Korkeista paikoista

Tykkään ihan hirveästi korkeista paikoista joista näkee kauas.

Istun yhdessä sellaisessa nyt. Tulin tänne aikeena kirjoittaa Kemistä, mutta olin taas niin fiiliksissä lempipaikastani, että päätinkin kirjoittaa torneista.

Tällainen kirjoittaja mä olen, ainakin välillä :) Saatan vaihtaa aihetta täysin spontaanisti ja julkaista juuri sitä mitä sillä hetkellä tekee mieli.

Minä siis rakastan korkeita paikkoja. En mitä tahansa paikkaa, jossa ollaan korkealla, vaan maisemapaikkoja. Korkealta pitää näkyä kauas, mielellään puiden ja talojen kattojen yli.

Tällaisissa paikoissa on minulle jotain ihmeen taianomaista, niiden viehätys ulottuu syvemmälle kuin vain kauniisiin valokuvamahdollisuuksiin.

Maiseman tarkastelu ylhäältä käsin on kiehtovaa ja kiinnostavaa, ja jollain tapaa erittäin rauhoittavaa. Meditatiivista.

Ylhäältä paikat ja alueet hahmottaa eri tavalla kuin katutasosta. Ylhäältä tarkastellessa voi oppia uutta hyvinkin tutuista kulmakunnista. Kaupunginosien mittasuhteet ja etäisyydet toisiinsa hahmottuvat uudestaan. Keskeiset kadut ja aukiot näyttäytyvät kuin uusina.

Pieniä autoja, junia ja muurahaisihmisiä katsellessa mielen tempo hidastuu. Minkä värinen on järven selkä tänään? Onko se tummansininen? Harmaansininen? Kirkkaansininen? Yhtyykö sen väri taivaan sävyyn? Tänään se melkein yhtyi. Veden pinta oli liikkeessä tuulesta, se oli syvä harmaansininen. Tyynenä se näyttää eri väriseltä.

Näitä miettiessä kehoni ja mieleni rauhoittuu. Maisema-mindfulnessia.

Tämä on rinnakkaisilmiö kartta-mindfulnessille, jota harjoitan aika ajoin kotona. Voin uppoutua karttakirjoihin tunneiksi. Katson valtioiden ääriviivoja, pääkaupunkeja, jokia ja valtateitä, ja niiden tutkinta ja etäisyyksien mietiskely rentouttaa minua. Olen tehnyt näin varhaisteini-ikäisestä saakka. Maailman Atlas lapsuudenkodissani oli kulutettu reunoistaan pehmeäksi.

Voin käydä samalla maisemapaikalla uudestaan ja uudestaan, enkä koskaan kyllästy. Katselen samoja kortteleita, kattoja ja kirkontorneja ja ne ovat aina yhtä kiinnostavia. Ne ovat joka kerta erilaisia, koska mikään päivä ei ole samanlainen. Joskus on pilvistä, joskus sateista, välillä katson maisemaa aamun valossa, välillä illalla auringonlaskun lämmössä. Talvella maisema on erilainen kuin kesällä.

Pilvet vaikuttavat paljon; ne ovat ihan omaa taidettaan. Pilvet tai niiden poissaolo voivat tehdä koko maiseman. Ertyisen kauniit tai persoonalliset pilvenmuodot ovat palkitsevia.

(Ei ihme että valokuvaajat saattavat lisätä kuviin jälkeenpäin pilviä ;) Niillä on mieletön vaikutus.) 

Korkeita lempimaisemapaikkojani ovat Tampereella Näsinneula sekä Torni-hotellin Sky-baari ja synnyinkaupungissani Kuopiossa legendaarinen Puijontorni.

Ahvenanmaalla, jota voi kutsua kolmanneksi kotiseudukseni, ei kovin korkeita paikkoja ole, mutta Maarianhaminassa Badhusberget-kukkula länsipuolella on paikka jonne menen usein kirjan ja termarin kanssa istumaan. Sieltä voi katsella kun risteilyalukset tulevat ja menevät.

Ateenan – joka ehkä alkaa jo olla neljäs kotikaupunkini, paras maisemapaikka on ilman kilpailua Lykavittos-kukkula. <3

Luulen, että koko syvä suhteeni avariin kaupunkimaisemiin on saanut alkunsa juuri sieltä. En koskaan unohda miten vaikuttunut olin, kun ensimmäistä kertaa näin Lykavittokselta avautuvan, kirjaimellisesti silmänkantamattomiin jatkuvan talomeren. Se oli vuosi 1997. Ateenan talomerelle on Karkkipäivässä omistettu oma postauskin.

Talot jatkuvat katkeamattomana massana kymmeniä kilometreja, kauas ympäröivien vuorten rinteille ja etelässä Egeanmeren rantaan. Kokemus oli jotain todella ainutlaatuista. Edes New Yorkissa ei näe vastaavaa näkyä. Sielläkin on huikea talo-scape, mutta tyystin erilainen, ja korkeat pilvenpiirtäjät katkaisevat näkymän tehden vakutelmasta toisenlaisen kuin meren.

Korkeita lempipaikkoja maailmalla; Lykavittos Kreikassa, Gornergrat Alpeilla Sveitsissä

Onko teillä korkealla sijaitsevia lempimaisemapaikkoja?

Onko kotikaupungissanne upeita kukkuloita, torneja tai muita korkeita näköalapaikkoja?

Minua saa houkutella käymään, ja luomaan uusia muistoja ☺️

P.S. Niin – se paikka, jossa kirjoitin tämän jutun: se on Tampereen Torni-hotellin kattobaari. :) Hämärä on laskeutunut tätä kirjoittaessani ja nyt näkymä on taas ihan erilainen valoineen. Upea paikka katsella Tamperetta.

Fiinimpään Tampere-maisemointiin suosittelen Näsinneulaa ja sen ravintolaa, jossa istun yllä olevassa kuvassa.

Kommentit (12)
  1. Kemistä (josta aioit kirjoittaa) löytyy näköalakahvila kaupungintalon katolta kerroksesta 13. Hieno näkymä kaupungin ylle ja merelle.

    1. Joo, olin saanut siitä vinkin yhdeltä kaverilta ja olisin niin halunnut käydä siellä, mutta ko. kahvila on tällä hetkellä suljettu :/

      (Ja aion yhä edelleen kirjoittaa Kemistä ;D)

  2. Kotikaupunkini korkeista paikoista en piittaa, mutta Jomalan Kungsö batterin näkötornissa on pitänyt käydä joka kerta, kun Jomalassa on mökkeilty. Rauhallisuudessaan se on ollut vähän mindfullnessia, ei todellakaan ole turistirysä ;-) Viime vuosina tosin ympäröivä puusto on kasvanut niin, ettei merelle ehkä enää välttämättä näe. Sen toisaalta saattaa korvata merikotkabongaus… Toinen on Getabergenin torni, mutta laivaväylälle antava Kungsö on ollut tärkeämpi. Nyt ei ole muutamaan vuoteen Ahvenanmaalla käyty, ehkä ensi syksynä…

    1. Kungsön patteri ja Getabergenin torni ovat myös kivoja ja symppiksiä, on tullut käytyä monesti :) Niihin ei vain pääse ihan niin spontaanisti kuin Maarianhaminan Badhusbergetille, kun vaativat auton :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *