Kokemus kuorintasukat

Nyt on vihdoin kokeiltu kuorintasukkia! Kauanhan tässä meni, keräsin ”uskallusta” melkein vuoden päivät ja lopulta päädyin aloittamaan ”kiltimmästä” versiosta, kotimaisen Dermosilin sukista. Jänistin Etelä-Koreasta ostamieni sukkien kokeilusta kun jotkut teistä jakoivat vähän pelottavia kokemuksia niistä. Taidan olla vähän nolo… No, nyt tie on kuitenkin avattu ja ehkä seuraavaksi vedän Koreasukat jalkaan.

VAROITUS: Postaus sisältää potentiaalisesti ällöttäviä lähikuvia kuoriutuvista ihosuikaleista ja hilseilevistä jalkapohjista, jos olet herkkä tällaiselle kuvamateriaalille jätä lukematta.

Kuorintasukat ovat varmasti monelle tuttu konsepti. Sukka itsessään ei kuori, vaan sen sisällä oleva kemiallinen kuorinta-aine kuten hydroksihapot. Glykoli- ja maitohappo ovat yleisimpiä kuorintasukkien vaikuttavia aineita. Muovisten sukkien annetaan vaikuttaa jalassa x määrä aikaa sukista ja valmistajasta riippuen. Tämän jälkeen jalkojen iho alkaa kuoriutua muutamien päivien sisällä, paljastaen pehmeän, sileän uuden ihon.

Kokeilin Dermosilin sukkia, joissa on glykoli- ja salisyylihappoa.

Sukkien annetaan vaikuttaa 90 minuuttia, minkä aikana ei saisi mielellään kävellä. Minun on vaikea löytää päivistäni puolentoista tunnin hetkeä jolloin olisin aloillani, mikä myös vaikutti kuorintakokeilun viipymiseen. Tälläkään kertaa en kyllä pystynyt olemaan liikkumatta.

Käyttöohjeissa sukkien suuaukko neuvotaan kiinnittämään pakkauksen mukana tulevalla teipillä. Tämä teippi oli yhtä tyhjän kanssa eikä pysynyt kiinni ensinkään, ja oli lisäksi niin pieni etten tiedä miten sillä oli ajateltu saada iso repsottava sukan suu kiinni. Onneksi on muutakin teippiä, ja käännyin maalarinteipin puoleen. Sitä vain nilkan ympäri ja hyvin pysyi sukat, kuorintanestettä ei valunut ulos edes kävellessä. (Piti mm. kävellä keittämään lisää kahvia…)

Vedin muovisukkien päälle myös tavalliset sukat ja villatöppöset, joita aina pidän kotona.

Kuorintaneste ei tuntunut ensin miltään, ja alkoi kihelmöidä kevyesti noin 20-30 minuutin vaikutusajan kohdalla. Tunne hiipui aika nopeasti ja loppuajan mietin, lakkasivatko hapot jo vaikuttamasta vai ”miksei tunnu miltään”. Ehkä ei kuulukaan tuntua? Millaisia kokemuksia muilla kuorintasukkien käyttäjillä on ollut?

Ensimmäinen päivä

Valitettavasti unohdin ottaa ”ennen”-kuvan jalkapohjista, mutta heti kuorinnan jälkeen otettu kuva toimii käytännössä yhtä hyvin, sillä iholle ei tapahdu ulkoisesti mitään 90 minuutin vaikutusajan aikana. Ainakaan minun iholleni. Se näytti ihan samalta kuin vetäessäni kuorintasukat jalkaan.

Kantapääni ja päkiäni ovat kroonisesti erittäin kuivat ja kovettumaiset ja hoidan niitä rutiininomaisesti karbamidipitoisilla voiteilla ja raspauksella. Nyt olin tarkoituksella jättänyt karbamidin käytön muutamiksi viikoiksi ennen sukkien kokeilua jotta näkisin sukkien vaikutuksen selvemmin. Kuitenkin tilanne oli kaukana pahimmasta – ehkä ihan hyvä teidän kannalta niin säästytte vielä inhottavammilta kuvilta.

Neljäs päivä

Ensin vaikutti, että iholle ei tapahtunut mitään. Kuolleen ihosolukon pitäisi alkaa irrota 3-5 päivän sisällä. Tein kuorinnan sunnuntaina, ja vielä torstaina töistä tullessa jalat näyttivät siltä kuin ”eivät olisi hätkähtäneetkään”. Ajattelin, että ehkä Dermosilin kuorinta oli minulle liian mieto.

Mutta sitten – torstai-iltana ehkä kymmenen aikaan katsoessani elokuvaa, silmäni osuivat yhtäkkiä kuvan näkyyn. Yääääk…!! Mitä h*mmettiä, miten se voi alkaa noin yhtäkkiä ja voimakkaasti…?

Kuollut solukko oli päättänyt alkaa irrota juuri siinä ja silloin. Olisi muuten kiinnostavaa tietää mistä viive johtuu..? Miksi menee 3-5 päivää siihen että ihon hilseily käynnistyy?

Viides päivä

Irtoavaa nahkaa ei saisi repiä, mutta…. kun katsoo tällaista jalkaa aurinkoa ottaessaan, voiko nahan riekaleet muka jättää rauhaan? Ei oikein.

Olin odottanut, että iho menisi voimakkaasta happokäsittelystä jotenkin vähän araksi, mutta en tuntenut mitään sellaista vaikutusta. Muistelen, että sen kaltaisia sivuvaikutuksia oli niissä horror-stooreissa joita jotkut teistä kertoivat, olikohan jonkun iho mennyt ihan haavoillekin ja sukat olivat johtaneet lääkärireissuun. Tietysti kuorintojen vahvuudet vaihtelevat tosi paljon, ja oletettavasti Dermosilin kuorinta on sieltä turvallisemmasta päästä.

Kahdeksas päivä

Viikon kuluttua kuorintasessiosta jalkojen iho oli pahimmillaan.

Voin kertoa että pikkuisen hävetti kulkea avonaisilla sandaaleilla ulkona, mutta siinä helteessä ei paljon umpinaiset kengät houkuttaneet. Edes vaatteet eivät houkuttaneet sen viikonlopun lämpötiloissa…

Kolmastoista päivä

Viime perjantaina jalat näyttivät tältä. Nyt aletaan jo olla voiton puolella :)

Kuudestoista päivä

Nyt jalat näyttävät tältä. Tulos ei ole ihan niin ”baby feet” kuin odotin, mutta toisaalta kuitenkin yhtä hyvä kuin raspaamalla – ja tämä on ehdottomasti iholle hellävaraisempi menetelmä kuin mekaaninen ”raastaminen”. (Itse tosin tykkään käyttää Schollin elektronista rullapääraspia joka on hellempi kuin manuaalinen raspi.)

Parhaiten silottuivat ”aina-rispaantuneet” kantapäät, jotka ovat nyt kuin uudet. Päkiät, joissa minulla on paljon kovettumia, ovat sileät nekin ja kovettumat hieman lieventyneet. Kovettumat näkyvät tuollaisena vähän kellertävänä alueena (ylemmässä kuvassa). Ei minun jaloistani mitään ”Hollywood-kuntoisia” saa millään aineella, se on selvää. Mutta ei ole tarviskaan, en ole hakemassa jalkamallin hommia :)

Nyt kun jatkan ylläpitohoitoa karbamidivoiteella niin saa nähdä miten kauan kantapäät pysyvät tämän näköisenä – onko kemiallisen kuorinnan tulos kestävämpi kuin raspauksen.
Afterthought

Ihan mielenkiintoinen kokemus, ja voisihan tällaisen käsittelyn suorittaa aina vuodenajan vaihteessa – kun sitä ei tarvitse tehdä useammin. Uutta käsittelyä suositellaan 3-4 kk välein, tiheämmin en oikein jaksaisi tätä hilseilyvaihetta käydä läpikään. Kuorintasukat houkuttavat jatkossakin jos vaikuttaa siltä, että iho pysyy tällä käsittelyllä pidempään ohuempana ja sileämpänä kuin raspauksella.

Minulla on jalat jotka vaativat herkeämätöntä hoitoa, olen siinä mielessä vähän kuin atoopikko. Tätä osaa ihostani en voi jättää hoitamatta missään vaiheessa vuotta ja kuorinta on silkka välttämättömyys – oli se sitten purkin, raspin tai sukkien muodossa.

Harmi ettei jalkojen hoito ole yhtä antoisaa puuhaa kuin kasvojen ihon – en esimerkiksi voisi kuvitellakaan tekeväni jaloilleni joka ilta vaikkapa kymmenen askeleen kerrostavaa korealaista rutiinia…! ^_^ Miten olisi; kaksoispuhdistus, kosteuttava jalkasuihke, maitohappo-kuorinta päkiöille, BHA-kuorinta kantapäille, keramideilla ladattu hoitovesi, NMF-seerumi, propolis-ampulli, heleyttävä sheet mask ja koko komeus kuorrutettuna täyteläisellä karbamidi-sheavoi-jalkayövoiteella….