Karppaajan retkiruoka

Hei muruset! Aion nyt kirjoittaa tällaisen jutun ihan vain siksi, että en itse ennen tunturipatikalle lähtöä löytänyt netistä yhtäkään vähähiilihydraattiseen retkeilyruokaan liittyvää keskustelua ja olisin todella kaivannut apua vaellusruokien suunnitteluun. Nyt ehkä joku samassa tilanteessa oleva kasvissyöjä-karppaaja saa tästä postauksesta vinkkejä.

Kuvat kesäkuiselta vaellukseltamme Kilpisjärveltä Kalottireittiä Ruotsiin ja Norjaan.

Mitä ihmettä karppaaja siis syö retkieväänä? Olen tehnyt ruokavaliomuutokseni jälkeen vain yhden lyhyemmän patikkareissun, ja tällöin eväs oli lähes pelkkää tuoreruokaa joka säilyi hyvin kahden yön retken ajan. Nyt olisimme näreessä viisi päivää.

Mies hieman pyöritteli silmiään ja totesi että olen ihan naurettava jos en yhden vaelluksen ajaksi voi tinkiä ruokatottumuksistani ja sanoi, että tulen joka tapauksessa kuluttamaan niin paljon kaloreita että korkeahiilaripitoinen ravinto olisi välttämätöntä. Hän saattoi olla ihan oikeassa. Minä olen kuitenkin sen verran itsepäinen periaatteen ihminen että en ihan hevillä taivu tällaisissa asioissa :).

Kevyet, käytännölliset ja perinteiset retkeilyeinekset kuten pasta- & riisiruoat ja pussikeitot eivät kuuluisi minun vaelluseväisiini. Eivät myöskään suklaa- tai myslipatukat, keksit tai riisikakkuset. Minun ruokani tulisi painamaan ja viemään enemmän tilaa. Selkä ei ilahtunut, mutta se oli periaatteen hinta.

Ensin lähdin liikkeelle proteiinista. Sitä oli oltava joka päivän pääaterialla. Koska en syö lihaakaan, jäljelle jäi kala ja soijaproteiini. Tässä kohtaa päätin joustaa ruokavaliossani sen verran, että sisällytin ruokiin myös kikherneet ja linssit. Palkokasvit eivät kuulu alakarppaajan ruokalistalle. Kikherneissä ja linsseissä on kuitenkin runsaasti proteiinia, ja niiden sisältämä hiilihydraatti on hidasta. Katsoin niiden näin ollen olevan retkiruoaksi ehdottomasti parempi kompromissi kuin lähes ravintoarvottomat, lisäaineilla ryyditetyt pussipastat.

Mukaan lähti tonnikalaa, makrillia, kalapullia, soijarouhetta sekä tuoreruokana soijapyöryköitä ja soijamakkaraa jotka söin ensimmäisinä päivinä.

Viiden päivän eväät.

Pääruoan lisukkeeksi valitsin tomaattimurskan. Maustetut tomaattimurskat ovat maukkaita, säilyviä ja ruokaisia – vaikkakin tietysti tajuttoman painavia ja tilaavieviä. Pussikeittojen joukosta löysin yhden suhteellisen matalahiilarisen yksilön joka sopi juustokastikkeeksi – Knorrin Sveitsiläinen juustokeitto.

Kikherneitä, punaisia linssejä ja (kuivattua) sientä tomaattivalkosipulikastikkeessa.

Aamiaistarpeiksi valikoitui omatekoinen siemennäkkileipä, Karppis-ruispalat, sulatejuustotahna, omatekoinen viljaton mysli sekä kompromissi numero 2 – muutama kaurapuuropussi. Hiutalepuuro on ihan ok hyväkarppauksessa, mutta oma ruokavalioni on enemmän alakarppauslinjalla. Mies otti mukaan myös tuoreita kananmunia, ja oli aikamoista luksusta syödä parina aamuna munakasta.

Snacksien kohdalla tein kolmannen ja huomattavimman kompromissin – valitsin mukaan rusinoita ja kuivattua aprikoosia. Kuivatut hedelmät ovat erittäin sokeripitoisia (vaikkakin sisältävät tietysti fruktoosia mikä on aina sakkaroosia parempi) eivätkä kuulu vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Tiesin, että tulisin patikan uuvuttamana himoitsemaan jotain makeaa herkkua, ja nämä olisivat minun ”karkkini”.

Välipala

Siinä missä miehen snack-varasto koostui karkkipusseista, perunalastuista ja salamipötköistä, minun napostelupussukkani oli täytetty rusinan ja aprikoosin lisäksi pähkinöillä, porkkanoilla, kukkakaalinpaloilla ja 70-prosenttisella tummalla suklaalla. (Suklaata tuli sitten loppujen lopuksi syötyä ehkä 5 palaa koko reissun aikana…) Ostin varuiksi myös muutaman Lo Carb –proteiinipatukan, mutta niillekään ei ollut lopulta tarvetta.

Soijamakkaraa chilitomaattimurskassa.

Ensimmäiset vaelluspäivät raskaan ruokataakan kanssa laittoivat selän koville, mutta pian rinkka siitä keveni enkä lopulta kokenut ruokarajoitteideni asettaneen suuriakaan haasteita retkiruokailuun. Lisäksi tein sellaisen havainnon, että vaikka epäilemättä kulutin huomattavasti enemmän kaloreita kuin normaaliarjessani, ei ravintoa oikeastaan kulunut sen enempää kuin kotioloissakaan enkä kokenut olevani sen nälkäisempi.

Tölkkikalapullia löytyi vasta Ruotsin puolelta – mmmmm mitä herkkua!

Lohipullia, kikherneitä ja aurinkokuivattua tomaattia juustokastikkeessa – reissun paras ateria. (Etenkin kun se nautittiin kylmästä kohmeisena sateen ropistessa teltan ulkopuolella….)

Ainoastaan sokeroimatonta kaakaota jäin kaipaamaan. Seuraavalle vaellukselle valmistan itse sekoituksen tummasta kaakaojauheesta, maitojauheesta ja steviasta!

Jos lukijoille tulee mieleen jotain hyviä VHH-retkiruokaideoita niin otan niitä mielelläni vastaan.

.

Kommentit (45)
  1. Viime vuonna painiskelin ihan samojen ongelmien kanssa (paitsi että miä en syö kalaakaan). Itse jouduin kanssa tekemään kompromisseja, kun matkaseuran kanssa oli osittain yhteiset eväät, eikä ihan täyttä ymmärrystä mun ruokavaliolle löytynyt :)
    Hienoa, että teit jutun tästä!

  2. Me käytiin poikaystävän kanssa pieni juhannusvaellus, ja painittiin aivan samojen ongelmien kanssa. Lihaa kun syödään, vastauksena ongelmiin oli kotitekoinen kuivaliha, joka toimi mainiosti. Otettiin mukaan myös tomaattipyreetä tölkeissä, ja saatiin siitä ja lihasta mahtava tomaattikeitto. Mietittiin myös, että ens kerralla voitaisiin kokeilla myös vihannesten kuivattamista. Paras juttu noissa kuivatetuissa tuotteissa on se, että ne ei paina juuri mitään, joten mukaan voi ottaa vaikka kuinka paljon ruokaa eikä rinkan paino juuri lisäänny. :)

    Koska meidän reissu oli vain pari päivää, otettiin mukaan myös keitettyjä kananmunia ja makkaroita, jotka vedettiin naamariin ensimmäisenä. Snacksina oli mukana pähkinöitä ja 81% suklaata, toimi ihan hyvin.

    Ennen reissua sain kuulla aika paljon VHH -vastaisilta urheilijakavereiltani siitä, ettei vaellusta ole yksinkertaisesti mahdollista suorittaa ilman valtavaa hiilihydraattimäärää, sillä väsyneenä keho ei saa mistään nopeasti energiaa, ja sen vuoksi eväänä täytyy olla hurjasti hiilareita. Vakuutin, että pähkinöissä ja tomaattipyreessä on hiilareita valtavasti, että sillä mennään. Ja ei, kesken reissun ei todellakaan iskenyt väsymys. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *