Kesähavaintoja ihossa ja hiuksissa
Moro kaikille! :) Palasin eilen kotiin, töihin ja koneen äärelle. Ja laskemaan pigmenttiläiskiä kasvoissani… (no ei sentään, mutta on niitä paljon..!)
Lomalta palaajan look.… Hiukset haalistuneet (ja rasvoittuneet), neljän kuukauden tyvikasvu….
Kalenteri lähti heti täyttymään blogi-ideoista… 😅 Kuitenkin, yritän nyt hillitä ideakonettani, ettei käy niinkuin keväällä, jolle suunnitelluista postauksista puolet odottaa yhä ulos pääsyään…
Maaliskuussa julkaisemani Instagram-stoori aiheesta… Näistä ainoastaan ”Vain Yksi” on julkaistu. :P
Tänään olisin toki voinut jatkaa joidenkin noiden aiheiden työstämistä, mutta ajattelin (ja halusin..!) kuitenkin jakaa havaintoja, joita olen tehnyt kuluneen kesän aikana ihollani ja hiuksissani. Tässä iässä jokainen vuosi tuo mukanaan selkeitä muutoksia ihoon. Jos jotain, siitä voi ainakin ammentaa materiaalia kauneus-aiheiseen blogiin..! :D
PIGMENTTILÄISKÄT
Niitä on tänä kesänä tullut kasvoihini ennätysmäärä, myös poskille, mitä ei ole aiemmin juurikaan tapahtunut. Olen samalla käyttänyt myös ennätysmäärän aurinkovoidetta; joka päivä SPF 30 useasti iholle levitettynä, mutta se ei ole estänyt pigmenttiläiskien ilmaantumista.
Poskilla, nenänvarressa, huulten ympärillä, silmien ympärillä… koko kasvot ovat pigmenttiläiskien täplittämät. Nämä haalistuvat syksyn ja UV-valon heikentymisen myötä, mutta kertovat omaa tarinaansa ihoni kunnosta pinnan alla. Nämä ovat nyt epäilemättä niitä UV-läiskiä, jotka Visia-laite kuvasi ihoni syvyyksissä jo seitsemän vuotta sitten.
Tuossa vuonna 2014 kirjoittamassani Totuus ihostani -jutussa kirjoitin:
”Karmeinta tässä on se, että näin sen, mikä odottaa edessä. Tuho ei tosiaan vielä näy ihollani – mutta se tulee näkymään. Kuvat ovat kuin aikamatka tulevaisuuteen…
Heikkinen kertoi, että ikävuosi 40 on yleensä sellainen maaginen raja, jonka jälkeen ikääntymisen merkit alkavat ilmestyä nopealla tahdilla, ja iho voi muuttua huomattavankin lyhyen ajan sisällä. Heikkinen esitteli omaa käsivarttaan, joka oli pigmenttiläiskien täplittämä. ’Olin nuorempana sinun kaltaisesi auringonpalvoja’, hän kertoi. ’Rusketuin hyvin enkä juuri koskaan palanut, sain aina kauniin ja tasaisen päivetyksen. Ja katso ihoani nyt’.”
Jep. Tässä se aikamatka on nyt kuljettu. :)
DEKOLTEEN IHO ON HAURASTUNUT
Tiedättehän, kuinka dekolteen iho menee monilla (etenkin auringossa paljon oleskelleilla) vanhemmilla ihmisillä hieman kreppipaperia muistuttavan näköiseksi. Oma ihoni on vielä kaukana tästä, mutta tänä kesänä olen saattanut havainnoida tuon edessä häämöttävän ihotilan ensi-ilmentymiä.
Useana aamuna dekoltee-alueeni iho on ollut suorastaan ruttuinen ja aaltoileva, ja palautumiseen on mennyt useita tunteja. (…ja sitten vain bikinit päälle ja veneen kannelle ottamaan lisää UV:ta… 🙈)
Illallakin iho näyttää viiruiselta.
Dekolteekin alkaa nyt siis rypistyä.
Voin kertoa, että tänä kesänä olen vihdoin siirtynyt noudattamaan (anti-age)ihonhoidon kultaisiin sääntöihin kuuluvaa ”Levitä kasvojenhoitotuotteesi myös dekolteelle”. Aiemmin en ole niin tehnyt, koska miksipä sitä viitsisi kun on nuo vartalovoiteetkin….
Kysymys: kuinka moni teistä levittää kasvoseerumit, -voiteet ja -öljyt myös dekolteelle?
HIUSPOHJA ON ALKANUT TAAS RASVOITTUA
Tämä on ihan tosi tylsä juttu…! Mun hiuksethan ovat viime vuosien aikana lakanneet käytännössä kokonaan rasvoittumasta, ja se on totta kai ollut mitä mieleisin ilmiö. Hiukset näyttävät tuuheammilta ja tyvi on pysynyt ilmavana ja kuohkeana.
Tänä kesänä hiuspohja yhtäkkiä muuttui, ja alkoi taas rasvoittua. :( Rasvoittuminen ei ole voimakasta, mutta se on havaittavissa jo seuraavana päivänä hiustenpesun jälkeen. Kuohkea tyvi on muisto vain (katsokaa vaikka tämän postauksen ylintä kuvaa). Mun hiuspohja on ollut viime vuodet konkreettisesti kuivan tuntuinen, nyt tämä tunne on poissa.
Kirjoittelin hiusten rasvoittumis-ilmiöstä Instagramissa, ja siellä pari ihmistä (kampaaja mukaanluettuna) kommentoi, että moni muukin on tehnyt tänä kesänä vastaavanlaisen havainnon. Kampaaja kertoi jutelleensa asiasta asiakkaiden kanssa, ja he epäilivät, että helteet ja hiuspohjan hikoaminen saattaisivat vaikuttaa ilmiöön.
Itse taas mietin, saattaisiko hiuspohjan ”hermostuminen” johtua siitä, että olen tämän kesän ajan poikkeuksellisesti käyttänyt sulfaattipitoista shampoota. Normaalisti pesen hiukseni Curly Girl -metodin mukaisesti sulfaatittomalla shampoolla.
Käytössäni on ollut luonnonkosmetiikkamerkki Naturativin hellävarainen shampoo, ja toisaalta tuntuu jokseenkin epätodennäköiseltä, että kuuden viikon (miedot) sulfaatti-pesut voisivat näin nopeasti muuttaa hiuspohjaa. Voi olla, että tämä oli vain sattumaa.
Katsotaan, mitä hiuspohja sanoo, kun palaan sulfaatittomien pesujen pariin. Tänään pesin hiukset jälleen ultimaattisella suosikillani, Yves Rocherin vaahtoamattomalla, voidemaisella Low Poo -shampoolla.
Tuubi menikin loppuun, ja nyt on taas tilattava lisää. 🙏🏻
KYNNET
Tämän voisi laittaa ihan hupikommenttina; missasin heinäkuun alun kynsienhoitoaikani, ja koko loma mentiin ylikasvaneilla geelivahvisteilla, joista on nyt neljä sitkeää jäljellä..! 😆 Kummassakin kädessä nimettömän ja pikkurillin geelivahvisteet ovat pysyneet kiinni. Muut kynnet ovat iloisesti katkenneet geelivahvisteen irrottua, paitsi vasen peukalo kuin ihmeen kaupalla.
(Minulla on kynsissäni geelivahvisteet, jotta kynteni kasvaisivat suoraan. Ilman vahvisteita ne kasvavat kippuraan.)
KESÄKOSMETIIKKA
Lopuksi vielä ihonhoidollinen ilon aihe: voi että olikin ihanaa käyttää koko kesäloma samoja ihonhoitotuotteita..! Kirjoittelin matkakokoisista kesäkosmetiikkatuotteistani täällä.
Niin paljon kuin rakastankin uuden kosmetiikan testaamista, on myös aivan ihanaa ”saada” välillä käyttää pidemmän ajanjakson yksiä ja samoja suosikkituotteita. Se on omalla tavallaan hyvin rentouttavaa.
Kummatkin 10 millin miniseerumit menivät loppuun ja putsari vetelee viimeisiään. Pure Papayacare -kasvoöljy yhdistettynä Evolven hyaluronihapposeerumiin oli kesän suosikkiyhdistelmä iholla. 👍
MITÄ KAIPASIN?
Tiedättekö, huomasin kaipaavani ihan mielettömästi meikkipohjatuotteita. Jostain syystä jätin mineraalipohjankin kotiin lähtiessäni purjehtimaan (no, veneellä ei tule meikattua joten makes sense), ja sitten kun en enää palannutkaan kotiin koko kesänä, olin koko loman ilman meikkipohjaa.
Ja ai että mun olisi tehnyt monina ”city”-päivinä tasoittaa pigmenttiläiskien kirjavoittamaa ihoa mineraalipuuterilla tai BB-voiteella. Minulla oli mukana sentään Alga Mariksen sävytetty kasvoaurinkovoide, mutta se ei ole ihollani ihan parhaan sävyinen (se jää vähän harmahtavan näköiseksi kun ihoni ruskettuu, ihoni on äärimmäisen kellertävä) eikä täten tasoita ihon sävyä ihanteellisesti. Eikä Alga Mariksen peittävyys tuntunut riittävän, vaikka aiemmin en ole lainkaan kaivannut kesäisin peittävää meikkipohjaa.
Niin ne ajat (ja iho) muuttuu.
Ihanat kuvat. Tältä näyttää klassinen ”kesänainen”. Itse en ota enää aurinkoa, koska en tykkää mistään aurinkorasvoista ja iho menee niistä aina hirveään kuntoon kun muutenkin moniongelmainen iho. Mutta on se vaan pakko myöntää, että mikään ei oo viehättävämpää kuin kevyesti päivettynyt iho. Miten se tekeekin niin terveen ilmeen ja olemuksen!?? Ihan ikävä aikoja, kun uskalsi olla hieman pidempään auringossa. Sinulla on kyllä viehättävät ikääntymisen merkit, ei yhtään häiritsevät ainakaan omaa silmään. Minulla ei ole noita pigmenttiläiskiä, mutta pyöreähköt posket on alkaneet nyt neljänkympin jälkeen valahtaa ja tulevaisuudessa siintävät hamsteripussit hieman kauhistuttaa. Onneksi ikä tuo kivaa itseironiaa ja hyväksyntää omia virheitä kohtaan.
’Hamsteripussit’… no joo… Niiden estämiseksi pitäisi olla jokin hyvä keino, muutakin kuin kauneuskirurgia…
Nythän on kaikenlaista kasvojoogaa ja gua sha-kivihierontoja, mikä näyttää vaikuttavan kasvoihin voimakkaastikin.. ei kun kokeiluun :)
Kiitos..! 🤗☺️
Sanos muuta. Tiedän, että kaikki eivät jaa tätä näkemystä, mutta minä kuulun samaan leiriin sun kanssa; päivetys saa ihmisen näyttämään fressimmältä ja jollain tapaa rennommalta ja terveemmältä. Ehkä tässä on jokin alitajuinen juttu, olemme kuitenkin tottuneet yhdistämään kalpeuden sairauteen ja väsymykseen. Niinpä kalpeuden vastakohta myös viestii ihan tiedostamatta meille päinvastaista; terveyttä ja elinvoimaisuutta.
Äidillänikään ei muuten ole, vaikka hän on varmasti ollut vielä ”pahempi” auringossa grillailija kuin minä… Eli on tämä myös geneettistä, ei pelkästään elintapojen sanelemaa.
Juuri näin. Ja virheitähän ikääntymisen merkit eivät ole… lopulta tulemme sinuiksi myös sen kanssa. Läiskät, rypyt ja roikkuva iho ovat yhtä lailla meitä kaikessa ihanuudessamme kuin persikkaposket ja kirkkaat silmät vauvoina… <3
Mä luulen, että ihan syvällä sisimmässämme moni suree ikääntymisen merkkejä ennen kaikkea siksi, että ne kertovat elämän kuluvan ja vievän meitä kohti päätepistettä, ei suinkaan siksi, että ryppyinen silmäkulma tai dekoltee olisi varsinaisesti ruma. Aika moni meistä rakastaa elämää ja muistutukset sen rajallisuudesta saattavat tuntua ikäviltä, ilmenivät ne sitten tavalla tai toisella.
Minä en voi sanoa rakastavani elämää (joskaan en halua ennen aikojani kuollakaan) vaan pidän omia ikääntymisen merkkejä ihan vaan rumina. Muillahan niitä ei huomaakaan,ja muutenkin muitten ihmisten kohdalla se persoona on tärkeämpi. Minulla ei vaan ole ketään joka erityisemmin arvostaisi persoonaanikaan niin olisi kiva olla edes kivannäköinen..joten rypyt ja valahtamiset ja läiskät kyllä ahdistaa koska ei ne nyt minua ainakaan kauniimmaksi tee. Toisaalta toki monet muut asiat on hyvää ulkonäköä paljon tärkeämpiä.
😥❤️
Voi Nimetön. Vaikea sanoa mitään, mutta toivon sydämestäni, että vielä jonain päivänä elämässäsi saat tuntea, että lähellä on ihminen/ihmisiä, jotka arvostavat persoonaasi.
❤️
Itse ainakin tunnistan tuon ilmiön että vanhenemisen merkit tuovat mieleen kaiken rajallisuuden. Toisaalta rumuuden käsite on yhtälailla opittu ja kulttuurisidonnainen kuin kauneudenkin käsite. Uskon, että meidät on myös opetettu pitämään vanhenemista ns. rumana tai epäviehättävänä. Ajatkin ovat muuttuneet. Nykyään, olen ymmärtänyt, että kolmekymppiset, ja jopa alle, käyttävät runsaasti täyteaineita ja vastaavia hoitoja. Itse en muista, että kukaan tuttu olisi kolmekymppisenä tai sen ylikään valitellut ikämuutoksista. Itse en edes tajunnut seurailla ryppyjä silmäkulmassa sen ikäisenä. Toisaalta se oli aikaa ennen Instagramia ja satoja filttereitä..
Mä tunnistan tämän todella vahvasti itsessäni. Sen näkeminen, että naama ei enää näytä nuorelta, kertoo suoraan, että elämää on yhä vähemmän jäljellä. 😔 Kuulostaa synkältä, tiedän, mutta mä olen tosi elämänjanoinen ja vilpittömästi haluaisin, että elämä menisi eteenpäin vähän hitaammin… On niin paljon kaikkea, mitä haluaisi vielä ehtiä…
Ikääntymisestä on todellakin tullut viimeisen parin vuosikymmenen aikana yhä vain ”välteltävämpi” asia, nuoruutta halutaan ylläpitää kaikin keinoin…. Ja onhan se ikävä kyllä myös iso bisnes. :( Kaikki ilmiöt, mistä vain voi tahkoa rahaa, kasvavat näinä aikoina suuriksi. Kaupalliset vaikuttimet eivät ainakaan tule kulttuurissamme vähenemään. Kun pidämme ikääntymistä epäviehättävänä, voidaan tämän ympärille kehittää valtava teollisuus auttamaan meitä hidastamaan ikääntymistä ja epäviehättäväksi muuttumista. Dollarit liikkuvat…
Sama huomio täällä. Vaikka en ollenkaan palvonut aurinkoa, kasvot ovat saaneet pilkkuja ja pisamia.. spf 30 tai spf 50 ei ole niitä estänyt…
Pahimpaan helleaikaan rasvasin käsivarretkin aurinkosuojalla, (pikemminkin spraylla, en varsinaisesti rasvalla..).. mutta se poisjynssäys oli niin ankeaa ja ihoa ärsyttävää, että jätin vähemmälle. Koko kesän ajan ihoni oli niin ärtynyt ja kuiva (mitkään seerumit eivät juuri auttaneet pidemmän päälle..). että jätin usein UV-suojan pois ja annoin olla.. päättelin, että myös poispesemisestä aiheutuva ärtyminen kuluttaa ihoa.
Nyt sitten olen hoivaillut nahkaa Xyliderm D-vitamiingeelillä sekä silmänympäryksiä ihanalla Lidlin Hunaja-sy-voiteella..
Kunhan suojavaippa on OK, aloitan jälleen säännölliset rutiinit tujummilla aineilla. Räjäytetään rypyt ja pigmenttiläiskät pois!
😊👍
Tuli mieleen; eikö auringonvalo helpottanut yhtään ihosi ärtymystä…? Muistelen, että sinulla kyse ei ole atopiasta tai mistään todetusta ihosairaudesta vaan ihon väliaikaisesta ”hermostumistilasta”, mutta atoopikoilla (kohtuullinen) auringonvalo voi joskus parantaa ihottumia ja tehdä ihon kunnosta paremman. (Toki päinvastaistakin sattuu…)
On atooppinen iho. Yleensä iho oireilee vähemmän, tai ei juuri lainkaan, lämpimään vuodenaikaan, mutta viime vuodesta lähtien iho on ollut jatkuvasti ärtyneessä tilassa, enemmän tai vähemmän…
Vaikea siis tietää, kuinka tasapainotella. Ilman aurinkosuojaa ihoa uhkaa vanheneminen ja syöpäriski, mutta taas aurinkosuojan käyttö, etenkin poispeseminen, pahensi usein ihon tilannetta niin, että sekin jo oli rasite… Suo siis siellä, vetelä tuolla..
Aaa, okei. Onpa kurjaa. Toivottavasti pahin oireilu rauhoittuisi siedettävän ajan sisällä. Krooninen ihoärtymys on varmasti todella ikävä seuralainen. Vähän olen ahvenanmaalaiselta atoopikkoystävältäni näistä kuullutkin. Hänen ihonsa on myös koko ajan näkyvästi punoittava ja ihottumainen, jopa halkeileva. Ilman mitään erityistä logiikkaa, iho voi olla pidempiä aikoja vähän vähemmän ihottumainen ja kutiava, ja sitten taas haavaisen kuiva.
Tuttua… :/ Atooppinen iho on kurja vaiva, siinä missä aknekin… Molemmat on elämässä koettu, ja molempien takana on tulehdusreaktio. Sen kurissapitäminen / eliminoiminen kropasta on jatkuva työ. Ulkonainen sively auttaa kyllä jotain..