Kolme paikkaa Kreikassa, joista nyt haaveilen

Mulla on niin ikävä Kreikkaan. Ja samalla ulkomaanmatkailu on kuollut mulle tällä hetkellä kokonaan, mahdollisuus ei käy edes mielessä. Mun mieli on luovuttanut.

Mietin usein, miten oudolta moni asia tuntuu sitten, kun pandemia jonain päivänä on ohi. Jo nyt sellaiset asiat, kuin näky elokuvassa rennosti kahvilan tiskillä toisiinsa nojailevista ihmisistä saa hätkähtämään. ”Miten noi on noin lähellä toisiaan…?!” ’

En osaa tällä hetkellä edes kuvitella, miltä tuntuu sitten, kun astun taas ulkomaan kamaralle. Vaikka korona-rokotukset ovat alkaneet, olosuhteet rentoon, hyvällä mielellä matkusteluun tuntuvat niin kaukaisilta, että en edes näe niitä tällä hetkellä. En, vaikka siristäisin silmiäni. Se aika tulee sitten joskus.

Kuitenkin, ajatukset Kreikasta tuovat minulle hyvää mieltä. Matkustelen sinne mielessäni. On ollut mielenkiintoista seurata mieleni elämää, ja miten Kreikka siellä esiintyy. Mihin paikkoihin mieleni vaeltaa eniten..?

Yllättäen, rakkaimpiini kuuluvat paikat kuten Paros, Ateena ja Skopelos, eivät ole nyt väreilleet mielessäni. Tai no, Ateena on tietyllä tapaa aina mielessäni, se on jo tullut yhdeksi kanssani. Ateena tuntuu kodilta, ja on ilman muuta minulle yksi sellainen.

Kun suljen silmäni, voin koska tahansa olla siellä; tehdä kävelyitä lempikortteleissani, avata oven lempiravintoloihini, kiivetä Areios Pagokselle. Tiedän, mitä kunkin kulman takaa löytyy, ja miltä ilma tuoksuu.

Tunnen Areios Pagoksen liukkaat kivet kenkieni alla ja sen sydänalassa tykyttävän tunteen, kun pääsen kaatumatta perille kukkulan laelle, ja näen Ateenan ympärilläni. Jos ikinä saatte mahdollisuuden viettää auringonlasku Ateenan Areios Pagoksella, tehkää se. Ja laittakaa hyvät kengät jalkaan – ja kulkekaa varovasti. ❤️

Kreikan paikat, joita ajattelen tällä hetkellä eniten, ovat:

Ios, Leros ja Kythnos.

(mulle tuli assosiaatio kirjaan Naiset, joita ajattelen öisin. ”Kreikan saaret, joita ajattelen öisin”.)

LEROS

Vierailin täällä viimeksi huhtikuussa 2019, ja jäin saarelle jumiin pariksi päiväksi suunniteltua pidempään myrskyn takia. Nuo päivät saarella jättivät erityisen vahvan muistijäljen, ja lämpimän sellaisen.

Tunnelma Leroksella huhtikuussa on hyvin epäturistillinen, ja varmasti sekin vaikutti muistoihini. Ei sillä, että Leros on heinäkuussakaan Kreikan vilkkaimpia saaria, mutta kevään unelias tunnelma oli hyvin viehättävä ja raikas. Tietysti ilmakin – pari päivää tuuli ja satoi ihan olan takaa :)

Asuin rannalla pienessä Pantelin kylässä. Kylä on niin pieni että sen läpi kävelee 10 minuutissa. Vain kaksi hotellia oli auki, ja muutama taverna sekä yksi minimarket. Mutta siellä oli kaikki, mitä tarvitsin. Ja ystävällisiä ihmisiä.

Hotellihuoneeni parvekkeelta näin rannan ja meren. Ja läheisen kalatavernan sisäänkäynnin. :) Näkymä oli ihana ja rauhoittava.

Hotellissa oli lisäkseni vain yksi ainoa vieras, ja välillä tuntui, kuin olisimme koko saaren ainoat turistit. Tietyllä tapaa oli myös yksinäinen olo, koska niin monet palvelutkin olivat kiinni. Mutta aina kun katsoin parvekkeelta ulos, näin merkkejä elämästä. Joku käveli ohi. Tavernaan meni asiakkaita. Pihalla työmiehet maalasivat hotellin ikkunoiden karmeja.

Siinä oli jotain mystisen viehättävää kaiken hiljaisuuden keskellä.

Kaipaan tuonne rannalle. Se oli oma pieni elämän saareke muutaman tuulisen huhtikuisen päivän. Sinne muodostui pieni tuttujen ihmisten piiri. Kalatavernan Apostolis-isäntä. Hotellin rantabaarin naiset. Aina rannalla vastaan kävelevät papat.

Nyt kun en pääse Kreikkaan, ajattelen Lerosta ja Pantelin kylää usein. Ajattelen, että Leros olisi ensimmäisten saarten joukossa, jossa vierailisin, jos nyt pääsisin Kreikkaan. Olen käynyt saarella vain kahdesti, ja viettänyt siellä yhteensä alle viikon. Silti meille ehti syntyä vahva side.

IOS

Minulle on muodostunut jonkinasteinen ”pakkomielle” päästä erääseen hotelliin Ioksella. Sen nimi on Liostasi, ja sillä on viisi tähteä. Siis jotain ihan muuta, kuin Leroksen sympaattinen ja yksinkertainen rantahotellini.

Olen käynyt Ioksella kerran, ja silloin neuvottelin 35€ maksavan huoneeni halvemmaksi. Matkabudjettini salli maksimissaan 30€ majoituksen. Olen tehnyt valtaosan Kreikan reissuistani minibudjetilla, ja olen siitä tosi onnellinen. Juuri minibudjetti antoi minulle mahdollisuuden tehdä maahan niin pitkiä, monen viikon (jopa parin kuukauden) reissuja, ja moni domatia-tyyppinen majapaikka tutustutti minut omistajiinsa ja paikallisiin. Olen saanut Kreikan saarilta ystäviä vain kiitos yksinkertaisten majapaikkojeni.

Erityisesti Santorinilla koin kuitenkin jotain muuta – näköalamajoituksen hurman. Santorinilla kokemani maisemaluksus jätti minuun lähtemättömän nälän tämän tyyppisen majoituksen suhteen. Yhtäkkiä tajusin, että pelkkä maisema voi olla jotain, josta voisin olla valmis maksamaan. Se, että herätessäni voin avata ikkunan, ja nähdä edessäni meren, auringonnousun ja -laskun.

Ioksella vieraillessani sain paikallisilta vinkin. Jos etsin saaren parasta hotellia with a view, se olisi tämä: Liostasi. Kuljin pari kertaa paikan ohi ja totesin, etten uskalla mennä edes sisään aulaan. Hotelli vaikutti olevan niin posh.

Katsoin hotellista kuvia netissä ja huokailin. Voi, kun pääsisin joskus tällaiseen paikkaan..!

Ios on kesäisin ”diskohelvetti”, mutta syyskuussa saari on kuin toinen. Ihastuin Ioksen syksyiseen off-season- tunnelmaan, ja Choraan, joka on yksi kuvauksellisimpia Kykladeilla. Heti lähtiessäni tiesin, että palaan. Ja tiesin, että kun palaan, haluan kokea Ioksen toisella tavalla: haluan yöpyä edes yhden yön Liostasissa ja herätä siihen maisemaan, juoda aamukahviani uima-altaan reunalla meren ja vuorten panoraamaa ihaillen.

Liostasi ei ole mikään törkykallis paikka, mutta tuohon aikaan minulla ei ollut siihen varaa. Nyt olisi.

Minulla ja Liostasilla on treffit, kun seuraavan kerran menen Kreikkaan. Se on päätetty.

KYTHNOS

Yksi Kreikan vähiten tunnettuja saaria ulkomaisten turistien keskuudessa, Kythnos on rauhallinen ja vaatimaton.

Täällä koin hieman samaa sympaattista ”ranta-universumi”-henkeä kuin Leroksella, tosin Kythnoksen satamakylä Merihas on paljon Pantelia isompi ja voisiko sanoa vilkkaampi – mikä tosin ei tarkoita paljon, kun puhutaan Kythnoksesta.

Saarella asuu 1456 ihmistä ja Merihasissa noin 370. Eloisuutta kylään tuo laivaliikenne. Jos muuaalla saarella asuvilla ei muuten olisikaan asiaa Merihasiin, tänne tullaan vähintään, jos haluaa pois saarelta tai palata takaisin :)

Kythnos on todellakin tunnelmaltaan vaatimattomimpia saaria joilla olen Kreikassa vieraillut, ja juuri se teki vaikutuksen. Täällä ei ole mitään, mitä muilla Kreikan saarilla ei olisi. Ei charter-lomakyliä, ei luksusta, ei kimaltavaa yöelämää, ei Kreikan upeimpia rantoja, ei historian kirjoista tuttuja antiikin nähtävyyksiä.

Täällä on vain kreikkalainen, tavallisella tavalla kaunis saari jossa on kourallinen viehättäviä kyliä. Joiden elämä ei pyöri turismin ympärillä.

Rehellisyyden nimissä, huhtikuinen Kythnos oli kuitenkin vähän liian hiljainen jopa minulle, joka viihdyn Kreikassa sesonkien ulkopuolella. Suurin osa palveluista oli kiinni, ja esimerkiksi pääkylä-Chorassa oli mahdoton saada muuta ruokaa kuin pähkinöitä snack-baarissa. (Olisi siellä ollut voileipiä mutta jätin väliin :))

Haluaisin palata Kythnokselle esimerkiksi kesäkuussa, kun sesonki on jo alkanut, mutta on yhä leppoisampaa kuin heinä-elokuussa. Ulkomaiset turistit tänne harvoin eksyvät, mutta Kythnos on suosittu kohde kreikkalaisten keskuudessa, kiitos manner-Kreikkaa lähellä olevan sijaintinsa.

Haaveiletteko te tällä hetkellä jostain matkakohteista? Minne matkustaisitte juuri nyt, jos saisitte matkustaa minne vain?

Kommentit (28)
  1. Kyllä haaveilen❤️monistakin paikoista. Kreeta oma ’mökkisaari’ odotuttaa koronan vähenemistä. Sinne reissu olisi tulilla. Mutta mielessä siintää jo myös ihana Parga. Tämäkin vanha tuttu mutta sinnekin pitää uudestaan päästä… Taas.

    Kiitos ihanasta jutustasi näistä edellisistä saarista. Niillekin haluaisin joskus päästä, ehkäpä.

    1. Vanhoissa tutuissa paikoissa käyminen on kyllä ihanaa…! Ihan eri tavalla ihanaa, kuin uusiin kohteisiin reissaaminen, koska tuttuihin paikkoihin liittyy jo kiintymys ja ikäväkin, ja jälleennäkemisen ilossa on aina jotain spesiaalia…!

  2. Marja Liimatainen
    2.2.2021, 21:07

    Ihana kirjoitus 💙! Minä ikävöin niin kovin Kalymnokselle. Kävin siellä ensimmäisen kerran vuonna 1983, ja viimeisimmästä käynnistäni on aikaa viisi vuotta.

    1. Wow..! Olen vähän kade ihmisille, jotka ovat nähneet Kreikkaa jo 80-luvulla (sitä aiemmista vuosikymmenistä puhumattakaan..!), kun moni asia oli vielä turistillisesti niin paljon koskemattomampaa…

      Kalymnos on upea saari..! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *