Kehopositiivisuuden kulkue

Mies linkitti minulle  juuri hyvän huomenen toivotusten kera  uutisen tapahtumasta, johon osallistuisin itsekin jos olisin tänään Helsingissä:

Suomen ensimmäinen kehopositiivisuuden juhla Body Pride. Juhlakulkue järjestetään tänään Helsingin Esplanadin puistossa kello 16.30.

Sanoma on mielestäni valtavan tärkeä. Olisi ihanne jos jokaisella olisi hyvä olo omassa kehossaan eikä kukaan joutuisi tuntemaan näyttävänsä vääränlaiselta; liian paksulta, liian laihalta, liian kulmikkaalta, liian miltä tahansa. Body Pride antaa kaikkien näkyä sellaisina kuin ovat.

Keho_
Kuva: Markus Paukkula Photography

Minulle ehkä moni sanoo että mitä sinäkin laiha muija tiedät kehon ongelmista, mutta kyllä minä tiedän. Laihoja kiusataan siinä missä ylipainoisiakin. Minua on kiusattu nuorena pienistä rinnoistani niin paljon, että se surun ja häpeän määrä ei unohdu koskaan. Se vaikutti ratkaisevasti moniin asioihin nuoruudessani ja kuvittelin vielä 20-vuotiaanakin ettei minun kuulukaan koskaan saada kumppania koska näytän siltä miltä näytän. Kätkin ja peittelin kehoani ja mietin miksi olin syntynyt tällaiseen vartaloon.

Nyt aikuisena asiat ovat toisin, mutta kesti melkein 3-kymppiseksi että koin olevani sujut itseni kanssa ja hyväksyin vartaloni sellaisena kuin se on. Kirjoitin tissikompleksistani blogiin melkein tasan neljä vuotta sitten, siksikin Body Priden ajoitus tuntui jotenkin niin osuvalta.

Kenenkään, ei kenenkään pitäisi joutua kiusatuksi tai epäasiallisesti kohdelluksi ulkonäkönsä takia. Me olemme kaikki ihmisiä joilla on sydän ja tunteet siellä kehon sisällä. Me olemme hyviä juuri sillä kropalla mihin synnymme ja mikä meille on annettu.

Pienet tissit, isot tissit, läskit, muhkurat, allit, kaksoisleuat, isot nenät, lihapiirakkatakamukset… kaikki hyviä! <3 Jos olet tänään Helsingissä, mene Esplanadille näyttämään että näin on marjat.

 

Kommentit (14)
  1. Mietin tätä kehoasiaa eilen. Jälleen kerran. Itse olen päässyt helpolla ja luulen tietäväni miksi. Olen lapsena ja nuorena ollut paljon tekemisissä sukulaisteni kanssa. On saunottu ja oltu vaan. On ollut täydellistä omppuvartaloa, superleveitä ahtereita, jättitissejä, tikkulaihoja (näitä meillä vähemmän :D), isoja lihaksia, melkein tissittömiä, kaikenlaista makkaraa, muhkuraa ja arpea…. Olen ilmeisesti oppinut jo pienenä, että kaikki on ok. Suosittelen siis tällaista kaikille lapsille. Jos ei ole sukulaisia, niin uimahalli on varmasti toiseksi paras paikka nähdä kaikenlaista.
    Pahinta, mitä voin kuvitella, on vanhempi häpeämässä / inhoamassa omaa vartaloaan ja vielä pahempi jos lapsen. Tätäkin on nähty ja kuultu. Kyllä siinä vähän leuka loksahtaa, kun äiti ihan tuosta vaan sanoo, että inhoaa vatsaa, jollainen vieressä istuvalla tyttärellä on.

    Ihan vielä asian vierestä.. Tiedän, että jotkut ihmiset tuijottavat toisia, koska nämä ovat lihavia / laihoja / jotain muuta, mutta aina tuijotus ei johdu mistään ”viasta.” Joskus tulee katsottua komeaa miestä pyörätuolissä, joskus lihavaa naista, jolla on mielettömän kauniit kasvot (tämä viimeviikolta) ja joskus down-lapsen kaunista mekkoa. Aina katsoja ei katso pahalla. Muistan vieläkin nuo viimeviikkoiset kasvot :)

  2. Tärkeä aihe. Itsellänikin on surua omasta vartalosta, eikä näytä kovin helpolla poistuvan.

    Mutta enpä ole vielä koskaan törmännyt sanaan ’lihapiirakkapylly’. Heti alkoi raksuttamaan, että voisikohan tuolla kuvailla omaani vai millaisestakohan takamuksesta on kyse. Ihan huumorilla siis tätä ajattelin. :) Tosi tärkeä teema!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *