä on jäämässä taakse. Sen sijaan kaikkein halvimmat merkit (esim. Natural code, Erisan, Erittäin hieno suomalainen) on musta houkuttelevimpia, sillä oon kokemuksen myötä huomannut, että niiltä löytyy hintaansa nähden aivan loistavia tuotteita. Jotenkin saan suurta nautintoa siitä, että voin ostaa edullista, laadukasta, simppeliä ja mielellään vielä kotimaista kosmetiikkaa. :) Ne kuvitelmat, mitä joskus nuorempana oli ns. luksustuotteista, on karisseet kun on huomannut niiden olevan aivan tavallisia tuotteita hienosti brändättyinä ja pakattuina. Silloin, kun niistä pystyi vain haaveilemaan, tuntui että ne mullistaisivat suunnilleen koko ulkonäön kun ovat niin erityisen hienoja ja hyviä. Pöh! :)

  11. kkartio

    Täytyy tunnustaa, etten jaksanut lukea kuin yhden sivun kommentteja, mutta kerrottakoon, että omat Garnier-antipatiani ovat peruja siitä, kun alettiin puhua ensimmäistä kertaa kovaan ääneen hiustenhoitotuotteiden silikoneista. Oli niitä varmaan sitä ennenkin ollut, mutta Fructis ylitti uutiskynnyksen siinä määrin, että isänikin lakkasi käyttämästä Fructista. En muista tämän hypen jälkeen käyttäneeni Fructiksen tuotteita ehkä yhtä yläasteajan hiuslakkaa lukuunottamatta.

  12. Rii

    TODELLA mielenkiintoinen postaus!! :)

    Itse olen aika raskaan sarjan kosmetiikan product junkie, kaikki uusi ja ihmeellinen on saatava.

    Itse siirryin päivittäiskosmetiikasta selektiiviseen hiljalleen siinä vaiheessa, kun alkoi olla enemmän omia tuloja. Ensimmäisiä taisi olla meikkivoiteet, muistaakseni Lancomen. Vieläkin muistelen, että Lancomelta on ollut itselleni sopivimmat meikkivoiteet :) Käytin yläasteella ja lukiossa lähes aina päivittäistavara-kosmetiikkaa, mutta kun tuntui, että ripsarit olivat waterprooffinakin lähes aina pandana muutaman tunnin jälkeen, meikkivoide kiilteli, luomivärit varisivat sekä poskipuna näytti harmaalta ja laikukkaalta, niin tuli vaihdon paikka täällä. Lähinnä juuri siitä syystä, että halusin kunnon tavarat, mitä ei tarvitse joka hetki olla lisäämässä, ja olin valmis maksamaan siitä.

    En itse suosi mielestäni mitään tiettyä merkkiä. Merkeillä on omat imagonsa, mutta ehkä ne eri imagot kutsuvatkin eri puolia itsessäni ;) Eniten iskee luultavasti Cliniquen meikit, niistä lähinnä huulipunat/kiillot sekä ripsarit, sekä Diorin luomivärit<3 Tällä hetkellä meikkipussissa on lähinnä selektiivistä, mutta ulkomaille muuton myötä olen katsonut uudella silmällä päivittäiskosmetiikkaa; esim. sephorasta pidän, bourjoisin poskipunat ovat ihania, ja max factorin uudet lip stainit toimivat mielestäni kivasti. Tietysti tämä liittyy myös nykyiseen rahatilanteeseen.

    Itse pidän Garnieria myös lähinnä rasvamerkkinä; ihorasvat ovat hyväntuoksuisia, ja itseruskettava toimii. Clarinsia on äitini käyttänyt lähes aina, ja muistan, että nuorempana sain joskus häneltä Clarins-tuotteita käyttöön. Pidän luonnollisesta, freesistä imagosta.

    Mielestäni on vain ihanaa joka päivä meikata aamulla niin, että tietää saavansa arkeen pientä luksusta, ja vielä niin, että tietää näyttävänsä kivalta koko päivän iltaan asti. Myönnän, että imagot vaikuttavat, mutta selektiivisen kosmetiikan puolella minulle ei ainakaan tietoisesti ajatellen ole väliä, että mitä merkkiä se on, kunhan toimii :)

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.