Kohti uutta vuotta

Kulunut vuosi on ollut monella tapaa merkittävä elämässäni. Se on ollut raskaimpia vuosiani, sisältäen surua jota en pysty edes sanoittamaan, mutta samalla se on tuonut paljon hyvääkin. Ryhdyin viimein sanoista tekoihin monissa tärkeissä asioissa. Lepäsin ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan. Pysähdyin vihdoin oikeasti.

Mistä iloitsen kuluneessa vuodessa:

Luonnosta; sain toteuttaa haaveeni talvivaelluksesta Sveitsissä. Näin revontulet Lapin Lemmenjoella.

Työstä; minulla on mahdollisuus tehdä erilaisia töitä eri aloilla ja olen viimein ymmärtänyt, että en edes halua omistautua yhdelle alalle. Voin hyvin kun saan välillä tehdä jotain luovaa, välillä jotain mekaanista. Olen sekä yrittäjä että tavallinen työläinen. Osa kumpaakin tekee minut onnelliseksi.

Hidastamisesta; vaikka ulospäin ei ehkä vielä näy että vauhtini olisi hiipunut, tunnen hitauden sisälläni. Hitaus merkitsee luopumista liian korkeista standardeista, vääränlaisista menestyksen mittareista ja täydellisyyden tavoittelusta. Kyllä minä vieläkin haluan tehdä asiat tosi hyvin. Mutta haluan tehdä asioita laadukkaasti. Parhaita juttuja on ollut sisäistää, että teho ja volyymi ei aina ole laatua. Oma hyvinvointi on laatua.

Perheestä; perheeni on minulle raamit, kehys joka tukee, talon perustus joka on aina siellä. Nyt meitä on yksi enemmän ja saan lisätä alkavaan vuoteen uuden roolin pienokaisen tätinä. Minusta tulee osa hänen raamejaan.

Perhe <3

Haluan päättää vuoden tarinalla Leijasta. Tarinalla siitä, että ei pidä koskaan luovuttaa. Usko siihen mitä olet. Älä anna periksi huolelle, epävarmuudelle tai toisten mielipiteille. Usko siihen, että aina, aina voi yrittää uudestaan, vaikka tuntuisi kuinka tyhmältä.

”Jos yrittää juosta, eikä se auta, ja jos yrittää juosta ja heiluttaa, eikä se auta, ja jos yrittää juosta, heiluttaa ja hyppiä, eikä sekään auta, niin tiedä, että jos vielä juokset, heilutat, hypit ja huudat, se auttaa.”

Lempeää uutta vuotta kaikille.

Tarina on Arnold Lobelin kirjasta Kurnu ja Loikka – Yksin ja kaksin. Kirja on rakkaimpiani ja olen saanut sen äidiltäni ollessani 4-vuotias.

 

Kommentit (17)
  1. ”Usko siihen mitä olet. Älä anna periksi huolelle, epävarmuudelle tai toisten mielipiteille. Usko siihen, että aina, aina voi yrittää uudestaan, vaikka tuntuisi kuinka tyhmältä.”

    Joskus – hyvin harvoin – tulee nettiä selaillessa sellainen eriskummallinen olo, että siellä ruudun toisella puolella, satojen kilometrien päässä on ihminen, siis ihan oikea, kokonainen ihminen, joka puhuu juuri minulle, ja hetken verran kylmä verkkomaailma väreilee ja huokuu inhimillistä lämpöä. Kiitos näistä sanoista ja Leija-tarinasta; tarvitsin näitä juuri nyt, juuri tänään. Lempeää, lämmintä uutta vuotta!

    1. ❤️❤️
      Hyvää uutta vuotta Malla! ❤️

  2. Kiitos Sanni tästä vuodesta. Lempeyttä ja levollista mieltä vuodelle 2019!✨

    1. Kiitos Teija ja samoin sinulle 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *