Karkkipäivä
Karkkipäivä

Kaunis joulukaaos

Olen muuttanut asuntomme viime päivinä joulupakettiverstaaksi.

Koska tilaa ei ole, ovat lahjapaperit, nauhat, tarrat ja paketit vallanneet käytännössä koko yhdistetyn keittiö- & olohuonetilamme.

Normaalisti ahdistun tällaisesta sekasorrosta ja krääsän lojumisesta ympäriinsä. Mutta en nyt. :) Mies saattaa olla toista mieltä, mutta minulle tämä ”hallittu joulukaaos” tuo hymyn huulille heti aamulla kun astun sen keskelle.

Joulusotku_IMG_2846

Joulusotku_IMG_2827

Joulusotku_IMG_2852

Joulusotku_IMG_2861

idJoulusotku_IMG_2871

Joulusotku_IMG_2832

Joulusotku_IMG_2839

Mitäs rujoja piparinkuvatuksia siellä pilkottaa..?

Joulusotku_IMG_2841

Rujojapa hyvinkin. :) Minulla on meneillään myös pieni pipariverstas, ja kokeilen parhaillaan tuunata sitä täydellistä vhh-piparitaikinaa. Aiempina vuosina olen valmistanut vhh-piparit siirapin korvikkeen kera, jotenkin lukkiutuneena ajatukseen että ”pipareissa kuuluu olla siirappia”, mutta tänä vuonna älysin kokeilla ilman. Tulos: pipari maistuu piparille ilman siirappiakin ^_^ Nyt vain hion sitä täydellistä koostumusta… :D

Ensimmäisestä testierästä meni melkein kolmannes naamaan jo taikinan muodossa, eikä tästä tokastakaan ole enää paljon jäljellä… :P En tiedä olenko syönyt viime päivinä enemmän juustoa vai piparkakkuja… Olen jo ottanut varaslähdön herkuttelukauteen :)

Joulusotku_IMG_2843

Turha varmaan mainitakaan että rakastan joululahjoja ja paketoimista ja antamista. Sitä joulua ei tule jolloin minä en kantaisi kuusen alle röykkiötä. :) Monet aikuiset luopuvat tästä perinteestä, ja onpahan pari ääntä meidänkin perheessä yrittänyt piipittää lahjoista luopumisen puolesta, mutta minä en suostu. Minulle ei tarvitse antaa lahjoja, mutta minä annan. <3

Joulusotku_IMG_2813

Joulusotku_IMG_2815

Muita jotka rakastavat joululahjoja?

Kommentit (55)

  1. Ida

    Tykkään paketoida sekä antaa lahjoja – saaminenkin on tietenkin mukavaa, mutta parasta on kun näkee ilon lahjansaajan kasvoilla! :) itselläkin oli kunnon lahjapaja käynnissä tänään valloittaen tehokkaasti huoneeni lattiatilan (…) eikä loppua näy ihan vielä!

  2. Tuija

    Minä. Mä tykkään antaa ja saada ja se joulu kun muut aikuiset päättää, että joululahjoja ei anneta niin mun joulu on pilalla. Taitaa olla vähän surullista, mutta niin se vaan on.

  3. Tantero

    Jouluna valtava hellyys valtaa mielen kokonaisvaltaisesti <3
    Lämmin tunnelma jolloin rakastaa ihan kaikkia

  4. Pirkko

    Tykkään antaa lahjoja mutten hukuta läheisiäni turhaan krääsään.
    Joulun taikaa ei voi vastustaa.

  5. Sirpa

    Tykkään antaa lahjoja, kun keksin jonkin hyvän idean. Se on kamalaa, kun joulun alla paniikissa kiertää kauppoja, eikä keksi mitään. Ajattelen myös, että läheisten pitäisi saada samanarvoiset lahjat ja se tuottaa joskus vaikeuksia. Parasta on, kun kiva lahja löytyy hyvästä alesta. Se on samalla lahja myös itselle.

  6. S.

    Lahjojen miettiminen lapsille ja varsinkin omille lapsille on kivaa. Erikoisiakin lahjaideoita on helppoa keksiä, kun lahjan saajan persoona ja kiinnostuksenkohteet ovat hyvin selvillä. Aikuisille se tuntuu vaikealta ja epätarkoituksenmukaiselta, koska ainakin minun ympärilläni lähes kaikki aikuiset ovat sellaisia, etten oikeasti tiedä, mitä he haluavat, ja lisäksi he ovat varsin kulutuskriittisiä (kirjatkin lainataan mieluummin kirjastosta kuin haalitaan omaan hyllyyn). Tietokonevehkeitä tai kalastustarvikkeita en rupea ostamaan, kun en niistä itse mitään ymmärrä. Lahjan antaminen aikuiselle tuntuu mielekkäältä vain silloin, kun on edes jokin yhteinen kiinnostuksenkohde. Inhoan kaikkia tylsiä geneerisiä lahjoja, kynttilöitä, suklaarasioita, herkkukoreja, miesten sotakirjoja ja niin edelleen. Niistä tulee mieleen vain pakkopulla ja vaihtokauppa. Lahjojen toivominen taas vie lahjalta pois kaiken muun arvon kuin rahallisen. Minä en yleensä saa lahjoja, kun en halua sanella toiveitani. Kieltämättä olisi joskus aikuisenakin mukavaa saada yllätyksenä lahja ihmiseltä, joka on kuunnellut juttujani niin että tietää, mistä pidän :D Mutta mieluummin ei lahjoja ollenkaan kuin jotain tuoksukynttilöitä.

  7. Iida Sammalisto

    Minä löysin lahjojen antamisen ilon vasta viime vuonna. Olen 19, ja siihen asti olin aina vain nauttinut itselleni annetuista lahjoista. Koin olevani huono valitsemaan muille lahjoja. Mutta viime vuonna päätin ryhdistäytyä. Tein kaikille ystävilleni itse lahjat: esimerkiksi unisiepparin, korvakorut ja lasinalusia. Se oli ihanaa! Oli ihanaa suunnitella ja tehdä lahjoja itse, ja oli ihanaa nähdä kuinka ystäväni ilahtuivat välillä vähän kömpelön näköisistä, mutta täydellä sydämellä tehdyistä lahjoista. Tänä vuonna minulla ei ollut aikaa tehdä kaikkea alusta asti itse, mutta etsin silti lahjoja ajatuksella, kirppareilta ja kierrätyskeskuksista. Olen niin innostunut lahjojen antamisesta, ettei haittaa yhtään, vaikken saisi lahjoja itse ollenkaan :)

  8. LA

    En usko kanssa, et pystyisin olla antamatta lahjoja :D

    Paitsi minulle on tullut hassu tapa, siskoni lasten kanssa että en osta heille lahjoja. Muistan sen järkyttävän lahjaröykkiön kun koko suku&tuttavat osti pienille jotain. He saivat osan lahjoista aattona ja vielä 3 aamua joulun jälkeen muutaman paketin :)
    Koska varat on vähissä niin päätin että muiden lahjat riittää (määrällisesti ;) ) ja minä ostan aikuisille.
    Ja myös ideologisesti: lapset saa jo niin paljon etteivät kyllä tarvi enempää.
    Lasten synttärit sattuu olemaan alkuvuodesta, niin jokatapauksessa pääsen heti tammikuussa ostamaan heille lahjat.

    Nuorempana minua ahdisti kovin jos sain lahjoja jotka ”eivät sopineet minulle” ja vaikuttivat ”pakkolahjoilta”.
    Teepannu, jollekulle joka ei juo teetä, tuikkukippo, jne
    Minulla tuli kovin paha mieli että lahjan antaja ei yhtään tunne minua. Varsinkin kun itse yritän kovasti miettiä sopivia lahjoja.
    Nyt olen oppinut relaamaan asian suhteen ja ilahdun että minua on ajateltu ;)
    Voi vitsi on sitä osannut nipottaa ja mielensäpahoittaa vähän turhasta ;)

    Ihanaa tonttuilua Sanni!
    Mäkin ostin tänä jouluna paljetteja, glitteriä ym ihan vain paketointia varten :)

  9. Jonttu

    Apua, rujoja pipareita ja piilomainontaa. :D

    Miten muuten, missä voisi varmimmin selvittää oman ihon sävyn? Kun en edelleenkään tiedä! :/

    • Sanni

      Esimerkiksi millä tahansa kosmetiikkaosastolla tai kosmetiikkaliikkeessä. Kosmetiikkamyyjien ammattitaitoon kuuluu ihon sävyn määritys. :)

      • Jonttu

        Mutta silloin täytyy ostaa jokin tuote? Tuntuu, että ei vain kehtaisi mennä kysymään ihon sävystä ja sitten ei ostaisikaan mitään.

        • Sanni

          Höpsistä pussiin, myyjän ominaisuudessa uskallan sanoa, että vallan hyvin voi käydä kysymässä. :)

          • Jonttu

            Jos kerta Karkkipäivän Sanni sanoo niin, niin sitten teen niin. :)

            • Sanni

              ^_^

  10. Jonttu

    Lahjat ovat ehkä ihanimmillaan paketeissa – niin kauniita ja kiehtovia, periaatteessahan sieltä voi paljastua mitä tahansa. :)

    Mutta ikävää on se, jos vielä aikuisenakin saa kiusallisia lahjoja kummitädiltä (kuten pitsialushousuja tai Jennifer Lopez -kirjoja). En oikein ymmärrä. Ja sitten koen syyllisyyttä siitä, kun en tee tarvitse lahjaa ja haluaisin luopua siitä. Miksi on pakko ostaa vielä aikuiselle, vaikka aina olen sanonut, että en tarvitse lahjaa enää.

    Toki sellainen lahja on upeaa saada, joka tulee tarpeeseen ja osoittaa sitä, että ostaja jotenkin tuntee lahjan saajaa.

  11. Minä vain

    Sama! Rakastan antaa lahjoja ja haluan niin aina jatkossakin vaikka kuinka tässä aikuisia ollaan :)

  12. Puuterisulka

    Rakastan nimenomaan lahjojen antamista! Käytän paljon aikaa miettimiseen, yksityiskohtien hiomiseen ja ihan käärepaperiin asti. Yleensä saatan ostaa lahjoja jo kesällä, nyt jäi vähän viime tippaan kun ostin lahjat vasta marras-/joulukuussa. Mutta paras on se kun näkee läheisten ilmeet heidän avatessaan lahjat, itse en tarvitsisi mitään!

    Ja kuusen alle ne kuuluu ehdottomasti laittaa :)

  13. Meu

    Tuntuu, että kommenttilaatikossa on monta samanmielistä – itsekin rakastan nimenomaan lahjojen miettimistä, spontaania keksimistä, paketoimista, pakettikorttien kirjoittamista, antamista… ja jännitystä, kun saaja sen viimein avaa! ^_^

    Itse olen vielä siitä merkillinen yksilö, että keksin ja keräilen lahjoja pitkin vuotta. Jos jotain sopivaa osuu kohdalle, päässäni syttyy välittömästi punainen joululamppu ja se on menoa. Mies tästä välillä kettuilee, mutta on toisaalta kiitollinen siitä, että hoidan lahjat myös hänen puolelleen perhettä, kun itse saa parhaat ideat yleensä aatonaaton iltana. :D

    Olen muuten perinyt jouluhulluuden äidiltäni. Meillä oli ikimuistoinen puhelu tänä kesänä, kun äiti soitti yhtäkkiä keskellä päivää niin että ihan säikähdin: ”Onko jotain tapahtunut?” Asia ei onneksi ollut sen vakavampi, kuin äiti halusi ilmoittaa, että nyt Se Raja on löytynyt. Ai mikä niin? Hän melkein ehti ostaa joululahjan, kunnes tajusi, että hitto vieköön, eihän tässä olla edes juhannusta vietetty…! ^_^

    Olisi hauska tietää, onko sinunkin joulu-hurahtaneisuutesi peräisin esimerkiksi vanhemmilta, vai oletko perheen ainoa lajissasi?

    • Sanni

      Hih, hauska tuo juhannusjuttu…! :)

      Minä olen myös perinyt jouluhulluuden, olen todellakin kasvanut siihen. Koko perheeni rakastaa joulua ja sen perinteitä, etenkin aatto vietetään aina hartaasti lähes käsikirjoituksenomaisella kaavalla :D Se vain kuuluu viettää niin ^_^ Herätys – tv ja Joulupukin kuuma linja päälle – riisipuuro tekeytymään (no, tässä perinteessä olen itse siirtynyt kookospoikkeukseen :D) – puuron syönti ja mantelimomentti; ”kuka saakaan mantelin…?” – Lumiukko tv:ssä – Joulurauhan julistus tv:ssä – kuusen koristelu – vanha New Kids On The Blockin joululevy soimaan – viiden-kuuden aikaan hautausmaalle – illallinen kello 20 – glögiä herkkujen kera – lahjojen avaaminen (tuntunut venyvän yhä vain myöhemmäksi vuosi vuodelta….)

      Oi, joulu, joulu….. <3

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.